Onko täällä muita, kenellä on diagnosoitu psykoottinen masennus?
Miten teillä sairaus oireilee? Onko välillä parempia jaksoja? Jos, niin kuinka kauan ne yleensä kestävät? Pystyttekö ehkäisemään psykoottisia vaiheita itsetuhoajatuksineen? Entä oletteko työ-/opiskeluelämässä?
Itselläni on nyt menossa parempi jakso. Oikeastaan paremmin ei ole mennytkään sitten diagnosoinnin lähes seitsemän vuotta sitten.
Lääkäri puhuu, että sairauteeni kuuluu myös bibolaarityyppistä oireilua. Eli mielialat vaihtelevat. Tuossa pari vuotta sitten oli hiukan maaninen jakso.
Huonoinpina jaksoina yritän yleensä riistää henkeni itseltäni sen seurauksena, että olen todella ahdistunut (tuntuu puristuksena rinnassa, palana kurkussa, kiristyksenä leuassa/suussa), saan paniikkikohtauksia, pelkään ihmisiä ja asioita. Kuvittelen, ettei minusta ole mihinkään, eikä kukaan kaipaa minua, ei edes pieni lapseni. Ajattelen, että kaikki pärjäisivät paremmin ilman minua.
Millainen lääkitys teillä on? Toimiiko se?
Mielenkiinnosta kyselen.
Miten teillä sairaus oireilee? Onko välillä parempia jaksoja? Jos, niin kuinka kauan ne yleensä kestävät? Pystyttekö ehkäisemään psykoottisia vaiheita itsetuhoajatuksineen? Entä oletteko työ-/opiskeluelämässä?
Itselläni on nyt menossa parempi jakso. Oikeastaan paremmin ei ole mennytkään sitten diagnosoinnin lähes seitsemän vuotta sitten.
Lääkäri puhuu, että sairauteeni kuuluu myös bibolaarityyppistä oireilua. Eli mielialat vaihtelevat. Tuossa pari vuotta sitten oli hiukan maaninen jakso.
Huonoinpina jaksoina yritän yleensä riistää henkeni itseltäni sen seurauksena, että olen todella ahdistunut (tuntuu puristuksena rinnassa, palana kurkussa, kiristyksenä leuassa/suussa), saan paniikkikohtauksia, pelkään ihmisiä ja asioita. Kuvittelen, ettei minusta ole mihinkään, eikä kukaan kaipaa minua, ei edes pieni lapseni. Ajattelen, että kaikki pärjäisivät paremmin ilman minua.
Millainen lääkitys teillä on? Toimiiko se?
Mielenkiinnosta kyselen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hip hei, täältä löytyy!!
Sain 1995 seuraavat diagnoosit:
1) vakava masennus
2) syvä masennustila
3) psykoottinen masennus
Menin ryhmäterapiaan, joka on vakavamielistä terveyden hoitoa. Oikeasti. Tulevaisuudesta vaan en tiedä miten vıtussa senkin maksan.
Vaihdettiin lääkitys.
Viime viikot tullut voimakkaita muistoja kolmenkymmen viime vuoden ajalta. Kuukauden ajan olen pakkomielteisesti ajatellut kadulla ryntääväni rekan alle. Se on ajatus vain, mutta kieltämättä häiritsee toimintaa. Tänään tuli selkäytimestä käsky: hyppää sillalta.
Kämpällä ollessa nukahdan. Nuo hyppykäskyt ottavat aika koville.
S44t4nallinen vuoristorata. Mutta on se vaihtelua. Kertoo siitä hoito todella vaikuttaa. Ehkä tästä jotain tulee.
Kevätaurinko vaikuttaa lääkkeen ja muun hoidon kanssa näin.
Elämäni ensimmäinen vuoristorata. Diagnoosin jälkeen elämä meni pitkälti kasvina/zombiena kulkiessa.
Omassa masennuksessa ei ole mitään erikoisia jaksoja kuin vasta nyt.
En ole koskaan vahingoittanut itseäni ruumiillisesti. Viime viikkojen pakkomielteet ovat kyllä erittäin rajuja. Ihan kuin mieli repeäisi kahteen osaan.
