Olen 18 vuotias nuori tyttö. Olen kokenut rankkoja aikoja. Oikeastaan koko lapsuus oli helvetin raskasta. Äitini kuoli noin vuosi sitten alkoholiin, hän sairasti sitä aika kauan jotai 6-7 vuotta ennen kuolemaansa oireet oli jo selvästi näkyvissä. eli noihin aikoihin kun pappa teki kuolemaa, hän sairasti syöpää. ja enoni oli kuollut myös alkoholismiin 8 vuotta sitten. No kuitenkin olen kokenut hylkäämistä, isäni ei halunut nähdä minua olenkaan kun olin 4 vuotias ja seuraavan kerran näin hänet kun olin 12. Olen kokenut pettymyksen, äitini sairastu alkoholismiin kun hän tapasi isäpuoleni ja meni sen paskiasen kanssa naimisiin. Seurauksena oli paljon väkivaltaa ja pelkoa, äitini ei ollut väkivaltainen mutta isäpuoleni oli. Äitini ei edes huomannut kuinka tuo paskiainen pieksi meitä lapsia päivittäin. Äiti ei edes uskonut meitä kun yritettiin sanoa mitä isäpuoli teki. Vasta uskoi sitte kun näki kuinka tuo ihrakasa retuutti hiuksista minua 9 vuotiasta lasta pakkaseen lumihankeen. Silloin niille tuli ero. Olen katsellut kuolevaa, äidin hidas ja tuskallinen kuolema teki helvetin moiset arvet etten saa niitä pois ikinä mielestä. Sellasta en toivo kenenkään kokevan. Kun et pysty auttamaan muulla kun olevan läsnä. Äitini oli hyvä äiti( silloin kun alkoholismi ei näkynyt). Hän oli vaan niin sinisilmänen. Hän itse sairastu masennukseen ja sen seuraksuna raju alkoholismi. Katselin päivät kun äiti kittas viina kurkusta alas. Yritin aina mennä väliin mutta en millään mahtunut äidin ja pullon väliin. Olin vain numero 2 jos edes sitäkään. En jaksa selittää koko stooria miten äiti kuoli mutta maksakirroosi joka tapauksessa. Äiti oli mulle kaikki kaikessa. Rakkain ihminen ja tarpeellisin. Totta kai oma äiti. Henkinen tuki ja turva.
Mutta niin ihmiset pitää mua vahvana. Koska kun jollakin on hätä, kuuntelen autan ja neuvon muita. He eivät näe mun sisälle miten rikki ja hauras olen. Pinnalta ne näkee iloisen, pirteen, auttavan ja rohkean tytön. Mä en oo mitään noista oikeasti. Oikeasti olen petetty, satutettu, pelokas, hajalla ja väsynyt. En jaksa elää. Jos olen yksin kotona katson telkkaa ilman minkäänlaista ajatusta mitä TV:stä tulee edes. Minulla on kotona sotkuinen kämppä ja muutenkin en jaksa välitää kodin hoitamisesta. Käyn kahdessa työssä koska haluun ajatukset muualle. Mutta huomaan että työ tahhtini on heikentynyt lähi päivinä. Olen harkinnut itse murhaa vakavasti. Minuun oikeesti sattuu enkä saa sitä pois. Pelkään niin niin paljon etten pysty elämään sen kanssa. MÄ oikeasti romahdan ihan justiins. Ja kukaan ei huomaa ja jos huomaa niin ei ne välitä. He aattelevat että kyllä se sieltä nousee koska se on niin pirun vahva. KU EN OLE!! Juuri tämän takia mielummin esitän että mä pystyn elämään kuten ennenki. Ja näin ihmiset jättää mut rauhaan koska luulevat kaikki olevan okei. Tää on niin voimia vievää tää mun eläminen ettei mun siivet enään jaksa kannella mua ja lopulta putoan ikuisuuteen ja kipu on pois.
