Olen huomannut, että nähdessäni nuoria lihavia ihmisiä kadulla, naamalleni puskee väkisinkin halveksunnasta ja ällötyksestä kertovia ilmeitä. Aiemmin yritin peitellä reaktiotani, etteivät läskit huomaisi kuvotustani. Sittemmin tulin ajatelleeksi, että ehkäpä minun nimenomaan pitäisi läskien antaa huomata inhoavat ilmeeni. Ehkä voisin sillä tavoin motivoida heitä laihtumaan tai edes pukemaan päälleen jotain peittävämpää (sillä onhan esteettistä ilkivaltaa vyötäröläskien tursuaminen liian tiukkojen lantiokorkuisten housujen yli).
Ehdotankin kaikille meille normaalivartaloisille sitä, että avoimesti inhoten tarkastelemme lihavien ihmisten ällöttäviä traanikerroksia. Se varmasti motivoi heitä laihduttamaan ja elämään terveellisemmin. Jos kyse on lapsista, on syytä kääntää syyttävä sormi heidän vanhempiaan kohtaan. Tosin he saattavat olla siitä vain mielissään, sillä todennäköisesti vanhempi, joka antaa lapsensa lihoa ylipainoiseksi, vihaa lastaan ja toivoo hänelle vaikeinta mahdollista aikuisuutta.
Eli kaikki vaan reippaasti läskejä haukkumaan!
Ehdotankin kaikille meille normaalivartaloisille sitä, että avoimesti inhoten tarkastelemme lihavien ihmisten ällöttäviä traanikerroksia. Se varmasti motivoi heitä laihduttamaan ja elämään terveellisemmin. Jos kyse on lapsista, on syytä kääntää syyttävä sormi heidän vanhempiaan kohtaan. Tosin he saattavat olla siitä vain mielissään, sillä todennäköisesti vanhempi, joka antaa lapsensa lihoa ylipainoiseksi, vihaa lastaan ja toivoo hänelle vaikeinta mahdollista aikuisuutta.
Eli kaikki vaan reippaasti läskejä haukkumaan!
Vastaukset 42
Vanhimmat
sinä olet kuvottava, joten ne ilmeet pitäisi näyttää sinulle. joillakin lihavuus kulkee geeneissä eikä sille mitään voi. jokainen ihminen on tasavertainen oli hän sitten minkä painoinen hyvänsä. sinä olet varmaan jonkun snobi perheen kakara jolla on huono itsetunto.
itse en ole lihava (176/58), mutta silti en halveksi lihavia vaikka tykkäänkin pitää painoni kurissa. LIHAVAT OVAT LEPPOSIA!!!
...neilikan kanssa!kirjottaja olet enenmmän kun etova!!!!eikö ole mieleesi jualahtanut että kaikki ei ole "omasta tahdostaan"lihavia...sairaus voi monellakin olla syynä lihavuuteen ja miltäs heistä mahtaa tuntua kun "motivoit"heitä ilmeilläsi ja eleilläsi...itse olen koko ikäni ollut lihava ja nyt laihtunut 30kg..ennen laihista monet kundit suunnilleen oksensivat minut nähdessään mutta nyt samat tyypit pyytämässä kahville ja on mun vuoro oksentaa...olenhan kuitenkin se sama ihminen kun aikasemminkin.
Sairauden vuoksi lihavia on vain pieni murto-osa Suomen läskimahojen joukossa. Ja yleensä ihmisestä näkee päälle, onko lihavuus mässäilemällä hankittua vai jotain muuta. (Ja muuten, ei ne sairaatkaan lihavat niitä kaloreita ihan hengitysilmasta saa, vaan kyllä se niidenkin läski on syömällä hankittua.) Suurin syy lihavuuteen on tylsä ja mitäänsanomaton elämä, jossa ei juuri muita iloja ole kuin syöminen. Ja mitä enemmän ihminen lihoo, sitä vaikeammalta tuntuu enää minkään aktiviteetin hankkiminen ja näin oravanpyörä on valmis.
