Kirjoitan tässä oman tarinani. Synnyin vl-perheeseen ja kasvoin uskoon, kunnes noin 10 vuotiaana aloin epäilemään ja julkisesti koulussakin kielsin uskoni. Tämä johtui koulukiusaamisesta perheen uskon vuoksi ja vl-luokkatovereideni hylkimisestä. Kotona saarnattiin aika ajoin "Jeesuksen nimessä ja veressä" synnit anteeksi ja uskoin. Kuitenkaan ei paljon muuten Jumalasta ja Jeesuksesta ja uskon tarpeellisuudesta puhuttu. Toisella puolella oli siis painostamassa maailma ja sen viettelykset ja kunnioituksen ostaminen ihmisiltä jo yläasteiässä. Luisuin siis vähitellen pois lapsuuteni uskosta ja vl-riparin käytyäni kävin enää pari kertaa seuroissa ja sitten ryyppääminen ym. sosiaaliset menot kavereideni kanssa veivät viimeisenkin herätyksen kipinän minusta.
Tällä tavalla jatkoin noin 5-6 vuotta.. juominen tosin jäi, elämä vakiintui, opiskelupaikka tuli saatua ja myös poikaystävä.. elin ns. normaalin suomalaisen elämää. Vuosi sitten kuitenkin tapahtui ihmeitä, kun Jumala sanallaan herätti uskoa ja antoi herätyksen minulle. Aloin miettimään iankaikkisuutta ja kodin uskoa ja ahdistuin totaalisesti siitä ajatuksesta, että olen tuomittu kadotukseen syntieni tähden. Laihduin monta kiloa ja menetin yöuneni... Mietin pitkään ja hartaasti, pitääkö minun kertoa tilastani perheelleni ja pyytää synninpäästöä.
En kuitenkaan jostain syystä pystynyt tekemään tätä, vaikka sieluntilani oli hirveä. Pikkuisen kun kerroin herätyksestäni perheelleni, minut otettiin melko viileästi vastaan...kun nimittäin siinä yhteydessä mainitsin uskovani, että uskoa on muuallakin kuin vl-piireissä ja kerroin käyneeni ev-lut jumalanpalveluksessa... (tämä usko oli osasyy eroamiseen liikkeestä sääntöviidakon ahdistaessa ja rajoittaessa nuoruudessani). He eivät saarnanneet ylösnousseesta Kristuksesta ja uskon välttämättömyydestä ja tärkeydestä... jotenkin vaan kontaktia ei syntynyt. Ilmeisesti aattelivat että oon jo mennyt harhaan käydessäni kirkossa ja eivät yrittäneetkään rakkaudellisesti puhua mulle, ainoastaan teoreettisesti selittivät, miten vl on se ainoa oikea. En oikeen vakuuttunut. Sieluani silti vaivasi asiat.
Aloin enemmän käymään ev.lut-jumiksissa ja sain ystäviä. Tutustuin heidän uskoonsa, joka oli täysin samantyyppinen kuin vl-uskokin..uskoa Vapahtajaan, syntien sovittajaan jne. Tutustuin piireihin enemmän ja havaitsin heidät ihan uskoviksi ihmisiksi, ei omavanhurskaiksi.. ite vaahtosin useasti, kuinka hirveää se SRK-vanhoillisuus on ja mitä traumoja ne on mulle aiheuttaneet. Eräs rukoilevainen ystäväni aina kuunteli rauhassa, ei parjannut vl:aa, löysi hyvät puolet.. hänestä tuli turva minulle. Hänellä oli hyvin vahva usko sovitukseen omalle kohdalle.. Uskoa todella on vl:n ulkopuolella..Pyhä Henki vaikuttaa. Mitä enemmän tutustuin ihmisiin, sen vakuuttuneemmaksi tästä asianlaidasta tulin..vaikka epäilin aina välillä itseni ja heidän uskoa, en voinut sitä enää kieltää: olin nähnyt ns. LIIKAA.
Nyt vuosi heräämisestäni olen lähentynyt uudestaan lestadiolaisuutta kokonaisuudessaan ja oppinut ymmärtämään... kuuntelin suviseurapuheitakin radiosta. Minulla on myös vl-ystävä, jolta olen muutaman kerran saanut synninpäästönkin. Saan uskoa. Silti en edelleenkään voi kiistää uskoa vl:n ulkopuolella luterilaisissa herätysliikkeissä ja vaikka kirkossakin (meininki epämääräsempää johtuen liberalisoitumisesta...). Uskon elämässä selviytyminen on aina rukousaiheenani.. :)
Lestadiolaisuus on minulle rakasta, joten lukeudun nykyisin Rauhan Sanan ryhmään. Siellä olen saanut kuulla juuri sitä tuttua syntien anteeksi antamisen saarnaa ja tutustua lämpimiin, rakkaudellisiin uskovaisiin. Puhujatkin tervehtii oikei kädestä pitäen. Tällaista en kuitenkaan koskaan kokenut vl-piireissä... :( Btw.. poikaystävänikin tuli parannuksen armoon mun jälkeen!!! Nyt suunnitellaan avioliittoa.
