Paastonajassa kuljemme kohti ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä. Saamme seurata Jumalan rakkauden uhritietä Kristuksen kärsimyksessä ja kuolemassa ja tutkia hänen ylösnousemuksensa salaisuutta. Paastonaika on meille kutsu pysähtyä, hiljentyä ja mietiskellä uskomme rikasta sisältöä.
Ajassamme koetaan syvää arvomurrosta maallistumisen, liberaalin ajattelun ja globalisaation puristuksessa. Yhteiskuntaamme halutaan toistuvasti irrottaa kulttuurinsa yhdestä tärkeästä juuresta: kristillisen uskon sanomasta ja sen luomista arvoista. Mieliin on laajalti juurrutettu ajatus, että ihmisen täytyy itse vastata omista perusarvoistaan. Hän on kaiken mitta, joka muodostaa oman uskonsakin sisällön. Ihmisen uskonnolliset ja eettiset ratkaisut ohjautuvat tällöin muiden perusteiden pohjalta kuin Jumalan sanasta.
Selvää on, ettei rajankäyntiä uskon ja kristittynä elämisen kysymyksissä voida nykyisessä tilanteessa välttää. Uskovaisen käsitykset poikkeavat siinä määrin yhteiskunnassamme vallitsevista. Hän ei voi sisimmässään yhtyä elämäntapaan, jota hallitsevat ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä (1. Joh. 2:16). Se vaivaa hänen mieltään, kuten Lootia aikanaan (2. Piet. 2:7). Talven aikana on laajemmaltikin hämmentyneinä kysytty: Mihin olemme menossa?
Evankeliumin luovuttamaton perusta on Jeesuksen ihmiseksi tulemisessa, hänen kärsimisessään, kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan. Hän kukisti pimeyden ja synnin vallan ja laski aikaan armon valtakunnan. Tämä sanoma oli apostolisena aikana pahennusta herättävä, täyttä hulluutta. Erityisen pahennuksen aiheena näyttää nyt olevan opetus Jumalan seurakunnasta, julistus Jumalan valtakunnasta.
Emme saa unohtaa, että Jeesuksen saarna oli ilosanomaa Jumalan valtakunnasta (Matt. 4:23). Jumalan valtakunta oli tullut Vapahtajassa lähelle. Etsivänä kutsuna ihmisille oli: tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Apostolit seurasivat Jeesuksen viitoittamaa tietä julistuksessaan. Sama oli myös muiden Uuden liiton aamun työmiesten sanoma. Filippoksesta kerrotaan: hän julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta (Ap. t. 8:12).
Jumalan valtakunta on keskuudessamme armon valtakuntana, joka saa kerran täyttymyksensä kirkkaudessa. Saamme joka päivä elää Jumalan armosta, hänen varjelevan kätensä alla. Yhdessä ja henkilökohtaisesti on hyvä paastonajan keskellä viipyä Jumalan sanan ääressä: oppia Kristuksen armon suuruutta ja Jumalan valtakunnan ihmeellisyyttä.
Ajassamme koetaan syvää arvomurrosta maallistumisen, liberaalin ajattelun ja globalisaation puristuksessa. Yhteiskuntaamme halutaan toistuvasti irrottaa kulttuurinsa yhdestä tärkeästä juuresta: kristillisen uskon sanomasta ja sen luomista arvoista. Mieliin on laajalti juurrutettu ajatus, että ihmisen täytyy itse vastata omista perusarvoistaan. Hän on kaiken mitta, joka muodostaa oman uskonsakin sisällön. Ihmisen uskonnolliset ja eettiset ratkaisut ohjautuvat tällöin muiden perusteiden pohjalta kuin Jumalan sanasta.
Selvää on, ettei rajankäyntiä uskon ja kristittynä elämisen kysymyksissä voida nykyisessä tilanteessa välttää. Uskovaisen käsitykset poikkeavat siinä määrin yhteiskunnassamme vallitsevista. Hän ei voi sisimmässään yhtyä elämäntapaan, jota hallitsevat ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä (1. Joh. 2:16). Se vaivaa hänen mieltään, kuten Lootia aikanaan (2. Piet. 2:7). Talven aikana on laajemmaltikin hämmentyneinä kysytty: Mihin olemme menossa?
Evankeliumin luovuttamaton perusta on Jeesuksen ihmiseksi tulemisessa, hänen kärsimisessään, kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan. Hän kukisti pimeyden ja synnin vallan ja laski aikaan armon valtakunnan. Tämä sanoma oli apostolisena aikana pahennusta herättävä, täyttä hulluutta. Erityisen pahennuksen aiheena näyttää nyt olevan opetus Jumalan seurakunnasta, julistus Jumalan valtakunnasta.
Emme saa unohtaa, että Jeesuksen saarna oli ilosanomaa Jumalan valtakunnasta (Matt. 4:23). Jumalan valtakunta oli tullut Vapahtajassa lähelle. Etsivänä kutsuna ihmisille oli: tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Apostolit seurasivat Jeesuksen viitoittamaa tietä julistuksessaan. Sama oli myös muiden Uuden liiton aamun työmiesten sanoma. Filippoksesta kerrotaan: hän julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta (Ap. t. 8:12).
