Haluaisin kysyä täällä kirjoittavien palstalaisten siviilisäätyä sekä naimisissaolevien lapsimäärää. Kysymystä perustelisin lyhyesti seuraavasti:
Keskustelu pyörii täällä foorumissa hyvin paljon lapsiasian ja sitä sivuavien asioiden, kuten ehkäisyn ympärillä. Lukiessani kirjoittajien kokemuksia/kommentteja em. asioista, tulee väkisinkin mieleen kuinka tietämättömiä ja kokemattomia osa kirjoittajista on noiden aiheiden suhteen. Tietämättömyydellä ja kokemattomuudella tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että todella harva kirjoittaja täällä, on itse vastuussa suuresta perheestä, jossa on paljon pieniä lapsia. Toki moni kirjoittaja voi olla lähtöisin isosta perheestä, mutta sekin on täysin eri asia kuin olla itse vastuussa siitä. Olkoonkin, että kirjoittaja voi omata kovastikkin elämänkokemusta, mutta jos hänellä on vain esim. kaksi, kolme tai neljä lasta, hän ei mielestäni voi tietää millaista on olla vastuussa perheestä, jossa on seitsemän tai kahdeksan lasta, joista kouluikäisiä on vasta kaksi tai jopa yksi. Hän ei voi myöskään tietää millaisia psyykkisiä ja fyysisiä ongelmia tuollaisten perheiden vanhemmilla voi olla, sillä hän ei ole koskaan kokenut niitä. Edelleenkään sellaiset ns. "vanhan koulukunnan"-miehet, joita esim. monet puhujat edelleenkin ovat, eivät välttämättä tiedä vaimojensa peloista ja ongelmista. Sillä he eivät pyöritä niitä arkirutiineja, jota suuri lapsijoukko vaatii. Heidän ajatusmaailmansa on mustavalkoinen perheen sisäisten roolien suhteen. Haluan korostaa tässä yhteydessä, kuinka raskasta suuren perheen pyörittäminen OIKEASTI on, harva palkkatyö kodin ulkopuolella on yhtä raskasta.
Haluaisin, että ottaisitte tämän kirjoituksen vakavasti, sillä kirjoitan kokemuksesta joita itselläni on omasta perheestä, tuttavaperheistä, sukulaisperheistä ja kaikkien näiden perheiden vanhemmista, siis juuri niistä vastuunkantajista sekä niistä "vanhan koulukunnan"-miehistä jne… Mielestäni vanhoillislestadiolaisuudessa pitäisi kuunnella enemmän naisia ja nimenomaan vielä vaimoja sekä ennenkaikkea rohkaista heitä puhumaan ilman pelkoja asioista niiden oikeilla nimillä ennen kuin se on myöhäistä. Kokemuksesta voin myös sanoa, että Raamatunlauseet eivät tuo lohtua kuin pieneksi hetkeksi niille, jotka ovat todella rasitettuja ja väsyneitä.
Keskustelu pyörii täällä foorumissa hyvin paljon lapsiasian ja sitä sivuavien asioiden, kuten ehkäisyn ympärillä. Lukiessani kirjoittajien kokemuksia/kommentteja em. asioista, tulee väkisinkin mieleen kuinka tietämättömiä ja kokemattomia osa kirjoittajista on noiden aiheiden suhteen. Tietämättömyydellä ja kokemattomuudella tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että todella harva kirjoittaja täällä, on itse vastuussa suuresta perheestä, jossa on paljon pieniä lapsia. Toki moni kirjoittaja voi olla lähtöisin isosta perheestä, mutta sekin on täysin eri asia kuin olla itse vastuussa siitä. Olkoonkin, että kirjoittaja voi omata kovastikkin elämänkokemusta, mutta jos hänellä on vain esim. kaksi, kolme tai neljä lasta, hän ei mielestäni voi tietää millaista on olla vastuussa perheestä, jossa on seitsemän tai kahdeksan lasta, joista kouluikäisiä on vasta kaksi tai jopa yksi. Hän ei voi myöskään tietää millaisia psyykkisiä ja fyysisiä ongelmia tuollaisten perheiden vanhemmilla voi olla, sillä hän ei ole koskaan kokenut niitä. Edelleenkään sellaiset ns. "vanhan koulukunnan"-miehet, joita esim. monet puhujat edelleenkin ovat, eivät välttämättä tiedä vaimojensa peloista ja ongelmista. Sillä he eivät pyöritä niitä arkirutiineja, jota suuri lapsijoukko vaatii. Heidän ajatusmaailmansa on mustavalkoinen perheen sisäisten roolien suhteen. Haluan korostaa tässä yhteydessä, kuinka raskasta suuren perheen pyörittäminen OIKEASTI on, harva palkkatyö kodin ulkopuolella on yhtä raskasta.
