Mielipiteitä!

jos lapsi on aina lahja joka pitää ottaa vastaan
niin eikö ehkäisykin ole sillä logiikalla väärin?
Totta on, ettei abortin pitäisi olla ehkäisykeino,
mutta en kyllä usko että kovin moni nainen sitä
ehkäisynä pitääkään.. on abortti varmasti
psyykkisesti useimmille sen verran kova kokemus. Ne
kortsutkin pettää joskus ja pillerit saattaa
unohtua.
Itse olen äiti enkä voisi kuvitella tekeväni
aborttia missään olosuhteissa(nojoo, raiskauksen
tuloksesta en voi sanoa varmasti kun en ole moista
kokenut) mutta en silti kävisi ketään kivillä
heittelemään. Niin monenlaisiin olosuhteisiin olen
myös nähnyt niitä lapsia tehtävän, että joskus
tuntuisi että abortti olisi ollut paljon parempi
vaihtoehto.
Jos tietää/tuntee ettei kykene lasta rakastamaan
yli kaiken eikä halua luopua baari-, irtosuhde- ym.
elämästä, ei minusta abortti ole (välttämättä)väärä
ratkaisu. Päihdeongelmaisen, tunnevammaisen,
rakastamaan kykenemättömän äidin lasten elämä ei
ainakaan ulkopuolisen silmin näytä juuri elämisen
arvoiselta.
Ei mielestäni lasta voi tehdä sillä periaatteella,
että "ajatellaan toisten napaa eikä vain itsensä".
Jos äidin ainoa tunne lastaan kohtaan on se, että
huolehdin nyt tästä kun se on minun velvollisuuteni
ja kunnon ihmisen pitää niin tehdä, niin aika
katastrofaalinen tulee varmasti sellaisen lapsen
tunne-elämä ja itsetunto olemaan.
Se rakkaus, se rakkaus...

mieltä,ehdottomasti!

Mun mielestä kukaan ei ole kyllin "pätevä"
sanomaan toiselle ihmiselle miten hänen tulisi
toimia tehdessään elämänsä ratkaisuja. Jokaisella
ihmisellä on elämän historiansa, arvonsa ja
unelmansa, minkä pohjalta hän ratkaisee eteen
tulevat asiat.

Moraalisaarnojen pitäjien olisi syytä miettiä
sitäkin, että 100% ehkäisykeinoa ei ole ( muuta
kuin sterilointi). Olen samaa mieltä, että lapsen
syntymä on ihme, mutta oletteko miettineet, että
kaikki eivät tätä ihmettä halua kokea? Nyt
tietysti sanotte, että on olemassa mahdollisuus
antaa lapsi adoptoitavaksi, mutta onko eettisesti
ja moraalisesti oikein "pakottaa" nainen
hautomakoneeksi?

On helppoa saarnata aborttia vastaan, jos oma
elämä on raiteillaan--> mies, ura, talo ja talous
kohdallaan.. Entä jos huomaat olevasi raskaana,
työtön, ilman miestä, ilman sosiaalista
turvaverkkoa eli yksin?

Mielestäni on myös hyväksyttävää teettää abortti
jos et yksinkertaisesti ole valmis äidiksi.
Mikään ei ole kauheampaa katsottavaa kuin
nuorisokodissa asuvat nuoret, joiden äipät ovat
halunneet kokea uudelleen menetetyn nuoruuden
jättämällä lapsensa heitteille.

Joten avatkaa silmät! Maailma ei ole noin
mustavalkoinen, niitä harmaan sävyjä on meidän
jokaisen elämässä :)

ei pitäisi mielestäni olla mikään ehkäisykeino,
vaan joku muu (oikea ehkäisyväline).

Elämän tilanne on aika ratkaiseva "jos" vahinko
sattuu ja sitä ei kukaan muu kuin asianomainen
itse voi arvioida.

Oma elämän tilanteeni on tällä hetkellä sellainen
että jos "vahinko" sattuisi (iselläni on
kierukka) en näkisi muuta ratkaisua kuin abortti.
Olen melkein 40v, kaksi lasta, yritys, jossa olen
myös töissä ja iso velka.

Siis lyhyesti en hyväksy aborttia ehkäisykeinona.

itse tein abortin noin pari vuotta sitten.se oli
ns vahinko.lapsen isälle en kertonut
mitään.vuoden päästä kävi taas vahinko tän saman
miehen kanssa.tiesin että olen raskaana mutta
menin tarkastamaan asian 12rv:n jälkeen.sillon en
voisi enää perua asiaa.tällä kertaa päätin että
en rankaisisi lastani tyhmyyksillä sillä on
oikeus elää!en ajatellut raskaus aikana aborttia
jonka olin tehnyt.vasta kun olin synnyttnyt ja
olin ne 5päivää sairaalassa asia tuli väkisin
mieleen,sillä 2kerrosta alempana olin päättänyt
elämän pari vuotta takaperin.tuli mieleen miks se
toinen ei saanut elää.olen miettinyt myös että
oiskose ollut tyttö vai poika.mutta jos mietin
tätä asiaa liikaa pää sekoaa keskityn nyt 3kk
ikäisen pieneen tyttööni.lapsen isälle en kerro
ikinä tätä aborttia ehkä kuolin vuoteella voin
mainita asiasta,hänen kulttuurissaan ei oikein
hyväksytä sitä, siis aborttia eikä myös ehkäisy
ole ok.