Tiedän olevani todella erikoinen, kun olen vl:sta lähdettyäni mennyt toiseen liikkeeseen. Siksi kysyisinkin, onko muita minunlaisia??
Vl-piireihin oon vastaisuudessakín kontakteissa...suvareissa ja kirkkoseuroissa käyn vl-ystäväni ja poikaystäväni kanssa..käyn myös siis vanhaluterilaisissa jumiksissa ja Rauhan Sanalla... Mitähän mieltä vl-uskovat tästä on..?
Kommentteja ja kysymyksiä mulle vaan!
Tällä tavalla jatkoin noin 5-6 vuotta.. juominen tosin jäi, elämä vakiintui, opiskelupaikka tuli saatua ja myös poikaystävä.. elin ns. normaalin suomalaisen elämää. Vuosi sitten kuitenkin tapahtui ihmeitä, kun Jumala sanallaan herätti uskoa ja antoi herätyksen minulle. Aloin miettimään iankaikkisuutta ja kodin uskoa ja ahdistuin totaalisesti siitä ajatuksesta, että olen tuomittu kadotukseen syntieni tähden. Laihduin monta kiloa ja menetin yöuneni... Mietin pitkään ja hartaasti, pitääkö minun kertoa tilastani perheelleni ja pyytää synninpäästöä.
En kuitenkaan jostain syystä pystynyt tekemään tätä, vaikka sieluntilani oli hirveä. Pikkuisen kun kerroin herätyksestäni perheelleni, minut otettiin melko viileästi vastaan...kun nimittäin siinä yhteydessä mainitsin uskovani, että uskoa on muuallakin kuin vl-piireissä ja kerroin käyneeni ev-lut jumalanpalveluksessa... (tämä usko oli osasyy eroamiseen liikkeestä sääntöviidakon ahdistaessa ja rajoittaessa nuoruudessani). He eivät saarnanneet ylösnousseesta Kristuksesta ja uskon välttämättömyydestä ja tärkeydestä... jotenkin vaan kontaktia ei syntynyt. Ilmeisesti aattelivat että oon jo mennyt harhaan käydessäni kirkossa ja eivät yrittäneetkään rakkaudellisesti puhua mulle, ainoastaan teoreettisesti selittivät, miten vl on se ainoa oikea. En oikeen vakuuttunut. Sieluani silti vaivasi asiat.
Aloin enemmän käymään ev.lut-jumiksissa ja sain ystäviä. Tutustuin heidän uskoonsa, joka oli täysin samantyyppinen kuin vl-uskokin..uskoa Vapahtajaan, syntien sovittajaan jne. Tutustuin piireihin enemmän ja havaitsin heidät ihan uskoviksi ihmisiksi, ei omavanhurskaiksi.. ite vaahtosin useasti, kuinka hirveää se SRK-vanhoillisuus on ja mitä traumoja ne on mulle aiheuttaneet. Eräs rukoilevainen ystäväni aina kuunteli rauhassa, ei parjannut vl:aa, löysi hyvät puolet.. hänestä tuli turva minulle. Hänellä oli hyvin vahva usko sovitukseen omalle kohdalle.. Uskoa todella on vl:n ulkopuolella..Pyhä Henki vaikuttaa. Mitä enemmän tutustuin ihmisiin, sen vakuuttuneemmaksi tästä asianlaidasta tulin..vaikka epäilin aina välillä itseni ja heidän uskoa, en voinut sitä enää kieltää: olin nähnyt ns. LIIKAA.
Nyt vuosi heräämisestäni olen lähentynyt uudestaan lestadiolaisuutta kokonaisuudessaan ja oppinut ymmärtämään... kuuntelin suviseurapuheitakin radiosta. Minulla on myös vl-ystävä, jolta olen muutaman kerran saanut synninpäästönkin. Saan uskoa. Silti en edelleenkään voi kiistää uskoa vl:n ulkopuolella luterilaisissa herätysliikkeissä ja vaikka kirkossakin (meininki epämääräsempää johtuen liberalisoitumisesta...). Uskon elämässä selviytyminen on aina rukousaiheenani.. :)
Lestadiolaisuus on minulle rakasta, joten lukeudun nykyisin Rauhan Sanan ryhmään. Siellä olen saanut kuulla juuri sitä tuttua syntien anteeksi antamisen saarnaa ja tutustua lämpimiin, rakkaudellisiin uskovaisiin. Puhujatkin tervehtii oikei kädestä pitäen. Tällaista en kuitenkaan koskaan kokenut vl-piireissä... :( Btw.. poikaystävänikin tuli parannuksen armoon mun jälkeen!!! Nyt suunnitellaan avioliittoa.
Tiedän olevani todella erikoinen, kun olen vl:sta lähdettyäni mennyt toiseen liikkeeseen. Siksi kysyisinkin, onko muita minunlaisia??
