Olen juuri 15v. täyttänyt tytteli. Käyn
peruskoulun yhdeksättä luokkaa. Haluan kipeästi
lapsen! OIKEASTI! Mulla on hirvee vauvakuume ja
tykkään paljon lapsista. En seurustele, mutta
sekään ei ole ongelma. Olen puhunut hyvän
poikaystäväni kanssa(jonka kanssa en siis
sillätavalla seurustele)ja hänkin haluaisi
lapsen. Emme kuitenkaan tod.näköisesti menisi
yhteen, tai kuka sitäkään tietää.
Mulla on paljon kokemusta lastenhoidosta, koska
hoidin kaksi vuotta sitten pientä pikkusiskoani
vastasyntyneestä puolenvuoden ikäiseksi lähes
kokopäiväisesti, koska äitini oli sairas.
Olen muutenkin paljon lasten kanssa, vahdin
nuorempia sisaruksiani ja serkkujani joka päivä
ja olin kesätöissä lastentarhan vauva-osastolla.
Uskon että pärjäisin hyvin lapsen kanssa.
Olen psykiatrinikin mukaan henkisesti kypsempi,
kuin yleensä muut 15-vuotiaat ja osaan pitää
hyvin huolta omista asioistani ja olen itsenäinen.
Muutan omaan asuntoon ensi syksynä.
Ja haluan todella sen lapsen.
Mutta mitäköhän rahoja saan,kun olen näin nuori?
En ole uskaltanut kertoa tästä kellekään muulle,
kuin parhaalle ystävälleni, joka sanoi, että
kerään huomiota, ottaisin lapsen vain lemmikiksi
ja jättäisin sen lopuksi vanhempien hoitoon! En
tiedä, olenko ihan hullu?!!??
Haluan vain todella sen lapsen, eikä asia ole,
kuten ystäväni väittää!
AUTTAKAA, kiltit ja avuliaat ihmiset!!!
peruskoulun yhdeksättä luokkaa. Haluan kipeästi
lapsen! OIKEASTI! Mulla on hirvee vauvakuume ja
tykkään paljon lapsista. En seurustele, mutta
sekään ei ole ongelma. Olen puhunut hyvän
poikaystäväni kanssa(jonka kanssa en siis
sillätavalla seurustele)ja hänkin haluaisi
lapsen. Emme kuitenkaan tod.näköisesti menisi
yhteen, tai kuka sitäkään tietää.
Mulla on paljon kokemusta lastenhoidosta, koska
hoidin kaksi vuotta sitten pientä pikkusiskoani
vastasyntyneestä puolenvuoden ikäiseksi lähes
kokopäiväisesti, koska äitini oli sairas.
Olen muutenkin paljon lasten kanssa, vahdin
nuorempia sisaruksiani ja serkkujani joka päivä
ja olin kesätöissä lastentarhan vauva-osastolla.
Uskon että pärjäisin hyvin lapsen kanssa.
Olen psykiatrinikin mukaan henkisesti kypsempi,
kuin yleensä muut 15-vuotiaat ja osaan pitää
hyvin huolta omista asioistani ja olen itsenäinen.
Muutan omaan asuntoon ensi syksynä.
Ja haluan todella sen lapsen.
Mutta mitäköhän rahoja saan,kun olen näin nuori?
En ole uskaltanut kertoa tästä kellekään muulle,
kuin parhaalle ystävälleni, joka sanoi, että
kerään huomiota, ottaisin lapsen vain lemmikiksi
ja jättäisin sen lopuksi vanhempien hoitoon! En
tiedä, olenko ihan hullu?!!??
Haluan vain todella sen lapsen, eikä asia ole,
kuten ystäväni väittää!
AUTTAKAA, kiltit ja avuliaat ihmiset!!!
Vastaukset 157
Vanhimmat
mä haluisin kans vauvan!!tai ees
pikkusiskon/veljen jota voisin hoitaa..mä
RAKASTAN vauvoja ja pienii lapsii yli kaiken=)oon
ollu kans lastentarhassa,ku kousussa oli tet-
jakso.ja meen tänä vuonna uudestaa joka kestää
kaks viikkoo..mut kai mun pitää sit oottaa..mul
on poikaystävä...mut ei olla puhuttu viel mistää
vauvoist...eikä me kyl viel kuitenkaa mentäs,ku
en oo valmis...mut haluisin jonku vauvan mitö
vois hoivata....mut onnee sulle!!
Itselläni on ollut vauvakuume jo vuoden verran ja
olen surustellut vakituisesti jo kolme vuotta ja
asumme yhdessä kihlattuni kanssa. Vauva olisi
tosi ihana, mutta emme ole taloudellisesti vielä
valmiita siihen. Haluamme tarjota lapsellemme
hyvän tulevaisuuden ja valitettavasti siihen
tarvitaan rahaa ja paljon. Haluamme, että meillä
on oma asunto, opiskelut on käyty loppuun ja
vakituiset työpaikat ennenkuin hankimme lapsen.
Lapsi vie todella paljon rahaa syntyessään se
tarvitsee sängyn, rattaat, vaippoja (jotka ovat
lähemmäs 100mk paketti), vaatteita (joista se
kasvaa ensimmäiset kaksi vuotta ulos kuukauden
välein) jne... Olet myös hyvin nuori ja
yhteiskunta, harmi kyllä, ei vieläkään tue
teiniäitejä rahallisesti eikä henkisesti
tarpeeksi. Mitä jos sinullekkin tulee vielä
bailauskausi? Minne sinä lapsen sitten laitat?
...ja alkaa naurattamaan. Itse olen -79 mallia
oleva kundi, opiskelen AMK:ssa, seurustelen
itseäni neljä vuotta nuoremman ikäistään paljon
kypsemmän naisen kanssa. Reilu vuosi ollaan oltu
yhdessä, mutta vaikka olemmekin teitä avon 15-vee
leideet vanhempia, ei tulisi mieleekään perheen
perustaminen taikka lapsien hankkiminen. Eikö
kannattaisi ensin odottaa ja kasvaa aikuiseksi.
Nauttikaa ihmeessä nuoruudesta. Niin minäkin,
olen nauttinut ja nautimme siitä edelleen,
yhdessä. 15v ei ole kypsä äidiksi tai isäksi. On
lapsi itsekin.
Mikä ihme nykyään lapsia vaivaa? Lapset haluavat
lapsia! Ei sillä, ettettekö kumpikin varmasti
olisi hyvin kypsiä ikäisiksinne, mutta 15-vuotias
on silti vielä lapsi, myös lain silmissä. Siksi me
ihmiset elämme nykyään pidempään kuin ennen, että
meillä olisi aikaa hankkia lapsia sitten kun sen
aika todella on. Ja sen aika ei ole 15-vuotiaana.
Jotta pystyisitte kumpikin antamaan lapsellenne
parhaat mahdolliset elinolot ja kodin, teidän
tulee ensin kouluttaa itsenne työhön jolla
todellakin pystytte elättämään sekä itsenne että
lapsenne. Lisäksi, jokainen lapsi ansaitsee isän
ja äidin, jotka kummatkin huolehtivat hänestä ja
rakastavat häntä. Lapsi ei todellakaan ole mikään
lelu, eikä jotain minkä voi vain hankkia jos siltä
tuntuu. Olette kuitenkin kumpikin hyvin älykkäitä
nuoria naisia joten varmasti ymmärrätte sen
itsekkin. Ja teillä kummallakin on jo mahdollisuus
hoitaa lapsia, huomaatteko? Olen saanut
kunnian tuntea oman osani nuorista äideistä, jotka
ovat hankkineet lapsia jopa jo 15-vuotiaana.
Mutta... Se miten heillä menee nyt onkin ihan
toinen juttu. Kun lapsi on pieni, hän vaatii
paljon huomiota ja hoivaa ja hän vaatii sitä
etenkin omilta vanhemmiltaan. Muistakaa nyt hyvät
tytöt, että kyllä teillä on vielä aikaa!
Jonkinlaisen ammattin pystyy saamaan jo esim.
peruskoulun ja ammattikoulun/kauppaopiston
jälkeen, joten eihän teidän tarvitsisi odottaa
kuin muutama vuosi. Tosin, mielestäni on parempi
ensin kouluttautua, ansaita hieman rahaa ja sitten
vasta hankkia lapsia. Olen kyllä itse aina ollut
hieman katkera siitä, että äitini oli 40-vuotias
kun minä synnyin, joten meillä ei ole koskaan
ollut samoja näkemyksiä asioista, mikä on tuonut
ongelmia. Minulla on kyllä 2 isosiskoa, mutta
heidät kummatkin äitini sai ollessaan vasta
parikymppinen, joten meillä on n.20 vuoden ikäero.
Odottakaa tyttökullat, jos vain suinkin kestätte.
Se on paljon parempaa sitten kun siihen on oikein
todella aikaa. Ja luulempa, että vanhempannekin
arvostaisivat sitä, jos odottaisitte vielä
muutaman vuoden. ;)
minusta jo se että joku sanoo rakastavansa
vauvoja ja pieniä lapsia kertoo jo kuinka valmis
hän on vanhemmaksi!! siis eihän ne ole aina
ihania pieniä nyyttejä vaan niista vauvoista
kasvaa isoja lapsia! ovatko ne vielä yhtä
ihania?? pitäisi olla! kaikki vaan jauhaa kuinka
pienet lapset on sulosia,onhan ne mutta se ei
pelkästään riitä! miettikää nyt hyvät tytöt vielä
mitä haluatte...se on iso vastuu toisesta
ihmisestä!
Se on taas tämä teinityttöjen vaihe kun ne luulee
olevansa NIIN vanhoja... Ja kaikki pienet lapset
on niin ihania.. Käytä järkeäs äläkä vielä tuossa
vaiheessa ala äidiksi..
Mun mielestä on ihan oikee jos haluu lapsia ja
tuntee & ajattelee ja on suunnitellu asioita
tulevaisuuden kannalta. Miksi Suomen asukas luku
vähenee? Ihmisiä muuttaa pois ja VANHEMMIKS
TULLAA VASTA JOTAI 30 TIENOILLA! Jos on
taloudelliset asiat ja henkiset asiat jne.
kunnossa ni miksi ei voisi hankkia vauvaa? se
kruunaisi kaiken? Mutta opiskelut jää myöhemmäksi
mutta ainahan voi pitää peruskoulun jälkee
välivuoden. Aika usea niin tekee. Eli siit ei nii
suurempaa ongelmaa kasvais. Ja pahimmat
vastustajat on vanhemmat! Jos nuori on 17 vuotta
ja haluis vauvan nii vanhemmat ei kuitenkaa
hyväkstyis sitä. Mut millälailla se tyyppi on
erilainen sit vuodenpäästä? Ei ehkä mitenkää
mutta vanhempien mielestä se on kypsempi sillon.
(nii. jos sillonkaa) jos tuntee itsensä tarpeeks
kypsäks ni oma on valinta mitä tekee.
...mutta lapsen ei lapsia pidä tehdä. 15 vuotias
on vielä lapsi (paitsi 15 vuotiaan mielestä), ja
nykyisessä maailmassa ei pärjää ilman ammattia ja
työtä.
Itse tunnen kaksi teiniäitiä henkilökohtaisesti,
toinen serkku, toinen vaimoni sisko. Molemmat
teki ensimmäisen lapsensa 16 vuotiaana, ja
molemmat olivat 19 vuoden ikäisinä kahden lapsen
yksinhuoltajia. Kyllä on ollut harmillista
seurata sivusta sitä touhua. Koulut käymättä ja
menovietti päällä. Ei hyvältä näytä. Kyllähän
yhteiskunta tulee jossain määrin rahallisesti
vastaan, mutta millaiseksi tämä maa tulee kun
lapset oppii pienestä että jos jotain tarvitsee,
pitää mennä sossuun.
Oikea järjestys on koulut ja ammatti ensin,
sitten vasta lapsia.
Siis lapsen kasvatushan vaatii suurtaa vastuuta
ja "pitkäjänneisyyttä". Se vaatii myös
taloudellista tukea, sillä kyllähän lapsen pitää
syödä, juoda, pukeutua, katsoa telkkaria jne.
Ja miten on, kun 15-vuotias käy vielä
peruskoulua, eikä "pidä takanaan" minkäänlaista
koulusta? Järjestyshän on näin: koulutus -> rahaa
& aivojen kasvatusta, elämänkokemus -> varmuutta
elämään, oma perhe -> perhe :)
Joten unohtaisin tuon tyyppiset lapselliset
ajatukset lapsen hankkimisesta 15-vuotiaana, ja
hankkisin hieman ikää (ja elämänkokemusta) ja
koulutusta taakseni ensin.
Olen mies ja "rakastan" pieniä vauvoja, ovat
lutusia jne. Vaikka näin ajattelenkin, olen silti
kasvattanut varsin onnistuneesti ja
vastuuntuntoisesti kaksi lasta.
kannattaa kyllä harkita moneen kertaan, íhan
omasi ja lapsen hyvin voinnin kannalta. ajatus
lapsen saamisesta on ihana mutta käytännössä
lapsen kanssa elämisessä on paljon mutkia.
mun hyvälle kaverille tuli tossa pari vuotta
sitten samanlainen vauvakuume kuin sulle ja sekin
oli silloin vasta 15-vuotias. sehän pisti
tuumasta toimeen, kun oli poikakaverinkin
löytänyt ja JO kuukausi seurusteltu.
näin "vakaalle" pohjalle se lähti perhettä
perustamaan, meidän kavereiden kauhistellessa.
tätä perheelämää sitten kesti 1,5 vuotta, kunnes
koko homma natisi liitoksistaan tosi
dramaattisella tavalla.
sen jälkeen oli koko tämän pienen perheen elämä
ihan sekaisin, eikä oikeen tiennyt ketä pitäisi
sääliä eniten äiti, isää vai lasta.
sen jälkeen tuli tälle äidille kauhea vimma
päästä bailaamaan meidän muiden mukana. onneksi,
sillä lapsella on niin hyvät isovanhemmat, että
ne on auttanut,hoitanut ja tukenut koko ajan.
mä olen aina ollut sitä meiltä, ettei lasten
tulisi hankkia lapsia ja tämä ystäväni tapaus on
vain vahvistanut mielipidettäni. lapsi on suuri
vastuu, eikä vielä itsekkin epäkypsä 15-16-
vuotias ole valmis kasvattamaan sellaista.
ja kun sanoit, että sinulla ei ole edes
poikaystävää, joka olisi lapsellesi isä niin minä
sanon, että anna olla. itse olen kasvanut
suurimman osan elämääni ilman isää ja täytyy
myöntää, että olisin kyllä kovasti kaivannut sitä.
joten odottelehan vielä muutama vuosi, kun olet
18-vuotias. silloin kaikki käytännön jututkin
sujuu paremmin. sillä aikaa voit etsiä itsellesi
sen unelmien miehen ja alkaa sitten perustamaan
omaa perhettä.
Älä nyt ihmeessä hätäile kun olet niin nuori!!!
Uskon kyllä että olet kypsä ikäiseksesi, mutta se
ei tuo sinulle ammattivalmiutta ilman koulun
käyntiä.
Opiskelisit ensin, ja viettäisit normaalia
opiskelijaelämää vaikka vain pari vuotta, niin et
sitten myöhemmin miettisi mistä jäit paitsi.
Vaikka nyt uskot olevasi varma, että vauva on se
mitä haluat, niin mieti nyt asiaa hiukan
laajemmin. Opettele ensin elämää omassa
asunnossa, omilla rahoilla ja omalla vastuulla.
Nauti nuoruudestasi!
