Pelkään ihastuneeni työn kautta tapaamaani mieheen. Olen ollut naimissa 8 vuotta, lapsia meillä ei ole. Mieheni kanssa meillä on hyvä parisuhde, näin pitkään yhdessä olleiksi, tulemme toimeen, seksielämä on aktiivista jne. Tosin totta on että kuoppiakin matkalla on ollut. Itse olen hyvin konservatiivinen parisuhteessa, eli en järjestele itseäni tilanteisiin joista mieheni voisi tulla mustasukkaiseksi. Tosin mieheni osaa järjestää itsensä näihin tilanteisiin. Niitä on vuosien saatossa ollut paljon. Niitä on puitu ja jatkeuttu eteenpäin. Toisen naisen kassa ei tietääksen ole ollut sängyssä, mutta kaikkea muuta hyvin minulle kiusallista ja epäkunnioittavaa on tapahtunut.
No nyt sitten mulle on käynyt niin, että epäilen olevani ihastunut. Työn kautta näen säännöllisen epäsäännöllisesti erästä minua hieman nuorempaa miestä. Olemme aina jutelleet paljon nähdessämme, hän on ollut aina mukava jne. Mieheni tietää tämän kaverin myös ja olen ruukannut aina kertoa, kun olen tavannut hänet töissä ja jutellut.
Nykyään vain odotan että tapaisin hänet useammin. Tykkään suunnattomasti jutella hänen kanssa, hänen seurassa on mukava ja rento olla, hän saa minut aina hyvälle tuulelle. Ja uskallanpa jopa ajatella että hänkin tykkää olla tekemisissä kanssani. Meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita joista raataillessa aika kulkee. Nyt olen vain huolestunut siitä että hän on minun ajatuksissa, muistelen juttuhetkiämme jne. Minä niin konservatiivinen, ja nyt sitten ilmeisesti ihastunut...paha paha paha. Puran tätä tänne, kun kellekään ystävälle en siitä uskalla mainita, hävettää. Jospa tämä tunne vain menisi ohi, jospa tämä kaveri vaikka löytäisi itselleen naisen... tilanne on tuskallisen tuntoinen, poden huonoa omaatuntoa.
No nyt sitten mulle on käynyt niin, että epäilen olevani ihastunut. Työn kautta näen säännöllisen epäsäännöllisesti erästä minua hieman nuorempaa miestä. Olemme aina jutelleet paljon nähdessämme, hän on ollut aina mukava jne. Mieheni tietää tämän kaverin myös ja olen ruukannut aina kertoa, kun olen tavannut hänet töissä ja jutellut.
Nykyään vain odotan että tapaisin hänet useammin. Tykkään suunnattomasti jutella hänen kanssa, hänen seurassa on mukava ja rento olla, hän saa minut aina hyvälle tuulelle. Ja uskallanpa jopa ajatella että hänkin tykkää olla tekemisissä kanssani. Meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita joista raataillessa aika kulkee. Nyt olen vain huolestunut siitä että hän on minun ajatuksissa, muistelen juttuhetkiämme jne. Minä niin konservatiivinen, ja nyt sitten ilmeisesti ihastunut...paha paha paha. Puran tätä tänne, kun kellekään ystävälle en siitä uskalla mainita, hävettää. Jospa tämä tunne vain menisi ohi, jospa tämä kaveri vaikka löytäisi itselleen naisen... tilanne on tuskallisen tuntoinen, poden huonoa omaatuntoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei siinä ihastumisessa ole mitään hävettävää, se on ihmisen luonto..
Kyllähän niitä aina välillä tulee tilanteita, ja kyllä niistä saa nauttia, antaa mennä vaan, tuntea olonsa ihailluksi.. Kunhan muistaa ettei tekisi mitään perumatonta pelkästään sen ihastumisen vuoksi :)
Minä taas pelkään sitä että kun olen nyt aamusella juonut 3 kuppia kahvia , joudun kohta menemään kakalle =(
Käypä tupakilla ensin niin huilaa kakkakin kunnolla =)