Vl-piireihin oon vastaisuudessakín kontakteissa...suvareissa ja kirkkoseuroissa käyn vl-ystäväni ja poikaystäväni kanssa..käyn myös siis vanhaluterilaisissa jumiksissa ja Rauhan Sanalla... Mitähän mieltä vl-uskovat tästä on..?
Kommentteja ja kysymyksiä mulle vaan!
Vastaukset 25
Vanhimmat
sulle!
Pistä seuraavaan kommenttiisi kappalejako. Tuollainen "tiiliskivi" on aika raskas luettava.
Itse ajattelin paljolti samoin aikaisemmin. Minäkin kävin jumalanpalveluksissa, tosin ortodoksisissa. Ja ihastuin uksomisen helppouteen ja kauniisiin perinteisiin ja tapoihin. Mutta lopputulokseni oli kuitenkin vähän toisenlainen. Minä en nimittäin rauhaa sielulleni saanut mistään muualta kuin vl:ien keskuudessa, vaikka välillä koitin itselleni muuta uskotella. Mutta niin kuin minulla on vapaus valita oma vakaumukseni, niin olkoon myös sinulla.
Inhimillisesti ajatellen on hieno asia, jos pystyy pitämään hyvät välit toisten ihmisten kanssa riippumatta eri vakaumuksista tai uskonnoista. Itsellänikin on läheisiä paljon läheisiä ihmisiä, jotka uskovat ja ajattelevat eri tavoin kuin minä. Kysyttäessä voin omasta vakaumuksestani kertoa, mutta en minä sitä väkisellä halua esille työntää - näkyyhän se toivottavasti kuitenkin vähän siinä, miten elän.
Olen itse samassa veneessä, pois potkittu -70-luvun "puhdistuksissa" ja nyt olen löytänyt oman joukkoni Rauhan Sanan piiristä. Siellä ei ole piinaavaa lakihenkisyyttä eikä tarkkaa "sääntöjen" noudattamista. Uskovaiset ovat ystävällisiä ja lämpimiä.
Ja Rauhan Sanan Suvijuhlat ovat Pellossa 23-25.7.2004. Tervetuloa kaikki:) (Vl-ihmisetkin voisivat käydä ja sen jälkeen kommentoida, missä oppi olisi "pielessä")
ketkä pääsee taivaaseen rauhan sanan mukaan, kun teitä on niin vähän?
Jeesus vapautti meidät lain alta, joten meitä ohjaa pyhä henki, joka vaikuttaa meissä ja seurakunnassa. Kun olemme uskomassa, haluamme pysyä kuuliaisena seurakunta-äidille, eikä meidän tarvitse kapinoida sitä vastaan.
Uskovaisilla ei ole sääntöjä. Lakia täytyy saarnata niille, jotka eivät sitä luonnostaan hengen vaikutuksesta noudata. Eli terveellä omalla tunnolla kyllä tiedämme, milloin olemme menneet vikaan, ja jos emme itse havaitse, vaan joku toinen tulee rakkaudella neuvomaan, olemme kuuliaisia, ja teemme parannusta. Kun henki ohjaa, ei tarvitse erikseen kieltää sitä ja tätä ja vielä tuota.
Raamattuun ei sovi ihmisopit, johon rauhansanalaisuuskin kuuluu.
niin meilläkin 'uskovaiset ovat lämpimiä ja ystävällisiä'.
Mutta semmonen harhaoppi, jossa kaikki opit ja uskonnäkemykset sallitaan (niinkuin toivoisit), ei ole Raamatun mukaista. Silloin on pakko käyttää sitä kaksiteräisen miekan toista puolta, lakia. Jos sen kokee syrjintänä tai poispotkimisena kannattaa miettiä asioitansa hyvin tarkkaan.
Sehän käy ilmi Raamatusta: Johanneksen evankeliumista, "Jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen lihaan tulleeksi, on Jumalasta".
Siis ne, joilla on synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja jotka uskovat, että vieläkin Jeesus on Henkensä kautta lihassa, ne ovat Jumalasta, riippumatta, minkä nimisen joukon sisällä liikkuvat. Kyllä vl-joukonkin sisällä on oikeasti uskovia ihmisiä, ehkä jopa 50% (muista kymmenen neitseen vertaus).
Rauhan Sanassa on oikea oppi ilman ihmisten keksimiä lisukkeita. Ja siellä annetaan Jumalan sanan vaikuttaa ihmiseen, eikä potkita ketään pois, joka esittää sopimattomia mielipiteitä (kuten minä, -70-luvun hoitokokousten vääryyksistä).
Muista vertaus kylväjästä, joka kylvi siementä, mutta vihollinen kylvi valhevehnää joukkoon. Palvelijat kysyivät isännältä, pitäisikö heidän kitkeä valhevehnä pois. Ja mitä vastattiinkaan: ei, ettette samalla nyhtäisi vehnääkin pois. Juuri tätä teki vl-liike -70-luvulla, yritti nyhtää rikkaruohoja ja samalla meni iso joukko viljaa, oikeita uskovaisia pois. Ei siis ollut minullakaan muuta syytä, kuin kysymys, miksi toimitaan vastoin Raamattua, ja selvähän se, lakihenkiset sieltä vastasivat eropassilla.