Mutta niin ihmiset pitää mua vahvana. Koska kun jollakin on hätä, kuuntelen autan ja neuvon muita. He eivät näe mun sisälle miten rikki ja hauras olen. Pinnalta ne näkee iloisen, pirteen, auttavan ja rohkean tytön. Mä en oo mitään noista oikeasti. Oikeasti olen petetty, satutettu, pelokas, hajalla ja väsynyt. En jaksa elää. Jos olen yksin kotona katson telkkaa ilman minkäänlaista ajatusta mitä TV:stä tulee edes. Minulla on kotona sotkuinen kämppä ja muutenkin en jaksa välitää kodin hoitamisesta. Käyn kahdessa työssä koska haluun ajatukset muualle. Mutta huomaan että työ tahhtini on heikentynyt lähi päivinä. Olen harkinnut itse murhaa vakavasti. Minuun oikeesti sattuu enkä saa sitä pois. Pelkään niin niin paljon etten pysty elämään sen kanssa. MÄ oikeasti romahdan ihan justiins. Ja kukaan ei huomaa ja jos huomaa niin ei ne välitä. He aattelevat että kyllä se sieltä nousee koska se on niin pirun vahva. KU EN OLE!! Juuri tämän takia mielummin esitän että mä pystyn elämään kuten ennenki. Ja näin ihmiset jättää mut rauhaan koska luulevat kaikki olevan okei. Tää on niin voimia vievää tää mun eläminen ettei mun siivet enään jaksa kannella mua ja lopulta putoan ikuisuuteen ja kipu on pois.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet nuorena joutunut kohtaamaan sellaisia asioita, jotka vanhemmillekin ihmisille ovat todella rankkoja ja surullisia. Ilman muuta sinulla on oikeus tunteisiisi ja väsymykseen.
Se ei kuitenkaan tarkoita, ettetkö olisi pohjimmiltasi se iloinen, pirteä, auttava ja rohkea ihminen jollaisena muut sinut näkevät (varmaan he myös välittävät sinusta, kun kerran ajattelevatkin sinusta noin kauniisti!). Nyt vain on sellainen aika, että muo ominaisuutesi joutuivat siksi aikaa hyllylle että saat surra surusi. Ei sinun koko aikaa tarvitse olla reippaimmillasi, vaan ansaitset myös lepoa ja huolenpitoa.
Kerro mukaville tutuillesi miltä sinusta tuntuu. He eivät välttämättä muuten ymmärrä tilannettasi eivätkä ehkä uskalla sanoakaan mitään. Kirkko myös on sellainen taho, joka voi auttaa sinua. Kirkko tietää ja ymmärtää mitä suru on ja mikä siinä auttaa. Tarkoitan nyt nimenomaan valtionkirkkoja luterilaisuutta ja ortodoksisuutta, he ymmärtävät myös ei niin uskovaisia avun tarvitsijoita.
Lääkärissä voit myös käydä kertomassa voinnistasi ja pyytää terapiaa. Et varmaankaan ole sairas, koska kuka tahansa on heikko kokemasi surun keskellä. Silti terveytesi on myös vaarassa, koska olet harkinnut itsemurhaa, eli tarvitset ja ansaitset psykologista tukea. Et missään tapauksessa saa tehdä itsellesi pahaa, koska se ei auta vaan pahentaa pahaa oloasi.
Koska lähisukulaisesi sairastui alkoholismiin, niin sinun kannattaa pidättäytyä alkoholista. Varsinkaan kriisin ja kärsimysten aikaan pulloon ei pidä tarttua ollenkaan. Alkoholi myös aiheuttaa ja pahentaa masennusta.
Hae ihmeessä apua, lepää, ja käy silti joka päivä edes hetkinen ulkona. Juttele joka päivä jonkun tutun kanssa edes hetkisen verran. Älä tee liikaa töitä. Voit saada vaikka pienen sairaslomankin, jos sellaista tarvitset. Hyvä kuitenkin että sinulla on työtä ja saat ajatuksesi välillä pois murheista. Työ on varmasti tarpeen, mutta liika on liikaa.
Olet arvokas nuori nainen, ja elämäsi muuttuu vielä paremmaksi. Äitiäsi rakastat kaiketi aina, mutta suru muuttuu lempeämmäksi ajan myötä. Muutenkin ikä helpottaa monia asioita, joten unohda kamalat itsemurha-ajatukset ja keskity löytämään terveellistä tukea jonka avulla jaksat tämän vaikean ajan ylitse.
Olet joutunut olemaan aikuinen jo lapsena. Tavallaan olet sairastunut läheisriippuvuuteen ja vahvuuteen. Sinulla ei oikeastaan ole muuta malia toimia kuin alkaa auttamaan kun näet jonkun olevan avun ja hoivan tarpeessa ja näitä tallaisia kyllä riittää.
On hyvä, että itse tiedostat tämän ongelman ja silloin siitä on helpompi alkaa kasvamaan myös ulos.
Sinä olet reipas ja varmaan vahvakin, mutta jokaiseen jättää jäkensä tuollainen lapsuus. Olet kokenut niin paljon hylkäämistä (myös kuolmat lapsi kokee hykäämisenä), et ole saanut hoivaavaa rakkautta, ei siksi ettei äitisi olisi sitä halunut sinulle antaa. Hän on todella rakastanut sinua sydämessään mutta hänellä ei ole ollut voimavaroja osoittaa vanhemmuutta sinulle.