Korostaisin että olen miessukupuolta. Niinpä en tiedä voiko miesten ja naisten meininkejä vertailla muutenkaan. Samaa äidinkieltä puhumme toki.
Kaikenmaailman työelämät ja parisuhteet on fiinimmän väen juttuja.
Itse olen huomannut, että olen kohta vuoden verran seitsemästä käyttänyt oikeaa lääkitystä. On kokeiltu Cipralexia, Zoloftia, Remeronia, Zyprexaa, Cympaltaa, Ketipinoria eri coctaileina... ja monia muita, joita en muistakaan.
Nyt on menossa paras jakso sitten sairauteni diagnosoinnin. Pelkään vaan kokoajan, että milloin tämä "pilvilinna" taas romahtaa.
Ainut mikä rassaa tällä hetkellä on huonot unet. Nukahtaminen on todella vaikeaa. Nukkuessa näen painajaisia ja aamulla olen tosi väsynyt, vaikka olisin nukkunut 9-10h. Päivisin tekisi mieli nukkua päikkärit ja joskus sorrunkin unille. Iltaisin joudun ottamaan väsyttävää mielialalääkettä, Tenoxia ja rauhoittavia, jotta saisin unen.
Pakkoajatuksia tulee toisinaan. Onneksi aika harvoin ja lyhytkestoisesti.
Miehiä tai naisia, tuskin paljon eroa näissä mielenterveyshäiriöissä.
En ole pitkään saanut kunnollista apua. Epäilen että masennukseni on mennyt välillä vakavaksi masennukseksi ja silloin on ollut epäluuloisuutta. Esim. miltä tämä kuulostaa: pahimpina aikoina olin jatkuvasti ahdistunut naapureista, kun he kolistelivat niin kuvittelin että he kostavat minulle minun kolisteluni asunnossa, ja pelkäsin jopa että tietokoneen hiirestä painaminen kuuluu naapuriin. Olin siis tosi ahdistunut. En muista niiltä ajoilta paljonkaan hyviä juttuja. Aivan kamalia aikoja. Ja mitään apua en saanut. Sattuivat just psyk.polin kesätauoille nuo ajat. Ei silti kyllä muutenkaan apua saanut. Lääkärit vaihtuivat, olin ihan heitteillä. En osannut itse ilmaista kuinka paha olo oli. Aamusta iltaan ahdistusta ja masennusta ja ärtymystä. :((( Nyt muistoissa on noita huonoja aikoja jolloin kukaan ei välittänyt, ja olen vihainen siitä kuinka yksin olen ollut!!
Itselläni vakava masennus ja psykoottinen persoonallisuushäiriö. Ekaa lääkitään , jälkimmäistä ei. Ahdistuksia on ja kuvittelen pikkulintujen kommunikoivan kanssani. Mies olen, eläkkeelle ei ole päästetty, muutoksenhakulautakunta pohtii asiaa. Kela ei piittaa.
Nuorten todellisuus hämärtyy D-vitamiinin puutteen takia!
Psykoosi, eli todellisuuden hämärtyminen, on hankala havaita rakkaassa ihmisessä. Erityisen vaikea sitä on hoitaa, jos kyseessä on teini-ikäinen lapsi.
Lääkäri Barbara Gracious ja hänen kollegansa havaitsivat äskettäisessä tutkimuksessa, että D-vitamiinin puutoksesta kärsivien teinien psykoosiriski oli korkeampi kuin muiden. Tutkimukseen osallistuneista 104 teinistä 72 prosentilla oli D-vitamiinia vähemmän kuin 30 ng/ml (75 nmol/l) ja 34 prosentilla sitä oli vähemmän kuin 20 ng/ml (50 nmol/l).
D-vitamiinin määrän merkitys ei ollut vähäinen. Jos teinillä oli alhainen määrä D-vitamiinia kehossaan, hänen psykoosiriskinsä oli lähes nelinkertainen muihin verrattuna.