Olen saanut kuulla monelta vl:tä, ettei sellaista enää olisi vl:ien joukossa, mutta näkyypä olevan, vl_ oivana esimerkkinä. Sinä arvostelet ihmisiä heitä tuntematta ja uskot valhesaarnaa, että kaikki ovat kieltäneet uskonsa ja itse eronneet. Sinun kaltaisiasi todella kartan, eikä sen takia tee yhtään mieli palata vl:ien joukkoon, siellähän tukehtuu lakihenkeen:(
Jumala on kuitenkin meitä viisaampi, eikä alistu vl:ien lakihenkeen, siitä kiitos Jumalalle. Ja onneksi Jumala on se, joka meidät tuomitsee viimeisenä päivänä, eikä kysele vl:ien jäsenkirjaa eikä joukon nimeä, jossa on kulkenut. Kysymys kuuluu vain: onko sinun syntisi anteeksi annettu Jeesuksen lunastustyön kautta?
Tähän Jeesuksen lunastustyöhän saan minäkin turvata ja se riittää minulle:)
Emme me rajoita taivaaseen pääsijöitten joukkoa, kuten vl:t. Taivaaseen pääsyyn riittää se, että Jeesus on kuollut syntieni tähden, ja kun sen uskon omalle kohdalleni, niin olen taivaskelpoinen. Kaikissa eri kristillisissä ryhmissä olevat, joilla on tämä yksinkertainen usko, pääsevät taivaaseen. Usko kulkee sydämestä sydämeen, eikä herätysliikkeen/lahkon rajojen mukaisesti.
Kun kuljemme tätä maistaä matkaa, yrittäen välttää syntiä (mahdotontahan se on, mutta yrittää täytyy) ja synti taas on kerrottu 10 käskyn laissa, niin muuta sitten ei tarvitakaan. Ei tarvita mitään ihmisoppeja siitä, mikä kuuluu uskovaiselle, mikä ei. Omatuntohan sen kertoo ja sitä jokainen hoitaa, peilaten Raamattuun.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 7
21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
EVANKELIUMI LUUKKAAN MUKAAN 13
...Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.
...
23. Ja joku kysyi häneltä: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille:
24. "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.
ENSIMMÄINEN KIRJE KORINTTILAISILLE 1
10. Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.
ENSIMMÄINEN KIRJE KORINTTILAISILLE 12
1. Mutta mitä hengellisiin lahjoihin tulee, niin en tahdo, veljet, pitää teitä niistä tietämättöminä.
2. Te tiedätte, että kun olitte pakanoita, teitä vietiin mykkien epäjumalien luo, miten vain tahdottiin.
3. Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä.
4. Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama;
5. ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama;
6. ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama.
7. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.
8. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta;
9. toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä;
10. toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä.
11. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo.
12. Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin;
13. sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
14. Sillä eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan niitä on siinä monta.
15. Jos jalka sanoisi: "Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen", niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton.
16. Ja jos korva sanoisi: "Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen", niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton.
17. Jos koko ruumis olisi silmänä, missä sitten olisi kuulo? Jos taas kokonaan kuulona, missä silloin haisti?
18. Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin niistä, ruumiiseen, niinkuin hän on tahtonut.
19. Vaan jos ne kaikki olisivat yhtenä jäsenenä, missä sitten ruumis olisi?
20. Mutta nytpä onkin monta jäsentä, ja ainoastaan yksi ruumis.
21. Silmä ei saata sanoa kädelle: "En tarvitse sinua", eikä myöskään pää jaloille: "En tarvitse teitä".
22. Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä;
23. ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, me verhoamme sitä kunniallisemmin, ja niitä, joita häpeämme, me sitä häveliäämmin peitämme;
24. mutta ne, joita emme häpeä, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian,
25. ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan.
26. Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa.
27. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.
28. Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.
29. Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja?
30. Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?
Esim. näistä ja monista muista Raamatun kohdista käy ilmi ettei kaikki, jotka "uskovat" Jumalaan pääse taivaaseen. Jotkuthan selittävät tätä ruumis kohtaa, että se tarkoittaa eri seurakuntia eri jäsenillä esim. hellarit,lestat jne. Mutta sehän tarkoittaisi, että kun yhdellä jäsenellä on esim. opettamisen lahja ja toinen on apostoli, Niin sitten esim hellarit ois kaikki pelkästään opettajia ja lestat ois vaikka kaikki taudin parantajia. Eikä tuo yhtenäinen uskon oppi muutenkaan toteudu noissa eri ryhmissä.
Matteuksen 18
15 "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. 16 Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'. 17 Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. 18 Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.
Tuo Jeesuksen ohje kannattaa muistaa.
... haluaisin erityisesti korostaa Deboralle seuraavaa kohtaa:
"Matteuksen 18
15 "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. 16 Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'. 17 Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. 18 Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu."
