"Raskas rock" ei ole mitään oikeasti raskasta musiikkia. Se on kaupallista siinä missä tusinapoppikin. Beatles ja Abba ovat hyvin heppoista poppia, Metallica ja Iron Maidfen heppoista heviä ja kaikki maailman progebändit ovat myös heppoisia.
Toisin kuin business-musiikin (populääriviihde) kuuntelijat luulevat, ei proge ole mitenkään sävellystekniikaltaan tai rakenteeltaan vertailukelpoista klassiseen. Proge-laulunkirjoittajilla ei ole minkäänlaista rakenteellista kompotenssia historian neroihin (Beethoven) tai kehenkään klassiseen ammattilaiseen verrattuna.
Klassinen on ainoaa musiikkia, jota ovat tehneet säveltäjät, jotka osaavat käsitellä musiikkia mielin määrin ja tehdä laajoja, mestarillisia rakenteita.
Klassinen säveltaide vertautuu Shakespearen runoihin ja da Vincin maalauksiin - se on siis EUROOPPALAISTA TAIDETTA.
Beatlesin pojat olivat heikkolahjaisia, vasta joskus 16-vuotiaina koko rämpytyksensä aloittaneita reppanoita, jotka eivät ole tehneet musiikin parissa sellaista työtä, jota voi kutsua "säveltämiseksi".
Toki he ovat säveltäneet lauluja ja melodioita, mutta he eivät todellakaan osanneet esimerkiksi seuraavista YHTÄKÄÄN:
- fuugan teoria
- sonaattimuoto
- soitinnus
- nuotit
- soittotaito alkeellisella tasolla (hyvät säveltäjät ovat aina parempia soittajia kuin pas-ka-Beatlesin reppanat)
- harmoninen kaari (paitsi noin seitsemän poppisoinnun vierekkäin laittaminen alkeellisessa laulelma-iskelmässä)
Jos joku luulee että Beatlesit olivat lahjakkaita, hänen kannattaakin siis heti hakeutua lääkärille! Oho, se olikin siis Beatles-jengi jolle tuo tohtorin tapaaminen on suositeltavaa, ei suinkaan sivistävät tahot, joista teidän pitäisi pyrkiä olemaan kiitollisia.
Toisin kuin business-musiikin (populääriviihde) kuuntelijat luulevat, ei proge ole mitenkään sävellystekniikaltaan tai rakenteeltaan vertailukelpoista klassiseen. Proge-laulunkirjoittajilla ei ole minkäänlaista rakenteellista kompotenssia historian neroihin (Beethoven) tai kehenkään klassiseen ammattilaiseen verrattuna.
Klassinen on ainoaa musiikkia, jota ovat tehneet säveltäjät, jotka osaavat käsitellä musiikkia mielin määrin ja tehdä laajoja, mestarillisia rakenteita.
Klassinen säveltaide vertautuu Shakespearen runoihin ja da Vincin maalauksiin - se on siis EUROOPPALAISTA TAIDETTA.
Beatlesin pojat olivat heikkolahjaisia, vasta joskus 16-vuotiaina koko rämpytyksensä aloittaneita reppanoita, jotka eivät ole tehneet musiikin parissa sellaista työtä, jota voi kutsua "säveltämiseksi".
Toki he ovat säveltäneet lauluja ja melodioita, mutta he eivät todellakaan osanneet esimerkiksi seuraavista YHTÄKÄÄN:
- fuugan teoria
- sonaattimuoto
- soitinnus
- nuotit
- soittotaito alkeellisella tasolla (hyvät säveltäjät ovat aina parempia soittajia kuin pas-ka-Beatlesin reppanat)
- harmoninen kaari (paitsi noin seitsemän poppisoinnun vierekkäin laittaminen alkeellisessa laulelma-iskelmässä)
Jos joku luulee että Beatlesit olivat lahjakkaita, hänen kannattaakin siis heti hakeutua lääkärille! Oho, se olikin siis Beatles-jengi jolle tuo tohtorin tapaaminen on suositeltavaa, ei suinkaan sivistävät tahot, joista teidän pitäisi pyrkiä olemaan kiitollisia.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Anna jo olla.