Tuo tyttöpupun virheellinen väite siitä, että hän on lihavana sama ihminen kuin laihana, on itsekurittoman (entisen) läskin paras puolustus lihavuudelleen. Katsos kun ihmisen minä muodostuu sekä psyykestä, että fyysisestä kehosta. Itsekin tiedät olevasi hoikkana eri ihminen kuin olit lihavana - todennäköisesti itsekunnioituksesi on parantunut, fyysinen kuntosi on parantunut, ryhtisi ehkä parantunut, kasvosi kaunistuneet (useimpien mielestä), jne.
Vai miksi laihdutit jos et mukamas ihmisenä halunnut olla toisenlainen kuin mitä lihavana olit?
en aio alkaa kinastelemaan asiasta kanssasi mutta voin sanoa etten todellakaan laihduttanut sen takia että tulisin erilaiseksi ihmiseksi (tottahan toki ulkonäkö muuttuu)kuin ennen olin.siitä on perheeni ja ystävät minua kehuneetkin etten ole muuttunut entisestä.olen se sama ihminen kun aina olen ollut...toivon totisesti että sinäkin täydellinen ihminen opit arvostamaan kaikkia ihmisiä ulkonäöstä huolimatta =)
Geenit eivät aiheuta lihavuutta. Perinnöllisistä syistä joku voi lihoa herkemmin kuin joku toinen, mutta lihominen johtuu siitä ja vain siitä, että syödään enemmän kuin kulutetaan. Eivät ne läskit tyhjästä ilmesty.
jos jonkun ihmisen elämän ilo on syöminen, niin antaa olla. ei se ole meidän eikä sinun asia.
laihduttavatko ihmiset sinun mielestäsi siksi, että haluavat olla toisenlaisia ihmisiä? tuskimpa!
sairauksista: esimerkiksi down-syndrooma. he ovat lihavia, koska heillä on poikkeava kromosomi määrä. ei todellakaan ole heidän vikansa. diapeettes saattaa aiheuttaa lihavuutta samoin myös paha astma, jonka vuoksi eivät voi harrastaa riittävä määrää liikuntaa. jne...
"en aio alkaa kinastelemaan asiasta kanssasi mutta voin sanoa etten todellakaan laihduttanut sen takia että tulisin erilaiseksi ihmiseksi (tottahan toki ulkonäkö muuttuu)kuin ennen olin."
No voi hyvänen aika, tyttöpupu, etkö mieti yhtään mitä kirjoitat? Vai eikö ulkonäkösi todellakaan mielestäsi ole osa sinua? Eli jos vaikkapa kaikki kaikki jäsenesi tuhoutuisivat onnettomuudessa, tulisit täysin liikunta- ja kommunikaatiokyvyttömäksi, se ei sinua häiritsisi tippaakaan, koska olisit edelleen se sama tyttöpupu?
Laihtuminen ei (välttämättä) vaikuta ihmisen psyykeeseen, mutta fyysiseen olemukseenhan se vaikuttaa. Mistä arvelet tulleen sanonnan "terve sielu terveessä ruumiissa"?
Miksi muuten laihdutit, saanko kysyä?
"toivon totisesti että sinäkin täydellinen ihminen opit arvostamaan kaikkia ihmisiä ulkonäöstä huolimatta =)"
Arvostamaan pedofiileja, raiskaajia, sarjamurhaajia, puolisonsa hakkaajia jne. Näitäkö kaikkia tarkoitat? Mielestäni on ihmisiä, joita ei voi arvostaa. Yrittämälläkään.
Useimmat läskit ihmiset vihaavat läskejään. Jos minäkin inhoan heidän läskejään, niin enkös minä silloin ole heidän puolellaan?
on vähän eri asia menettää liikuntakyky kuin olla lihava.
minkä ikäinen olet, 13w? tuli vaan mieleen tosta edellisestä. puputyttö tarkoitti varmaankin sitä että oppisit arvostaan ihmisiä painosta huolimatta. pedofiileistä ja raiskaajista ei tässä jutussa käsittääksine ollut osaa eikä arpaa.
