Olen ihmetellyt polittisen keskustelun tasoa tässä varuskunta-asiassakin. Mikäli olikaan Dragsvikissä oleellisinta? Omasta näkökulmastani voitaisiin aloittaa vaikka seuraavista seikoista:
- kouluttaako täysin yksikielinen varuskunta Suomeen parempia sotilaita kuin kaksikielinen? Jos kouluttaa, pitäisi Dragsvikistä tulla enemmän käytännön taitojen osaajia kuin muista varuskunnista (niissähän maahanmuuttajien osuus on suurempi) ja heitä pitäisi olla runsaanlaisesti esim. YK:n projekteissa. Samalla voisimme muuttaa kaikki yliopistot yksikielisiksi, jolloin kumpikin kotimainen kieli saisi väestömäärää vastaavan prosenttiosuuden yliopistojen koulutusmäärärahoista omiensa kouluttamiseen. Osaamisen tason pitäisi varmaankin nousta huimasti.
- tarkoittavatko budjetin leikkaukset yhteistä vastuuta lisääntyvistä työttömistä? Jos tarkoittaa, ruotsinkielisten osuus asevoimien palkkalistoilla tulisi uudistuksen jälkeen olla alle 4% kokonaismiehityksestä. Onkohan se sitä tämän uudistuksen jälkeen? Antoiko joku siitä selvityksen ja kenen se pitikään antaa? Hyväksytään toki muutaman prosentin veto kotiinpäin (eli 50% ylimiehitys pienemmälle osapuolelle).
- jos yksi ministeri vetää näin raikkaasti kotiin päin jopa pääministerin suosiollisella avustuksella, onko muidenkin tarkoitus tehdä esimerkkiä noudattaen samoin. Eli työvoimaministeri työllistää ensin oman puolueensa työttömät, sosiaalimisnisteri jakaa palvelut vain omilleen ja sitten vasta muille jne. Niinhän tässäkin tehtiin.
- toimittajien mielestä edelliset ongelmat ovat osa kielipolitiikkaa. Jos ovat, voidaan kysymykset haudata Djupsjöhön selvittämättä sen kummemmin vastauksia niihin. Myötätuntommehan on suomenruotsalaisten puolella kun heitä aina lyödään tällä kielikysymyksellä.
- kouluttaako täysin yksikielinen varuskunta Suomeen parempia sotilaita kuin kaksikielinen? Jos kouluttaa, pitäisi Dragsvikistä tulla enemmän käytännön taitojen osaajia kuin muista varuskunnista (niissähän maahanmuuttajien osuus on suurempi) ja heitä pitäisi olla runsaanlaisesti esim. YK:n projekteissa. Samalla voisimme muuttaa kaikki yliopistot yksikielisiksi, jolloin kumpikin kotimainen kieli saisi väestömäärää vastaavan prosenttiosuuden yliopistojen koulutusmäärärahoista omiensa kouluttamiseen. Osaamisen tason pitäisi varmaankin nousta huimasti.
- tarkoittavatko budjetin leikkaukset yhteistä vastuuta lisääntyvistä työttömistä? Jos tarkoittaa, ruotsinkielisten osuus asevoimien palkkalistoilla tulisi uudistuksen jälkeen olla alle 4% kokonaismiehityksestä. Onkohan se sitä tämän uudistuksen jälkeen? Antoiko joku siitä selvityksen ja kenen se pitikään antaa? Hyväksytään toki muutaman prosentin veto kotiinpäin (eli 50% ylimiehitys pienemmälle osapuolelle).
- jos yksi ministeri vetää näin raikkaasti kotiin päin jopa pääministerin suosiollisella avustuksella, onko muidenkin tarkoitus tehdä esimerkkiä noudattaen samoin. Eli työvoimaministeri työllistää ensin oman puolueensa työttömät, sosiaalimisnisteri jakaa palvelut vain omilleen ja sitten vasta muille jne. Niinhän tässäkin tehtiin.
- toimittajien mielestä edelliset ongelmat ovat osa kielipolitiikkaa. Jos ovat, voidaan kysymykset haudata Djupsjöhön selvittämättä sen kummemmin vastauksia niihin. Myötätuntommehan on suomenruotsalaisten puolella kun heitä aina lyödään tällä kielikysymyksellä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.