Olen 25, enkä voisi kuvitellakaan ottavani
vastuuta toisen hengestä, elämästä ja
kehityksestä. Oikeasti kypsän ihmisen tunnistaa
siitä, että hän ymmärtää miten paljon on vielä
nähtävää ja opittavaa. Kun taas lapsellisen
ihmisen tunnistaa siitä, että hän luulee jo
olevansa "valmis".
Olen käynyt töissä säännöllisesti 10-vuotiaasta
asti. Sinun iässäsi, hyvä keskustelun aloittaja,
tein kolmea työtä yhtä aikaa koulun lisäksi. Eikä
minun siis tarvinnut edes paljon maksaa vuokraa
kotona asumisesta. Mutta noilla kolmen työn
liksoilla en ikinä olisi pystynyt itseäni
elättämään (kouluja käymättömille on tarjolla
vain huonopalkkaisia hanttihommia) saati sitten
jotain toista ihmistä siihen päälle!
Lasta ei myöskään hankita yhteiskunnan varoilla,
se on täysin väärä suunta. Yhteiskunta tukee
minkä jaksaa, ja jokainen joka joutuu
ruikuttamaan sossuluukulla tietää, ettei sieltä
satalappusia niin vain tipu. Nämä hienot
tukijärjestelmät sitä paitsi voivat loppua koska
tahansa, ja miten sitten sinun ja lapsesi kävisi?
Sinun iässäsi pitäisi riittää tuttavien lasten,
hevosten ja kissojen helliminen. Tiedän että olet
pakosti joutunut ottamaan paljon vastuuta jo
nuorena. Ja siksi et tunne itseäsi tarpeelliseksi
ja "hyväksi" jos et jatkossakin kuormittaisi
elämääsi toisten ihmisten tarpeilla. Mutta anna
itsellesi aikaa. Joka tapauksessa kasvat ja
kehityt koko ajan. Suosittelen seurustelua.
Toisen tasaveroisen ihmisen kanssa kasvaa
varmemmin ja turvallisemmin. Sitä paitsi
poikaystävästäkin voi pitää huolta ja häntä voi
helliä, ilman että joutuu ottamaan vastuuta hänen
hengestään. Siksi monet haluavat ennemmin lapsen
kuin kumppanin, koska seurustelu on paljon
rankempi ja työläämpi tapa tutustua itseen.
Kumppania ei voi ohjailla ja määräillä niin kuin
lasta.
Sitä paitsi puhuit vain vauvan hankkimisesta. Et
siis itsekään osaa kuvitella tai uskoa haluavasi
mahdotonta uhmaikäistä, 10-vuotiasta
kauppanäpistelijää, 14-vuotiasta katuryyppääjää,
16-vuotiasta haistattelijaa ja 20-
vuotiasta "lasta" joka ei ole saanut kouluja
käytyä, kinuaa vähiä rahojasi ja uskoo olevansa
jo valmis vanhemmaksi. Nämä kaikki "lapset" silti
saat sen yhden suloisen vauvan mukana. Äläkä
luule ettei se olisi rankkaa.
Mieti vielä.
joo, ei sitä varmaan ihan 15- vuotiaana osaa
kantaa vastuuta toisesta kun hädin tuskin osaa
kantaa vastuuta itestään. mullakin on monta
kertaa ollut vauvakuume ja poikystäväkin löytyy
joten miksipä ei? no siksi kun ei sitä ihminen
tiedä mitä haluaa jos haluaa vauvan 15-
vuotiaana. jaksa nyt odottaa edes niin kauan et
löydtä lapselle isän, isän jonka kanssa aiot
seurustella..jos haluat hoitaa vauvaa niin rupea
vaikka lasten vahdiksi..
että olet kypsä ja jopa valmis äidiksi. Ymmärrän
jopa vauvakuumeenkin! Toisaalta kuitenkin
kehottaisin sinua vielä odottamaan, ainakin
hetken ja miettimään ammatinvalintaa ym. mitä
vielä haluat elämältä lapsen lisäksi. Mielestäni
se olisi lastakohtaan oikein, jos ainakin asiat
olisi mietitty ja pohdittu valmiiksi, enkä nyt
tarkoita sitä että jättäisit lapsesi jonkin muun
hoitoon siihen kyllästyttyäsi. Näin en edes usko
käyvän. Silti sinulla on kaikki vielä edessä,
eikä suurempia kiireitä mihinkään pitäisi olla.
Nauti kaikesta ajallansa. Jotain hyvää voi
säästää vielä tuonnemmaksikin. Jo ajatus siitä
että mahdollisesti myöhemmin, on mukava, eihän
kaikkea tarvitse juuri nyt ja kerralla. Nauti
ensin omasta asunnosta, sen tuomasta vapaudesta,
sisustamisesta jne. Kuten sanottu elä kasaa
kaikkea yhdelle kertaa, vaan nauti elämästä!
että olet vain ihastunut itseesi. Sinua kiehtoo,
että ruumiisi on periaatteessa "valmis"
tuottamaan vauvoja. Sukukypsyys ei silti tarkoita
valmiutta tulla raskaaksi, vaan sinun pitäisi
pystyä myös tarjoamaan ihmisenalulle jotain
henkevämpääkin kuin vaipanvaihtoa ja tissiä
suuhun. Minä en luoja paratkoon ikinä antaisi
vauvaa toisen lapsen hoitoon. En edes hänen
omaansa.
en epäile,ettetkö pärjäisi lapsen kanssa,mutta
odota vielä muutama vuosi.Arki lapsen kanssa
sosiaalitukien varassa on karua totuutta.Lapset
ovat ihania,mutta tuovat mukanaa myös paljon
huolia.Kuten varmaan sisarrusta hoitaneena
tiedät,se on rankkaa.terveisin:äidiksi
itse19v,20v,28v,31v=4 lasta
uskon että sust tulee hyvä äiti,mut suosittelen
lämpimästi et hankit ensin paljon
kokemuksii...vaikka sä nyt jo pystyisit hoitamaan
vauvoja kuinka hyvin tahansa.sitte myöhemmin
vanhempana sä ehkä kadut sitä et menit tekee
lapsen nii nuorena...no mutta koita pärjäillä ja
jos tosiaaki aiot hankkia lapsen nii
toivottavasti lapsestas kasvaa hyvä ihminen!!!!!!
tarvitset psykiatriasi, jonka mukaan olet
henkisesti kypsempi?
Kertomuksesi vauvakuumeesta ei ainakaan minua
vakuuta siitä, että olet kovin kypsä äidiksi, vaan
olen ystävättäresi kannalla siinä, että vauvaa
kaipaat itsetehostukseen.
Joku muu jo kirjoittikin siitä, että vauvaa voi
hoitaa vain vähän aikaa ja sitten tulee
kiukutteleva pari-vuotias uhmaikäinen, koululainen
mahdollisine ongelmineen ja niin edelleen.
Tutkimukset osoittavat, että monet ikäisesi lapsen
hankkineet jaksavat hoitaa sitä tasan lapsen
vauvaiän. Mutta kun ongelmat suurenevat, luovutaan
lapsesta ja hankitaan uusi vauva.
Elä sinä vain nuoruutesi ja käy koulusi loppuun ja
hanki ammatti ennen kuin alat tosissasi miettiä
sitoutumista vuosikymmeniksi lapsen/nuoren
hoitoon.
Olen 37-vuotias äiti sain 20 vuotiaana kaksoset
toinen kúoli synnytyksessä koska en ollut
harjoitellut hengitystä ja nyt toinen lapseni on
Hyksissä koska ei pärjää ilman hengityskonetta
vielä koska syntyi liian aikaisin.OLEN ONNELLINEN
LAPSISTA, MUTTA EN VOI SAADA ENÄÄ NIITÄ, koska
minä vaurioiduin synnytyksessä.En ollut valmis 20
vuotiaana äidiksi, mutta en voinut tehdä
aborttia.En ollut äidiksi vieläkään valmis vaikka
niin luulin sattuu kun näkee oman lapsensa
hengityskoneessa.Muista vain että lapsi kärsii
kun et pysty elättämään sitä ja sille on
uhrattava koko elämä.
Olet 15 elii lapsi itsekin mutta haluat jo
lapsen.tiedätkö millaista on olla täysi-ikäinen?
ET. Haluat lapsen, vaikkei isästä ole tietoakaan.
Tiesitkö, että lapsi tarvitsee isän, sellaisen
joka on jatkuvasti hänen ympärillä, ja joka
rakastaa äitiään. Minulla on suurin osa kavereita
sellaisia joilla ei ole ollut isää johtuen
avioerosta tms., ja he ovat nk. nykyajan
lapsijuoppoja, vaikka nyt ovatkin jo täysi-
ikäisiä. On pieni joukko se, joka ilman isää on
kunnolliseksi kasvanut. enkä tarkoita vain omia
kavereitani, vaan ihan yleisesti. Mitä jos parin
vuoden päästä alat katumaan mennyttä nuoruutta?
Et voisi enää muuta kuin katua.ja se vaikuttaisi
varmasti lapseesi. sinä katuisit omaa lastasi.
saattaa olla että kuulostaa hirveältä, etkä voisi
ajatella näin käyvän, mutta ihminen
muuttuu.ajatusmaailma muuttuu, sinun iässäsi,
koko ajan! Usko vain vanhempaasi, äläkä väitä
olevasi henkisesti kypsä plaa plaa plaa 15-
vuotiaana. En halua kirjoituksellani mitenkään
olla v-mäinen ,haluan vain että mietit mitä olet
haluamassa. tiedän millainen on henkilö jolla on
vauvakuume. " kuin lapsi joka haluaa kovasti
jotain lahjaa ja tekee kaikkensa saadakseen sen
koska kaverillakin on sellainen"
ja lapsi kiinnostuu helposti taas uusista
lahjoista ym. ja vanhat eivät enää kiinnosta. "
Että näin.
Mies22
PS: Nyt olen tietysti vain JOKU MIES JOKA EI
TIEDÄ LAPSENKASVATUKSESTA MITÄÄN
Olet 15 elii lapsi itsekin mutta haluat jo
lapsen.tiedätkö millaista on olla täysi-ikäinen?
ET. Haluat lapsen, vaikkei isästä ole tietoakaan.
Tiesitkö, että lapsi tarvitsee isän, sellaisen
joka on jatkuvasti hänen ympärillä, ja joka
rakastaa äitiään. Minulla on suurin osa kavereita
sellaisia joilla ei ole ollut isää johtuen
avioerosta tms., ja he ovat nk. nykyajan
lapsijuoppoja, vaikka nyt ovatkin jo täysi-
ikäisiä. On pieni joukko se, joka ilman isää on
kunnolliseksi kasvanut. enkä tarkoita vain omia
kavereitani, vaan ihan yleisesti. Mitä jos parin
vuoden päästä alat katumaan mennyttä nuoruutta?
Et voisi enää muuta kuin katua.ja se vaikuttaisi
varmasti lapseesi. sinä katuisit omaa lastasi.
saattaa olla että kuulostaa hirveältä, etkä voisi
ajatella näin käyvän, mutta ihminen
muuttuu.ajatusmaailma muuttuu, sinun iässäsi,
koko ajan! Usko vain vanhempaasi, äläkä väitä
olevasi henkisesti kypsä plaa plaa plaa 15-
vuotiaana. En halua kirjoituksellani mitenkään
olla v-mäinen ,haluan vain että mietit mitä olet
haluamassa. tiedän millainen on henkilö jolla on
vauvakuume. " kuin lapsi joka haluaa kovasti
jotain lahjaa ja tekee kaikkensa saadakseen sen
koska kaverillakin on sellainen"
ja lapsi kiinnostuu helposti taas uusista
lahjoista ym. ja vanhat eivät enää kiinnosta. "
Että näin.
Mies22
PS: Nyt olen tietysti vain JOKU MIES JOKA EI
TIEDÄ LAPSENKASVATUKSESTA MITÄÄN
Harvoin saa mieheltä irti noin hyvää tekstiä.
Todella puhut asiaa! Älä vähättele itseäsi !!
Jatka samaan malliin!
Kenenkään lapsi ei kuole synnytyksessä siksi,
että äiti ei olisi harjoitellut hengitystä!!!
Ihan täyttä p** jauhat!
oon aivan samaa mieltä sun kaa!!!!!!!
Se oli harvinaisen viisasta ja kypsää puhetta
noin nuorelta mieheltä.
Enpä olisi itsekään paremmin osannut kirjoittaa,
vaikka olen ison lapsikatraan isä.
Toivottavasti 15 -ja muut veet lukevat
kirjoituksesi huolella ja ajatellen, niin ovat
hekin rahtusen viisaampia tekemään oikeita
ratkaisuja elämässään.
Aivan totta! Kerrankin miehen suusta!? Mistä
tällaisia isiä saa, sitten kun minä haluan
lapsen? Olen 23-vee.Ja en juuri ihan kyllä nyt
osaa kuvitella, että haluaisin lapsen vaikka
teenkin työtä lasten kanssa. Aivan liikaa on
maailmassa lapsia, joilla on ollut liian nuori
äiti / isä... Aivan liikaa...
tänne etusivulta, ja poikkean aiheesta,
mutta tämä sattui pistämään silmään:
> Minulla on suurin osa kavereita sellaisia
joilla ei ole ollut isää johtuen avioerosta tms.,
ja he ovat nk. nykyajan lapsijuoppoja, vaikka nyt
ovatkin jo täysi- ikäisiä.
Siis hetkinen, kuinka suuri otanta sinulla on
tähän tutkimukseesi. Yksi tai kaksi tapausta
tuttavapiiristäsi?
Sattumalta oma isäni kuoli ennen syntymistäni, ja
pari vanhempaa sisarustakin on. Keistään meistä
ei tullut juoppoja, tai muutenkaan häiriintyneitä
(en ainakaan tunnista omalta kohdaltani). Eiköhän
tuon kaltainen ole aikamoista kotipsykologiaa?
Luulisin, että syyt ja seuraukset johtaa jonnekin
muualle kuin isättömyyteen.
Näin se on, lapset- varsinkin pikkupojat-
tarvitsevat isää. Tarhoissakin suurin osa
hoitajista on naisia. Miehenmalli saadaan isältä
(tai edes ukilta), isätön poika (tunnen monia)
ovat useimmiten onnettomia, usein myös
kaikenlaisissa vaikeuksissa. Isä on tärkeä
ohjaaja, opastaja ja kaveri, tarpeen tullen myös
kuriinpistäjä. Pojat kaipaavat välillä jämerää
otetta, uskovat paremmin. Ottavat samalla hyvää
oppia.
No, tässä tulee lisää empiiristä tutkimusta:
suurin osa minunkin tuntemista onnettomista
luusereista ovat lähtöisin avioero /
äpäräperheistä. On toki niitäkin joista on tullut
kunnon ihmisä.
Sulta taisi jäädä synnytyksessä happi saamatta.
Miten vitussa toi sun paskalöpinä tähän liittyy
En minäkään saanut ajokorttia vaikka kuinka
olisin halunnut ja ollut kypsä siihen. Joitakin
asioita kannattaa vain odottaa. Kun olet 18 niin
tee sitten se lapsi. Kyllä peruskoulu kannattaa
ensin käydä. Ja hyvin kerkeät niitä lapsia
hankkia. Tiedän kokemulsesta sillä tulin itse
raskaaksi 18 vuotiaana. Nyt olen 23v ja kolmas
tulossa! Sain lukionkin käytyä ja nyt opiskelen
insinööriksi. Elämä on mukavaa vaikka sainkin
kuulla voivotteluja siitä miten elämä menee
pilalle kun saa lapsia. Paskapuhetta! Lapset(ja
varsinkin vauvat) ovat ihania!
Lapset ja etenkin vauvat ovat ihania. Jos itse
olisit vauva, tuskin haluaisit äidiksesi 15-
vuotiasta tyttöä, jolla ei ole tarjota vauvalleen
muuta kuin rakkautta. Sillä ei nimittäin elä.