Ei voi olla totta että et vieläkään ymmärtänyt mitä tarkoitan! Totta kai on eri asia menettää liikuntakyky kuin olla lihava - paitsi lihava menettää kyllä liikuntakykynsä osittain. Pointtini on siis se - ja nyt tarkkana neilikka ja tyttöpupu - että ihminen, ihmisen minä, koostuuu kahdesta osasta, psyykkisestä ja fyysisestä. Järki ja tunteet on siellä psyykkisellä puolella ja vartalo kaikkine läskeineen ja luineen on siellä fyysisellä puolella. Mitä kohtaa edellisestä on liian vaikea ymmärtää? Jos siis ihmisen fysiikka muuttuu, ihminen muuttuu. Te molemmat ilmeisesti redusoitte minuuden pelkkään psyykkiseen osaan ja sehän jättää olennaisen osan ihmisyydestä pois.
Ja neilikka, arvaa mitä kirjoitustyylisi tai argumentointisi sinun henkisestä iästäsi kertoo?
ainaki sitä että olen sinua paljon vanhempi!
en todelakaan aio täällä alkaa perustelemaan syitä/syytä omaan laihikseen ja olen jälleen samaa mieltä neilikan kanssa siitä että todellakin on eri asia olla onnettomuudessa loukkaantunut kun lihava.olet sen tyyppinen ihminen että asiasta saisi kinastella kanssasi vaikka maailman tappiin ja minä en siihen ryhdy.
JA TARKENNUS!!!!!NEILIKKA VEI SANAT SUUSTANI SIINÄ KUN KEHOTIN SINUA HYVÄKSYMÄÄN IHMISET ULKONÄKÖÖN KATSOMATTA.EN TODELLAKAAN TARKOTTANUT MAINITSEMIASI IHMISIÄ VAAN LIHAVIA..SAMAN LAISIA IHMISIÄ HEKIN OVAT KUN LAIHATKIN.TUTUSTU HEIHIN SIIS LIHAVIIN PAREMMIN NIIN HUOMAAT ITSEKKIN SEN =)
tyypillistä, että kun alkaa väittelyssä loppua perustelut kesken niin sitten livahdetaan kuin rotta uppoavast laivasta. eihän tässä kukaan ole pyrkinytkään vertaamaan onnettomuudessa loukkaantunutta lihavuuteen. pitäisi lukea paremmin mitä vastapuoli kirjoittaa niijn ei tulisi tyhmiä väärinkäsityksiä ja kommentteja.
sinä olet todella pinnallinen ihminen jolle ulkokuori on kaikki kaikessa. en ymmärrä millä konstein sinut on tuolaiseksi kasvatettu, sen haluaisin tietää, ettei omasta lapsestani tulisi samanalista.
Hei neilikka, tässä keskustelussa oli kyse lihavuudesta ja ylimääräisten läskien taakasta ihmiselle. Eikö sinulla ole näihin asioihin mitään sanottavaa, vai miksi aloit yhtäkkiä arvuutella minkälainen minä olen?
Oletko itse kenties lihava ja kärsit siitä, vai miksi tuollainen henkilökohtaisuuksiin käynti?
Minä välitän myös lihavista kanssaihmisistäni ja toivoisin, että he eivät joutuisi kärsimään läskeistään. Yritän siis auttaa heitä pääsemään eroon läskeistään. Sillä eihän kukaan haluaisi olla läski, ethän sinäkään?
Ja jos sinulle ei ulkokuori ole tärkeä, niin miksi ylipäätään seikkailet täällä lihavuus-palstalla?
Läski on paitsi rumaa, myös epäterveellistä!
olen 176/58 joten en mielestäni ole lihava. törmäsin tähän viestiin keskustelu palstan etusivulla uusissa viesteissä ja se siitä.
kaikkien mielestä läski ei ole rumaa.
Sinähän, neilikka, olet simpsakassa kunnossa. Hyvä hyvä!
Ei läski todellakaan ole kaikkien mielestä rumaa. Rumana sitä pitää vain ehkä noin 85 prosenttia suomalaisista. Tämän lisäksi 99 prosenttia läskeistä haluaisi laihtua, koska liika lihavuus on, paitsi useimpien mielestä rumaa, myös hankalaa että epäterveellistä.
sitä en kiellä että se ei olisi epäterveellistä. suuri ylipaino saattaa aiheutta vakavia sairauksia jotka seuraavat perässä elämän loppuun saakka, mutta silti lihavat ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin. ihmistä ei saa tuomita pelkän ulkonäön vuoksi!!!
Kerrataan nyt vielä neilikalle ja muille hitaasti ymmärtäville: Lihavat eivät ole samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin. Lihavat ovat lihavia, ei-lihavat eivät ole lihavia. Miksi ihmistä ei saisi "tuomita" pelkän ulkonäön vuoksi, jos se (epäterveellinen/ruma) ulkonäkö on itse aiheutettua? Moititaanhan ihmisiä monen muunkin sellaisen haitallisen ominaisuuden tai tavan perusteella, josta olisi mahdollista omalla päätöksellä päästä eroon. Esimerkiksi tupakoivia moittivia ei yleensä katsota pahalla. Ja lihavuus sentään Suomessa aiheuttaa huomattavasti enemmän sairauksia ja sairaanhoidon kustannuksia kuin tupakointi.
"laihduttavatko ihmiset sinun mielestäsi siksi, että haluavat olla toisenlaisia ihmisiä? tuskimpa!"
Väitän että ihmiset useimmiten laihduttavat juuri siksi, että he haluavat olla toisenlaisia ihmisiä. Laihduttaja ei siis ole tyytyväinen itseensä lihavana ihmisenä. Joillekin laihduttaminen voi olla myös harrastus (sic).
Mutta jos sinulla, neilikka, on jokin käsitys siitä, miksi ihmiset laihduttavat, niin kerro se toki minullekin. Yritä muuttaa mielipiteeni!
Lihavuus kulkee geeneissä. Itseasiassa, HERKÄSTI lihovia ihmisiä on esim. minä, mutta nuorempi veljeni ei, ei isäni, vaan äitini ja vanhempi veljeni. Näin se menee. JOS ANTAA AHMIMISELLE VALLAN EIKÄ KATSO, MITÄ SYÖ, NÄMÄ HERKEMMIN LIHOVAT KYLLÄ PAISUVAT KUIN PUULATAIKINAT, kuten vanhemman veljeni pojat! Nuoremman veljeni lapset hoikkia. Mie olen 10 kg ylipainoinen. Äitini oli n. 20 kg ylipainoinen ja alkoi seurata, mitä suuhunsa pistää (pelko sokeritaudista, arvot jo koholla ja suvussa on), niin nyt hän on normaalipainoinen -mutta jos söis munkit, voit, kotikaljat, kaakut, piparit, niin varmasti lihoo. Tämä tarkoittaa geeneissä - näin kokemukseni mukaan. Ihminen on sitä, mitä syö. Mitenkäs se menikään sanonta: "Nykyajan pullamössösukupolvi". Aika osuvasti sanottu ! Syökää sokerituotteita ja vehnäjauholla tehtyä evästä ja eläinrasvaa (kolestroli nousee eläinrasvasta varmasti) ja syökää jatkuvasti, tunnin välein. Niin kyllä lihoo. Ei tarte valittaa aina, kun jo maaliasjärki sanoo asioita. Ihminen haluaa vaan selitellä - itselleenkö - että "suvussa on niin isot luut siksi olen niin painava". Tämäkin on tutkittu ja asialla ei ole merkitystä. Sanonta "IKÄLIHA" tarkoittaa sitä, että nuorena, kun hormonitoiminta oli vilkasta ja ihminen liikkui paljon (paljon työtä, pienet lapset yms.) ja vanhempana istutaan (eläkeläiset) tölsän ääressä ja liikunta vähäistä (huonot nivelet, polvet jne), ja hormonitoiminta ja aineenvaihdunta on vähäistä, niin syödään yhtä paljon kuin nuorena, niin selvää, että painoa tulee. Jo minun iköiseni ihminen, 46 v., ei todellakaan tarvitse syödä paljon evästä. Kunhan pitää huolen mitä syö. Kalkki on tärkeää, ja pehmeät rasvat. Sokeria ei tarvisisi syödä, elimistö kyllä itse valmistaa sen, minkä tarttee.
