Mutta sun täytyy tehdä muutakin kuin vetäytyä kauemmas. En sua aio raahata alttarille enkä edes vaatia mitään. Kunhan tiedän että olen sulle edes jollain lailla tärkeä. En kuitenkaan aio omistaa elämääni odottelulle.
sydämeni on sulle yhä avoin
jos tahdot
301281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
tuon tänne, meille tuntemattomille ihmisille? tietääkö se oikea mies tai nainen yhtään mitä ajattelet? onko hänellä aavistustakaan?
Miten uskot auttavasi asioita kirjoittamalla tänne? Mitä konkreettistä hyötyä siitä on?
Luulisin että tietää. Kirjoitin myös toiseen ketjuun johon hän taatusti kiinnitti huomiota jos täällä on. Tämä on ikäänkuin jatkoa sille. Oikeastaan asiat olisivat helpompia jos olisimme arkipäivässä tutumpia.
Mä olin tunnistavinani Hänet (miehen) yhdestä ketjusta täältä palstoilta, viittasi piirtämääni lintuun kirjoituksessaan...tiedä oliko sitten vaan joku muu piirustellut samaa lintulajia kuin minä? Hän kyllä tietää olevansa mulle tärkeä, ei ole voinut jäädä epäselväksi, mulle sen sijaan on erittäin epäselvää, mitä hän ajattelee. Olisin halunnu olla hänelle tutumpi arkielämässä...
Miten se toimii, että sydän on avoin mutta ei odota? Nyt meni yli hilseen. Tasoissa ollaan, en minäkään aio lopun eläämääni odottaa jotakin mistä ei ole mitään takeita tulevaisuudesta. Pitää olla henk koht yhteys irl:ssä, jotta jotakin voi tulla ja vielä molemminpuoleinen.
Olisko parempi vain unohtaa, ja jatkaa molem eteenpäin.Miten sitä elämää sitten eletään sillai:)
Ei kukaan voi loputtomiin elää epämääräisissä toiveissa. Ja nimenomaan tuota samaa tarkoitan.
Muuta tilanne jo huomenna..sano sille pölvästille suoraan ajatuksesi..tiedätpähän sen jälkeen, mihin vaaka kallistuu.
ei tajua kuulemaansa vaikka niille vääntäis rautalangasta.
Täällä usein kohtaa ajatuksen, että kuulemisen ymmärtäminen tarkoittaa tottelemista ja toisen toiveiden toteuttamista.
En sellaista häneltä odota. Jonkilaisen yhteyden siinä kaikki. En odota tuollaista keneltäkään.
Eikö hän vastaa, kun olet laittanut hänelle irl viestiä? Eihän muuta tietä saada yhteys ole.
Samoja asioita olen tässä itsekin pohtinut. Miettinyt, mitä kuuluu. Onko kaikki hyvin siellä toisessa päässä. Entä jos ei ole? En tiedä, mitä kautta tai kuinka asioita kyselisin. Suora yhteys kaiken jälkeen on mahdottomuus.
oli aika kun yritin - mutta vetäydyit itse kauemmas
oli aika kun yritit - mutta luottamupula veti minut kauemmas
oli aika, joka vei lopulta ajatukseni kauemmas sinusta
oli vuodet, jotka muuttivat suhtautumistani elämään ja asioihin
on tunne, että nyt tärkeintä on selvitä arkipäiväisten asioiden kanssa
on tunne, että rakkaus ja tunteet ovat vain teinihöpötystä
toki olit tärkeä
--
p askaa.
oli aika kun yritin - mutta työnsit minut pois
oli aika kun yritit - mutta silloinkin kuulin sanasi vuoden takaa
oli aika, joka vei lopulta uskoni tulevaisuuteen
oli vuodet, jotka hukkasin kun en uskaltanut rakastaa
on tunne, että sinut olet jättänyt minut lopullisesti
on tunne, että rakkaus ja tunteet eivät olleet meitä varten
on tunne, että menetin jotain arvokasta
Tiedän. Niin sinäkin olit minulle.
HEI HALUAN YSTÄVÄN ITSELLENI JONKA KANSSA VOIN RAKKAUTENI ANTAA YHTEISIIN HARRASTUKSIIN JA YSTÄVÄLLE,JOKA OTTAA HUOMIOON
HUUDA IRL !!!! Täällä ei huutoasi noteerata sulle mieluisalla tavalla
Tämähän oli hyvä avaus, miks niin monilla meni herne nenuun.
Tavoitteensa on hyvä ja on niin monenlaisia suhteita olemassa ja miksi sitä ei voisi täällä ilmaista, kun ~!tietää, että hän sen lukee.
Siis mäkin kuten moni muukin haluaisin ihan samaa, suunnan pitäisi olla lähemmäksi mutta kun tuntuu etäisyyden olevan nyt vakio lukuun ottamatta pientä vaihtelua.
Voi siis olla jopa helpompi, jos etääntyisi kuin pysytellä kaukana mutta kentässä.
Suhteen lähentymiseen voi itse vaikuttaa parhaiten pitämällä silmät, korvat ja tunteenilmaisu ja vielä suukin tarpeen vaatiessa auki.