Sinnulla on vielä noin tuoreessa muistissa äitisi. Surutyö on täysin kesken ja se voi kestää sinulla pitkäänkin, koska juuri tuo äidin elämä on ottanut suuren kakun elämsätäsi. On varmaan outoa, kun häntä ei nyt olekkaan. On jäänyt tavallaan kuin tyhjän päälle. Nyt on aikaa ja muistot ja elämätön lapsuus alkaa rynnistää esiin.
Sinun pitää kyllä nyt alkaa satsaamaan oman itsesi rakentamiseen. Hyvä on jutella ja lenkkeillä, mutta se ei riitä. Tarvitset paljon enemmän. Kun selivät tuosta surusta niin sinun elämäsi alkaa vielä kukoistaa. Onneksi olet vielä nuori ja ihminen on hyvin muuntuvainen ja voi selviytyä. Hyvä tuki sinulle olisi päästä keskustelemaan henkilön kanssa, joka on ollut juuri samanlaisessa tilanteessa lapsena ja jo siitä selvinnyt. Varmaan löytyy googletamalla tai mielenterveyspalvelujen kautta tietoa vertaistukiryhmistä ym.
Mitään itsetuhoa ei kannata harkita varteenotettavana vaihtoehtona, vaikka sellainen ymmärrettävästi voi mielessä vilahdella kun oikein on paha olla. Sinun elämässä on paljon muita ratkaisuja ja voit päästä eteenpäin.
Anteeksi jos ajatukseni tuntuvat osin typeriltä.
Koviakin kokenut lapsi tai nuori voi päästä onnelliseen elämään. Ethän sinä ole mikään mieletäsi sairas persoona vaan olosuheet ja lapsuus ovat olleet kohtuuttoman kovat.
Hei väsynytenkeli,
Vaikka olemme syntyneet tähän maailmaan ja sen tragediohin, se ei tarkoita että meidän tarvitsee olla siinä pelissä mukana. Voit astua ulos sen tarjoamasta roolista ihan millon vain, kunhan ymmärrät miten se tapahtuu. Uhrin rooli on rooli, vaikka se meille käytännössä pakotettiinkin, ja siitä voi päästä eroon.
Ymmärrät varmasti että sinä et ole kokemuksesi, vaan se joka valitsee miten ne käsittelet ja miten niihin suhtaudut. Voit siis pyrkiä ymmärtämään tilanteen ja poistua siitä sen sijaan että heittäydyt sen armoille. Ratkaisu on siis sinulla itsellä, kunhan ymmärrät itseäsi tarpeeksi hyvin, ja opit ymmärtämään miten ajatuksesi sinuun vaikuttavat ja heittelevät sinua toivosta epätoivoon ja takaisin. Olen tutustunut erääseen elämänfilosofiaan nimeltä Alkuajatus. Sen avulla opin tutkimaan itseäni ja ajatuksiani, ja pystyin selkeyttämään mielen ahdistavista ajatuksista, jotka kaiken lisäksi olivat muilta opittuja. Voit hankkia kirjan tai käydä tutustumassa Alkuajatukseen netissä olevassa keskustelussa. Voit ilmottautua siihen sivulla www.alkuajatus.org eikä se maksa mitään.
Tsemppiä, asiat kyllä korjaantuu jos ne itse korjaa.
Kohtuuttoman paljon elämässäsi ollut huolta,tuskaa ja surua.Kuka tahansa uupuisi sellaisen taakan alla ja oma mieli painuu alas.Olet parhaasi tehnyt äitisikin hyväksi ja nyt mielestäni olisi aika keskittyä oman vointisi paranemiseen.
Kieltämättä olet selviytynyt hyvin kaikista vastaantulleista vaikeuksista mutta kukaan ei loputtomiin jaksa aina vaan.
Ehdotankin,että hakeutuisit ammatti-ihmisen luokse ja saisit vaikka keskusteluapua käsitelläksesi menneisyyttäsi.Sekin on rankkaa,mutta sinulla on myös tulevaisuus ja sen eteen kannattaisi vielä ponnistella.Elämässäsi tulee varmasti vielä paljon hyviä vuosia,elämyksiä,ihmisiä ja onneakin.Sen kaiken olet ansainnut !
Toivoisin,että saisit purkaa pahaa oloasi ja menneisyyden kärsimyksiä empaattisen ammattihenkilön kanssa keskustelemalla.Kukaan ei tiedä millainen sisäinen olosi on ellet sitä kerro.
Kaikkea hyvää ja jaksamista !