En edes tiedä miksi tähän kirjoitan, ehkä vain
koitan tätä asiaa itsellenikin selvitellä, ehkä
kaipaan kommentteja... en tiedä.
Olen 27 vuotias nainen ja minulla on 2,5 v poika
edellisestä liitosta (ei avio, mutta kesti
11vuotta).
Nyt olen saanut kohdata elämäni onnen, miehen
jota rakastan enemmän kuin osaan edes kuvailla ja
jonka tiedän tuntevan samoin minua kohtaan.
Olemme olleet yhdessä vasta reilut 4 kk ja nyt
muutimme yhteen ja hääpäiväkin on jo päätetty.
Mies on minua 8 vuotta vanhempi eikä hänellä ole
omia lapsia.
Lastani hän sanoo rakastavansa kuin omaansa (ja
sen olen kyllä itsekin havainnut), mutta nyt
hänellä on aivan mahoton vauvakuume. Aina hän on
halunnut joskus saada omia lapsia, mutta koskaan
ennen hän ei ole sitä naista tavannut kenen
kanssa hän niitä lapsia tekisi, näin hän sanoo.
Itse olen ollut aina sitä mieltä, että haluan
vähintään 2 lasta jos luoja sen minulle suo (exän
kanssa yritimme lasta yli 2 vuotta ennenkuin
tärppäsi, joten tiedän, ettei lapsen saaminen ole
mikään päivänselvä asia) ja ehkä enemmänkin.
Nyt vain en ole varma mikä minua "jarruttaa".
Mieheni TAHTOO todella lasta kanssani ja myönnän
kyllä, että vauvakuumetta on esiintynyt
minullakin yhdessäolomme aikana/seurauksena,
mutta... Pieni pelko kai takaraivolla, joka kai
ihan itseoikeutettu pelko onkin, että miten
mieheni suhtautuu lapseeni sen jälkeen kun
hänellä on omakin lapsi kanssani? Hän itse sanoo,
että hänellä rakkautta riittää kyllä, mutta eihän
sitä etukäteen kukaan osaa sanoa miten käy. Se
side mikä hänelle tulee automaattisesti oman
lapsensa kanssa... Äh... ehkä pelkoni on aivan
aiheeton. Ehkä olen vain lapsellinen ja typerä.
Onhan näitä tällaisia sekaperheitä riittämiin,
jossa saattaa molemmilla olla omia lapsia ja sen
lisäksi vielä yhteisiäkin ja rakkautta riittää
kaikille! Eikö niin?
Itse rakastan lapsia, rakastan tätä tulevaa
aviomiestäni koko sydämelläni ja haluan hänen
kanssaan yhteisiä lapsia.
Vai pelkäänkö sitä, että pelkääkö lapseni, etten
MINÄ rakastaisi häntä enää, kun uusi lapsi tulee
elämäämme?
Mitäköhän minä oikeastaan pelkään...?
koitan tätä asiaa itsellenikin selvitellä, ehkä
kaipaan kommentteja... en tiedä.
Olen 27 vuotias nainen ja minulla on 2,5 v poika
edellisestä liitosta (ei avio, mutta kesti
11vuotta).
Nyt olen saanut kohdata elämäni onnen, miehen
jota rakastan enemmän kuin osaan edes kuvailla ja
jonka tiedän tuntevan samoin minua kohtaan.
Olemme olleet yhdessä vasta reilut 4 kk ja nyt
muutimme yhteen ja hääpäiväkin on jo päätetty.
Mies on minua 8 vuotta vanhempi eikä hänellä ole
omia lapsia.
Lastani hän sanoo rakastavansa kuin omaansa (ja
sen olen kyllä itsekin havainnut), mutta nyt
hänellä on aivan mahoton vauvakuume. Aina hän on
halunnut joskus saada omia lapsia, mutta koskaan
ennen hän ei ole sitä naista tavannut kenen
kanssa hän niitä lapsia tekisi, näin hän sanoo.
Itse olen ollut aina sitä mieltä, että haluan
vähintään 2 lasta jos luoja sen minulle suo (exän
kanssa yritimme lasta yli 2 vuotta ennenkuin
tärppäsi, joten tiedän, ettei lapsen saaminen ole
mikään päivänselvä asia) ja ehkä enemmänkin.
Nyt vain en ole varma mikä minua "jarruttaa".
Mieheni TAHTOO todella lasta kanssani ja myönnän
kyllä, että vauvakuumetta on esiintynyt
minullakin yhdessäolomme aikana/seurauksena,
mutta... Pieni pelko kai takaraivolla, joka kai
ihan itseoikeutettu pelko onkin, että miten
mieheni suhtautuu lapseeni sen jälkeen kun
hänellä on omakin lapsi kanssani? Hän itse sanoo,
että hänellä rakkautta riittää kyllä, mutta eihän
sitä etukäteen kukaan osaa sanoa miten käy. Se
side mikä hänelle tulee automaattisesti oman
lapsensa kanssa... Äh... ehkä pelkoni on aivan
aiheeton. Ehkä olen vain lapsellinen ja typerä.
Onhan näitä tällaisia sekaperheitä riittämiin,
jossa saattaa molemmilla olla omia lapsia ja sen
lisäksi vielä yhteisiäkin ja rakkautta riittää
kaikille! Eikö niin?
Itse rakastan lapsia, rakastan tätä tulevaa
aviomiestäni koko sydämelläni ja haluan hänen
kanssaan yhteisiä lapsia.
Vai pelkäänkö sitä, että pelkääkö lapseni, etten
MINÄ rakastaisi häntä enää, kun uusi lapsi tulee
elämäämme?
Mitäköhän minä oikeastaan pelkään...?
Vastaukset 3
Vanhimmat
eihän rakkaus jakamalla lopu. Ole onnellinen,
sinulla on ilmiselvästi hyvä mies ja potentiaalinen
hyvä isä.
... enkä tiedä mitä oikeastaan jarruttelen. Ehkä
eletyn elämän pettymykset nostavat päätään,
vaikka elämä Hänen kanssaan on niin ihanaa, ettei
todeksi meinaa uskoa.
Ehkä vain unohdettava vanhat arvet ja pettymykset
ja uskallettava elää!
Olet oikeassa, Mieheni on unelma ja olenhan sen
jo nähnyt, kuinka ihana isäkin hän on!
Kiitos! Avasit silmäni!
Helppoahan se on näin sivusta sanoa, mutta itse
kyllä odottelisin jonkun aikaa. Ehtisitte
tutustua toisiinne paremmin ja ennen kaikkea uusi
siippasi tutustuisi kunnolla lapseesi ja ehtisi
luoda häneen hyvän suhteen. Olipa niitä lapsia
ennestään tai ei, niin en alkaisi
niitä "tuntemattoman" kanssa tekemään.