Eräs tosi hyvä vinkki - vaikka ite sanonkin - on se, et jos on siinä arkipäiväisessä kohtaamisessa mahdollisuus koskettamiseen jopa fyysiseen nojautumiseen toista vasten, pysyy siinä hetken, ettei se jää vaan sekunnin murto-osaan. Sillon toisella on mahdollisuus reagoida ja vastata siihen omalla tavallaan.
kaikkea roskaa sitä tuleekin kirjootettua ja vielä ihan selvänä...
Ihan hyvän tuo oli. Ikävä kyllä ei ole mahdollisuutta tuohon koskettamiseen. Pitäisin ensin päästä ilmaisuetäisyydelle. Mutta nuo ovat hyviä neuvoja ja havaintoja. Silloin kun ollaan tilanteessa että pitää toimia silloin täytyy myös uskaltaa tehdä jotain. Ikävä kyllä me jähmetymme usein ja jäämme jälkeenpäin jossittelemaan. Tuntuu etteivät suomalaiset osaa lähestyä toisiaan kuin baarissa ja kännissä. Mutta kun siihen oikeaan ihmiseen voi törmätä ihan muualla ja silloin pitäisi osata toimia. Tehdä aloite.
...jaa, en nyt kuitenkaan tekisi tuollaista yleistystä suomalaisista. Samoja ihmissuhdekiemuroita on kaikkialla, kulttuureista, ilmastosta ym ym johtuvia eroja on.
Melkein sanoisin, että suomalaiset ovat mutkattomampia kuin moni muu kansallisuus.
Jos asiat ovat kuvaamallasi tolalla, tiedät, mitä tunnet, epäilet, että toinenkin tuntee ja kaikki jää kerta toisensa jälkeen kuin ilmaan, saattaa olla niin, että aika ei ole vielä kypsä. Itse uskon, että elämä itse järjestää tilanteen, jossa kaikki solmut aukeavat - sitten, kun sen hetki on. Idealistista, mutta ah niin romanttista :) Joku kutsuisi sitä tosirakkaudeksi.
Kuules ap.. hmm.. Teitä ap:tä liikuskelee tällä palstalla ilmeisesti useampia, mikäli nyt yhtään olen osannut lukea rivejä ja niiden välejä. On naista, miestä ja kenties nikkolaakin, niin voisitko pitää pienen brieffauksen siitä, millaiselle henkilölle tämä tekstisi on? Jokin tuossa tekstissä jäi mietityttämään, tuntui tutulle..
Tiedän mistä ketjun aloittaja puhuu. Minulla on myös ihminen josta välitän älyttömästi, jopa liikaa. Hän ei ole minulle pakkomielle eikä mielikuva kuten väittää olevansa. Rakastuin ihmiseen joka on aidosti jotain eikä esitä mitään enempää. Hänellä tuntuu olevan kuitenkin omat juttunsa johon minä en sovi...enää en jaksa rautalangasta vääntää välittämistäni, se menee kuin kuuroille korville. Vaikka hän pyyhkäisi minut pois elämästään kuin tiskirätin hän ei kuitenkaan voi mitään sille että olen olemassa ja ajattelen häntä, toivon hänelle kaikkea hyvää ja ennenkaikkea onnellisuutta. Sydämmessäni on aina paikka hänelle, sitä ei voi kukaan viedä. Hän on jotain erityistä. Haluaisin vain tietää onko hän onnellinen..jos on, olisin minäkin hänen puolestaan! Rakkautta on monenlaista ja tätä ei pysty kukaan minulta viemään. Välitän..rakastan todella. En saanut näyttää sitä mutta hän tietää sen ja sen täytyy tässä kohdassa riittäää vaikka vaikeaa onkin. Ehkä joskus, ehkä toisessa elämässä saan rakastaa aidosti :)
Toista elämää ei tule, jokaisella on vain tämä yksi, paitsi jos. ed. tarkoitti *toista elämää* tässä elämässä.
Ole itsekin pohtinut tuota paljon. Rakastan, kaipaan. Saako sitä koskaan toteuttaa vai jääkö vaan pääni sisään.
Aika näyttää, kelloa ei voi kääntää eikä kohtalon suuntaa muuttaa.
Odotan silti elämäni viimeiseen sekuntiin saakka.
Hyvä.. oikein teit, anna mahdollisuus heidän olla onnellisia, sillä he ovat sitä.asuvat ja elelevät arkea ja yötä yhdessä.Ovat pari.
Ei se varmasti odottelemalla toteudu.
Mitä sä rubiiniressu sönkötät. Ei tässä kirjoittajilla ole kyse sinun mustasukkaisuuden sokaisemasta heikosta itsetunnosta. Kaikki palstalaiset eivät yritä viedä sinulta mitään. Terapian paikka sinulla. Koita elää siinä tietoisuudessa ettei hän kuulu jokaiseen kirjoitukseen täällä.
Ei sydämen avoimuus auta yhtään mitään, jos mieli ei ole sitä. Avoimuus auttaisi yhteydenottoasiassa.
No täällä se ei kyllä kovin avoimeksi tule.