Tässä pitäisi muistaa että pop ja rock on olemassa vähän eri syystä kuin klassinen. Kuten itsekin kirjoitit, se on tehty alunperin nuorisolle viihtymiseen ja tanssimiseen. Ja hitaat kappaleet on tarkoitettu koskettamaan isoja massoja, ja totta kai myös sanoituksella, ei pelkällä laululla! Silloin kappaleitten ja niiden melodioiden ja sanoitusten pitää olla yksinkertaisia jotta ne toimisivat isoille massoille.
Pop ei ole musiikillisesti ehkä kovin kehittynyt, ja ymmärrän että Verdin oopperoihin ja muihin teoksiin tottuneella ei ole paljon intoa kuunnella poppia, koska klassisilla säveltäjillä on niin paljon enemmän kauniita melodioita ja kaikkia musikaalisia asioita teoksissaan kuin Beatlesilla.
Mutta Beatles on onnistunut tekemään miellyttäviä lauluja kaupalliselta pohjalta, joten se on oman alueensa valio, ja sitä ei siksi pidä lytätä. Eipä popissa ole kyse samasta asiasta!
Kaikella musiikilla (toistan kaikella musiikilla), joka antaa jollekin kokemuksia, on joku arvo. Mutta ehkä sinua ärsyttää se ettemme ole mitään Sibelius-akatemian professoreja tai sinfoniaorkesterien johtajia, joiden elämäntyö on musiikki. Aika outo syy hiiltyä: tuntematon nettikirjoittelija ei ole musiikin ammattilainen ja kuuntelee sitä mitä useimmat maailmassa.
Mikset ole ankara myös jokaiselle joka lukee viihdelehtiä tai katsoo saippuasarjoja: ovatki nekin SYNTIÄ?
klasarivajakki luulee olevansa beatlepoikia lahjakkaampi. Heh.
Todettaanpa, että Kinassa on 100 miljoonaa häntä lahjakkaampaa musiikillisesti. Miksi he eivät ole soittamassa? Tausta ja resurssit.
Musiikin rajaton ilo on sitä, että musisoida ja musiikista voi nauttia voi lahjatonkin. Lahjakas taas voi tehdä vaikka mitä ilman koulutusta.
Klasarit eivät olisi mitään ilman rahoittajia. Sieltä se rahavalta alkoi. Kirkko, haltijat ja nyt veronmaksajat.
Beatles mursi eilitismin.
klasarivajakki luulee olevansa beatlepoikia lahjakkaampi. Heh.
Todettaanpa, että Kinassa on 100 miljoonaa häntä lahjakkaampaa musiikillisesti. Miksi he eivät ole soittamassa? Tausta ja resurssit.
Musiikin rajaton ilo on sitä, että musisoida ja musiikista voi nauttia voi lahjatonkin. Lahjakas taas voi tehdä vaikka mitä ilman koulutusta.
Klasarit eivät olisi mitään ilman rahoittajia. Sieltä se rahavalta alkoi. Kirkko, haltijat ja nyt veronmaksajat.
Beatles mursi eilitismin.
Klasarimusiikki saa uuden rahoittajan. Uuden rahapelin Euro Jackpotin tuloista osa annetaan taiteiden tukemiseen eli taidemusiikki saa taas lisää rahaa.
Miksi pask*a pitää rahoittaa, kun siitä ei tule muuta kuin uutta pask*a? Kunpa onnistuisivat säveltämään edes yhden melodian, jota voisi vihellellä seuraavat 20 vuotta. Mutta kun ei, niin ei. Suomiklasarin säveltäjät ovat suurista tukirahoistaan huolimatta täysin avuttomia säveltämään sellaista melodiaa, mitä voisi verrata vanhojen ulkom. mestareiden sävellyksiin.
Konserteissakin soitetaan vain vanhaa klassista. Miksi? Siksi, kun enää ei osata säveltää. Äskettäin eräs ulkomaalainen pianisti kävi Suomessa pianoaan kilkuttamassa. Mitä hän soitti? Vanhaa klassista, kun uusi klassinen ei häntäkään kiinnosta. Tukirahamusiikki on toisto- ja soittokelvotonta.
Tekstisi osoittaa ettet ymmärrä melodiasta mitään, ja ettet tiedä modernismin sävelkielen periaatteita. Varmasti olet yhtä taukki myös vaikkapa romantiikan ajan sävelkielen suhteen.
Olet hämmästyttävän hyvä esimerkki rahvaasta ihmisestä Suomessa. Juuri tuollaista raivoamista te harrastatte ilman koulutusta tai edes itsehankittua tietoa.
Ei rahvaan kiukuttelua eikä raivoamista, vaan suunnaton määrä naurua. Sinulle, klasarivajakki :D :D
"klasari luulee olevansa beatlepoikia lahjakkaampi. Heh."
Useimmiten näin tieysti on.
"Kinassa on 100 miljoonaa häntä lahjakkaampaa musiikillisesti. Miksi he eivät ole soittamassa? Tausta ja resurssit."
Puhut ilmeisesti Kiinasta?
Kiinassahan länsimaisen taidemusiikin harrastus on noussut valtavasti viime vuosina. Beatlesin kuuntelu sen sijaan ei ole lisääntynyt.
"Lahjakas taas voi tehdä vaikka mitä ilman koulutusta."
Höpö höpö. Koskaan kukaan lahjakas ei ole kyennyt tekemään varteenotettavaa sävellystä... fuugaa, sinfoniaa, sonaattimuotoa... tai mitään muutakaan ilman opiskelua.
"Klasarit eivät olisi mitään ilman rahoittajia."
Yritä nyt jo ymmärtää, että minä olen ollut tukemassa vastoin tahtoani kaltaisesi vähillä hengen lahjoilla varustetun puup-peelon kouluttamista. Miksi minä olen joutunut tekemään sen, en voi käsittää. Miksi minä joudun tukemaan p-seen pyöritystäsi koulun musiikin tunnilla, en voi sitäkään käsittää. Miksi joudun tukemaan sitä, että saat ravintoa alapään harrastuksellesi päivittäin TV:n ääressä, menee samoin yli ymmärrykseni.
Joudunko minä tukemaan sitäkin kun jonain päivänä tumputat kotona surkeana rukkaseesi vailla ihmissuhteita, mielenterveyden horjuessa? Ilmeisesti.
"Beatles mursi eilitismin."
Jos Beatles olisi rahoittanut sinun koulutuksesi ja terveydenhuoltosi ym., voisin harkita olevani suopeampi sinua ja kaltaisiasi löyhäpäisiä takatuuppareita kohtaan, mutta kun ei niin ei.
"klasari luulee olevansa beatlepoikia lahjakkaampi. Heh."
Useimmiten näin tieysti on.
"Kinassa on 100 miljoonaa häntä lahjakkaampaa musiikillisesti. Miksi he eivät ole soittamassa? Tausta ja resurssit."
Puhut ilmeisesti Kiinasta?
Kiinassahan länsimaisen taidemusiikin harrastus on noussut valtavasti viime vuosina. Beatlesin kuuntelu sen sijaan ei ole lisääntynyt.
"Lahjakas taas voi tehdä vaikka mitä ilman koulutusta."
Höpö höpö. Koskaan kukaan lahjakas ei ole kyennyt tekemään varteenotettavaa sävellystä... fuugaa, sinfoniaa, sonaattimuotoa... tai mitään muutakaan ilman opiskelua.
"Klasarit eivät olisi mitään ilman rahoittajia."
Yritä nyt jo ymmärtää, että minä olen ollut tukemassa vastoin tahtoani kaltaisesi vähillä hengen lahjoilla varustetun puup-peelon kouluttamista. Miksi minä olen joutunut tekemään sen, en voi käsittää. Miksi minä joudun tukemaan p-seen pyöritystäsi koulun musiikin tunnilla, en voi sitäkään käsittää. Miksi joudun tukemaan sitä, että saat ravintoa alapään harrastuksellesi päivittäin TV:n ääressä, menee samoin yli ymmärrykseni.
Joudunko minä tukemaan sitäkin kun jonain päivänä tumputat kotona surkeana rukkaseesi vailla ihmissuhteita, mielenterveyden horjuessa? Ilmeisesti.
"Beatles mursi eilitismin."
