Pelko, masennus, ahdistus...

olen 3 ihanan lapsen äiti, mutta nyt puoli vuotta nuorimman syntymän jälkeen kaikki alkaa mennä päin prinkkalaa... En uskalla hakea apua itse, en uskalla soittaa lääkäriin. Mies varasi minulle jo 2 kertaa lääkäriajan, mutta jänistin molemmilla kerroilla enkä mennyt sinne.

Tarvisin lähinnä omasta mielestäni vertaistukea, kuuntelijaa, apua... En tiedä mitä tekisin... Välillä on tunteita, että pakkaan tärkeimmät tavarat ja lähden meneen, mutta sitten tajuan että lapseni tarvitsevat minua... Ei tämä ole enää mistään kotoisin, en saa mitään aikaan, tuntuu että olen huono ja yksin. Mies on lähdössä pois mun elämästä juuri sen takia, kun olen aina surullinen tai vihainen. En ole nauranut kuin viimeksi varmaan raskaana ollessa. Pelottaa.... Pelkään itseäni.... Apua ei keneltäkään läheiseltä saa, kaikki syyllistävät, haukkuvat ja painostavat... Seinät kaatuu kotona päälle, mutta en uskalla yksin lähteä ulos, kun pelkään muita ihmisiä.
8506
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Oletko kotiäiti - siis kotona?

Jos olet - niin haista vittu.
Mä tein lasten kanssa töitä.
Kävin kokouksissa lapsi kainalossa ja lapsi töissä mukana.
Vitttu, että te kehtaatte valittaa, etä kaatuu seinät päälle, kun saatte vittu olka van lapsen kansa kotona.
Mulla ei ollu sitä mahdollisuutta.
Olet kyllä vitu ääliö, että et osaa tuotakan hoitaa!

Äänestä
  • siis ihan asiaton tuo sun vastaus ... syitä on monia ja et varmastikaan tiiä kaikkea ennekuin astut toisen saappaisiin :(

    Äänestä

  • tääl on taas noita tyyppei jotka ei koskaan ole altistunut mielenterveys ongelmiin ja luulevat se johtuvan vaan laiskuudesta ja pumpulin sisällä kasvaneista=Djos huomaat itsessäsi masennuksen tai ahdistuksen piirteitä kannattaa HETI mennä puhumaan esim lääkärille(kannattaa valita lääkäri joka on erikoistunut miel.terveys ongelmiin!)ei ne muut tajuu..ja kaikista tärkeintä olis käydä joka päivä ulkona ja tavata ihmisiä vaikka se tuntuisikin alussa vaikealta se estää sen erakoitumisen ja se vasta viekin sut sinne pimeen puolelle!itsekkin jänistin muutamasta lääkäri ajasta mut viim. kerral oli pakko mennä muuten en olisi enään maan pinnalla=)ja siitä on nyt 3 vuotta ja välillä mietin missä olisin jos en olisi hakenut apua elämä hymyilee taas=Dmulla oli jo pienenä lievää masennusta ja sitä kautta anoreksiaa ja nyt kun sain lääkkeillä ja keskustelemalla käsittelemättä jääneet asiat alta pois ei ole anoreksiakaan vaivannut.tsemppiä kaikille!

    Äänestä

ahdistaa_ : Missä päin asut? Olisi oleellinen tieto varmastikin, jotta voitaisiin yrittää keksiä sulle apuja! Tai löytää vertaistukea joka olisi lähellä...

Äänestä

Kannattaa varata vaikka neuvolan kautta aika perhepsykologille, tmv. Siellä voit saada piankin apua ahdistukseen, kun ammatti-ihminen auttaa löytämään ratkaisuja ongelmiisi. Minua ainakin auttoi. Koita rohkaista itsesi sinne, ei siitä haittaakaan ole.

Äänestä
  • Jaksamista todellakin,sillä vaikka sisit lääkkeet ja jotain keskustelu apua terkkarin kautta,niin KELALTA ET SAA KORVAUKSIA,koska IHMISEN MASENNUSTA EI LUOKITELLA KELASSA SAIRAUDEKSI!! KELAN OMAT LÄÄKÄRIT KUMOAVAT TERKKARI LÄÄKÄREIDEN DIAKNOOSIN SAIRAUDESTA.

    ON KOKEMUSTA.

    KELA TAPPAA!!

    Äänestä

  • KELA TAPPAA kirjoitti:

    Jaksamista todellakin,sillä vaikka sisit lääkkeet ja jotain keskustelu apua terkkarin kautta,niin KELALTA ET SAA KORVAUKSIA,koska IHMISEN MASENNUSTA EI LUOKITELLA KELASSA SAIRAUDEKSI!! KELAN OMAT LÄÄKÄRIT KUMOAVAT TERKKARI LÄÄKÄREIDEN DIAKNOOSIN SAIRAUDESTA.

    ON KOKEMUSTA.

    KELA TAPPAA!!

    Missä se kela-kerttu oikein pörrää?
    Misi et vastaa kysymyksiin,mitä kansalaiset kysyy.

    VIESTEJÄ OSAAT KYLLÄ NIIHIN VASTAAMATTA POISTAA.

    KELA TAPPAA

    Äänestä

kol

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ahdistaa_ kirjoitti:

olen 3 ihanan lapsen äiti, mutta nyt puoli vuotta nuorimman syntymän jälkeen kaikki alkaa mennä päin prinkkalaa... En uskalla hakea apua itse, en uskalla soittaa lääkäriin. Mies varasi minulle jo 2 kertaa lääkäriajan, mutta jänistin molemmilla kerroilla enkä mennyt sinne.

Tarvisin lähinnä omasta mielestäni vertaistukea, kuuntelijaa, apua... En tiedä mitä tekisin... Välillä on tunteita, että pakkaan tärkeimmät tavarat ja lähden meneen, mutta sitten tajuan että lapseni tarvitsevat minua... Ei tämä ole enää mistään kotoisin, en saa mitään aikaan, tuntuu että olen huono ja yksin. Mies on lähdössä pois mun elämästä juuri sen takia, kun olen aina surullinen tai vihainen. En ole nauranut kuin viimeksi varmaan raskaana ollessa. Pelottaa.... Pelkään itseäni.... Apua ei keneltäkään läheiseltä saa, kaikki syyllistävät, haukkuvat ja painostavat... Seinät kaatuu kotona päälle, mutta en uskalla yksin lähteä ulos, kun pelkään muita ihmisiä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu