Jeesus kutsui ihmisiä sisälle Jumalan valtakuntaan ja julisti parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Hän vaelsi ympäri maakuntia ja tahtoi kohdata jokaisen, joka tarvitsi ja halusi ottaa vastaan apua. Hän etsi myös sellaisia, joilla oli halu, muttei rohkeutta kohdata Vapahtajaansa. Tämä kutsuva sanoma on yhä läsnä Jumalan valtakunnan evankeliumissa.
Jumalan valtakunta on iankaikkinen. Sen tuntomerkkinä on Pyhän Hengen yhteys ja keskinäinen rakkaus. Paavali kirjoittaa: ”Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.” (Ef. 4:2–6.)
Kun puhumme Jumalan valtakunnasta, on hyvä muistaa, että valtakunta on todella Jumalan ja evankeliumin työ Herran. Jeesus valtuutti omansa evankeliumin työhön ja lupasi Pyhän Hengen heille opettajaksi. Evankeliumi, ilosanoma Jeesuksesta, ei avaudu järjen avulla. Pyhä Henki synnyttää elävän uskon ja avaa ymmärtämään uskon salaisuuden.
Järki on Jumalan lahja, ja ajattelukyky asettaa ihmisen erityisasemaan suhteessa muihin luotuihin. Syntiin langennut ihminen pyrkii ymmärtämään kaiken ja ottamaan järjellä hallintaansa myös sen, joka kuuluu Jumalalle ja uskon kysymyksiin. Näin järki on muodostunut ihmisille palvonnan kohteeksi ja on yksi aikamme epäjumala. Sielunvihollinen, Jumalan vastustaja vaivaa järjen epäilyksillä, jotka kyseenalaistavat luottamuksen Jumalan sanaan ja sen sisältämiin neuvoihin ja lupauksiin.
Paavali kirjoittaa: ”Tiedättehän, mitä käskyjä me Herran Jeesuksen puolesta olemme teille antaneet. Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää. Sen tähden se, joka kääntää selkänsä näille ohjeille, ei käännä selkäänsä ihmisille vaan Jumalalle, joka antaa teihin Pyhän Henkensä.” (1. Tess. 4:2,7–8.)
Uuden testamentin alkuperäistekstissä kreikankielinen sana seurakunta tarkoittaa niiden yhteisöä, jotka ovat maailmasta erotettuina liitetty uskossa Kristukseen. Tästä yhteydestä erottaa synti, joka on sydämen luopumista Jumalasta ja hänen sanastaan. Synnistä ei voi irtautua omin voimin. Jumalan valtakunnan evankeliumi syntien anteeksiantamuksesta on Jumalan voima, joka voi siirtää ihmisen pimeydestä valoon, takaisin Jumalan yhteyteen.
Usko on henkilökohtainen ja se on Jumalan suuri lahja. Se ei ole kuollutta tietoa, vaan elävä usko vaikuttaa koko ihmiselämään. Se on sydämen luottamusta Jumalaan. Se johtaa uskon tunnustamiseen, kuuliaisuuteen ja käytännössä toteutuvaan lähimmäisenrakkauteen. Se on yhteyttä seurakuntaan, joka on Kristuksen ruumis maanpäällä.
Jeesus asetti Jumalan lapsen esikuvaksi pienen lapsen. Lapset olivat läsnä siellä, missä Jeesus liikkui. Lapsen innosta ja ilosta voi oppia suhtautumista Jumalan valtakunnan työhön ja tehtäviin. Ruokkimisihmeessä voi ihastella pienen pojan luottamusta Jumalan siunaukseen – vähäiset eväät riittivät suurelle kansanjoukolle ja tähteitä jäi vielä kaksitoista korillista. Ellei Jumala siunaa työtä, on meidän ponnistelumme turhaa. Jumalan antaa valtakuntansa työhön voiman ja siunauksen.
Jumalan valtakunta on iankaikkinen. Sen tuntomerkkinä on Pyhän Hengen yhteys ja keskinäinen rakkaus. Paavali kirjoittaa: ”Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.” (Ef. 4:2–6.)
Kun puhumme Jumalan valtakunnasta, on hyvä muistaa, että valtakunta on todella Jumalan ja evankeliumin työ Herran. Jeesus valtuutti omansa evankeliumin työhön ja lupasi Pyhän Hengen heille opettajaksi. Evankeliumi, ilosanoma Jeesuksesta, ei avaudu järjen avulla. Pyhä Henki synnyttää elävän uskon ja avaa ymmärtämään uskon salaisuuden.
Järki on Jumalan lahja, ja ajattelukyky asettaa ihmisen erityisasemaan suhteessa muihin luotuihin. Syntiin langennut ihminen pyrkii ymmärtämään kaiken ja ottamaan järjellä hallintaansa myös sen, joka kuuluu Jumalalle ja uskon kysymyksiin. Näin järki on muodostunut ihmisille palvonnan kohteeksi ja on yksi aikamme epäjumala. Sielunvihollinen, Jumalan vastustaja vaivaa järjen epäilyksillä, jotka kyseenalaistavat luottamuksen Jumalan sanaan ja sen sisältämiin neuvoihin ja lupauksiin.
Paavali kirjoittaa: ”Tiedättehän, mitä käskyjä me Herran Jeesuksen puolesta olemme teille antaneet. Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää. Sen tähden se, joka kääntää selkänsä näille ohjeille, ei käännä selkäänsä ihmisille vaan Jumalalle, joka antaa teihin Pyhän Henkensä.” (1. Tess. 4:2,7–8.)
Uuden testamentin alkuperäistekstissä kreikankielinen sana seurakunta tarkoittaa niiden yhteisöä, jotka ovat maailmasta erotettuina liitetty uskossa Kristukseen. Tästä yhteydestä erottaa synti, joka on sydämen luopumista Jumalasta ja hänen sanastaan. Synnistä ei voi irtautua omin voimin. Jumalan valtakunnan evankeliumi syntien anteeksiantamuksesta on Jumalan voima, joka voi siirtää ihmisen pimeydestä valoon, takaisin Jumalan yhteyteen.
Usko on henkilökohtainen ja se on Jumalan suuri lahja. Se ei ole kuollutta tietoa, vaan elävä usko vaikuttaa koko ihmiselämään. Se on sydämen luottamusta Jumalaan. Se johtaa uskon tunnustamiseen, kuuliaisuuteen ja käytännössä toteutuvaan lähimmäisenrakkauteen. Se on yhteyttä seurakuntaan, joka on Kristuksen ruumis maanpäällä.
Jeesus asetti Jumalan lapsen esikuvaksi pienen lapsen. Lapset olivat läsnä siellä, missä Jeesus liikkui. Lapsen innosta ja ilosta voi oppia suhtautumista Jumalan valtakunnan työhön ja tehtäviin. Ruokkimisihmeessä voi ihastella pienen pojan luottamusta Jumalan siunaukseen – vähäiset eväät riittivät suurelle kansanjoukolle ja tähteitä jäi vielä kaksitoista korillista. Ellei Jumala siunaa työtä, on meidän ponnistelumme turhaa. Jumalan antaa valtakuntansa työhön voiman ja siunauksen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10520877
Tuossa srk:n hedelmiä.
Jos todella olet aito Olavi Voittonen, niin tervetuloa vaan keskustelemaan. Heti kättelyssä heitän ensimmäisen pohdinnan aiheen, nimittäin tupakoinnin uskovaisten käsityksen mukaan.
Miksi ette halua julistaa tupakan turmiollisuutta voimallisemmin, kuin mitä on tehty. Miksi 1980-luvulla tupakasta käyty kiivas keskustelu on vaijennut. Miten uskovaiselle voi sopia itsensä myrkyttäminen. Eikö tupakointi ole synti missään muodossa, kuten alaikäisillä, odottavilla äideillä ja lapsilla yleensä. Ja miksi sitäkään ei juisteta synniksi, kun vanhemmat ikäkaverit ostavat ja välittävät sumeilematta nuoremmille.
Onneksi tupakointi on Suomessa vähentynyt. Tosin kansa jakautuu tässä kahtia aika lailla perhetaustan ja yksilön sosiologisen "sijainnin" suhteen. Mutta kokonaisuudessaan vähentynyt. Jatkukoon trendi myös vl-yhteisöissä.