Näinhän asiat ovat.
Miksi sinä, sdfgn, roikut täällä lihavien palstalla jos olet itse esimerkillinen ihminen ja haluat muuttaa maailmaa omalla ilvehtimiselläsi?
useimmat ihmiset eivät ole tyytyväisiä ulkonäköönsä ja siksi laihduttavat. eivät he ihmisenä halua muuttua!!!
Ja mä kun luulin, että tää on synynnäistä josta ei voi päästä koskaan eroon. Eli kun syntyy rumaksi syntyy myös lihavaksi ja kun syntyy lihavaksi syntyy samalla rumaksi kjeh khjeh.
samanlaisia he ovat vaikka ovat lihavia. ei ehkä ulkonäöltään, mutta muuten. sinä olet poikkeustapaus! olet itserakas jolla on itsetunnon kannalta pakkomielle solvata muita ihmisiä. toivon että sairastut johonkin tautiin joka lihottaa sinut ja saat osaksesi saman mitä olet muille antanut!
ja tylsään ja mitäänsanomattomaan elämäänkö sitten auttaa haukkuminen?
Itse olin ainakin niin turhautunut kilojeni kanssa että yhteiskunnan kauneusnormeihin ei paljon motivoinut sillä tunsin olo täysin epäihmiseksi ja hyljeksityksi. Vasta itsetunnon paraneminen uusien ystävien (lihavia hekin!) ja heiltä saamani hyväksyntä sai minut opettelemaan ruokaopit uudestaan.
Mitähän oikein tavoittelet viestilläsi? Naurettavaa naamioda haukkuminen "auttamiseksi". Oma itsetuntosi taitaa tosiaan olla syvemmällä pohjamudissa kuin minun 114 kiloisena.
Olet oksettavan epäinhimillinen! Tuollaiset ihmiset pitäisi teljetä metriXmetri kokoiseen lootaan ja nakata avain satama-altaaseen! Tässä on sinulle pieni stoori joka voisi vähän valottaa:
Ala-asteen loppuajan olin lievästi yli-painoinen. minua haukuttiin päivittäin ällöttäväksi ja lihavaksi. Luokan pojat kutsuivat minua vain nimellä Läski. Olin todella masentunut. Lintsasin ja etäännyin muista. Koulu oli yhtä helvettiä.
Sitten tuli se päivä jona kuudes luokka loppui. Olin onnessani, olin hakenut kuvisluokille ja samassa koulussa ei olisi enää vanhoja luokkatovereitani. Kesällä (huomaamattani) laihduin noin 4kg ja kasvoin 3cm. En ollut laihduttanut missään vaiheessa. Nyt ylä-asteella minua ei ole haukuttu kertaakaan läskiksi, mutta kun kaveriani haukuttiin olin heti vannoutunut haukkujan vihaaja. jos haluat olla inhottu voit inhota lihavia. En ymmärrä miten nukut öisin.
terveisin tyttö 170/68
"Olet oksettavan epäinhimillinen! Tuollaiset ihmiset pitäisi teljetä metriXmetri kokoiseen lootaan ja nakata avain satama-altaaseen! Tässä"
Sinähän vaikutat myös aika inhimilliseltä tyypiltä! Noh, sinua oksettaa epäinhimillisyyteni ja minua oksettaa läskimahojen läskit. Tasoissa ollaan, heh.(Tiedoksesi: metri X metri ei ole loota vaan tasopinta)
Kerroit ala-asteen loppuajasta ja masennuksestasi. Oliko masennuksesi todellinen syy silloin haukkuminen vai lihavuutesi? Eli inhositko enemmän liikoja laardejasi vai niitä kiusaajia? Todennäköisesti kuitenkin molempia, vai?
Öisin nukun pitkälläni.
