kävin viikko sitten ensimmäisessä ultrassa. Odotin sitä innolla, kohta saisin nähdä pikkuiseni ensimmäistä kertaa.
Mutta kaikki kääntyi, lääkäri totesi että hän ei löydä sikiökaikua.
se oli minulle täysi shokkki. Itkin ja kysyin miksi?!
sain lähetteen seuraavaksi päiväksi kaavintaan, ennen sitä kuitenkin tehtiin vielä toinen ultra jos vaikka kuitenkin... mutta ei, kohtu oli tyhjä.
Minulle tehtiin kaavinta, ja nyt yritän toipua siitä parhaani mukaan. Ei mene päivääkään etten miettisi pikkuista, ei mene yötä ettenkö itkisi pikkuistani.
Tätä tuskaa ei voi sanoin kuvailla, kyyneleet polttaa silmiä tätä kirjoittaessani.
Halusin niin tätä lasta.
Mutta kaikki kääntyi, lääkäri totesi että hän ei löydä sikiökaikua.
se oli minulle täysi shokkki. Itkin ja kysyin miksi?!
sain lähetteen seuraavaksi päiväksi kaavintaan, ennen sitä kuitenkin tehtiin vielä toinen ultra jos vaikka kuitenkin... mutta ei, kohtu oli tyhjä.
Minulle tehtiin kaavinta, ja nyt yritän toipua siitä parhaani mukaan. Ei mene päivääkään etten miettisi pikkuista, ei mene yötä ettenkö itkisi pikkuistani.
Tätä tuskaa ei voi sanoin kuvailla, kyyneleet polttaa silmiä tätä kirjoittaessani.
Halusin niin tätä lasta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei! Meillä kesti tulla raskaaksi 1,5 vuotta ja vaati hormonihoitoa. Tänä aikana ehdin moneen kertaan lukea kaikkea mahdollista asiaan liittyvää, niin normaaliin raskauteen kuin lapsettomuuteen että keskenmenoihinkin. Nyt sitten viimein tultuani raskaaksi sain keskenmenon viikolla 10. Huolimatta tiedosta että 15 % raskauksista keskeytyy ja raskaaksi tulon mahdollisuus ja seuraavan raskauden onnistumismahdollisuudet ovat hyvä, olen surullinen. Saamme taas aloittaa alusta ja entistä pelokkaampina. Mutta lääkärini lohdutti meitä hyvin, tällä kertaa kertaa se oli onnistuakseen ja se kertoo että se joskus vielä onnistuu, se on vain ajan kysymys. Älä sure siis vielä, yritätte lastanne uudestaa. Voimia.
Kuulosti sinun tarina melkein kuin omaltani. Lasta yritetty vuoden päivät, hormonihoidon avulla viimein raskaaksi. Olo oli melkein epätodellinen, että voiko tämä olla totta. Eilen illalla tuli pudotus maanpinnalle, sikiön sydänääniä ei enää kuulunutkaan (rv8). Maanantai aamuna olisi meno raskauden keskeytykseen. Ei tässä tiedä oikein, mitä ajattelisi... Onneksi oli edes mukava lääkäri, joka kertoi asiat realistisesti ilman mitään turhia kaunisteluja...
Niinpä, muistan varmasti loppu elämäni sen hetken, kun näin lapsemme ensi kerran ultrassa - ja samalla myös viimeisen kerran. Lääkärin sanat syöpyivät sydämeeni... Ikävä pikkuista enkeliämme.
sama täällä.lasta yritettiin 2vuotta. homoonihoidolla reilu vuosi. viimein tärppäsi 1.7 ja keskenmeno 20.9 ja kuin vielä se ei olisi riittänyt tuli sinus pilonidalis (kaksonen häntäluussa) nyt siis leikkausta odottelen.
höh pääsi näköjään painovirhe paholainen kimppuun. tietenkin piti sanoa, että hormoonihoidolla eikä (homoonihoidolla)