Okei eli olen sairastanut monta vuotta ahdistuneisuushäirilötä, lopetin lääkkeet vähän ennen raskaaksi tuloa ja nyt raskaana ollessa olen kärsinyt osittain ahdistuneisuudesta (lievästä) kaikki muuttui nyt rv 31, kun jouduin sairaalaan kohdunkaula oli kypsynyt ja pehmentynyt lyhentynyt olin sairaalassa 5 pvää, siellä tosi tosi tosi ahdistunut, jotain se lääkärikin mulle kuittaili ja kyseli että miten pärjään vauvan kanssa, miten mulla ja mun poikaystävällä menee. Olin neuvolassa puhunut aikaisemmin toiveestani päästä juttelemaan ajattelin vauvani parasta, että aloittaisin sitten lääkkeet jos olo pahenee synnytyksen jälkeen. No menin tänne vastaanotolle mikä neuvolan kautta annettiin, siellä psykiatri ja luulin, että toinen niistä on psykologi, sain sitten ajan tälle "psykologille" ja tänään luin papereita ja mulle selvis, että hän on sosiaalityöntekijä. Olen 23- vuotias ensimmäistä kertaa tulossa äidiksi, ja nyt loppuraskaudessa herkistynyt, ahdistunut ja pelokas.. Pelkään kaikkea, että joku vie mun vauvan tai jotain muuta.. mitä hittoa tarkoittaa, että neuvola laitto mulle sosiaalityöntekijän. ARGH
Raskaus ja ahdistus ja nyt tällainen juttu, mitä tarkoittaa?HUOH
jepuliini89
7349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kysy sieltä neuvolasta.
Raskauteen liittyy yleensäkin mielialavaihteluita, herkkyyttä ja pelokkuutta, joten on tosi epistä että olet saanut tuollaista kohtelua, vaikka sairastat ahdistuneisuushäiriötä! Pistää vihaksi!!! :/ Ajattelet selvästi vauvasi parasta, kun olet ottanut asiaksesi hoitaa tarpeen tullen lääkityksen kuntoon synnytyksen jälkeen, joten ihmettelen miksi neuvola laittoi sinut sossulle.....
Sun pitää vielä puhua neuvolassa uudemman kerran lääkityksen aloittamisesta synnytyksen jälkeen tai soita suoraan hoitavalle lääkärillesi äitipolille ja psykiatrillesi, niin he voivat auttaa sinua tämän lääkitysasian kanssa. Tsemppiä ja voimia ja toivottavasti asia selviää!
Juu soitan neuvolaan ja kysyn, on vaan jotenkin petetty olo, luulin, että pääsen oikealle psykologille juttelemaan. Tunnen olevani vaan niin yksin tän asian kanssa, en tiedä kenelle uskaltaa puhua ja ketä ajattelee musta mitäkin :/
Älä siitä nyt huoli! Mun mielestä sulla ei ole hätää, vaikka sulla onkin ahdistuneisuushäiriö, koska olet ottanut asiaksesi hoitaa tarpeen tullen lääkityksesi kuntoon. Pelkäätkö että lapsesi otetaan huostaan sairautesi takia? Kyllä tässä maassa on paljon terveillä ja oikeasti huonoilla äideillä lapsia, joita ei oteta huostaan, vaikka ehkä pitäisi. Tietty ikäviäkin tilanteita sattuu.... :( Toivottavasti kaikki järjestyy ja soita tosiaan sinne neuvolaan. Jos et saa sieltä vastausta ja apua, niin soita sun hoitavalle lääkärille. Voimia ja jaksamista!
Sosiaalityöntekijät ovat sitä varten, että he tukevat ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa. Psykologi voi auttaa vain sinua, sos.työntekijä sinun lisäksi koko perhettä. Huostaanotto ei todellakaan ole mikään ensimmäinen vaihtoehto tukitoimia mietittäessä. Täytyy olla todella vaikea tilanne, että vastasyntynyt erotettaisiin äidistään.
Onhan monilla negatiivisia kokemuksia sossuista, mutta monta ikävästi päättynyttä tilannetta olisi varmasti voitu välttää, jos asiakas tekisi avointa ja positiivista yhteistyötä niiden tahojen kanssa, joiden työtä on auttaa heitä. Jos tukea tarvitseva ei suostu ottamaan apua vastaan niiltä, jotka sitä työkseen antavat nimenomaan asiakkaidensa parhaaksi, niin nimenomaan niissä tapauksissa viranomaiset saattavat joutua tekemään asiakkaan tahdon vastaisia ratkaisuja lasten parasta ajatellen.
Minä masennusta sairastavana äitinä hain itse apua lastensuojelusta, kun päädyin yhtäkkiä kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi erottuani lasten isästä, enkä meinannut yksin selvitä siinä kokonaisvaltaisessa kriisissä masennuksineen kaikkineen. Sieltä tuettiin vanhemmuuttani positiivisella tavalla, eikä huostaanoton uhkaa ollut missään vaiheessa, koska otin vastaan niitä tukitoimia, mitä heillä on tarjota ennen kuin mitään huostaanottoa edes aletaan harkita.
Itse uskon, että monen negatiiviset kokemukset sossuista johtuvat nimenomaan siitä, että asiakas itsekkäistä syistä hankaloittaa sossujen työtä, eivätkä tee yhteistyötä heidän kanssaan oman lapsensa parhaaksi. Toki varmaan on niitäkin kokemuksia, joissa asiakasperhe tulee epäoikeudenmukaisten ja ylimitoitettujen ratkaisujen kohteeksi, mutta niitä on varmaankin todellisuudessa marginaalisen pieni osuus. Mediassa ja julkisessa keskustelussa ne tapaukset vain saavat suhteettoman suuren huomion, mikä vääristää todellisuutta, ja aiheuttaa negatiivisia asenteita ihmisissä.
Omat kokemukseni sossuista ovat vain positiivisia, minkä koen suureksi osaksi johtuvan omasta positiivisesta asenteestani perhettämme tukeneita tahoja kohtaan, ja avoimesta yhteistyöstä heidän kanssaan lasteni parasta ajatellen, joiden hyvinvointi on minulle tärkeintä maailmassa.
Kyllä. Teet val
Iiksi LS-ilmoituksen tilanteesta, niin apua löytyy.
Ei siitä mitään virallista ilmoitusta tarvitse tehdä. Soittaa vaan sossuun ja selittää tilanteensa, niin ne antaa ajan, jossa sitä tilannetta kartoitetaan ja päätetään, että aloitetaanko lastensuojelun asiakkuus vai ei.