Mä kuolen tähän suruun! Suunnaton ikävä ja suru. Miksi me ei osattu siitä arvokkaasta asiasta -rakkaudesta- mitä meidän välillä oli, pitää huolta? Tää luopumisen tuska susta ja unelmista on raastavaa, niin raastavaa.
Miten hölmö ja onneton on ihmisparka? Kun kylmä tosiasia on kuitenkin ettei mitään saa korjatuksi enää ja silti niin yhä tunnen ja muistan kuinka kerran sua rakastin... niin paljon, että sydän oli haljeta.
Miten hölmö ja onneton on ihmisparka? Kun kylmä tosiasia on kuitenkin ettei mitään saa korjatuksi enää ja silti niin yhä tunnen ja muistan kuinka kerran sua rakastin... niin paljon, että sydän oli haljeta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei se toisia täällä kiusaamalla parane, uskoisit sen.
Sama tunne. En voi korjata.
Hyvin kirjoitit en osaa vastata muuta ku NIIN... Ku vetää vaan ni hiljaseksi! Niin minäkin rakastin sinua!!!
kirjoittaa johonkin nettiin "rakastin sua".
tietääkö se oikea ihminen ett rakastit???
hävetkää.
Kyllä korjata voi ihan hyvin. On hyvä päästä samaan paikkaan samaan aikaan.
Ja silti piti hankkia laastari ja kiusata viatonta ihmistä.
Miksi näin?
Kieltämättä aika hurjaa kun joku vastaa : minäkin rakastin sua! Hetken siinä sydän pysähtyy ja miettii että mitäs jos se on hän? Niin sekasin sitä on. Välillä toivoo että ovikello sois tai puhelin piippais tai jos vaikka vois matkustaa ajassa taaksepäin. Vaan tuskimpa sekään mitään auttaisi, niin julma on elämä hölmölle sydänparalle. Vaan kaikesta selviää ja saanhan mä silti toivoa sulle rakas sinne jonnekkin parasta ja olla onnellinen vielä joku päivä kun näen että sullakin menee hyvin? Anna anteeksi myös minulle. Annathan?
Annan anteeksi. Rakastin. Siksi.
Mitäs jos se onkin hän... joka sattuisi ajattelemaan samalla tavalla rakkaudella sinua, kuin sinä häntä?