Hoidan, ohjaan ja kasvatan päivittäin
kahtakymmentä 1-6-vuotiasta lasta työkseni. Nämä
lapset vaativat jatkuvan huomion ja hoivaamisen
lisäksi paljon kaikenlaista. Jokaisella lapsella
on oltava terveellistä ja monipuolista ruokaa ja
vaatteet päällä. Hyvät kengät ovat tärkeät -ja
kalliit. Lisäksi tarvitaan huonekaluja, leluja,
ammeita, rattaita, tuttipulloja, vaippoja,
sittereitä, luistimia, polkupyöriä, kurahousuja,
pottia, kuumemittareita jne. Lapselle kannattaa
myös ottaa vakuutus, eivätkä lääkärissä käynnit
ole ilmaisia. Lisäksi lapsi haluaa varmasti
harrastaa jotakin ja joskus olisi mukava käydä
Linnanmäellä..
Jo perusasiat maksavat todella
paljon..puhumattakaan siitä, että haluaisi
tarjota lapselleen esimerkiksi mahdollisuuden
matkustella tai joskus hankkia myös jotain
itselleen. Monella perheellä on tiukkaa rahasta
vaikka molemmat vanhemmat käyvät töissä, jos
palkat eivät ole suuret...eli mietipä, mikä on
oma ja lapsesi tulevaisuus, jos et hanki
itsellesi ammattia ennen lasta..
Olet varmasti myös parempi äiti lapsellesi
kerättyäsi enemmän elämänkokemusta. Mieti lasta
-älä itseäsi. Jos rakastat todella tulevaa
lastasi, niin odota vielä ja anna sille
mahdollisuus syntyä parempiin olosuhteisiin.
Jos vauvanhoitoa kaipaat, niin sitä on kyllä
tarjolla lehdissä ja kauppojen
ilmoitustauluilla...samalla voit kerätä rahaa
tulevaa aikuista elämääsi varten vauvan ja
toivottavasti myös miehesi kanssa.
Onnea vapaille ja huolettomille vuosille!
Vai lapsen haluaisit? No, kerronpa nyt oman
mielipiteeni kun niin pyysit tekemään. Kun itse
olin 15-16-vuotias, halusin myös kamalan paljon
saada lapsen. Sisaruksillani oli lapsia ja hoidin
heitä aina kun vain pystyin ja aikaa oli. Olin
suurinpiirtein varma, että minusta tulisi siinä
vaiheessa jo hyvä äiti, mutta todellisuus on
toinen. En voi tietenkään yleistää, sillä jotkut
ns. teiniäidit todella ovat hyviä äitejä, mutta
useimmiten kun ikää tulee niin paljon, että
baarin ovet aukeavat, alkaa menokenkä
vipattamaan. Tottakai, sanotaan, että jos nuorena
tekee lapsen, niin sen kanssa jaksaa aivan
eritavalla peuhata ja että ehtiihän sitä
baareissa juosta sitten kun lapsi on hieman
kasvanut jne. Mutta olen sivusta seurannut monen
nuoren äidin elämää, kun lapsi oikeasti on
olemassa ja mieli tekisi mennä vapaasti... ei ole
mukavaa seurattavaa, ei äidin elämä eikä
varsinkaan sen viattoman lapsen elämä. Mutta
niinkuin sanoin, en halua yleistää, hyviä
teiniäitejäkin on. Mutta kannattaisi olla ensin
varma, että pystyt jälkikasvusi elättämään ja
kasvattamaan, olet hänestä vastuussa
loppuelämäsi. Kaikkea hyvää sinulle, mitä ikinä
sitten teetkin.
olen nuori äiti! Rupesin odottamaan kun olin
15:sta ja sain suloisen tytön 16:sta vuotiaana!
Vaikka lapseni on suloinen niin haluan sanoa että
opiskele eka ammatti ja tee vasta sit lapsi koska
on rankkaa opiskella pienen lapsen kanssa!
Tyttäreni on nyt 2,5 vuotta ja itse opiskelen
joten kokemuksella sanon tän , mutta itseppähän
sinä omasta elämästäsi päätät! siksi sinun on
otettava huomioon ihan kaikki asiat esim. oletko
varmasti valmis äidiks, jaksatko...? Kaikki asiat
on mietittävä valmiiksi koska lapsi on todella
iso askel eteenpäin elämässä ja sitä lasta on
ajateltava! Ei kannata tehä lasta vain siksi että
haluaa! Siihen tarvii olla todella valmis koska
se on siinä ainakin siihen asti ku se täyttää 18
ehkä pitempäänkin! Mulla ei ollut lapsi
suunnitteilla se vaan ilmotti tulostaan ja koska
olen abortteja vastaan ja sen jälkeen mietin
todella paljon kaikkia asioita! Onneks omistan
ihania sukulaisia ilman niitä en olis jaksanu!
Onnee jos päätät tehdä lapsen!!!!!!!!!!!!!!!
En ymmärrä miten ees voit noin aatella,ois eri
asia jos sinulla ois edes suhde,mutta aijot tehdä
lapsen "kaverin" kanssa.Hertsileijaa tyttö.Älä
pidä kiirettä,tavaat joskus miehen kenen kanssa
haluat lapsia.En meinaa nyt että lapsi ei sais
kanssasi hyvin,mutta elämme vain kerran,odota sen
vastuun kanssa minkä lapsi tuo mukanaan ja tee
kivoja asioita nyt ja lapsia myöhemmin.
Vaikka on lapsia niin voihan sitä kumminkin tehdä
oikeestaan melkein vaikka mitä,mutta esimerkiksi
lähteä vaikka reissaamaan pitemmille reissuille
ja hakea kokemusta muista asiosta ei käy
pikkulasten kanssa,ja sit kun ne on
isompia,alkavat koulut,ja kaiken välissä viellä
meillä pitää olla töissä,ja sitten kaikki
harrastukset ,koska niitähän lapsilla on tänään
melekin jokaisella.Minä naytin olla lapsieni
äiti,mutta kyllä joskus väsyttääkin,ja toivon
että jos edes yhden päivän saisin olla ihan
vapaa,mutta niitä päiviä saan oottaa kun kaikki
on muuttanut kotoa pois,ja siihen on viellä aikaa.
kaikki täällä puhuu vaan lapsien
tekemisestä...Muistakaa se tosiasia että lapsia
ei TEHDÄ. Lapsia SAADAAN.
itselläni on 2 lasta 6 ja 8 vuotiaat tytöt. 1v
asti tytöt nukkuivat ja söivät ja 3 kk ikäisinä
alkoivat nukkua 12-14 tunnin yö unet. pääsin
siihen asti todella helpolla. mitä vanhemmaksi he
ovat tulleet sen enemmän he ovat vaatineet
huomiota ja tarvinneet apua erillaisissa
asioissa. jos olet hoitanut 1/2 vuotiaaksi jotain
lasta, se olin meillä todella helppoa.
kannattaisi kokeilla hoitaa 1/2 vuotta vanhempaa
lasta ja katsoa miten sujuu, mutta aina täytyy
muistaa että oma on oma eikä muuksi muutu. vastuu
on todella pitkä aikainen ja tarpeellinen se on
kuitenkin kannettava jo päädyt lapsen hankintaan
huvitti tai ei. mieti todella tarkkaan hyvät ja
huonot puolet ennenkuin toteutat suunnitelmasi.
meillä nimittäin lapset kohtuullisen kovasta
kurista huolimatta vedättävät joka asiassa missä
voivat. joskus se ei ole helppo ja ikää minulla
on sentään jo 35.
No kyllähän sinä pärjäät,kun vain itse uskot
niin.En kyllä osaa sanoa mitä rahaa
saisit,varmaan samaa mitä vanhemmatkin eli
äitiyspäivärahaa ja sitten myöhemmin
kodinhoidontukea.Kannattaa kysellä raha-asioista
jo nyt,ettei ole sitten lapsen synnyttyä sormi
suussa.Itse olin juuri täyttänyt 19 tullessani
ensimmäisen kerran äidiksi.Tottakai sossun muijat
juoksee aluksi kotonasi luullen ettet osaa lasta
hoitaa mutta näytä koko maailmalle että susta on
siihen!!Kaikkea hyvää sulle!Muista että Taivaan
Isän viitan suojaan saa aina pahalta maailmalta
kätkeytyä!!Olet selviytyjä,et luovuttaja!!
Rukoilen sinun ja pienokaisesi puolesta..
on sitä saatana kaikenlaisia sekopäitä
irrallaan...taidat ite olla 9 vuotiaan tasolla,
ÄÄliö
Jep, samaa mieltä :D
Kannattaa miettiä kaksi kertaa ennen kuin toimii,
lapsen saanti on suuri asia elämässä ja loppujen
lopuksi et vielä hirveän vanha ole. Sinulla on
vielä koko nuoruus aikaa elää ja saada
"elämänkokemusta"... Mutta oma on päätöksesi,
onnea kuitenki!!
Sun kannattaa vakavasti harkita sitä lapsen
hankkimista koska et todennäköisesti sais kovin
kummosia tukia.itse olen 17.v ja mulla on ollu
vauvakuume jo muutaman vuoden ajan mutta olen
päättänyt että eka hommaan itselleni ammatin että
pystyn elättämään sen lapsen.Minulla on
poikaystävä joten se lapsen hankinta ei olisi
ongelma mutta kannattaa silti odottaa vielä
muutama vuosi että pystyy elättämään lapsen eikä
lapsi sitten joudu ísovanhempien hoidettavaksi.
odota että pääset täysi ikäiseksi koska silloin
ei ole koko ajan sosiaalitoimito sinun kimpusasi.
kaverini meneti lapsen sijais perheeseen vain
siksi että on alaikäinen saa kuulema vasta hänet
kun on 18.
naapurit oli vaheleet hänestä pahaa siis odota
ystävä hyvä!
muuten olen sitä mieltä että lapset pitää tehdä
nuorena itse kolmen lapsen äiti
koita hyvä ihminen ootella. nuoruus jää tolla
tavalla väliin ja tulet katumaan vielä monta
kertaa
Näyttäisi siltä, että olet joutunut ottamaan
liikaa vastuuta liian nopeasti ja siitä syystä
arvelet olevasi itsekin valmis äidiksi.
Keskittyisit vain kouluun ja hoitaisit vaikka
tuttavaperheiden lapsia. Ammattikoulutus on
kuitenkin avain kunnolliseen toimeentuloon
tulevaisuudessa. Vai mitä ajattelit tehdä sitten,
kun lapsesi on sen ikäinen, ettei enää tarvitse
sinun huolenpitoasi jatkuvasti? Kaverisi ovat
käyneet koulut ja saaneet ehkä töitäkin, sinä et.
Mistä ajattelit saada töitä pelkällä
peruskoulutuksella? Entä jos et saa töitä, mistä
ajattelit saada rahaa? Sosiaaliavustuksilla ei
pitkälle pötkitä eikä niiden varassa kannata
suunnitella elävänsä koko elämää. Etköhän sinä
ehdi myöhemminkin niitä vauvoja tehdä.
Olet ikäistäsi kypsempi, miksi sinulla on
psykiatri? Taitaa noita juttuja riittää moneen
lähtöön sulla. Eikö muut enää jaksa kuunnella
paskanjauhantaas ku tänne piti alkaa
kirjotteleen? 15v ja vauvakuume...prkl!
ps. kaveris taitaa olla oikeessa
Mä ymmärrän sua hyvin..mullakin on vauvakuume
ollu jo varmaan 1½ vuotta..haluaisin kans
vauvan..mut mulla on sen verran järkee, et jaksan
odottaa kunnes oon edes 18 v.lapsen hoito on
rankkaa..kuten jo sanoit..ootko aatellu et kun se
lapsi kasvaa ni onko sulla rahaa ostaa sille
vaatteita, koulutarvikkeita....yms...vauva tulee
kalliiksi...vaikka ne on niin
ihania...kestäisitkö ne pakolliset 9kk kantaa
vauvaa sisälläsi?mulla on naapuri...18vuotias
nainen..oon jutellu sen kanssa..saan hoitaa sitä
vauvaa, kun se syntyy..hän sanoi, että kantaminen
on tuskaa...toisaalta..kyllähän sen kantamisen
kestää kun ajattelee mikä on palkkio...silti
pyydän sua venaan siihen 18 ikävuoteen..saat
enemmän tukia sillon..oon itekki 15, kohta
16..ymmärrän sun näkökantas.mut ite en olis viel
valmis saamaan vauvaa.....
...eikös asia ole niin et jos sä sen sun frendin
kans teet lapsen ni eikös se ole jo itsestään
selvyys et meette yhtee??!!Ei se musta ainakaa
toimis et tuleva isä lähtee sen jälkee maailmalle
ku "homma" on hoidettu....ei mulla muuta...
et sul on vauvakuume ja sielussa polttaa!!(jos
nyt sielussa ees polttaa...)
Mä tunnen yhen sun ikäsen tytön joka halus lapsen
mun kans (21vee) mut ku en suostunu ni sit se
teki temput jonkuu toisen kans.(ajatella...) Se
oli aika pitkälle raskaana ku sen piti tehdä
abortti.En nyt viitsi mennä yksityiskohtaisesti
läpi sitä prosessii miten se tapahtu!Jotenka
varmaa kantsii harkita viel pari kertaa.Mut
toisaalta on niit sunkii ikäsii jotka on saanu
terveen lapsen ja on myös ite elämänsä kunnossa!=)
Jotenka mikäpä mä olen sua tuomitsemaa!!Tee just
sillee niiku sydämes käskee!!;)Keep the faith!!
Ihan ekakskin: Lapsia ei tehdä, ne saadaan. Ja
toisekseen mun mielestä jo pelkästään se, että
oot väsäämässä lasta jonkun kaverisi kanssa
kertoo, että olet kaikkea muuta kun kypsä
äidiksi! Eikö lapsesi mielestäsi ansaitse isää?
Isää joka rakastaa äitiä! Ja jos olet niin fiksu
ja ikäistäsi kypsempi, niin miten et käsitä, että
pelkällä peruskoulutodistuksella, et lastasi,
etkä edes itseäsi elätä! Olet vielä täysi lapsi
itsekin, eikä lapsien ole tarkoitus saada lapsia!
Sehän on aivan nurinkurista. Kasva aikuiseksi,
hanki itsellesi koulutus, elä aivan tavallista
nuoren naisen elämää ja nauti siitä! Jos nyt
saisit lapsen, jäisit paitsi monesta ihanasta
asiasta joka kuuluu nuoruuteen. Ensin kannattaa
opetella ihmissuhteita seurustelemalla,
ihastumalla, rakastumalla.. Nauti nuoruudestasi
ja vapaudestasi niin kauan kun pystyt. Kyllä
sinulla tyttö hyvä on aikaa saada lapsia vielä
viiden ja kymmenenkin vuoden kuluttua. Itse olen
kihloissa ja odotan esikoistani. On ihanaa kun on
mies joka rakastaa sekä minua, että tulevaa
pienokaistamme ja meillä molemmilla on myös
koulutus ja työpaikka mihin palata. Tsemii
sinulle kuitenkin!
en tiedä kumpi on oikeassa sä vai sun
kaveri...mut sä olet 15v
Et oo kertonu kellekkään muulle??edes
psykiatrilles??pitäiskö sun nyt kuitenkin viel
miettiä...täytän ens vuonna 18v..ja opiskelen
toista vuotta lähihoitajax...olen nähnyt niin
paljon kaikkea ja kuullut tällä
ammattilinjalla..että neuvon sua miettimään!!
ensinnäkin keskustele psykiatris kaa sekä
vanhempies ja ehkäpä viellä lääkäriskin..koska
mitä järkeä sun on jonkun täysin....tuntemattoman
tyypin kaa alkaa lasta tekemään noin
nuorena...mistä sä edes tiedät pystytkö sä
kantamaan sitä lasta 9kk sisälläs!!selvitä nyt
oikeesti vähän noita asioita itelles..mullakin on
ollut vauvakuume tässä noin 2v...mut mä haluan
odottaa niin kauan kun mulla on mies ja
ammatti....älä ala leikkimään noin vakavalla
asialla...
Ps:tää on vain mun mielipide..
ajattele olet vasta 15v. jos sä teet pennun sulla
menee koko elämä pilalle. mä uskon ettäsulla on
hirvee vauva kuume mutta mieti tarkasti ennen kun
teet mitään. olen itse 16 ja tein vuosi sitten
pennun nyt minulla menee suorastaan päin
helvettiä, sekin on pentuni syytä! opiskeluni
meni päin honkia! MIETI TARKKAAN!!!!!!!!
En usko, että sun opiskelujen pilalle meneminen
on sen lapsen syytä, vaan sun joka sen tänne
pahaan maailmaan pyöräytti.
toi nyt suoraan sitä tarkottanukaan.
Totta.
Turhaan syytät lastasi, se on viaton tilanteeseen!
Katso peiliin niin näet "syyllisen". Jos menee
päin helvettiä, niin HAE APUA! -jo pelkästään
lapsesi takia..
Idiootti!Grow up!!Keskenkasvunen pentu.
mielestäni siun pitäisi tehdä niinkuin itse
tunnet. itse olen myös 15-vuotias, ja henkisesti
kypsä mutta en vielä olisi valmis ottamaan
vastuuta lapsesta..välillä vaikeaa ottaa vastuuta
omistakaan tekemisistä. mutta uskon että oikeasti
vain sinä itse tiedät miltä tuntuu, mutta
toivottavasti et hätäile asiassa! ja onnea vaan
sinulle ja tulevalle vaaville ja isille, jos
tulet tulokseen että voit taata lapselle hyvät
oltavat. :) onnea ja menestystä siulle oman tien
kulkija!
Jos nyt vielä odottaisit olit kuinka kypsä
tahansa. Se vauva kun ei ole vauva kuin hetken..
Oletko ajatellut sitä? Ja tämä "ystäväsi" voitko
luottaa ettei hän ala vaatia lasta itselleen? Tai
että sä katkeriodut kun huomaat ettei se vauva
oleniin mukava lemmikki niinkuin oot ajatellu?
Siin on paljon työtä ja vastuuta. Oletjo ajatellut
uhmaikää?Ei kovinkaan helppoa ja aina niin ihanaa,
KASVA!!!!!!!
Teiniäitejä on jo aivan liikaa. Ensin pitää
hankkia työpaikka, josta saa rahaa, sitten mies,
jota rakastaa, eikä käsittele tätä pelkkänä
siitto-orina. SITTEN täytyy olla elämäntilanne
kunnossa..ei huumeita, alkoholia... ja kaverit
varmasti jää taka-alalle. Lapsia HALUTAAN, mutta
ollaanko niistä valmiita ottamaan vastuu? Vauvana
lapset pysyvät vain hetken. sitten niistä tulee
nuoria, ja aikuisia. Oletko valmis ottamaan
toisen elämän haltuusi 18 vuodeksi?? Lapsen
kasvattaminen ei ole pelkkää vaipanvaihtoa ja
ruokkimista. Lapsi on fyysinen olento, jolla on
tarpeet ja tunteet. Äidiksi ei vain ryhdytä,
siihen täytyy kasvaa. Kasva äidiksi, mutta
myöhemmällä iällä. sinun parastasi ajatellen.
Se mikä ei tapa,vahvistaa.Olet 15 vuotias, joten
sinulla on vielä suurinpiirtein 75 vuotta
elinaikaa jäljellä. Miksi niin suuri hoppu? Olet
vielä peruskoulussa, joten luulisi että tekemistä
riittää muutenkin. Paneudu opiskeluun,niin ehkä
unohdat vauvakuumeesi hetkeksi. Jos oikein pahat
oireet iskee niin varmasti pääset hellimään
jonkun naapurin elukoita tai pikkuisia
vaippapöksyjä. Ei siitä tule kuin murhetta
maailmaan jos lapset alkavat lisääntyä.Monet
ikäisesi tytöt ovat kypsempiä kuin heidän
elinvuotensa antavat olettaa, mutta he ovat
siltikin lapsia.Jo siinä vaiheessa kun ajattelet
sossuturvaa jne, asiat ovat pielessä.
Venaa nyt muutama vuosi, että TODELLA tiedät mitä
haluat.
On kuitenkin tulevan lapsesi, sinun ja vanhempiesi
kannalta tärkeää, että odotat täysi- ikäisyyttä.
Jos olet alle 18 vee kun saat lapsen on
vanhempasi vastuussa sinusta ja lapsestasi.
Vaikka kouluja voi tietenkin käydä myöhemmin lisää
voi kouluttamattomuus harmittaa sinua myöhemmin.
Työ hankkiminen on hankalaa ilman mitään
koulutusta.
Entä lapsen tulevaisuus? Mieti miltä lapsestasi
tuntuisi jos hän kuulee, että olet tehnyt hänet
itsekkästä syistä. Kai haluat, että lapsella on
"oikea isä"- siis sellainen jota oikeasti
rakastat. Elämässä on paljon asioita jotka on
raskasta kantaa yksin ilman puolisoa/kumppania.
Ja entä ne jaetut ilot?
Vaikka vauva kuume on nyt kova- odota vielä.
Elämän kokemus tuo reppuusi sellaisia eväitä
joista olet vielä kiitollinen!
älä ihmeessä tuhlaa nuoruuttasi,kun sitä vielä
on! mieti 20v:nä haluaisit vapautta ja alkaisit
elää...olisit vapaa! kannattaa harkita n.4-5:n
vuoden päästä jos vielä silloin haluat!
Mitä tarkoittaa vapaa ? Ärsyttää tollaset
höpinät, kun katsellaan taaksepäin, on todella
kivaa ettei ole "nuoruusvaihe" menossa. Sen
menettäminen on ihan ok. Vittu ku olisi saanu
jättää väliin moisen paskavaiheen. Se joka on eri
mieltä, taitaa olla vähän kyspymätön vieläkin.
haluan kans vauvan tosi paljon ne on ihania!
olen miettinyt paljon asiasta,ja uskoisin et
pärjään sen kanssa!olen itse 15 vuotias!
seurustelen ja poikaystäväni on ihana!ollaan
juteltu asiasta ja se sanoi et sekin haluaa!mut
synnytys pelottaa!!!!!!
Kuulostaapa tutulta. Itsekin aattelin juuri noin
15-vuotiaana. Olin ikäisiäni kypsempi, liikuin
itseäni vanhempien seurassa, toisaalta olin myös
yksinäinen. Halusin tulla nuorena äidiksi, että
jaksaisin touhuta niitten kans ja ymmärtäisin
vielä niitä(..etten olis vanha käpy). Mutta
ajattelin kuitenkin sen verran pidemmälle, että
se vauva ei pysy ikuisesti vauvana vaan lapsi
seuraa ikuisesti mukana. Tiesin, etten mitenkään
ollut vielä kypsä vanhemmaksi, olkoot vauvakuume
millainen tahansa.
Nyt kun olen kaksikymmentä minua vähän
hymyilyttää nuoruuteni pohdiskelut:) Toki
vieläkin rakastan vauvoja ja hoidan aina
tilaisuuden tullen. Olen hakeutunut sellaiselle
alalle, että pääsen lasten kanssa tekemisiin.
Tiedän, etten ole ihan vieläkään kypsä äidiksi.
Vaikka haluankin yhä lapsia nuorena, niin
näkökulmani on laajentunut sen verran, että
ymmärrän, että se ei tarkoita sitä, että vauvat
pitäisi olla valmiina heti huomenna. Minulla on
nuoruutta jäljellä vieläkin. Sitäpaitsi huomasin
alettuani seurustelemaan vakituisesti Sen Oikeani
kanssa, että tätähän minä olinkin halunnut.
Tyhjyyden tunteeni oli kadonnut, koska saatoin
kohdistaa hellät tunteeni poikakaveriini.
No tämä oli vain minun tarinani...
..ja 15-vuotiaana 20-vuotiaat tuntuivat
ikälopuilta:)
Elämäniloa sinulle! Ole kärsivällinen:)
kasvakaa nyt ihmeessä teinit ensin itse
aikuisiksi enne kuin rupeatte kansoittamaan tätä
jo ennestäänki ylikansoitettua maapalloa! Hanki
vaikka ensin koira ja hoida sitä. Se ei rajoita
elämääsi niin paljon kuin vauva.
mää voin antaa sul
Suurin osa kirjoittajista onkin suositellut
tarkkaa harkintaa ja kasvamista, niin minäkin
suosittelen. Olen seurannut läheltä parin ns.
teiniäidin kohellusta ( ei siis yleistetä ! )ja
kyllä siinä lapset jää välillä sivuun. Ensinnäkin
lapset tehdään itsekkäistä syistä.. Eli tyyliin
kun mä haluun, mä tarviin jne...Mutta onko sitten
kiva kun ei ole koulutusta eikä töitä, ikinä ei
lapset pääse minnekkään ( ellei sukulaiset vie )
ja ukkia luullaan isäksi...
Ehkä kannattaa pysähtyä hetkeksi ja tehdä lapset
sitten kun ajattelee muitakin kuin itseään..
Mikä teitä lapsia oikeen vaivaa???
Lasta ruvetaan tekemään kun ollaan itsekin vielä
lapsia!Siinä onkin sitten selittämistä lapselle
kun se on tarpeeksi vanha ymmärtämään.."tein
lapsen kaverin kanssa kun MÄ HALUSIN!!"..
Lapsesta tulisi varmasti tosi tasapainoinen tolla
höykytyksellä!Järki käteen tässäkin asiassa!!
Kun heräät juuri syvään unnen päästyäsi vauvan
kitinään yö toisensa jälkeen niin uskon, että
vauvakuumeet menee sen siliän tien.
Toiseksi olet vielä kakara, vaikka lääkärit
sanoisi mitä. Naisen ruumis lapsen mieli.
Oho. Luin hieman ihmetellen sinun juttuasi. Itse
olen 17-vuotias ja saan esikoiseni tänä syksynä.
Olen todella iloinen saadessani vauvan, mutta jos
ns. vahionko ei olisi sattunut en minä olisi
vielä lasta tahtonut. Minulla ja kaikkilla
nuorilla tässä iässä on kuitenkin vielä paljon
kokematta ja raaka totuus on, että kun vauva
tulee ei voi samalla tavalla mennä ja bailata.
Minä toivon, että harkitset vielä monta kertaa
ennen kun rupeat suunnittelemaan vielä vakavammin
vauvan tekemistä. Ensinäkin vaikka olisit
kypsempi raskaus-aikaan liittyy paljon ongelmia
ja nuorilla äideillä on suurempi riski sairastua
synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Ja toiseksi,
sinä et saa paljon yhtään rahaa äitiysavustus on
pienin mahdollinen ja lapsilisätkään ei ole kovin
päätähuimaavia vaikka olisikin yksinhuoltaja.
Nuori nainen, ajattele vielä minä pyydän.
Kerron tässä oman näkemykseni asiasta. Äitiys on
ihan ok, mutta suosittelisin että hankkisit
itsellesi ensin kunnon koulutuksen ja vakituisen
työpaikan ennenkuin alat lapsista haaveilla.
Omalla kohdallani asia on erilainen.
Miesystävälläni on kaksi lasta entisestä
avioliitosta, ja se tietää sitä, että minusta
tulee pian äitipuoli. Ja olen vasta 18 vuotias.
Asia on ok, lapset eivät ole vauvoja, tyttö on 7
ja poika täyttää 2. En ole tavannut heitä, mutta
se päivä koittaa viimeistään jouluna. Rakastan
heitä vaikka ne eivät olekkaan omaa verta ja
lihaa. Omia lapsia en synnytä ennen kuin olen
saanut vakituisen työpaikan, jolloin hoitovapaan
loputtua pääsen heti töihin ja työelämään
palaaminen ei ole niin vaikeaa. Mieheni ymmärtää
tämän ja sanoi odottavansa että olen siihen
valmis. 15-vuotias voi saada vauvakuumeen siinä
missä 40-vuotiaskin. Mutta nuoruus on elettävä
silloin kun ollaan nuoria. Lapset eivät sitä
pilaa, ne vain tekevät liian aikaisin liian
suurta vastuuta. Tuttavani synnytti keväällä
lapsen (hän on 18-vuotias), ja nyt hän ei pääse
kavereitten kanssa ulos iltaa viettämään. Kaikki
aika kuluu lapsen kanssa. Lapsi on avuton IHMINEN
joka tarvitsee aikuisen huolehtimaan itsestään.
15-vuotias on liian nuori, psykologit ei näistä
ymmärrä. Haluaisin minäkin omia lapsia peräti 6,
mutta vasta ku olen naimisissa. Ihan vain
periaatteesta. En voi sille mitään että minusta
tulee äiti jo näin varhain. Toisaalta se on
ihmisen oma asia mitä tässä asiassa tekee, mutta
suosittelisin että kasva ensin aikuiseksi kaikin
tavoin. Minäkin olin 15-vuotias, ja olin silloin
lapsi. Täytyy tajuta että lapsen syntyessä sitä
sitoutuu hoitamaan seuraavat 20 vuotta! Lasta ei
hylätä silloin kun ei satu kiinnostamaan. On
niitä tarinoita nähty ja kuultu sen verran...
Eli mieti vielä kumpi on parempi:
Työtön/huonopalkkaisessa työssä käyvä alaikäinen
perheenäiti vai kunnon työtä tekevä perheenäiti
joka kykenee elättämään perheensä, varsinkin jos
talossa ei ole isää. Lapsesta aiheutuu paljon
kuluja. Mieti omalta kohdaltasi olisiko sinulla
varoja elättää lasta kun olet työtön/opiskelija?
Julkinen valta ei hääppöisesti tue
yksinhuoltajaäitejä, ylipäätäsä perheitä. Voit
saada äitiysrahaa, äitiyspakkauksen,
työmarkkinatukea/opintotukea, vuokratukea vuokra-
asuntoon, ja sossusta muutaman satasen kuussa.
Jos tulosi on keskimäärin 3000-4000 mk/kk (miinus
verot riippuen tuloista) elätätkö sillä itsesi ja
lapsesi? Olisivatko vanhempasi valmiita tukemaan
sinua taloudellisesti? Lapsi on elävä olento,
sille ei riitä pari ateriaa päivässä. Itse olen
siitä onnellisessa asemassa että mieheni tekee
töitä kohtuullisella palkalla.. Lapset ovat kyllä
ex-vaimolla, mutta toinen lapsista tulee
myöhemmin meille. Sitä ei tiedä.
Käytä päätöstä tehdessäsi sydämen lisäksi myös
järkeäsi. Ehdit tehdä lapsia sitten kun olet
kasvanut ja saanut muutamia vuosia ikää lisää.
Toivotan sulle onnea oli päätöksesi mikä hyvänsä.
Lapsi on suuri asia pienessä elämässä!
Joo.. Eihän Suomessa vielä olekaan riittävästi
ilman koulutusta olevia yksinhuoltaja teiniäitejä
sossun jonossa ruikuttamassa kun rahat ei riitä
ja halua olisi opiskella, mutta aikaa ei ole (kun
on tämä lapsi)!
Olen itsekin kuullut tuon saman valituksen
usealta tutulta ja ei voi muuta sanoa kuin että
oma syysi.. hoida oma elämäsi ensin kuntoon ennen
kuin otat vastuuta toisen elämästä.
"Olen psykiatrinikin mukaan henkisesti kypsempi,
kuin yleensä muut 15-vuotiaat"
Mitä sitten olet siellä psykiatrilla käynyt jos
kaikki sinulla on ok??
Odota tyynesti about 5-10 vuotta, kyllä se siitä..
Ymmärrän Sinua, koska olen itsekin vauvarakas.
Kaikesta huolimatta minusta tuntuu että se ei ole
hyvä ajatus hankkia lapsi noin nuorena.
Itse olen 18, enkä myöskään seurustele. Kerroit
että olet valmis hankkimaan lapsen, vaikka
Sinulla ei olekaan vakituista kumppania. Ajattele
lasta: hän joutuisi elämään "matkalaukkuelämää"
(niinkuin minä, ja tiedän että se ei ole
helppoa), koska teistä ei todennäköisesti tulisi
paria. Millaista olis elämä, kun vanhemmat eivät
koskaan ole todella rakastaneet toisiaan? En
epäile, ettetkö Sinä rakastaisi lastasi.
Toinen asia, lasta EI HANKITA, vaan se tulee. Et
voi ajatella itsekkäästi, että teet lapsen, koska
Sinä sitä niin kovasti haluat. Lapsi tulee
sitten, kun olet siihen valmis.
Kysyit myös, että mistä saisi rahaa. Hanki
itsellesi ensin hyvä koulutus. Sinun tulisi
pystyä elättämään itsesi ensin. Kun Sinulla on
siihen varaa, voit ajatella mitä kaikkea lapsi
tarvitsee. Raha ei tietenkään ole tärkein, vaan
myös perhe, jossa on RAKKAUTTA.
Hoida lähimmäistesi lapsia, älä vielä tee omia.
Se on yllättävän rankkaa, varsinkin jos Sinulla
ei olisi vierelläsi lapsen isää. Ei hyvän
ystävyyden perusteella tehdä lapsia, vaan lapsi
on rakkauden hedelmä. Älä kiirehdi, Sinulla on
koko loppu elämä aikaa lapsille ja omalle perhe-
elämälle.
sä oot nuori ja sulla on runsaasti aikaa saada
lapsi! mun mielestä sun kannattaa oottaa, jotta
oot täysikänen ja pystyt tulemaan rahallisestikkin
toimeen lapsen kans, arvelematta saatko tukea
siihen vai et. Mä tykkään myös lapsista ja omaan
vauvakuumetta, mutta aion odottaa.
..ja yrittävät näin saada keskustelua
aikaan.Yleensä aiheet paljon mielipiteitä
herättävät.Tää "Softeli" ei varmaan vastaa
yhteenkään viestiin täällä.. :)
Vaikka sinusta nyt tuntuu, että olisit tällä
hetkellä valmis hankkimaan lapsen, mutta oletko
ajatellut kuinka paljon lapsi tulee elämääsi
rajoittamaan. Olet vasta yläasteella, sinulla ei
ole ammattia ja sen hankkiminen todennäköisesti
viivästyisi lapsen takia. Kuka rahoittaa lapsen
hoitamisen? Entä jos sinusta alkaakin tuntua,
että haluat viettää samanlaista railakasta
opiskelijaelämää kuin ystäväsikin, kuka pitää
silloin lapsesta huolta? Lapsi ei ole lemmikki.
Lapsen hankkiminen on elinikäinen päätös, josta
ei voi luistaa pois. Lapset ovat aina mukavia
silloin, kun ne ovat jonkun toisen, mutta oletko
valmis hoitamaan lasta seuraavat 20 vuotta ja
katsomaan, kun omat parhaat vuotesi jäävät
elämättä ja kokematta. On raskasta olla
yksinhuoltaja äiti, mutta varmasti on vielä
raskaampaa olla vielä itsekkin lapsenkengissä
oleva yksinhuoltajaäiti!
Se harmin paikka. Sun täytyy olla kärsivällinen!!
tee se lapsi jos haluat!itehän sä tiedät mitä
haluat..se sun ystäväs ei todellakaan ymmärrä sua!
ja se ei voi sanoa sulle noin,on monia 15
vuotiaita äitejä jotka on täydellisiä
mameja.mäkin tunnen sellasia.älä ajattele
muita,ajattele mitä ite haluat!
aina ei voi saada mitä haluaa ja oletko
huomannut, että joskus todellakin on hyvä
etukäteen hiukan miettiä asiaa, varsinkin kun
kyse on koko elämän läpi kestävästä prosessista!
Tässä asiassa ei voi ajatella, että minä halua
vaan on ajateltava asiaa myös lapsen kannalta.
Millaine tulevaisuus lasta odottaa, jos äiti vaan
aina sanoo, että minä haluan!
NII...eikä varsinkaan tartte ajatella sitä mikä
sille lapselle on parasta!
Ajattelehan asiaa vielä toisen kerran ja vaikka
kolmannenkin...
Olet lapsi, mutta kenties joutunut olosuhteiden
vuoksi hyppäämään aikuisten saappaisiin liian
aikaisin ja kantamaan vastuuta pikkusiskostasi.
Jos lapsi ei saa olla lapsi tai jos nuori ei saa
olla nuori, se kostautuu myöhemmin.
Kyllä sinä ehdit lapsia saada ja hoitaa
aikuisenakin. Elä nyt täysillä nuoruutta,sillä
sitä ei saa myöhemmin takaisin...
Hei koin aikanaan samanlaisen vauvakuumeen. Itse
olin n 13v Luin kaikki mahdolliset vauvaoopukset
jotka vain sain käsiini. Olin niin nuori että en
tosissani ajatellutkaan oman vauvan hankkimista.
Odotin vain silloin, että tulisin äkkiä
vanhemmaksi. Kuinkas kävikään se vaihe saada
vauva hävisi aikanaan ,enkä edes muista miten se
kävi. Ehkä hormoonit muuttuivat jollain lailla.
Minun kantani on että odota. Vaikka vauvat ovat
ihania niin ne sitovat sinut vuosikausiksi ja jos
tapaat joskus mukavan pojan, niin esteenä voi
olla se sinun vauvasi. Monet pojat eivät ole
halukkaita huolehtimaan vieraista lapsista. Entä
myös kun sinulle iskee meno halu. Se tulee
yleensä jossain vaiheessa melkein kaikille, niin
ei aina löydy innokasta lapsenpiikaa ja silloin
se rakas vauva tai jo pieni lapsi voi tuntua
raskaalta taakalta joka pilaa sinun nuoruutesi.
Nyt olen kahden ihanan lapsen äiti ja tein
lapseni aikuisena. Olen huomannut, että välillä
riidat lasten kiukutellessa repivät hermojani
äärimmilleen, vaikka nuorena ajattelin, että
meillä selvitään kaikista ongelmista
keskustelemalla. Mutta eivät lapset osaa
keskusteluista ottaa vaarin vaan oma "jumppi
mieli" voitaa ja silloin lasten kasvattaminen on
rankkaa. En usko, että itse olisin jaksanut olla
pitkämielinen ja hyvä äiti jos olisin tehnyt
lapset kovin nuorena ja minun apuna lasten
kasvatuksessa on ollut koko ajan myös lasten isä.
Tuttaviini kuuluu eräs pariskunta joka teki
lapsensa kovin nuorina lapset kasvatetaann
huudolla ja pienille lapsille puhuttaan kun
murrosikäisille, kun oma mielikään ei ollut vielä
kehittynyt ymmärtämään pientä kiukutteliaa. Jos
kuitenkin päätät tehdä teininä lapsen, niin
toivottavasti tiedät mitä teet ja toivon sinulle
pitkää pinnaa, ettet pura omaa kiukkuasi lapseesi
sitten kun tulee jotain vaikeuksia. Koska niitä
ajan mittaan tulee kuitenkin. Ei lasten kasvatus
ole aina helppoa. Vielä myöhemminkin kerkiää
aivan hyvin tehdä lapsia ja silloin myös
taloudellinenkin puoli on ehkä paremmin kunnossa.
Oletkohan henkisesti täysin valmis äidiksi, jos
käyt psykiatrilla?!
Itse olen 29 v kahden lapsen (7 ja 5v) äiti. Sain
lapseni avioiduttuani, eli ympäristö oli
kunnossa.
Mulla on ollut lasten kanssa tosi rankkaa, neljä
vuotta meni säännöllisessä yövalvomisessa, ja sen
jälkeen epäsäännöllisemmässä sairauskierteessä
ollessa.
Kun sain lapset, en ollut erityisen
vauvakuumeinen kummallakaan kertaa.Silti tuosta
rankasta ajasta selvittyäni on nyt ihana
olla "näin nuori" ja ton ikäset lapset.
Sen verran voisin sanoa alkuperäiselle
kirjottajalle, että lapsen hoito voi tulla tosi
kalliiksi ja se voi syödä tosiaankin syödä
ihmistä. Nykyisillä sossun tuilla ei varmaankaan
pysty lasta elättään, varsinkaan jos sattuu
mitään poikkeuksellista/yllättävää. Mun mielestä
kirjottaja on kuitenkin hienosti tehnyt siinä,
että vauvakuumeessaan ainakin ensin miettii, ja
kyselee näinkin laajassa foorumissa mielipiteitä.
Mun mielestä kannattaa odottaa siihen asti, että
on löytänyt miehen, kenen kanssa perheensä
perustaa. On todella tärkeää, että lapsella olis
myös isä, joka häntä rakastaa, ja joka rakastaa
myös äitiä. Se tuo turvaa pienelle. Silloin
saadaan lapsi yhdessä, eikä ns. tehdä pentua,
niinku kissoilla ja koirilla teetetään.
Itse katson olevani ihan ok äidiksi, vaikka eri
asioiden takia nyt joudunkin käymään
psykiatrilla. Se ei ole kuitenkaan este
äitiydelle ja hyvälle suhteelle lasten kanssa.
Ajattelin vastata sinulle, koska itsellänikin on
samanlainen tunne. Haluaisin lapsen.
En kuitenkaan uskaltaisi sitä hankkia, koska en
ole töissä käyvä ihminen enkä voisi kasvattaa
sitä varmaankaan "parhaalla" tavalla. Olen
itsekin 15 vuotias, Psykologini mielestä kypsempi
kuin muut ikäiseni. (Se ei kylläkään ole
tarpeeksi hyvä syy ottaa vastuulleen vauvaa)
Suuren vauva-kuumeen kanssa on vaan opittava
elämään, koska loppujen lopuksi meistä kumpikaan
ei olisi "valmis" ottamaan vastuuta pienestä
ihmisestä. Vaikkakaan ei tämä tunne ihan
hulluutta taida olla. Normaalia meitsien
kehityksessä ? Tiedä sitä sitten.
oon 14 wee likka...ite rakastan lapsii ja kerran
ois ollu hyvä mahis jatkaa raskautta mut hankin
jälkiehkäsyn..rakastan lapsii mut omia en ala
viel tekemää..houitelen serkku muksui mut sekää
ei välil riitä..ootan et löyän ihanan miehen ja
sit alan putkauttelee lapsii..hyvät jatkot
sullu..mut älä viel,vaik se ihanaa oiski mut oota
ees peruskoulun loppuu...
olisit täällä niin saisit munaa oikein olantakaa
olisit täällä niin saisit munaa oikein olantakaa
no jo on taas jutut... mutta niistä päätellen
tuskin munani edes mihinkään pystyy, kuitenkin on
vain 1cm:n mittainen prinssinnakki! Yleensä
niillä on tuollaiset jutut joilla ei todellakaan
seiso...
mä oo kans 15-vuotias. Olekko sä nyt ihan varma
että jaksat hoitaa sitä lasta 24 h
vuorokaudessa?? Mutta jos pystyt tarjoon sille
lapselle hyvän kodin ja riittävästi ruokaa ym...
Niin kai sä sitten oot kypsä äidiksi?! Mutta
aiokko sä jatkaa opiskeluja? Meinaan vaan sitä
kun sulla olis semmonen pikkanen muksu joka
tarvii aivan älyttämästi hoitoo ja vielä ton
muksun lisäx läksyt, kodista huolehtiminen...
Sinuna oottaisin vielä pari vuotta...mutta mikäs
mä oon sanoon sulle että mitä sun pitäis
tehdä.... päätä ihan ite!! Tee se muksu jos oot
todellakin siihen valmis eikä tää oo mitään parin
kuukauden kestävää huumaa!!
en nyt lukenut kaikkia viestejä, mutta sanonpahan
vain sen, että kantsis ajatella sen lapsen
kannalta sitäkin, että jos itse kouluja
käymättömänä yrität auttaa lasta opiskelussa,
niin se on molemmille aika turhauttavaa. Ehkä
kykenet auttamaan 10-vuotiasta lasta, mutta entäs
sitten, kun lapsesi menee lukioon tai vielä
ylemmälle asteelle ja kaipaisi vanhemmaltaan
tukea opiskeluun? Sinä et voisi siinä tilanteessa
antaa muuta kuin rakkautta ja se on aika vähän
silloin, kun tarvitaan myös tukea. Voit tietysti
itsekin opiskella myöhemmin, mutta pienen lapsen
kanssa se on aika hankalaa.
Toinen asia on se, että ajattelit hankkia lapsen,
muttet miestä. Ajattele asiaa lapsen kannalta.
Isäni näkee työpaikallaan usein näitä
yksinhuoltajien lapsia, joiden äiti tekee monta
työtä yrittäen samalla kasvattaa murrosikäistään,
joka helposti joutuu rikoksen poluille. En
tarkoita tällä sitä, että yksinhuoltaja olisi
huono vanhempi, vaan sitä, että yksinhuoltajana
on aika raskasta elättää perhettä,hoitaa taloutta
ja kasvattaa samaan aikaan lainkuuliaisia lapsia.
Jos rakastat tulevaa lastasi, niin ymmärrät, että
hän ansaitsee myös isän, joka on läsnä
arkipäivässä ja joka rakastaa sinua ja jota sinä
rakastat, jotta lapsi saa hyvän mallin
parisuhteesta ja miehenä ja naisena olemisesta.
Kannattaisko vaikka ottaa koiranpentu moiseen ja
harjotella sen kestämistä VAIKKA on kuinka
hoitanu pikkusiskoa? vai olix se veli
ANYWAY...mut sul ois koko Hton elämä viä
elettävänä ja menohalut alkaa kohta NIIN että
mieti tarkkaan ja vakaasti...:D
Yleensä jos kuulisin että 15-vuotias tyttö on
raskaana ja saamassa lapsen, pudistelisin vain
päätäni. Myönnän, että ennakkoluulot
teiniraskauksia/teiniäitejä kohtaan ovat
vallanneet myös minut. Kuka tyttöparan on
saattanut raskaaksi yms.. En kuitenkaan voi/halua
tuomita sinua, koska en yhtään tunne sinua ja
elämäntilannettasi. Neuvoisin kuitenkin sinua
odottamaan ainakin parisen vuotta. Lapsen voi
hankkia myöhemminkin, mutta nuoruus on vain
muutaman vuoden mittainen. Nauti nuoruudestasi,
vapaudestasi, ystävistäsi. Perhe-elämään ehdit
varmasti tutustua myöhemminkin. Miten on
jatkokoulussuunnitelmiesi laita? Jaksaisitko
käydä koulua päivät tai työskennellä ja siinä
samassa hoitaa pienen, aikaa ja huomiotavievän
lapsesi tarpeet? Päätös on tietysti sinun, mutta
toivon itsesi ja varsinkin suunnitteilla olevan
lapsen vuoksi, että harkitsisit asiaa maltilla ja
tarkkaan. Vauvat ovat ihania ja tietenkin
haluaisin itsekin "sellaisen" vielä joku päivä,
mutta tunnen ettei vielä ole ainakaan minun
aikani tulla vastuulliseksi aikuiseksi ja vastata
jonkun muun elämästä. Lapsi ei sovi lapsen
vanhemmaksi. Onnea elämääsi ja toivon että pääset
sopusointuun itsesi kanssa tässä asiassa!!
Sulla on siis kaveri joka voisi auttaa lapsen
hankinnassa. Jos hänkin on 15 vuotta, niin ei hän
lasta halua.Hän haluaa vain seksiä, kuten kaikki
muutkin 15 vuotiaat pojankoltiaiset. Mieti vielä
asiaa! Voit hankkia lapsen muutaman vuoden
päästä, jos vielä haluat. Olet varmaan löytänyt
silloin jo miehen, joka haluaa samaa kuin sinä.
kuules lapsonen, minä olen 29-v kolmen lapsen
äiti, lapset 7-9v. Voin sanoa kuule että mieti
vielä pari vuotta, minä olin sentään jo aikuinen
kun eka syntyi eikä tuntiakaan liian aikaisin.
Synnyttäminen on naisten eikä tyttösten puuhaa.
Voit varmaan olla hyvä hoitaja pikkulapselle,
mutta lapsi ei ole lelu
Epäilen suuresti kykyäsi hoitaa lasta,mutta itse
olen 17-vuotias ja sain puoli vuotta sitten
ihanat kaksostytöt,Miian ja Maijun. Synnytys oli
raskas,mutta mieheni oli mukana,onneksi!!!
Elämä on välillä vaikeaa,mutta tytöillä on oikeus
kunnon kotiin ja äitiin. Olen siis kihloissa ja
onnellinen,enkä kadu mitään,mutta kehottaisin
sinua odottamaan vielä muutaman vuoden.
Se Jätkä ei halua muuta kuin pillua sulta eikä
ole oikeasti ystäväsi. muuta mielipidettä mulla
ei ole
Kyllä! Enpä olisi uskonut, että täällä on näinkin
fiksuja miehiä! Hienoa! Kumpa olisi kaikki.
Tässä jutun alulle saanut tyttölapsi juuri
todistaa kypsymättömyytensä, kun on valmis lapsen
kanssa hankkimaan lapsen, ja vielä pitää
todennäköisenä, ettei aio mennä yksiin tämän
avustajan kanssa... Lapsi tarvitsee isän!!!!
Sekä äidin!!! Ja myöhemmin vasta ne leikkitoverit.
Olen ikäisesi, 15-vuotias ERITTÄIN lapsirakas,
raitis ja ns. "kunnollinen" sekä ikäistäni
vanhemmaksi kutsuttu tyttö. Kesäisin hoidan
lapsia, ja haluaisin palavasti edes
pikkusisaruksen, mutta se on mahdotonta, koska
vanhempani aloittivan perheen perustamisen
niin "myöhään".
Minäkin haluaisin vauvan; mutta tiedän ettei se
ole mun ikäni takia viisasta ja mulla on vielä
paljon elämää edessä; opiskelua, seurustelua,
työtä, asioita, jotka kuuluvat nuoruuteen ja
aikuisuuteen. TIEDÄN ETTÄ PERHEEN PERUSTAMISEN
AIKA ON SILLOIN, kun olen LÖYTÄNYT OIKEAN IHMISEN
JA TURVALLISEN PAIKAN ELÄÄ TÄSSÄ KYLMÄSSÄ
MAAILMASSA. Ennakolta olen ajatellut että 22-32
vuotiaana. MUTTA EIHÄN SITÄ KOSKAAN VOI TIETÄÄ,
MITÄ TAPAHTUU.
Kannatan avioliittoa, sillä mielestäni LAPSI
TARVITSEE SEKÄ ISÄN ETTÄ ÄIDIN, JOTKA OVAT
ONNELLISIA JA VOIVAT LUODA TURVALLISET PUITTEEN
ARVOKKAALLE IHMISELÄMÄLLE!
Varmasti olet tullut ajatelleeksi myös sitä, että
kun lapsi kasvaa, SE EI OLE ENÄÄ VAUVA! Juuri kun
olet täysi-ikäinen, ja vapaa nauttimaan elämästä
itsenäisesti, LAPSELLASI ON UHMAIKÄ. Sitten,
ollessasi 25< koittaa ehkä vaikeakin murrosikä.
Tunnen monia ikäisiäni, joiden äidit ovat saaneet
lapsensa 15-17-vuotiaina (jopa todellisia
suurperheitä nuorella äidillä, eikä vakituista
miestä talossa); ja SE NÄKYY JOPA IKÄISTENI
MIELENTERVEYDESSÄ, turvattomuudessa, huumeiden
yms. varhaisessa käytössä.
Ja entäs jos hänet havaitaankin jo sikiöaikana
kehitysvammaiseksi? Tekisitkö sitten abortin, ja
tuhoaisit näin sen alun, josta olisi tullut rakas
oma lapsesi? SE OLISI VARMASTI HENKISESTI TOSI
RASKASTA.
Vai eläisitkö ehkä vaikeastikin vammaisen lapsen
kanssa ja tekisit 24 tuntia vuorokaudessa töitä
ehkä koko loppuelämäsi, 15-vuotiaasta monia
kymmeniä vuosia lapsesi kanssa?
Sä voit nyt ajatella että tämmöinen jossittelu ja
ehkäehkäehkä - on turhaa. Mutta ei. Sun kannattaa
todella miettiä, että SUN MIELIKIN VOI MUUTTUA
SITTEN KUN LAPSESI ON VAIKKA 5 VUOTTA, SILLÄ
IHMINEN MUUTTUU KOKO AJAN KOKEMUSTEN, KRIISIEN JA
ELÄMÄNTILANTEIDEN JOHDOSTA. Voisi sanoa, että
oma, vaikea ja pitkähkö murrosikäni alkaa olla
suhteellisen hiipunut, mutta silti huomaan
edelleen haluavani vakavasti asioita, joita en
sitten enää vuoden kuluttua haluakkaan...
Kehoitan sua HARKITSEMAAN VIELÄ. Muista että
sulla on monia vuosia aikaa hankkia lapsia. MÄ
KEHOTTAISIN SUA HOITAMAAN MUIDEN LAPSIA NIIN
PALJON KUIN VAIN JAKSAT, HANKKIMAAN MYÖS MUITA
HARRASTUKSIA JA VIRIKKEITÄ, OLEMAAN IKÄISTESI
SEURASSA JA SAAMAAN AJATUKSESI VÄLILLÄ POIS
PELKÄSTÄ LAPSEN SAANNISTA! Voisiko olla niin,
että LAPSIKUUMEESTASI ON TULLUT / ON TULOSSA
JONKUNLAINEN PAKKOMIELLE TAI VASTAAVA??
VOISIT HANKKIA VÄHÄN VANHEMPANA VAIKKA
SUURPERHEEN JOS SILTÄ SITTEN TUNTUU!
Jos haluat mailata, niin kuuntelen osoitteessa
[email protected]
Kirjoitit täyttä asiaa, toivottavasti keskustelun
alulle pistänyt tyttönen luki kirjoituksesi!!
Sitä minäkin toivon... Ja ihmettelen, että MIKSI
TÄMÄ KYSEINEN KESKUSTELUN ALULLE PANIJA ei ole
kommentoinut juttujamme...
ja leiki sillä.
Sä oot tasan kaistapää!!! Millä sä aioit sen
muksun elättää? sä et saa rahaa mistää ku kukaa
ei huoli sua duuniin koska sul ei oo mitää
koulutust ja oot noi nuoriki viel! Eikä se
sun "poikakaveris" oikeesti sitä muksuu haluu, se
tahtoo vaa sitä...=( Harkitse asia mutta ainoa
oikea menettely olisi odottaa pari 4 vuotta
ennenkun hankkisit lapsen. Sinulla on monta hyvää
nuoruus vuotta edessäsi, joten nauti niistä!
harkitse lasta vasta kun olet vakaassa
parisuhteessa ja pystyt varmasti turvaamaan
pikkuisen toimeentulon. Jokatapauksessa hyvää
jatkoa sinulle!
Kannattaa varmaan miettiä kaks kertaan ennen kuin
teet päätöksen. Vastasyntynyt lapsi tarvitsee
äitiä 24h monta vuotta. Ja kun olet täysi-ikäinen
niin lapsesi on vasta 2 vuotta. Eli kun kaikki
kaverisi menevät viikonloppuna bailaamaan niin
sinun pitää jäädä (yksin) kotiin hoitamaan lasta.
Elä Nuoruutesi. Lapsia ehtii tehdä myöhemminkin.
varmasti osaisit kasvattaa lapsen jne.. mutta
itse menetät nuoruutesi. ja ennemmin tai
myöhemmin tulee sit se tarve irroitella, mitäs
sit?=
Muutamalle tutulle on noin käynyt. ei ollut
kaunista katsottavaa, toinen kuoli huumeisiin,
toisella hepa-c...
et oo...mä täytin just 13 ja mäki halun vauvan
ihan hirveesti...=)
Leiki nukeilla, ne riittää sulle. Tai mee
hoitamaan vauvoja naapuriin tai tutuille. Johan
pomppas.
Täst jutusta voi olla montaa mieltä.. kyllä mäkin
oon 15 ja mulla on jonkunlainen vauvakuume jo
päällä mut se ei oo ihan yhtä kova ku sulla.. mä
oon ainaki päättäny et hankin lapsia vasta sit ku
mulla on turvattu toimeentulo ja oma mies jonka
kanssa sen lapsen hankin, koska en haluu et oma
lapsi jää ilman OMAA isää. Joten oon päättäny
odottaa ainaki siihen asti ku oon saanu ammatin
ja vakituisen työpaikan, koska haluun mun
lapselle mahdollisimman hyvän elämän. Mun
mielestä sunkin kannattais odottaa vielä hetki.
vaikka olisitki henkisesti kypsempi, se ei
välttämättä auta lapsen hoidossa ja hankinnassa.
Oot aivan liian nuori ja kehotan ihan lapsen
kannalta odottamaan muutaman vuoden ja hankkimaan
sen oikean ihmisen jonka kanssa lapsen teet. Tää
oli vaan mun mielipide, mut sähän sen päätät mitä
teet..
Ensimmäisenä tuli mieleen että sinun kannattaa
keskustella sen pojan vanhempien kanssa asiasta
jonka kanssa haluat lapsen. Varsinkin jos poika
on alaikäinen koska hän ei välttämättä tajua
mihin hän sitoutuu. Tai että poika itse juttelisi
vanhempien kanssa. Suosittelen aikuisen kanssa
juttelua ja että odottaisit vielä kolme vuotta.
Myöhemmin sinulle voi tulla tunne että haluatkin
juhlia, mutta et pääse jos sinulla on pieni lapsi
kotona. Ehkä voisit jutella koulun koulun
terveydenhoitaja kanssa jos et vanhempien kanssa
voi asiasta keskustella. Mutta he tulevan
kuitenkin huomaamaan raskautesi jossain
vaiheessa... Harkitse vielä.
lapsen hankkimiseen. Jo pelkästään tuo ilmaisu
osoittaa sen että olet vielä puoliksi lapsi,
anteeksi vaan. Ei millään pahalla. Mutta aikuinen
et todellakaan ole, etkä täysi-ikäinen, kuten sen
itsekin tiedät. 15-vuotias on vasta murrosikäinen
ihminen ja lapsen ehdit saada myöhemminkin.
Sitten kun sinulla on paremmat mahdollisuudet
tarjota lapselle kaikki tarvittava. Eihän sinun
tarvitse odotella kuin muutama vuosi että olet 18
v, jolloin sinulla voi olla jo jokin tutkinto
taskussa ja ehkä se oikea mieskin löytynyt siihen
rinnalle. Ja muutama vuosi elämänkokemustakin
siihen päälle. Sanoisin vaan, että siirrä vauvan
hankkimista vähän myöhemmäksi niin tilanne on
varmasti kaikin puolin parempi silloin kaikkia
osapuolia ajatellen!! Sitä paitsi lasta ei
HANKITA vaan saadaan, jos luoja suo!!
ajatteleppa sitä että sun pitää huolehtia siitä
lapsesta semmoset parikytävuotta eteenpäin!
Aattele ku kaikki kaveris lähtee bailaa ku
täyttää kaheksantoista,ni mitä sä teet? Hoidat
kotona lastas! Mä olin ekaa kertaa
yxtoistavuotiaana töissä hoitamassa lapsia, ja
aattelin et osaan kaiken, mut en tosiaan osaa!
Etkä sä saa mitään rahoja,koska oot alaikänen.
etkä saa ees opintotukee ennenkun oot 17,ja
sitäkin tulee tommonen 100-150mk/kuukaudessa.
jos haluut jutella lisää ni voit kirjottaa mulle
sähköpostii [email protected]
Suna miettisin vielä useampaan otteeseen. Nuoruus
on mennyttä jos nyt lapsen saisit! Mee
urheiluseuroihin tai johonkin ohjaan lasten
ryhmiä niin saat olla niitten iki-ihanien lasten
kanssa, mutta ÄLÄ VIELÄ TEE OMAA!! Ota elämästä
ilo irti ja bailaa ja nauti nuoruudestasi, lapsia
ehtii tehdä vielä myöhemminkin!!
-Lastentarhanopettaja, päiväkodin johtaja, 24-v,
ei omia lapsia vielä moneen vuoteen!!
Olet 15-vuotias ja haluat lapsen. Tuskin olet
ainoa! On valitettavaa, että niin monet tytöt
saavat lapsen nuorena, ollessaan vielä itse
täysin lapsia. Vanhemmilla ei ole koulutusta,
eikä näin ollen kunnon työpaikkaa toisin sanoen
tuloja. Millä ko. vanhemmat kuvittelevat
tarjoavansa lapsilleen tarpeeksi suuren
taloudellisen hyvinvoinnin? Yhteiskunnan
varoillako? Epäilen! Nykypäivinä elämässä
menestyviä lapsia ei kasvateta ilman vanhempien
henkistä ja taloudellista tukea ja turvaa. Entä
millaisen mallin lapsi saa, kun toinen
vanhemmista puuttuu?
Jos pystyisit tarjoamaan lapsellesi riittävästi
henkistä ja taloudellista tukea ja turvaa, sekä
olisit muutamia vuosia vanhempi ja eläisit
parisuhteessa, niin mikä ettei, mutta tilanteesi
ollessa tämä, niin pyytäisin vielä harrkitsemaan
vähän. Sinullahan on lähipiirissä pieniä lapsia
ja aina voit hakeutua alalle, jossa saat olla
lasten kanssa tekemisissä. Eikö tämä riittäisi
toistaiseksi?
Aurinkoista ja mukavaa syksyn jatkoa!
Mä voisin auttaa sua saamaan lapsen vaikka en
tunnekaan sua, mutta sä oot niin hyvän näkönen
että voisin naida sinua.
Luin 'kertomuksesi' ja mielestäni sinun ei pitäisi
ajatella lasten saamista iässäsi. Sinullahan on
nuoruus vasta edessäsi, ja yksi elämänvaihe jäisi
kokonaan elämättä, joka kostautuisi myöhemmässä
elämänvaiheessa. Lapsella on myös oikeus molempiin
vanhempiin ja hän tarvitsee heitä molempia.
Taloudellinen tilanteesikin omien sanojesi mukaan
on heikko ja olet kuitenkin itse vastuussa
lapsestasi - ei yhteiskunta. Nauti nuoruuden
vapaudestasi ja sitoutumattomuuden ilosta. Olen
sinua vanhempi, joten voin sanoa, että sinulla
todellakin on vasta elämä alkamassa!
Hei sinä viisitoista vuotias. Oletko ajatellut
että lapsen saaminen tuo myös suuren vastuun!
Mutta jos olet kypsä vastuuseen ja olet varma
asiastasi ja olet tutkinut sisintäsi että lapsi
on oikea ratkaisu niin miksi ei. Olen sitä mieltä
että jos tuntuu että lapsella on oikea hetki
tulla niin silloin kannattaa totetuttaa ajatukset
eri asia on tuleeko lasta vai ei.
Onnea sulle ajatuksien ja pohdintojen kanssa.
Toivottavasti päädyt oikeaan ratkaisuun!
minä oon 15 v. poika ja olen kans haaveillut
lapsesta. ne on niin ihania ja pidän niistä
todella paljon!! et ole ainut... =)
ku satuit samaan aikaa´n kirjottaan vieläpä
samanlaisen otsikon... :) oOnki miettiny, että
haluaako pojat vauvaa yhtä paljon kuin tytöt?
Oon kylläki kohta 17v. ja lukiossa,
mutta "lapsi" vielä itse kuten sinäkin. Mä oon
kans aina rakastanu lapsia jo alle kouluikäsenä
raahasin nukkea mukana aivan kuin oikeaa vauvaa
yötä päivää.
Oon käyny jo ala-asteikäsenä lapsia hoitamassa
tutuillani ja käyn vieläkin. Nytki odotan,että
millon pääsisin seuraavan kerran.
Haluisin oman lapsen, mutta en voi hyväksyä
ainakaan oman lapseni syntymää avioliiton
ulkopuolella, joten se on auttanut jaksamaan
odottaa.
En seurustele, enkä ole koskaan
seurustellutkaan mitenkään vakavasti kenenkään
kanssa, mutta tuskinpa nykyään sellasissa
asioissa vaikeata olisi yhden illan juttua
löytää.. vaan kun en hyväksy sitäkään.
Olen usein ajatellut, etten koskaan miestä
haluakaan, mutta lapsen ottasin heti jos voisin!
Miten väärin se olisi lasta kohtaan.. äiti,
muttei isää. Ajattelepa asiaa omalle kohdallesi.
Onhan hyvin monen lapsen kohdalla niin, mutta
että kaikki olisi vieläpä etukäteen huolella
suunniteltua... ei ei onnistu. Omatuntokin
joutuis liian suuriin vaikeuksiin.
Kyllä kannattaa ajatella vanhanaikaisesti ja
odottaa, että ensin löytyy se mies, jos löytyy
kukapa sitäkään koskaan tietää, ja sitten vasta
lapsi, kun suhde on vakaalla ja
luottamuksellisella perustalla ja yhteinen elämä
tuntuu sujuvan. Niin ärsyttävältä saarnalta kuin
kaikki nämä sulle lähetetyt vastaukset
kuulostaakin.. tiedät itsekin asian olevan niin,
ettei lasta ole tarkoitettu meidän ikäisillemme.
Tuota täytyy kylläkin usein hokea itsellinikin,
sillä joskus rakkaudenosoitus, hellyys,
huolenpito lasta kohtaan tuntuisi niin
houkuttelevalta, että meinaa unohtaa mitä sitä
todella tekee jos aikoo lastaan rakastaa. Ei kai
lapselle ole hyväksi saada lasta äidiksi.
Noh mua ei edes kiinnosta olla ikäisteni
kavereiden kanssa ulkona, joten siitäkään ei
tarvitsisi luopua, mutta silti jotain puuttuu..
eikö vain?!
joo mä oon kohta 18-vuotis.mullahi on ollu monta
kertaa vauvakuume... ja on melkeen kokoajan,
mutta en kuitenkaan halua että saan lapsen ennen
kuin olen opiskellut haluamaani ammattiin. sinuna
harkitsisin vielä. jos hankkiudut nyt raskaaksi,
niin saatat sanoa sitten aikuisena, että meni
nuoruus hukkaan ja olisi pitänyt opiskella
kunnolla ensin jne. vauvan kans on himan vaikea
keskittyä opiskaluihin.
Lapset ovat kivoja lapsina.
Mutta entäs kun lapsi on murrosikänen ja sä oot
joku kaksvitonen?
sä olet aivan liian nuori..
Sun täytyy hankkia kunnon koulutus ja vakaat
lähtökohdat ennen kun menet lasta hankkimaan..
Ei lapsi pelkillä päivärahoilla pärjää.
Ja oisko se sitten kivaa, kun joutuu jokaista
penniä venyttämään, kun sä et saa muuta kun
hanttihommia?
Sä oot aiva uskomaton paskiainen. Typerä kakara
jonka mielestä kersat on söpöjä. Onhan
ne 'ihania' sillon ku ne nauraa mut mitä ku ne
kirkuu koko päivän ja on oikeita perkeleitä?
Haista paska
mietis uudestaan mitä teet !!
mutta on tuossa sit taas omatkin puolensa jos
vaan hoidat sen lapsen, etkä noin puol vuotta sen
syntymän jälkeen ala dokaileen niinku suurimmalla
osalla nuorista on tapan on tietenkin
poikkeuksiakin... mutta MIETI hyvä ihminen vielä
olet nuori joten aikaa on !
älä tyttö hyvä pilaa elämääsi
Ammatti-ihmisenä kommentoin pikaisesti
teiniraskauden fyysistä puolta; psyykkisestähän
tällä palstalla on kirjoiteltu jo paljon.
15-vuotiaan raskaus on aina riskiraskaus, jota
seurataan tehostetusti. Raskaus- ja
synnytyskomplikaatioiden riskit ovat joiltain
osin jopa yhtä suuria kuin "vanhoilla" (noin
nelikymppisillä) ensisynnyttäjillä. Elimistön
kannalta paras aika olla raskaana ja synnyttää
ensimmäistä kertaa on vähän päälle
parikymppisenä.
Aurinkoista syksyä kaikille :)
Mee töihin ensin ettei tarvi toisten työtä
tekevien veroa maksavien kustannuksella elää.
Siipeilijä... kehtasit edes kysyä !!!
mä häluasin isäks! mä täytin kesäkuun viimeisenä
päivänä 15 vuotta! haluaisin tehä niitä hommia ja
hoitaa lapsii!!!!!
minun numero on ! soitelkaa jos haluatte tehä
sitä! numero on 040 8393533 Ja se on mun oikee
numero!!!!!!!!!!!!!!!!! kerro säkin!!!!
joohan!!!!!!!!
Odota tyttö hyvä vielä, itse aloin "vanhinkona"
odottaa vauvaa 16-vuotiaana ja uskoin olevani
erittäin valmis äidiksi, abortti ei tullut
kysymkseenkään, tämä lapsen isä oli yhden
viikonlopun riemu joka ei halunnut olla
tekemisissä minun ja lapsen kanssa.
Olin juuri saanut työpaikan ja olin silloin
kaikkien mielestä normaalia kypsempi.
Sitten kävi kuitenkin niin että se sain
keskenmenon joka tuntui silloin erittäin pahalta
ja masennuinkin todella pahasti.
Eräs ystäväni antoi minulle koiran ja totesi
hoida tota kunnes oot tarpeeksi vanha hankkimaan
lapsia.
Nyt olen 25 ja minulla on nyt ihan kohta 2v tyttö
ja kiitän luojaani siitä että tämä ensimmäinen
tuli kesken, koska minä en todellakaan ollut
valmis äidiksi.
Tiedän miltä tuntuu kun on vauvakuume tossa
iässä, mutta se menee ohi aikaa myöten. Kaiken
lisäksi jos puhut psykiatristasi, on siinä yksi
syy lisää odottaa, toinen syy on se että sinulla
on vakituinen elämänkumppani joka on myös valmis
panostamaan sinuun ja siihen lapseen, lapsen
kasvattaminen on työtä joka on 24 h vuorokaudessa
ja seuraavat 20 vuotta.
Siinä oli ajatusta, mulle on itelle käyny samalla
tavalla, erona vaan et se on ihan uus juttu,
viimekesänen... Sitä kuvittelee niin kovin
helposti olevansa kypsä vaikka mihin ja
pystyvänsä hoitelemaan asioita paremmin kun
todellisuudessa vois. Mä olen vasta 15 ja risat,
ja toisaalta nyt jälkeenpäin oon tosi helpottunu,
et kävi niinku kävi, vaikkei se mukavalta tunnu,
ei tule koskaan tuntumaan... Mutta elämä jatkuu!
kyllä se vauvakuume on kova....mutta se menee
myös ohi tuossa iässä.itselläni oli 15v.myös
hirveä himo saada vauva varsinkin kun seurustelin
vakituisesti vanhemman miehen kanssa.onneksi
miehellä oli järkeä ja hän halusi että ehdin
täysi-ikäiseksi ja kerkeän kokea myös sen tuomat
oikeudet.siitä olen erittäin kiitollinen hänelle.
Minun mielestäni jokainen on oman elämänsä Herra
ja jos sinä haluat sitä lasta ja sen saanti ei
ole mahdotonta niin mikä ettei sinustakin voisi
tulla äitiä!! Mutta muista,että lapsi ei ole
mikään lelu jonka voi heittää nurkkaan kun ei
enää huvita leikkiä sillä! Mielestäni sinun
kannattaisi puhua myös vanhemmille tästä asiasta
ne osaavat auttaa tai sellaiselle joka on sinulle
hyvin tärkeä ihminen mielellään aikuinen ja
olisihan se hyvä jos hänellä olisi omaa kokemusta
lapsista ja niiden saamisesta.
Kannattaa ajatella vielä yks kerta. Ajattele mitä
sä menetät. Se on sun nuoruus. Sitä et saa enää
takasin. Se lapsi on siinä myös sillon ku se ei
oo enää pikkunen ja ihana. Sekin kasvaa
kapinnalliseksi murrosikäiseksi. Se elää sun
helmoissa ainakin seuraavat 18 vuotta. Haluutko
varmasti sitoo ittes siihen koko loppuelämäksesi?
Se tuleva ihminen tarvitsee sua aina. En epäile
ettet olis kypsä, tai kypsempi kuin ikäisesi. Mä
oon sua jonkin verran vanhempi, 19v. Enkä halua
vielä sitoa itteäni niin vahvasti. Se side on
erilainen ja vahvempi kuin mikään sitoumus
poikaystävään jne. Ja voi olla että se lapsi
haluais että sen vanhemmat ois yhdessä ja
rakastais toisiaan, eikä vaan "tulis hyvin
toimeen". Sun ittes takia mieti vielä. Sä tarviit
ammatin itelles. Ja vapaata itelles kokea ja
kasvaa. Äitinä olemiseen tarvitaan muutakin kuin
halu ja joku tuttu poika siittämään lapsi...
"...olen psykiatrinikin mukaan henkisesti
kypsempi..."
Psykiatrin?
Miksi sinulla on psykiatri?
Muutin itse kotoa pois 16-vuotiaana jolloin minua
pidettiin ikäistäni kypsempänä. Asia vain on
niin, että monet teininä lapsia haluavat, kypsän
oloiset pikkuaikuiset tulevat "murrosikään" vasta
myöhemmin.Minä mukaan luettuna.
He ikäänkuin ohittavat murrosiän liian
nopeasti,tai eivät elä murrosikää ollenkaan
henkisesti, jonka vuoksi heille tulee sitten
tuossa parikymppisinä tai sitten paljon paljon
myöhemmin, ikävä hurjaa nuoruuttaan jota ei
koskaan ollut.
Itselleni tuli melkein jakomielinen olotila kun
en syvällä sisimmässäni tuntenut kuitenkaan
olevani aikuinen, vaikka kaikki kohtelivat minua
kuin aikuista.(ihmettelen aikuisia jotka
kohtelivat minua kuin aikuista vaikka en ollut
sellainen)
Minä halusin olla myöskin vastuuton-hullu-nuori-
joka-ei-välitä-paskaakaan-tästä-paskasta-
yhteiskunnasta-ja-kapinoi-sitä-vastaan-kaikin-
mahdollisin-keinoin-räkii-ja-pieree-kuin-muutkin-
murkut, ihan vain siksi, että se kuuluu asiaan.
Nyt minusta tuntuu että olen elänyt normaalin
ihmiselämän jaksot: lapsuus->murros/teini-ikä-
>nuoruus->varhainen aikuisuus->aikuisuus,
väärässä järjestyksessä. Haluatko sinä tehdä
samoin? En suosittele.
Kun elät murrosikääsi murrosikäisenä, kaikki
ymmärtävät sinua. Jos taas elät murrosikääsi
joskus kolme/neli/viisikymppisenä, sinua
katsotaaan erittäin paheksuvasti.
Olen kuitenkin sitä mieltä että ihminen ei ole
onnellinen ellei ole saanut/halunnut/osannut elää
läpi kaikkia vaiheita elämästään, vaan jättänyt
jotkut elämänvaiheet väliin.
Haluatko todella elää elämäsi jaksoissa: lapsuus-
>aikuisuus->(vanhuus?)->nuoruus->murrosikä?
15-vuotiaana lapsikuume voi johtua ihan puhtaasti
hormoneistakin, koska olet tullut sukukypsäksi ja
ruumiisi/hormonitoimintasi muistuttaa sinua
siitä,että pystyt saamaan lapsia, mutta se ei
tarkoita että elämä pitäisi heittelehtiä
hormonien mukaan.
Lapsi on sinun vastuullasi seuraavat 18 vuotta,
ja veikkaanpa että kerkiät siinä ajassa tuntemaan
itsesi monta kertaa vanhukseksikin, kun katsot
noita villejä ja vapaita kavereitasi.
suosittelen vaikka itsetyydyttämisen
moninkertaistamista entisestä nii sit et haluu
seksiä miehen kanssa etkä voi saaha lapsia piste
Lapsi on suuri vastuu elämässä. ;)
moi.. :) sun tekstisi pisti silmään. mulla on
sama tilanne. mulla on ollut vauvakuume jo pari
vuotta, nyt olen 16-vuotias. itse seurustelen,
poikaystäväni täytti 17, ja hän myös haluaisi
vauvan, minun kanssani ja olisi valmis tekemään
mitä vain, että meillä olisi hyvä olla.
oikeastaan ainoa ongelma on se, että
poikaystäväni asuu keski-suomessa, minä etelä-
suomessa.. lapsi kyllä saisi varmasti rakastavat
ja huolehtivaiset vanhemmat, koska me rakastamme
myös toisiamme. usein mietin, miksi minun pitää
olla näin nuori, jotkut sanovat, että olen liian
nuori saadakseni lapsen, kun itsekin olen vielä
kakara. mutta se ei pidä minunkaan kohdallani
paikkaansa. minä olisin valmis tekemään vauvani
hyväksi myös mitä vain. opiskeluni menisivät
sekaisin, mutta jos tahtoisin jatkaa niitä
myöhemmin, uskon, että joku paikka ottaisi minut
vastaan. moni ehkä ajattelee, että on älytöntä
haluta lasta näin nuorena, että siten pilaa
nuoruutensa, mutta entäpä jos haluaa vauvaa niin
paljon, että pilaa nuoruutensa sen takia, kun ei
ympäristön vuoksi voi sellaista hankkia, ja vain
haaveilee, eikä toteuta haavettaan? eikö nuoruus
ole paljon sitä, että toteutetaan unelmia, kun
vanhemmalla iällä niitä ei välttämättä enää voi
toteuttaa? myös moni valistaa siitä, että jos
hankkii lapsen, ei voi enää mennä niinkuin
haluaa, ettei lasta voi jättää kotiin yksin,
niinkuin esimerkiksi koiraa, ei pääse enää
kavereiden kanssa iltaisin kaupungille ym. mutta
minä olen ainakin ollut aina rauhallinen,
ihminen, jolle kaupungilla sekoilu ei ole joka
viikonloppuista, ja vauvan takia olen valmis
luopumaan myös niistä harvoista viikonlopuista,
joina olen kaupungilla ollut. kun olisi joku joka
pitäisi kotona, pysyisin varmasti. poikaystäväni
sanoo, että viimeistään kun hänellä on vakituinen
työpaikka, joka turvaa toimeentulomme, me
hankimme lapsen. maltan tuskin odottaa :)
me jokainen olemme yksilöitä, eikä kellään
toisella ole varaa tuomita halujamme, unelmiamme
ja toiveitamme. ystäväni sai vauvan kolme
kuukautta sitten, hän on 17-vuotias ja pienen
tytön onnellinen äiti. sydäntä kivisti, kun näin
tämän nuoren äidin tyttärensä kanssa muutama
viikko sitten. olen pahoillani, etten osaa sinua
auttaa, ajattelin vain kertoa, ettet ole ainoa
nuori, joka haluaa oman vauvan täydestä
sydämestään. :)
Kuka maaksaa elatusmaksut! Pystytkö elättämään
lapsen ilman tukia? Ja jos lapsen isä saadaan
selville, se on "kusessa" seuraavat 22 vuotta
taloudellisesti;( Elikä mietihän, kelle voisit
tehdä noin ruman tempun.
siis mä tiedän miltä tuntuu kun vauvakuume iskee
mut silti sanoisin niin tätimäisesti kun muutkin
et mieti vielä!oota ees muutama vuosi että on
taas karttunu vähä lisää elämänkokemusta koska
sitä se lapsi tarvitsee,se tarttee et joku ottaa
siit OIKEESTI vastuun ja "omistaa" elämänsä
sille,koska lapsesta et pääse eroon ees sit ku se
kasvaa aikuiseks.eiks toi oo aika raskas taakka
kantaa?olit sä kuin henkisesti kypsä IKÄISEKSEKS,
niin eikse aika raskasta olis ku pitäis tietää
kaikki ja olla toisen pienen ihmisen ainoa
tukipilari vaik ei ees ite oo viel varma
paikastaan maailmassa...?
no,mitä ikinä päätätki niin voimia sulle ja
rohkeutta.