Terveisin poika 174/64.
on hyvä että olet kiinnostunut tästä asiasta ja ilmeisestikin haluat osaltasi auttaa lihavia ihmisiä laihtumaan. Minulla on n. 15 kg laihdutettavaa. Voin kuitenkin omalta kohdalta sanoa, että ympäristön haukut eivät auta lihavia ihmisiä laihtumaan. Tuki auttaa. Vaikka ihminen olisi lihava hän on yhtä arvokas kuin kuka tahansa. Ei ihmisiä voi käydä haukkumaan.
Ympäristön paine on lihavilla ihmisillä muutenkin tarpeeksi kova. Kyllä lihavat tietävät että niiden pitäisi laihduttaa. He tarvitsevat korkeintaan tukea.
olen täysin samaa mieltä kanssasi :)
Sanokaapas yksikin tehokas keino, jolla tuntematonta ihmistä voi myönteisessä hengessä tukea laihduttamisessa. Ja mitä sellainen tukeminen ylipäätään on? Jos kannustan laihduttajaa, että hyvä hyvä, syö vaan kevyesti niin laihdut. Eikö se tarkoita samaa, kuin että hyvä hyvä, syö vaan kevyesti ettet olisi enää niin lihava. Hoikan/laihtuvan kehuminenhan on toiselta puolelta lihavan haukkumista.
Se ei ole sinun asiasi tukea tuntemattomia. Heillä on varmasti tukijoita omassa ystäväpiirissään, ja vaikkei olisikaan, he eivät varmasti sinun "tukeasi" kaipaa.
Anna ylipainoisten olla ja hanki vaikka joku harrastus, niin saat purettua tuota energiaasi johonkin kehittävämpään kun läskeille irvistelyyn. Ihme jätkä.
tämä kerkoo sdfgb:tä vain sen että hän on itserakas omahyväinen paska!
Mutta hoikka sellainen! Hheheheheheehehehhehhhhehhehe... joo, kaikilla meillä on omat ongelmamme. Toiset eivät osaa syödä järkevästi, toiset eivät saa tupakanpolttoa kokonaan loppumaan (kuten minä).
Tässähän alkaa jo hieman kaduttaa, että keksinkin noin törkeän aloituksen keskustelulle. Ehkäpä jatkossakin pidän lihavuuden synnyttämän inhotukseni omana tietonani. Hyvää viikonloppua kaikille, läskien määrään katsomatta!
Ehkä sellaista positiivista kannustusta laihduttajalle voisin vielä yrittää, että kun seuraavan kerran olet tunkemassa pasteijaa tai Fazerin sinistä laattaa naamariin, niin mietipä ennen ensimmäistä suupalaa oloasi puolen tunnin kuluttua: herkun maku on jo mennyt ja jäljellä on enää suolistossasi kulkeva energiamössö ja katuva olo lankeamisesta. Syö herkkupala kerran viikossa: silloin se maistuu taivaallisen hyvälle, eikä pitäisi synnyttää katumusta, koska lihavuuden kannalta ei ole käytännössä mitään väliä sillä, mitä syö kerran viikossa.
Hyvää viikonloppua kaikille, läskien määrään katsomatta!
no tottahan tuo on.
kun minuakin tarpeeksi monta vuotta haukuttiin ja kiusattiin läskieni takia niin aloin laihduttamaan.
No tuo aloitukseni oli kylläkin (tietysti) provo, mutta ei ilman totuuden siementä. Voiko sitä sitten pitää hyvänä asiana, että joku (esim. Bilie) on laihduttanut kuunneltuaan riittävän määrän solvauksia läskeistään? Kaiketi hyvää asiassa on se, että laihduttaminen lopulta on onnistunut. Mutta mikä ihmiset sitten saa inhoamaan toisten ihmisten läskejä niin paljon, että he alkavat haukkumaan lihavia?
Senhän ymmärtää hyvin, että ihminen ei pidä omista läskeistään; eihän monikaan meistä tykkää vartalonsa virheistä tai huonoista puolista. Mutta miksi täysin tuntemattomien ja itselle merkityksettömien ihmisten läskejä vihataan? En tiedä? Itseäni todellakin ällöttää nämä housun vyötärön yli tursuavat jenkkakahvat, joita useimmilla (varsinkin teinitytöillä) itsekritiikittömästi pukeutuvilla näkee.
