kävin viikko sitten ensimmäisessä ultrassa. Odotin sitä innolla, kohta saisin nähdä pikkuiseni ensimmäistä kertaa.
Mutta kaikki kääntyi, lääkäri totesi että hän ei löydä sikiökaikua.
se oli minulle täysi shokkki. Itkin ja kysyin miksi?!
sain lähetteen seuraavaksi päiväksi kaavintaan, ennen sitä kuitenkin tehtiin vielä toinen ultra jos vaikka kuitenkin... mutta ei, kohtu oli tyhjä.
Minulle tehtiin kaavinta, ja nyt yritän toipua siitä parhaani mukaan. Ei mene päivääkään etten miettisi pikkuista, ei mene yötä ettenkö itkisi pikkuistani.
Tätä tuskaa ei voi sanoin kuvailla, kyyneleet polttaa silmiä tätä kirjoittaessani.
Halusin niin tätä lasta.
Mutta kaikki kääntyi, lääkäri totesi että hän ei löydä sikiökaikua.
se oli minulle täysi shokkki. Itkin ja kysyin miksi?!
sain lähetteen seuraavaksi päiväksi kaavintaan, ennen sitä kuitenkin tehtiin vielä toinen ultra jos vaikka kuitenkin... mutta ei, kohtu oli tyhjä.
Minulle tehtiin kaavinta, ja nyt yritän toipua siitä parhaani mukaan. Ei mene päivääkään etten miettisi pikkuista, ei mene yötä ettenkö itkisi pikkuistani.
Tätä tuskaa ei voi sanoin kuvailla, kyyneleet polttaa silmiä tätä kirjoittaessani.
Halusin niin tätä lasta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kyyneleet kihoaa silmiin kun ajattelen tuota.
Ikävää, että näin on käynyt. Pettymyksen tunteet ja surun tunteet voivat olla kovat.
Sinä kuitenkin selviät tästä ja uusi raskaus tulee kohdallesi vielä, usko pois.Se oli tarkoitettu, että uuden lapsen ei ollut aika vielä tulla, näin täytyy uskoa.
Tsemppiä sinulle ja jaksamista!
Tosi tosi kurjaa! Varmasti itkettää. Oliko ensimmäinen raskautesi? Kyllä aika parantaa haavat ja varmasti vauvan aika koittaa. Viehän tuo kuitenkin oman aikansa. Voimia sinulle!
Et suinkaan ole yksin asiasi kanssa. Itse kävin saman läpi viime keväänä. Nyt kuitenkin uusi raskaus yli puolen välin. Elämä hymyilee ja kaikki on ihanaa. Niin se tulee menemään sinullakin. Pää pystyyn ja uusi yritys.
Olen 12.viikolla ja minulla on ultra ylihuomenna.Just tuota pelkään,olen pelännyt jo monta viikkoa,että kohtu onkin tyhjä.Mitäs sitten?Monelle jo olen kertonut raskaudesta,mitä sitten sanotaan jos mitään vauvaa ei olekaan tulossa?Kauheaa.Tsemppiä sulle....
Kyyneleet tuli minunkin silmiini viestiäsi lukiessa. Itse olen nyt viikolla ja 12 ja ultra vasta 2 viikon päästä. Toivon niin kovasti, ettei minulle kävisi samoin, pelko on kauhea!
Itselläni on ollut aiemmin tuulimuna, mutta se tuli itsekseen ulos jo aikaisessa vaiheessa, ennen ultraa. Jos nyt olisi sama juttu niin kyllä maailma romahtaisi, mutta toisaalta toivuin hyvinkin nopeasti aiemmasta tuulimunasta. Haluankin toivottaa sinulle jaksamista ja onnea tulevaan yritykseen. Ei välttämättä mene kauaakaan kun olet raskaana ja suru muuttuu iloksi!