Ei millään pahalla teiniäidit...Mutta hommatkaa
hyvät ihmiset ensin ammatti ja kunnon työ ennen
ku rupeette tohon...Siis vaikka väittää et on jo
tarpeeksi kypsä 15 vuotias,niin ei mun mielestä
tässä oo päätä eikä häntää!!! Ite täytän
huhtikuussa 18 ja vaikka mullaki on aivan
mieletön vauvakuume koko ajan päällä niin osaan
mä sentään aatella et ehkä kannattas kuitenki
ootella vielä muutama vuosi! HEI HALOO TYTÖT!!!
Tää on vaan mun mielipide, mutta sä luulet nyt
haluavas lasta, koska "vauvat on niin sulosia, ja
niillä on niin ihanat pikkukätöset jne.." Oletko
miettiny sitä, jos sulle ei syntyiskään mitään
unelmavauvaa?? Vaan jollaki tapaa vammanen, tai
semmonen joka huutaa yöt ja päivät, oletko lukenu
kirjaa Nancy? Kantsis.. Se oli henkisesti sairas
lapsi, ja sellanen vois olla AIKA raskasta 15-
vuotiaalle teiniäidille!!
Sitäpaitsi toi sun suhtautumises miehiin ei
ollu ihan tervettä!! Sen pojanki sä ottaisit
vaan "siittäjäksi", ootko ajatellu miltä siitä
mahtais tuntua? Tai miltä siitä sun lapsestas
tuntuis joskus vanhempana ku se haluis tietää
enemmän isästään, sä sanoisit vaan että se oli
yks luokkakaveri joka suostu tekeen lapsen sun
kans ku sä halusit!!
Sä väität olevas kypsä ja rakastava ihminen,
mut mun mielestä sä oot vaan mahdottoman
itsekeskeinen.. Hankit vauvan siksi koska SÄ
haluat.. Mut ootko varma, et se vauva haluu
syntyä tollaseen elämään?? Mä en ainakaan
haluais!! Luokkakaverit haukkuis äpäräksi ym..
Entä elatus? Menisitkö hakemaan sossusta
rahaa, vai meinaisitko pärjätä lapsilisillä? Vai
menisitkö opiskeleen? Tiesitkö, että jos lapsi ei
saa vauvana tarpeeksi huolenpitoa ja läheisyyttä
vanhemmalta, siitä saattaa tulla häirikkölapsi..
Keskittymishäiriöitä ym.. Tässä sulle vähän
asioita pohdittavaksi.. Ja usko tai älä kyllä se
bailausinto sullaki vielä syttyy.. Sanonpa vaan
että taitas tulla TOSI onneton elämä sille
lapselle.. Säälin jo etukäteen.. :( Ja elämä
ilman isää.. voi voi..
tota tota, tohon on aika vaikee vastata...mun
mielestä jos oelt valmis siihen niin mikäs siinä
tee lapsi mutta tee se semmosen kaa kenen kanssa
haluut sen tehä ja vauvahan tarvitsee myös
isäänsä! ja onhan mailmassa hullumpiakin asioita
nähty ja kuultu!
Mä olen 17v jätkä ja mun tyttökaveri on 16v, sille
tehtiin 3viikkoa sitten abortti. Se kärsii siitä
vieläki tosi paljon. ja se teki sen vain
vanhempien painostuksen takia,vaikka me kumpikaan
ei sitä halunnu tehä. et päriää yksin lapsen kans.
varsinki ku sulla on koulut ja kaikki edessä,
vaikka olisit henkisesti kuinka kypsä tahansa.
mieti asioita ennen kun päätät...
Kun lapsi menee tarhaan, toiset lapset kysyvät
äidistä ja isästä. Silloin hän joutuu vastaamaan:
isä on naimisissa toisen naisen kanssa ja äiti on
19 vee. Lapsesta tuntuu pahalta kun ei saa kasvaa
yhdessä isänsä kanssa [kokemuksen syvä
rintaääni...;)] Lapsi ei saa roolimallia jos on
itse poika eikä ole isää. Hänestä kasvaa
epävakaa. Tytöt usein ottavat isän sankarikseen.
Tällä tytöllä sitä sankaria ei olisi. Mimmonen
tulevaisuus sulla olis kun lapsen takia joutuisit
keskeyttään jatko-opinnot. Kerjäisit sossun
jonossa saadaksesi lapsellesi ja itsellesi
(uusimman muodin mukaiset) vaatteet ja ruokaa.
Puhumattakaan asunnon vuokrasta/ tai
asuntolainasta (mitä et kyllä tolla menolla tuu
koskaan saamaan...) Oletko varma, että jaksasit
hoitaa ja kasvattaa lapsesi??? Ja entä jos saisit
kaksoset tai kolmoset??? Heittäisitkö
ylimääräiset lapset orpokotiin tai
sukulaisille???? Odota viisi vuotta ja mieti
asiaa uudestaan... Varmasti ei sillon enää oo
vauvakuume vaan elämänkuume... ;)
Oma lapsi ei ole kuitenkaan sama kuin
pikkusisko!Se on iso vastuu nuorelle,se on duunia
24h vuorokaudessa.Ja varsinkin jos koulutkin on
vielä kesken....peruskoulu ja muutenkin.mulle voi
mailata jos inspaa osoite on [email protected]
Ikää on aika vähän... Kyllä jotkut ikäisesi
hoitavat lapsen hyvin mutta mutta... Monet
ottavat koiranpennunkin ja hylkäävät sen sitten.
Lasta ei voi hylätä, joten kannattaa todella
miettiä haluaako kasvattaa lastaan seuraavat 20
vuotta. Meinaan samalla sulta menee nuoruus ohi (
mikä sinänsä ei ole suurikaan haitaa: puhun
omasta ja kavereideni kokemuksesta). Mieti vielä,
pitkään ja hartaasti. Juttele mutsin kanssa
Mikä tätä nuorisoa vaivaa, kun ne eivät enää
jaksa odottaa aikuisuutta.Kaikki pitäisi saada
ennen aikojaan.Nuoruuden elämättä jättäminen
kostautuu myöhemmin. Ammatti ja työkin pitäisi
hommata.Ei ole oikein, että yhteiskunnan
rahoituksen varassa tekisit lapsen ja nauttisit
jotain äidin onnea toisten siivellä. Käy koulua
ja hommaa ammatti.Mene naimisiin ja tee sitten
lapsi.Isättömiä lapsia on maailmassa ihan
liikaa.Voithan myöskin hoitaa toisten
lapsia,kunnes löydät omallesi oikean isän.
Itse olen tehnyt lapseni nuorena luulin olleeni
valmis mutta vastuu yllätti. Olen hoitanut
tuttujeni lapsia n 15 ikävuoteen saakka. Myös
ihan vauvoja!
Kun se oma vauva on ei siitä lähdetä bilettämään
noin vaan vaan kaikki täytyy suunnitella
etukäteen:hommata hoitaja jne...
Ala ikäisenä tarvitset vanhempiesi nimet kaikkiin
virallisiin papereíhin se ei ole helppoa.
Entäs jos lapsi huutaaki ensimmäiset neljä
kuukautta ja mikään ei auta? Jaksatko jos olet
vielä yksin sen kanssa?
Lapsen hoito ei ole ruusuilla tanssimista sillä
avustukset ovat niin pieniä että ei niillä
perhettä elätä!
Mutta onnea jos olet päättänyt tehdä lapsen ja
yritä jaksaa!
Hei, mulla oli tässä lähiaikoina kauhee
vauvakuume, halusin vauvan heti.
Mutta sitten rupesin aatteleen kunnolla näitä
asioita: miten mun opintojen käy, haluan lukea
eläinlääkäriksi ja se tuskin onnistuu teiniäitinä.
Entäs lapsen kasvatus? Vaikka mulla on
kaksospikkuveljet, ei mulla oo tarpeeksi
kokemusta. Olisin yksin lasten kanssa, varsinkin
kun ei sitten ole miestä tuomassa perheelle
rahaa, tukemassa mua ym. ym.
Mieti nyt hyvä ihminen uudestaan, olen ollut
samassa tilassa (ehkä pahemmassakin!!!), joten
tiedän mistä puhun.
Usko varoituksen sanaa, esimerkkinä toimii armas
pikkuserkkuni josta tuli vauvakuumeen takia äiti
14-vuotiaana!
Oon 18 v ja 14-17 vuotiaana mullakin oli
vauvakuume. Onneksi järki voitti,samoin nyt kun
se tuli taas.. Kai se johtuu hormoneista..??
Tässä yhteiskunnassa ei helppoa tulis olemaan
teiniäitinä joten odotellaan vielä ja rakennetaan
omaa elämää ensin. Parisuhteetkaan ei nykyisin
tunnu kestävän. Kasvetaan ensin aikuisiksi vaikka
se tuntuis jännältä ym olla äiti. Kyllä sitä sit
kerkee lasten kans viettää aikaa myöhemmin,
nautitaan nyt vapaudesta!!
älä ihmeessä vielä tee sellaista päätöstä, joka
koskee koko elämääsi. itse olen 24-vuotias kahden
lapsen yh-äiti... ja lasten kanssa elämä voi olla
toisinaan tosi rankkaa..
ole ja elä nyt kun vielä voit.. tee kaikenlaisia
asioita ja kerää kokemuksia ja viisautta. jos nyt
teet lapsen, menetät nuoruutesi. opiskele elämää,
että sulla on sitten jotain, mitä voit opettaa
lapsillesi.
Paljon on tullut viestejä kyseiseen
kirjoitukseen, joita en itsekään jaksanut kaikkia
lukea.
Musta toi on aika naurettavaa, että 15-vuotias
tekis lapsen. Pentu itsekin.
Ihmettelen, että haluaisit lapsen jo nyt. Vietä
nuoruuttasi. Nuoruus on vaan kerran elämässä!
Etkö muka "kerkeä" tulla äidiksi kymmenen vuoden
päästä, kun olet 25? Asiat ois paremmin mm.
sulla ois sillon koulut käyty ja luultavasti
ammatti ja "varmempi" poikakaveri. Isä on tärkeä!
Olisit ehkä jo ollut työelämässä. Sitten voisit
tehdä vaikka kymmenen lasta, sillä et varmaan
monta lasta peräkkäin tee(?)(luulen) Ja nyt
tehdessäsi tuskin lapsella olisi leikkikavereita
siis sisaruksia tai jos tulis joskus olemaan
heillä olis varmaan useita vuosia ikäeroa eli
lapsi olis "yksinäinen".
Suosittelen, että kävisit koulut ja tutkailisit
maailmaa, ennen kuin lapsia teet!!!!!!!!
Olen ite 15 ja 7 kuun ikäsen pojan äiti lapseni
ei ollut vahinko rakastan lastani yli
kaiken.Kuulostat todella ikäistäsi kypsemmältä,
mutta mieti tarkkaan rahasta ei kyllä ole kiinni
sitä saa ja sitä menee aina sitä rahan kanssa
pärjää.Mieti kuitenkin tarkkaan koska pienessä on
suuri vastuu et voi antaa lasta pois jos et jaksa
et voi mennä ulos joka viikon loppu opiskelut
siirtyvät onko lapselle isä minkä kanssa haluat
olla koko loppu ikäsi olisiko poika ystäväsi
valmis mitä vanhempasi sanovat oletko kypsä
ruumiillisesti olisiko lapsi korvike jollekkin
vai haluatko vain rakastaa jotain ja tuntea
rakkautta siihen tarkoitukseen sopii kylläkin
ennemmin koira tai jokin lemmikki eläin, mieti
tarkkaan siinnä on kyseessä monen elämä sinun
miehen lapsen ja vanhempiesikin, koska he ovat
elatus velvollisia kunnes itse täytät
kahdeksantoista vuotta!!Mieti todella!!Itse olen
todella onnellinen vaikka olen näin nuori ja
yksin huoltaja!!
Mutta pyysit tietoa niin annan sitä sulle.
Äitiyspäiväraha n. 60 päivä koska et ole ollut
puolta vuotta putkeen töissä.
Lapsilisät kun lapsi on syntynyt. Ja jos asut
omassa asunnossa niin varmaankin saat myös
asumistukea.
Mutta olet niin nuori ja sinuna en pilaisi
nuoruuttani lapsella olen itse 23 ja minulla on
kaksi lasta vanhempi 1,7 vuotta ja nuorempi 5,5kk
joten sulla on aikaa hankkia niitä lapsia.
Lasten hoito ei ole niin "ihanaa" mitä yleensä
kuvitellaan. Esim itse olen hoitanut nuorempana
lapsia ja se ei ole sama asia kuin oma. Sillä oma
muksu sun on hoidettava koko ajan et voi välillä
palauttaa sitä sillä se on sun vastuulla ja
sinuna opiskelisin vielä ja hoitelisin toisten
muksuja. Mutta muista että kun oelt alaikäinen
niin vanhemmillesi kerrotaan asiasta ja et voi
pitää sitä salassa..
nonnii..mä olen 16 vuotias,olen seurustellut
jätkäkaverini kanssa noin 2 vuotta ja toisen
vuojen niistä kihloissa.
mulla on kans kauhee vauvakuume,ja jätkänikans
haluaisi lapsen,mutta ongelmana on se että just
aloitin nykyiset opintoni,ja enkä sitte tiijä
miten niitten käy..voisko joku auttavainen ihana
henkilö kertoo mitä tehdä?..ja miten kertoa
äidille?mutta hei tsemppiä sulle jos haluat
kirjoitella niin laitappa mailia
osuu:[email protected] saa kirjoitella!