Paradoksaalisesti nykymuoti suosii vain erittäin hyvän vartalon omaavia henkilöitä samaan aikaan, kun lihavien osuus väestössä vain kasvaa. Ehkä muotikin omalta osaltaan pyrkii leventämään menestyjien ja luusereiden välistä eroa.
No, kun kaltaisesi ilmiselvä amk-juntti esittää netissä itseään sivistyneempää, ja hakee asiaköyhälle, huterasti perustellulle, kirjoitukselleen lisää uskottavuutta sisällyttämällä siihen muutaman sivistyssanan ja puolipisteen.
Mutta voi kauhistus: kaiken tämän muka-kirjakielisen - tosin erittäin huonon sellaisen - kikkailun seassa pesii niin alkeellinen kielioppivirhe kuin "alkavat haukkumaan".
Ei tainnut lukiossa (vai amiksenko kävit?) äidinkieli olla vahvin aineesi?
Pahinta ei tekstissäsi kuitenkaan ole sen sisällön köyhyys tai huono suomen kieli, vaan se, että kirjoituksestasi paistaa läpi oma nietzscheläinen ali-ihmisyytesi, joka vie sanomastasi sen vähänkin uskottavuuden. Tyhmyydestä kun et valitettavasti ikinä tule parantumaan, voisit idiotismiasi peitelläksesi kehittää edes tietoviisauttasi.
Toivotankin sinulle alemman tason kirjoitusvammaiselle hyviä lukuhetkiä kera Pirkko Leinon "Hyvää suomea". Samalla voisit hieman selailla sivistyssanakirjaa, ja tsekata sieltä esimerkiksi analfabeetin määritelmän.
Eihän tässä mitään kirjakieltä yritellä, vaan ihan tavallista ymmärrettävää yleiskieltä. Väärä sijamuoto "haukkumaan" (po. haukkua) on arkipuheessa aivan yleinen, ellet ole huomannut.
Ja muuten, tässähän oli kyse lihavuudesta. Mikäs sinun panoksesi keskustelun sisältöön olikaan? Tuo perinteinen kirjoitusasun morkkaaminen, kun ei sisältöön ole mitään sanomista, on aika hupsua - ainakaan se ei ole akateemista, kuten nimimerkilläsi annat ymmärtää.
Joskus kuukausia sitten eräs lihava mittansa sanottuaan kysyi, olenko lihava? Vastasin, että olet mittojesi perusteella 10 - 15 kg ylipainoinen. Hän ei suinkaan kiittänyt asiallisesta vastauksesta niin kuin hyviin tapoihin kuuluu, vaan hänen mielestään olin joku vitun runkkari ja sivistymätön moukka joka ei osaa edes kirjoittaa oikein. Tuli vaan mieleen, että kumpi meistä mahtoi olla sivistyneempi?
Niin että viitsisitkö vaivautua kumoamaan noita asiaköyhiä ja huterasti perusteltuja väitteitäni jotenkin? Nythän keskityit vain huonoon kielenkäyttööni, joka kuitenkin on parempaa kuin useankaan tälle foorumille kirjoittavan. Siitä päättelen, että kirjoitukseni sisältö sinua todellisuudessa risoo, eivätkä kielioppivirheet.
Ettet vain olisi läski? Jokin henkilökohtainen syy sinulla täytyy olla, koska Nietzschen käsityksiin uskovana et voine läskien haukkumista tuomita.
Onpa ihanaa lukea tällaisten empaattisten ihmisten kirjoituksia.
Olen ollut koko elämäni urheilullinen ja terveet elämäntavat omaava. Hoikka, luontaisestikin.
Liikunta oli minulle henki ja elämä, kuljin kesät talvet kaikki matkat polkupyörällä ja kävin aamuisin uimassa tai pelaamassa sulkista ennenkuin menin luennoille. Nuorempana harrastin yleisurheilua ja uintia vakavasti, myöhemmin vain omaksi ilokseni. Opiskeluaikoina kävin ahkerasti myös punttisalilla ja poljin luennoille ja töihin eri kaupunkeihin.