Haluaisin, että ottaisitte tämän kirjoituksen vakavasti, sillä kirjoitan kokemuksesta joita itselläni on omasta perheestä, tuttavaperheistä, sukulaisperheistä ja kaikkien näiden perheiden vanhemmista, siis juuri niistä vastuunkantajista sekä niistä "vanhan koulukunnan"-miehistä jne… Mielestäni vanhoillislestadiolaisuudessa pitäisi kuunnella enemmän naisia ja nimenomaan vielä vaimoja sekä ennenkaikkea rohkaista heitä puhumaan ilman pelkoja asioista niiden oikeilla nimillä ennen kuin se on myöhäistä. Kokemuksesta voin myös sanoa, että Raamatunlauseet eivät tuo lohtua kuin pieneksi hetkeksi niille, jotka ovat todella rasitettuja ja väsyneitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eiköhän se kuitenkin ole vaikeinta aikaa, kun perheessä on 3-4 pientä lasta, joista ei vielä ole vanhemmille apua.
Kasvaessaan lapsista on jo paljon apua kaikenlaisissa askareissa, joten luulisimpa, että vanhempien työmäärä on juuri tuossa vaiheessa suurin(siis lapsia 3-4). Ja edellyttäen, että ovat syntyneet tiheään.
Itselläni on kolme lasta, vanhin 3 v ja nuorin 1,5 kk. Ei vielä hirveästi vanhimmasta ole apua, kiusaa vain vauvaa huomion puutteessa.
Voi olla, että lasten kasvaessa vanhemmat ikään kuin "laiskistuu" ja ei viitsisi tehdä hommia niin paljoa, vaan on helppo sanoa lapsille, että teeppä sitä ja teeppä tuota.
Juuri joku tuollainen 3-5 lasta voisi olla aika rankka, edellytäen, että ne ovat tiheessä syntyneet.
Tietysti, jos joku saa kolmet kolmoset peräkkäin, niin kyllä yhdeksän alle 4 v vois olla aika kova.
Jo hyvin kasvatetusta 4-5 vuotiaasta voi olla apua (siis ensimmäisen uhmaiän ohittaneista).
Eri asia sitten, jos äiskä ja iskä syöttää vaan pullaa ja tikkaria, ja ihmettelee, kuinka vaikeeta niitä 6-8 vuotiaita, n. 3-vuotiaan tasolla olevia on hoitaa.
Ja minulla on muuten lastenhoitokokemusta varmasti enemmän kuin monilla tyttösillä.
Juuri näin minä ajattelinkin tähän avaukseen vastattavan. Tottahan kolme pientä lasta on rankkaa, mutta seitsemän kahdeksan pientä tai isompaa on vielä rankempaa. Voi olla, että tulette sen tulevaisuudessa huomaamaan.
Varmasti kaikki vanhemmat haluavat hoitaa lapsensa hyvin, mutta jotkut eivät jaksa yksinkertaisesti ja silloin mennään sille "pulla ja tikkari-linjalle"… Se joka kokee sen niin uskoo.
Varmasti kaikki ovat hoitaneet lapsia, pieniäkin sellaisia, mutta siinä on vielä iso ero kokonaisvastuunottamiseen.
Tämä palsta on niin kovin kaukana "oikeasta" uskovaisten yhteisöstä, juuri sen takia että uskovaisten suuri hiljainen enemmistö ei ehdi tänne kirjoittelemaan. (Eikä viitsi, vaikka ehtisikin).
Veikkaisinpa että olen itse suuriperheisimpiä täällä.
Uskovaisten parissa osataan kyllä keskustella kaikista kaipaamistasi asioista. Hakeudupa esim. aviopareille järjestettäviin iltoihin (tilaisuuksiin), isät ja äidit -leireille, yms. Kannattaa myöskin lukea SRK:n opillista ja muuta kirjallisuutta.
Itse olen ollut palstan kanssa kesätauolla ja lukenut sen sijaan SRK:n kirjallisuutta. Suosittelen muillekin. Ahdistaa vähemmän;-).
Hyvää loppukesää!
on isompi kuin sinulla:)