Tämä oli siis erinomainen raamatullinen vastine Deboran tekstikappaleelle, joka tulee tässä:
"Rauhan Sanassa on oikea oppi ilman ihmisten keksimiä lisukkeita. Ja siellä annetaan Jumalan sanan vaikuttaa ihmiseen, eikä potkita ketään pois, joka esittää sopimattomia mielipiteitä (kuten minä, -70-luvun hoitokokousten vääryyksistä)."
Raamatun mukaan väärille teille joutunutta pitää nuhdella ensin yksin, sitten pienellä joukolla, ja lopuksi koko seurakunnalla. Jos väärään joutunut ei käänny, hänet pitää sitoa synteihinsä, ja häntä täytyy pitää pakanana ja publikaanina.
Se on erittäin raa'an kuulosta, eikä sovi ihmisjärkeen, mutta oppi on silti Raamatusta. Deboran mainitsemat hoitokokoukset eivät ole mitään muuta kuin viimeinen vaihe tuosta Jeesuksen kehottamasta toimintatavasta, eli:
"17 Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin."
Jos teidän joukostanne ei potkita ketään pois, joka toimii selkeästi vastoin seurakunnan neuvoja, teidän uskonne ei ole mitään muuta kuin ihmisoppi.
Väitätkö vastaan?
Ensiksikin, Kristuksen kirkkolaki on tarkoitettu ihan eri asiaan, nimittäin kahden kristityn keskinäisiin väleihin, jossa ei ole kuin yhden sana toisen sanaa vastaan. Loukattu osapuoli ensin hakee korjausta kahden kesken, sitten ottaa 2-3 todistajaa ja jos kyseinen synnin tehnyt ei sittenkään suostu korjaamaan asiaansa, vie sen koko seurakunnan eteen. Ja mitä tämän jälkeen? Jos hän ei usko seurakuntaakaan, niin lopputulos? Pidä SINÄ häntä pakanana ja publikaanina, EI niin, että koko seurakunta pitäköön häntä pakanana ja publikaanina ja potkaiskoon sen jälkeen pellolle.
Luin kerran alustuksen, Mauno Koivunevan pitämän juuri tästä asiasta. Valitettavasti en enää löytänyt sitä. Hän korosti tässä asiassa juuri sitä, että kaksi uskovaista ihmistä voi olla yhteiskunnallisesti eri asemassa, toinen korkeammassa kuin toinen. Tai toinen esimerkiksi puhuja ja toinen rivikristitty. Tämä korkeammassa asemassa oleva voi syyttää tätä alemmassa asemassa olevaa ihan väärin perustein ja ottaa mukaansa omat kaverinsa todistajiksi ja nostaa kanteen seurakunnan edessä. Näin tämä alemmassa asemassa oleva jäisi tällaisen vihamielisen väärän syytöksen kohteeksi ja jos koko seurakunta häntä pitäisi pakanana ja publikaanina, niin siinähän tulisi oikeusmurha. Koivuneva painotti sitä, että vain tämä toinen henkilö, syyttäjä, kantaja tai mitä nimeä käytetäänkään, itse tietää, että tuo toinen on syyllinen. Muut sitä eivät voi tietää, koska on vain sana sanaa vastassa. Ja tällöin vain tuo asian oikean laidan tietäjä voi pitää kyseistä henkilöä pakana ja publikaanina, ei muut!
Juuri näin tehtiin kuuluisalla -70-luvulla, korkeammassa asemassa olevat, saarnamiehet ja heidän kaltaisensa, syyttivät rivikristityitä olemattomista asioista. Ei sellaisista, joita nämä olisivat kyseisiä henkilöitä kohtaan väärin tehneet, vaan jotain "kososlaisesta hengestä", "väärästä hengestä", kirkossa käynnistä kun ei-vl-pappi oli saarnaamassa, kirkkokuorossa laulamisesta, esimerkkejä lainatakseni (aivan todellisista tapauksista). Näitten hoitamiseen Kristuksen kirkkolaki ei siis ole lainkaan tarkoitettu, se vain vedettiin muka selitykseksi.
Tosiasia on, että kyseiset johtomiehet olivat itse lakihengessä, kiivauden hengessä ja alkoivat rökittää rivikristityitä, etteivät nämä uskaltaisi nousta heidän vääriä oppejaan vastaan. Ne, jotka uskalsivat, erotettiin pois, kuten minut ja moni muukin. Loput nujerrettiin ja he tekivät parannusta sellaisesta, mitä eivät itse olleet ymmärtäneet lainkaan, eikä aina heidän anteeksipyyntöäänkään hyväksytty, piti moneen kertaan yrittää eri sanamuodoin ja "suuri neuvosto" mietti keskenään, hyväksytäänkö vaiko ei, onko tarpeeksi katumusta vaiko ei, itkeekö edes syntejään? Nämä katsoivat olevansa Jumalan asemassa tutkaillessaan ihmisen sisimpiä ajatuksia!!
