Onkos palstalla muita pitkään kuntoutustuella olevia/olleita? Miten pitkään olette tuella olleet? Mitkä ovat tulevaisuuden näkymät? Mikä on diagnoosinne? Entä te eläkkeelle päässeet, kuinka pitkään ehditte olla kuntoutustuella ja mitä tukitoimia kokeiltiin ennen eläkepäätöstä?
Jäin sairauslomalle v.2008 ja kuntoutustuella olen ollut sairauspäivärahakauden jälkeen yhtäkestoisesti. Tukea on myönnetty tämän vuoden toukokuun loppuun.
Tänään kävin lääkärissä ja hän aikoo hakea jatkoa vuodeksi kuntoutustuelleni. Suunnitelmissa olisi tämän vuoden syksylle työkokeilu ja keväällä 2013 hakisin kuntouttavaan koulutukseen.
Itse olin jo suunnitellut hakevani opiskelemaan tänä keväänä. Tosin erittäin pelokkain mielin. Onhan se kait ymmärrettävää, kun on ollut poissa "normielämästä" yli neljä vuotta. Lääkärin mielestä minun ei tule hakea vielä opiskelemaan. Ensin katsotaan, miten pikkuhiljaa työelämän rutiineihin palaaminen onnistuisi. Jos se menee hyvin, niin vuoden 2013 keväällä sitä koulutusta.
Ehkä niin on parempi, kun tahdon stressata asioista aivan liikaa. Stressin myötä sitten alkaa ahdistus ja paniikkikohtaukset.
Lääkäri totesi myös, että minä en ehkä koskaan pysty tekemään kokopäivätyötä. Mielipiteessä hän nojasi diagnoosiini (psykoottinen masennus) ja sairaushistoriaani, joka on yhtä vuoristorataa itsetuhoyrityksineen ja pitkine osastojaksoineen.
Mieli on vähän maassa. Mitään muuta en toivoisi kuin palata terveenä työ-/opiskeluelämään. Ikää on kuitenkin vasta 26-vuotta, vaikka sekin alkaa tuntua isolta, kun seuraa vierestä kavereita, jotka etenevät elämässään ja työelämässä.
Lääkityskin tulee olemaan varmaan loppuelämän. Tällä hetkellä menee Serdolect 16mg, Lamictal 200mg, Azona 200mg sekä tarvittaessa Tenox 20mg ja Alprox 2x 1mg. Turha varmaan haaveillakaan elämästä ilman lääkitystä...
Jäin sairauslomalle v.2008 ja kuntoutustuella olen ollut sairauspäivärahakauden jälkeen yhtäkestoisesti. Tukea on myönnetty tämän vuoden toukokuun loppuun.
Tänään kävin lääkärissä ja hän aikoo hakea jatkoa vuodeksi kuntoutustuelleni. Suunnitelmissa olisi tämän vuoden syksylle työkokeilu ja keväällä 2013 hakisin kuntouttavaan koulutukseen.
Itse olin jo suunnitellut hakevani opiskelemaan tänä keväänä. Tosin erittäin pelokkain mielin. Onhan se kait ymmärrettävää, kun on ollut poissa "normielämästä" yli neljä vuotta. Lääkärin mielestä minun ei tule hakea vielä opiskelemaan. Ensin katsotaan, miten pikkuhiljaa työelämän rutiineihin palaaminen onnistuisi. Jos se menee hyvin, niin vuoden 2013 keväällä sitä koulutusta.
Ehkä niin on parempi, kun tahdon stressata asioista aivan liikaa. Stressin myötä sitten alkaa ahdistus ja paniikkikohtaukset.
Lääkäri totesi myös, että minä en ehkä koskaan pysty tekemään kokopäivätyötä. Mielipiteessä hän nojasi diagnoosiini (psykoottinen masennus) ja sairaushistoriaani, joka on yhtä vuoristorataa itsetuhoyrityksineen ja pitkine osastojaksoineen.
Mieli on vähän maassa. Mitään muuta en toivoisi kuin palata terveenä työ-/opiskeluelämään. Ikää on kuitenkin vasta 26-vuotta, vaikka sekin alkaa tuntua isolta, kun seuraa vierestä kavereita, jotka etenevät elämässään ja työelämässä.
Lääkityskin tulee olemaan varmaan loppuelämän. Tällä hetkellä menee Serdolect 16mg, Lamictal 200mg, Azona 200mg sekä tarvittaessa Tenox 20mg ja Alprox 2x 1mg. Turha varmaan haaveillakaan elämästä ilman lääkitystä...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin ja mitenkäs pitkä ja millainen prosessi on saada vakuutusyhtiö/kela myöntämään työkokeilu? Kuinka työpaikoilla suhtaudutaan kuntoutujiin? Paljonko työnantaja tulee tietämään kuntoutujan terveydentilasta?