Kunnes tuli onnettomuus. Ja tuli urheilukielto.
Enää ei saa selän takia harrastaa mitään aggressiivista liikuntaa, eikä polven takia saa hyppiä eikä pomppia. Liikunta on karsittu minimiin lääkärin käskystä.
Paino alkoi nousta. Ilmeisesti onnettomuus aiheutti myös sen, että sairastuin migreenipäänsärkyihin, jotka tulevat erilaisten vihannesten ja hedelmien syömisten jälkeen --- viimeksi sain kuuden tunnin auramigreenin syötyäni vahingossa tomaattia.
Minulla on nyt 13 kg ylipainoa. Se ei vielä välttämättä onneksi ole kaikki läskiä. Käyn yhä joka toinen viikko fysioterapiassa hoidoissa, ja olen onnistunut pitämään lihaksistoani yllä. Reidet ja pohkeet ovat todella lihaksikkaat edelleen vuosien ahkeran pyöräilyn ja uinnin takia. Vatsa ja takamus ovat valitettavasti levinneet. Selkä ei kestä rankkoja riuhtovia vatsalihasliikkeitä, vaikka kuinka varovasti yrittäisi tehdä. Fysioterapeutti suosittelee minulle kävelyä, ja sitä harrastankin vähintään tunnin päivässä.
Jos näen sinun irvistävän minulle, tulen kertomaan sinulle elämän tosiasioita. En ole tätä tietä itse valinnut. Olen yrittänyt vähentää syömistäni minimiin. Mutta, kuten joku muukin jossain toisessa ketjussa kirjoitti, migreenin kanssa on vaikea elää kun kohtaus on melko invalidisoiva enkä halua olla koskaan sairaslomalla. (Jos verensokeri tippuu liian alas, alkaa kohtaus) Minulla kun on aina ollut raudanluja perusterveys enkä ole ollut kuin aivotärähdyksen ja pahan liukastumisen takia poissa töistä. Pikku flunssia suurempia en koskaan edes saa, eikä kuumetta ole noussut pariin vuosikymmeneen. En siis rasita läskeilläni edes työnantajaa, koska en ole poissa töistä...
Serkullani on anoreksia. Ja paha sellainen. Kukaan ei mahda tilanteelle mitään, ja hän on omasta mielestään ylipainoinen, koska hänen miesystävänsä sanoo niin. Naisella on ikää 30, joten pakkohoitoonkaan ei häntä saa. Olen mieluummin sen 13 kg ylipainoinen kuin rajusti alipainoinen nainen, jolla kasvaa karvaa jo naamassakin kun tulee sitä 'haituvanukkaa'.
Eilisessä tv dokumentissä länsimaissa asuva musta ihoinen mies meni kuukaudeksi asumaan ja elämään nälkää näkevien Etiopialaisten pariin. Nämä laihat ja nälkäiset ihmiset järkyttyivät aluksi tästä 105 kiloa painavasta miehestä kun eivät olleet ennen nähneet moista ja ajattelivat, että hänen täytyy olla äärimmäisen ahne. Siinäpä olisi meille lihaville ajattelemista ja hyvä idea lähteä samalle reissulle pidemmäksikin aikaa.
Ettäkö ahneus olisi lihavuuden perimmäinen syy? Jospa onkin niin, että kaikki me olemme ahneita, mutta toisilla on sen verran enemmän itsekuria, että he pystyvät estämään esimerkiksi ahneus-ahmimista. Tai sitten voi olla, että jollekin hoikkana pysyminen on niin tärkeää, että hän oikeastaan ahnehtii hoikkuutta enemmän kuin mässäilyn suomaa hetkellistä mielihyvää. Tai harrastus edellyttää hoikkuutta, jolloin ahne harrastaja tietysti pysyy hoikkana. Jospa lihavalla ihmisellä ainoa/voimakkain ahneus elämässä kohdistuu syömisen aiheuttamaan hyvänolontunteeseen. Lihava ahnehtii laihuutta, mutta vielä enemmän hän ahnehtii herkuttelua.