Sinä utelias kyselijä, oletko itse edes syntynyt 70-luvulla? Olen huomannut, että sen ajan vl-aikuiset eivät ole siitä lapsilleen kertoneet. Kantavat kai sitä häpeää niin syvällä sisimmässään. Ja se on koko vl-liikkeen syvä häpeä, joka yritetään vaientaa. Kaikki me vääryyttä kärsineet "oikeusmurhan" uhrit tiedämme, miten asia oikein oli. Meistä on todella surullista nähdä, että meitä ei uskota, ollaan tietävinään (kun luotetaan niihin valheisiin, joita meistä on saarnatuolista kerrottu) että emme olisi suostuneet tekemään parannusta jostain synnistä, josta meitä on nuhdeltu.
Onko sitten tällaisten mielivaltaisten erottamiskokousten arvostelu joku synti? Raamattukin kehoittaa arvostelemaan saarnoja: yksi puhuu ja toiset tuomitsevat. Sekä kieltää kaikkea uskomasta: jos teille joku, olkoon vaikka enkeli taivaasta, saarnaa toisin kuin saaneet olette, älkää uskoko! Niinpä minäkään en uskonut, kun saarnassa ei enää ollut Hyvän Paimenen ääni ja lopputuloshan osoitti sen, että enää ei kaikunut entinen evankeliumi...
Juuri tuo syntien sitominen mielivaltaisesti on yksi vl-harhaoppi.
Raamattu korostaa, että jokainen joka pyytää syntejänsä anteeksi, ne hänelle anteeksiannettaman pitää. Vain ne, jotka eivät pyydä anteeksi, voidaan "sitoa synteihinsä" (ja tietysti todellisiin synteihin, ei kuviteltuihin syytöksiin!). Mutta kuuluisalla -70-luvulla kuka tahansa voitiin sitoa synteihinsä, vaikka kuinka pyysi niitä anteeksi, kun näitten vl-tuomareitten mielestä anteeksipyyntö ei ollut "oikea", ei oikeilla sanoilla ja ihan vain ihmisiä kyykyttääkseen pidätettiin synnit eli sidottiin, ja ihan vastoin Raamatun sanaa. Täytyihän seurakuntalaisten arvostelu vääryyksistä hiljentää tekemällä vastahyökkäys rivi-kristityitä kohtaan.
Tämä mainitsemasi asia ja sen mukainen oikea toiminta on totisesti syytä muistaa! Ja muistaa myös, miten väärin toimittiin -70-luvulla eikä totisesti kukaan tällaista vääryyttä tehnyt ole tullut pyytämään uhreiltaan anteeksi :(( Ei, vaikka siitä olisi Kristuksen kirkkolain mukaan tällaiselle väärin perustein syntejä pidättäneelle kahden kesken tai todistajien läsnäollessa ilmoitettu.
Samat henkilöt jotka silloin 70-luvulla olivat remmissä ovat nyt alkaen 60-vuotiaita ja vaikuttavat edelleen seurakunnissa. Ja muuten näitten kireitten uskovaisten joukossa on juuri niitä jotka pahiten ovat epäonnistuneet yksityiselämässään.. Itse olen syntynyt 70-luvun alkupuolella eikä minulla ole ajasta
kuin hämäriä muistikuvia. Tietääkö kukaan asiasta
kirjoitettua kirjallisuutta, itselleni tulee
mieleen Jorma Kurvisen pamfletti "Raportti Lestadiolaisuudesta", onko muita? Radiosta kerran kuulin ohjelman jossa television takia seurakunnasta erotettu tilitti tuntojaan. Kieltämättä kuulosti melko ilkeältä. Silloin tällöin saarnoissakin saattaa kuulla viittauksia
seitsemänkymmentäluvun vaikeisiin aikoihin. Jotenkin jännästi vaan nämä eri kannanotot yhteiskunnallisiin kysymyksiin sijoittuu juuri
tuohon pahan olon aikakauteen, esimerkiksi juuri tämä Televisiokysymys, mikäpä muukaan kun jostakin pitää aloittaa..
Silloin synkällä vuosikymmenellä yritettiin tietenkin kirjoittaa Päivämieheen, mutta sensuuri esti, samoin paikallisiin sanomalehtiin, mm Liittoon, mutta sieltä tuli selväsanainen kirje: Päivämies painettiin siellä eikä ollut varaa ärsyttää suurasiakasta, joten kielteiset kirjoitukset olivat sensuurissa.
Eräs oululainen henkilö on tämän takia tehnyt omakustanteen näistä ajoista ja jos kerrot s-postiosoitteesi, voin tarkemmin kertoa, mistä saat näitä kirjoja.
Tottahan on myös, että entiset vainoajat edelleen ovat vl-saarnaajia, minutkin erottanut henkilö, samoin muutama muukin on tiedossani. Osa on takinkääntäjiä, eli nyt yksikin puhuu, kuinka hän yritti taistella vaikeaa lakihenkeä vastaan silloin 70-luvulla, vaikka oli itse kaikkein pahimpia "sitojia"! Eli valhe kukoistaa siinä joukossa:(
Sellaista se, onneksi on Jumalan lapsia, joitten joukossa saa vaeltaa ja jättää taakseen nuo lammasten vaatteissa esiintyvät raatelevaiset sudet...
lainassa, joten laita vaan varauslappu vetämään:)
Ei sulla ne ainoat kappaleet ole, joten muutkin voivat niitä saada lainaan tai pienellä rahalla omaksikin:)
Hyvää kesää!