Jumalan valtakunta on keskuudessamme armon valtakuntana, joka saa kerran täyttymyksensä kirkkaudessa. Saamme joka päivä elää Jumalan armosta, hänen varjelevan kätensä alla. Yhdessä ja henkilökohtaisesti on hyvä paastonajan keskellä viipyä Jumalan sanan ääressä: oppia Kristuksen armon suuruutta ja Jumalan valtakunnan ihmeellisyyttä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vieläkin järjestetäänj seuroja, jonne kaikki ovat tervetulleita. Ilmoituksia seuroista löytyy muistakin lehdistä kuin Päivämiehestä-
"Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä."
Kummassa tilassa vl-uskovainen elää enemmän: rauhassa ja ilossa vai "synnin hädässä"?
Se noista hurskasteluistasi.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10542031
Miten on - lainaus aimmasta kirjoituksesta ?
#OV on siis täysin eri linjoilla aivan keskeisestä syntien anteeksisaamisen opista kuin Raattamaa;
--------------------------------------------
Juhani Raattamaa: Kirjeet ja kirjoitukset.
Sivu 494:
Sana tarkka siteeraus:
''On Suomessa ollut tinka sen päältä, vaikuttaako luettu sana, että ihminen voi sen kautta tulla elävään uskoon saatetuksi, ja siihen olemme vastanneet, että sekä luetun että saarnatun sanan kautta autuaaksi tullaan.''
----------------------------
Lisäksi yksi kohta Raamattua:
Joh. 20:31
Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden. [1. Joh. 5:13]
----------------------------
VL-opin mukaan Pyhä Henki ei opeta monella tavalla ja kuten moni vl-puhuja on kirkastanut, jos ei usko prikulleen kuten heidän oppinsa on, ei kostu taivaaseen.
Kun Raattamaa ja OV ovat noin eri linjoilla keskeisestä oppikysymyksestä kuin saako synnit anteeksi uskoa luetusta Sanasta, niin onko OV siis eriseurainen ja viemässä joukkojaan korskeana kadotukseen ?
Vl-logiiknan mukaan siis Raattamaalla ja OV viettävät ikuisuuttaan eri paikassa.
Raamattu tukee Raattamaan näkemystä.
Eikö uudessa opissa 'raamatuita tarvitakkaan'?
Onko OV siis eriseurainen. Joku on maininnut, että olisi jotakin uusherännäistä henkeä - vai onko tämä se 20. hajaannuksen henki ?
Jeesus Kristus kuuluu kaikille luoduille, jotka haluavat ottaa Hänet sydämmeensä. Ei Jeesusta voi kukaan tai mikään yksittäinen seurakunta omia. Hän kuuluu kaikille ja Hän rakastaa kaikkia Jumalan luomia. Hän myös odottaa meiltä jo Häneen uskovilta, että viemme evankeliumia kaikkialle maailmaan kaikille syntisille, jotta heillä olisi mahdollisuus kääntyä ja pelastua. Sama armo kaikille!
Miksi ette vie ilosanomaa Iraniin ja muille arabimaille.
Palstalaiset toivovat innolla koko SRK-johdon lähetysmatkaa Iraniin.
Siellä olisi työsarkaa.
"Evankeliumi on Jumalan voima", kirjoittaa Paavali. Jeesus sanoo: "te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia/raamatuita ettekä Jumalan voimaa"(ylösnousemus Aatamista Kristukseksi)(esim. Luuk.20:34-)(Ilm.20:6).
Evankeliumi on nyt mahdollista, koska "aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta tullut lähelle". Parannus tarkoittaa, että "mies ja nainen, orja ja vapaa" tulevat yhdeksi, kuten Paavali kirjoittaa Kristuksesta. Jumalallinen voima nostaa ylös. Jeesus oli ensimmäinen.(1.Kor.15.19-).
"Jumalan armo on mittaamaton" tarkoittaa, että jokainen on joskus "täydellinen niin kuin Taivallinen Isä on täydellinen".
Ihan hyvä kirjoitus.
#Hän ei voi sisimmässään yhtyä elämäntapaan, jota hallitsevat ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä #
Paljon alkaa olla tuota myös vl-porukassa. Valitettavasti.
Ovatko ns. mätiä - haisevia kaloja ?
" Talven aikana on laajemmaltikin hämmentyneinä kysytty: Mihin olemme menossa? "
Tarkoitatko SRK:ta insesti- ja pedofilian osalta vai yleensä kirkkoa ja yhteiskuntaa ?
"""Ilosanoma Jumalan valtakunnasta""""
Ilosanoma Jumalan valtakunnasta tarkoittaa Jeesusta Kristusta. Ilosanoma Jumalan valtakunnasta ei tarkoita vanhoillislestadiolaisuutta. Mutta me voimme viedä ilosanomaa Jumalan valtakunnasta eli ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta myös tällä palstalla VANHOILLISLESTADIOLAISILLE, JOTKA EIVÄT VIELÄ TUNNE JEESUSTA KRISTUSTA OMANA HERRANAAN JA SYNTIEN ANTEEKSIANTAJANA JA AINOANA VÄLIMIEHENÄ!
Samaa mieltä nim. 11 11 kanssa.
Myös samaa mieltä 11 11 kanssa. Jeesus Kristus kuuluu kaikille ihmisille ei vain ainoastaan lestadiolaisille. Jos kuvittelisimme tilanteen että kysyisimme Jeesukselta että ketkä ovat Hänen lapsiaan, niin mitähän Hän vastaisi?