Toisessa, Ruotsin Karolinska-instituutissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin myös, että mielenterveyspotilaista teini-ikäisillä oli kaikista alhaisimmat D-vitamiinitasot. Murrosikäisillä tytöillä D-vitamiinia oli noin 20 ng/ml (45 nmol/l), kun murrosikäisillä pojilla sitä oli vain 10ng/ml (25 nmol/l).
http://blog.vitamindcouncil.org/2012/05/24/study-vitamin-d-linked-to-psychosis-in-teens/
Tutkimusten mukaan seerumin paras D-vitamiinipitoisuus olisi se, minkä auringon valo saa maksimaalisesti aikaan iholla, mikä vastaa seerumin kalsidiolipitoisuutta yli 100 nmol/l. Tähän pitoisuuteen päästään n. 100µg päiväannoksella aikuisella, eli nykysuosituksia tulisi nostaa kymmenkertaisiksi.
USA:n Endokrinologiyhdistyksen S-D-25:lle antama viitearvo on 75–150 nmol/. Espanjassa laboratoriot antavat viitearvoiksi 75–250 nmol/l. Suomessa väestön keskiarvot ovat noin 43 nmol/l luokkaa, mikä on selvästi liian vähän, ja lisää sairastumisen ja kuoleman riskiä.
D-vitamiini on välttämätön kasvulle, terveelle luustolle, aivojen normaalille kehitykselle, hermosysteemille ja normaalille sukupuoliselle kehitykselle.
"Onko täällä muita, kenellä on diagnosoitu psykoottinen masennus?
Miten teillä sairaus oireilee? Onko välillä parempia jaksoja? Jos, niin kuinka kauan ne yleensä kestävät? Pystyttekö ehkäisemään psykoottisia vaiheita itsetuhoajatuksineen? Entä oletteko työ-/opiskeluelämässä?
Itselläni on nyt menossa parempi jakso. Oikeastaan paremmin ei ole mennytkään sitten diagnosoinnin lähes seitsemän vuotta sitten.
Lääkäri puhuu, että sairauteeni kuuluu myös bibolaarityyppistä oireilua. Eli mielialat vaihtelevat. Tuossa pari vuotta sitten oli hiukan maaninen jakso.
Huonoinpina jaksoina yritän yleensä riistää henkeni itseltäni sen seurauksena, että olen todella ahdistunut (tuntuu puristuksena rinnassa, palana kurkussa, kiristyksenä leuassa/suussa), saan paniikkikohtauksia, pelkään ihmisiä ja asioita. Kuvittelen, ettei minusta ole mihinkään, eikä kukaan kaipaa minua, ei edes pieni lapseni. Ajattelen, että kaikki pärjäisivät paremmin ilman minua.
Millainen lääkitys teillä on? Toimiiko se?
Mielenkiinnosta kyselen. "
Kannattaa lopettaa mielenkiinnon kyselyt, muuten kiintoinen mielesi voi yksi päivä olla psykoottisessa masennuksessa.
On ollut psykoottista masennusta useamman kerran, aina selvinnyt. Lääke kuurit pois käytöstä, niin asioihin tulee selkoa.
Usein lääkkeet vain nimenomaan pahentaa psykootista masennusta.
Tervepä, terve! :)
Täällä taasen täysissä sielun ja ruumiin voimissa! :)
Kuulepas Käkipää, voin kertoa sulle, et hyvinkin oon psykoottisesta masennuksesta kärsinyt! Ei kait sitä kukaan järjissään kirvestä yritä kaivoon heittää, näin kuvainnollisesti! Ja senkin voin kertoa ihan omakohtaisesti, et lääkkeitä ominpäin poisjättäessäni useamman kerran on kaikki oireet pahentuneet. Sit on herätty tipassa ja happiletkuissa teholla! Joten en todellakaan suosittele kenenkään menevän ominpäin lääkitystään muuttamaan!
Jos lääkitys ei tunnu sopivan, niin kannattaa keskustella lääkärin kanssa ja vaatia tosissaan muutosta! Tiedän sen, ettei se ole helppoa nim. taistellut 6 vuotta oikean lääkityksen puolesta!