Lähetäpä tietoa noista kirjoista osoitteeseen [email protected], kiitos!
Olen lukenut kattavasti SRK:n kirjallisuuden, jossa näitä edes hiukan sivutaan ja minun on vaikea päästä tässä mihinkään muuhun käsitykseen kuin se, mikä vl-kristillisyydessä näistä on.
Tasapuolisuuden vuoksi olisi varmaan nyt hyvä lukea nuo toisen näkökulman kirjatkin.
Palaan asiaan palstalla kunhan olen tämän tehnyt. (Syksyllä?)
[email protected]
:)
Kirje roomalaisille 11
19. Sinä kaiketi sanonet: "Ne oksat taitettiin pois, että minut oksastettaisiin".
20. Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää.
21. Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan.
22. Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois.
23. Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epäuskoonsa, tulevat oksastettaviksi, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen.
Vielä tästä:
Matteuksen 18
15 "Jos veljesi tekee syntiä (tässä ei mainita, että juuri sinua vastaan=kahden kristityn keskinäiset välit, vaan yleensä syntiä) , ota asia puheeksi kahden kesken… (ei tarvitse olla loukkaantunut voi vain olla huolestunut toisen uskonelämän puolesta)
Uskovaisina pyrimme kohtelemaan kaikkia tasaveroisina. En itse ainakaan pidä esim. Puhujaa mitenkään arvovaltaisempana kuin itseäni. En kuitenkaan halua myöskään itseäni korottaa seurakunnan yläpuolelle vaan olla kuuliainen sille mitä Henki seurakunnille ilmoittaa, vaikkei aina ymmärtäisikään mitten asia voi omaa uskonelämää hidastaa. Kannattaa todella miettiä onko joku asia niin tärkeä, että kannattaa sen takia oma uskonelämä vaarantaa.
70-luvulla on varmasti molemmilta puolilta tullut syntisesti toimittua, kun ihmisiä vain ollaan ja sielunvihollinen onnistuu jokaisen matkaa hidastamaan. Mutta pitäisikin yrittää nähdä metsä puilta. Siksi asiat varmaan kehotetaankin viemään seurakunnan tietoisuuteen, ettei tulisi “suuria neuvostoja”.
1.1 P. JOHANNEKSEN ILMESTYS
1.1.1 Luku 3
1. Ja kirjoita Sardin seurakunnan enkelille: näitä sanoo se, jolla ne seitsemän Jumalan henkeä ja ne seitsemän tähteä ovat: minä tiedän sinun tekos; sillä sinulla on nimi ettäs elät, ja olet kuollut.
2. Ole valpas ja vahvista niitä muita, jotka kuolemallansa ovat; sillä en minä löytänyt sinun tekojas täydellisiksi Jumalan edessä.
3. Niin ajattele siis, kuinka sinä saanut ja kuullut olet, ja pidä se, ja tee parannus. Ellet sinä siis valvo, niin minä tulen sinun päälles niinkuin varas, ja et sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päälles tulen.
4. Sinulla on myös muutamat nimet Sardissa, jotka ei ole vaatteitansa saastuttaneet: niiden pitää minun kanssani valkeissa vaatteissa vaeltaman; sillä he ovat mahdolliset.
5. Joka voittaa, se pitää valkeilla vaatteilla puetettaman, ja en minä pyyhi hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä tahdon tunnustaa hänen nimensä minun Isäni edessä ja hänen enkeleinsä edessä.
6. Jolla korva on, se kuulkaan, mitä Henki seurakunnille sanoo.
7. Ja Philadelphian seurakunnan enkelille kirjoita: näitä sanoo se Pyhä, se totinen, jolla on Davidin avain, joka avaa ja ei yksikään sulje, joka sulkee ja ei yksikään avaa;
8. Minä tiedän sinun tekos: katso, minä annoin sinun etees aukian oven, ja ei yksikään voi sitä sulkea; sillä sinulla on vähä voimaa, ja pidät minun sanani, etkä minun nimeäni kieltänyt.
9. Katso, minä annan sinulle saatanan joukosta ne, jotka itsensä Juudalaisiksi sanovat, ja ei olekaan, vaan he valehtelevat. Katso, minä tahdon vaatia heitä siihen, että heidän pitää tuleman ja kumartaman sinun jalkais edessä, ja heidän pitää tietämän, että minä sinua rakastin.
10. Ettäs pidit minun kärsivällisyyteni sanat, niin minä tahdon sinun varjella kiusauksen hetkestä, joka koko maan piirin päälle tuleva on, niitä kiusaamaan, jotka maan päällä asuvat.
11. Katso, minä tulen pian: pidä mitä sinulla on, ettei kenkään sinun kruunuas ottaisi.
12. Joka voittaa, hänen minä teen patsaaksi minun Jumalani templissä, ja ei hänen pidä silleen sieltä lähtemän ulos, ja tahdon kirjoittaa hänen päällensä minun Jumalani nimen ja minun kaupunkini, uuden Jerusalemin nimen, joka taivaasta minun Jumalaltani tuli alas, ja minun uuden nimeni.
13. Jolla korva on, se kuulkaan, mitä Henki seurakunnille sanoo.
14. Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: näitä sanoo Amen, uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luontokappalten alku:
15. Minä tiedän sinun tekos, ettet sinä kylmä etkä palava ole: oi jospa kylmä taikka palava olisit!
16. Sentähden ettäs pensiä olet, ja et kylmä etkä palava, rupean minä sinua minun suustani oksentamaan ulos.
17. Ettäs sanot: minä olen rikas, minä olen rikastunut ja en minä mitään tarvitse; ja et tiedä, ettäs viheliäinen ja raadollinen olet, köyhä, sokia ja alastoin.
18. Minä neuvon sinua minulta ostamaan kultaa tulella selitettyä, ettäs rikastuisit, ja valkiat vaatteet, joillas sinus pukisit, ettei sinun alastomuutes häpy näkyisi, ja voitele silmäs silmäin voiteella, ettäs näkisit.
19. Joita minä rakastan, niitä minä myös nuhtelen ja kuritan; niin ole siis ahkera ja tee parannus.
20. Katso, minä seison ovessa ja kolkutan: jos joku minun ääneni kuulee ja avaa oven, sen tykö minä tahdon mennä sisälle, ja pitää ehtoollista hänen kanssansa ja hän minun kanssani.
21. Joka voittaa, sen minä annan istua minun kanssani minun istuimellani, niinkuin minäkin voitin ja olen minun isäni kanssa hänen istuimellansa istunut.
22. Jolla korva on, se kuulkaan, mitä Henki seurakunnille sanoo.
Sinä, minä ja kaikki vähääkään lestadiolaisuutta tuntevat tietävät, että liikkeen "jäseniä" ts. uskossa olevia sitovat sen sadat säännöt. Tästä on aivan turha keskustella. Sinun pointtisi on tietenkin, että ette koe niitä säännöiksi. Tosiasia on kuitenkin, että kyseessä on de facto sääntökokoelma, vaikkakin suullinen.
Tällainen sääntöverkko on huomattavasti vaikeampi, kuin esim. muslimeilla tai juutalaisilla. He voivat lukea sen kirjasta, kun taas lestadiolaisten sääntökokoelma elää koko ajan puhujaveljien mielihalujen mukaan. Tietenkin suullisen sääntökokoelman ydin on varsin vakaa.
tottakai on asioita, joita ei katsota hyväksi. Ja omantunnon mukaan me toimitaan.
on täysin pimeä tyyppi.
Tarkennapa vähän. Kiinnostaa kuulla, millaisia ihmisoppeja sinä tarkoitat. Olen kuullut melko monta saarnaa Rauhan sanassa, eikä siellä ole ihmisoppeja julistettu. Oletko itse kuullut yhtään, vaan toistatko vain vl-saarnaajien puhetta (nimittäisinkö sitä valheeksi vai virheelliseksi tiedoksi?) ? Vai oliko tuo vain vähättelevä puskalaukaus, mitä viimeksi kirjoituksessasi esitit?
Ihmisoppeja sitä vastoin vl-saarnoista löytyy: Jumalan lapselle ei sovi se tai tämä (esimerkiksi televisio)jne, perustelematta Raamatulla lainkaan. Nämä ovat ihmisoppeja, eli ihmisen itsensä luomia opetuksia ilman mitään yhteyttä Raamattuun.
Odotan mielenkiinnolla vastaustasi:)
Joku täällä väitti, että rauhan sanan oppi on ihmisten keksimä oppi. Olen itse rauhansanalainen olen ollut lapsesta saakka enkä ole vielä yhtään kertaa kuullut saarnattavan ihmisten keksimää oppia rauhansanan parissa.. onko kyseinen henkilö koskaan käyny rauhansanan tilaisuuksissa vai kertooko vain juttujaan missä ei ole mitään perää? kannattais ensin käydä tutustumassa muihin herätysliikkeisiin ennen kun alkaa arvostelemaan niitten oppia. Vois teillä vl:illä avautua silmät kun huomaisitte, että onhan niitä uskovaisia muuallakin kuin "meidän" herätysliikkeessä. Ja sinulle lestadiolainen joka kirjoitit avaustekstin. Hienoa, että löysit rauhansanan! Oikein runsaasti siunausta sinulle! :) Ja kaikille muille: Tervetuloa Rauhan Sanan suvijuhlille Pelloon! Siellä saa kuulla aitoa ja oikeaa Jumalan sannaa... :)
taa, kerro, mitä Sinulle nykyisin kuuluu. Eihän kenelläkään meistä ole helppoa. Joka päivä on aloitettava ikään kuin alusta.