Jos Beatles olisi rahoittanut sinun koulutuksesi ja terveydenhuoltosi ym., voisin harkita olevani suopeampi sinua ja kaltaisiasi löyhäpäisiä takatuuppareita kohtaan, mutta kun ei niin ei.
noille väittellesi.
Väitteitäsi olivat:
- Lahjakas taas voi tehdä vaikka mitä ilman koulutusta.
- Klasarit eivät olisi mitään ilman rahoittajia
- Beatles mursi elitismin
Oman käsitykseni mukaan
- Lahjakkaan kannattaa kouluttautua kehittyäkseen
- Klassinen musiikki on ehkäpä ainoa, jossa raha ei ole taustavaikuttajana. Tottakai elannon saaminen jostakin tarkoittaa sitä, että raha liittyy myös taiteisiin, mutta taiteissa (toisin kuin viihteessä) ei ole taloudellinen puoli muotoa tai sisältöä sanelemassa. (Siis esim. käytettyjen rakenteiden mielessä!)
- Beatlesi ei käsittääkseni murtanut elitismiä. Sen merkitys 60-luvulla oli asenneilmaston vapauttamisen ja "hippeyttämisen" (oma termini :D) keulakuvana. Viihdekulttuuri rentoutti maailmansotien jälkeistä maailmaa
Olen siis elänyt toisenlaisissa käsityksissä maailmasta ja sen ilmiöistä. Omaa maailmankuvaa edelleen laajentaakseni luen mieluusti perustelut väittellesi, jotka olivat varsin lyhyitä esityksiä, lähinnä toteamuksia! En pysty lukemaan perustelua niitten takana! ;)
perusteluita? Eikö se riitä, että beatles on so n taa ja klassinen ziljoonakertaa parempaa. Tämä perustelu on lainattu illan 30 kirjoituksesta.
Lisäks muut ihöiset ovat idiootteja.
Kannattaa mennä ulos ja huomata, että lahjakkaat ihmiset eivät saa aina koulutusta.
Tähän on syynä elintasoerot, kultuurierot, rasismi, muu soerto ja yheiskunnalliset syyt.toiset kuolevat nälkään - joukossa ihmisiä, joiden ominaisuuksilla ehkä olisi sävelletty jotain suurta.
Suomessa yhteiskunta kustantaa klasarin opinnot. Muualla ne pitäisi itse maksaa.
Itse maksaa klasariopinnot? Siis se vaatii rahaa?
Klasarin suurien nimien taustalla on joko kirkko tai valtias rahoittajana. Nykyään veronmaksajat (koska yleisö ei siitä maksa). Sama koskee kaikkea taidetta: pääomaköyhästä Suomesta puuttuu tämän takia varhaisempi suuri taide.
TURHA väittää ettei klasarin taustalla ole raha. Sinfoniaorkan ylläpitokin on kallista touhua musiikkitaloineen.
Lahjakas voi tehdä mitä vain. Kyllä koulutus siihen auttaa. Motzartinkin koulutus taisi olla vajavainen hänen säveltäessään ensimmäisiä teoksiaan.
Beatlet eivät olleet lahjakkaita? Lahjaton siis osaa tehdä heidän musiikkiaan ilman koulutusta?
siinä missä Beatlesin raiderissa v 1965 oli ettei yhtye esiinny, jos yleisössä on rotuerottelua, sinfoniaorkka ja - yleisö (klasari yleensä) edustaa yhä valkoista elitismiä.
Beatles toi mustaa musiikkia valkoisille amerikkalaisille ja teki yhteistyötä mustien kanssa.
Maailman muutoksen, ei pelkkää hippiyttämistä, näkee reetakin uutiskuvista. Kirjoituksista voimme lukea beatlesin vaikutuksesta kulttuuriseen muutokseen.
Kultturillisen muutoksen takia he ovat aikalaisilleen USAssa niin suurta - ja sehän ratkaisee.
5 beatlesukupolvi menossa. Uudet mantereet tulevat mukaan.
Älä viitsi puhua Mozartista tai muista samassa yhteydessä saastapopin kanssa. Mozart ja Mendelssohn sävelsivät ensimmäiset sinfoniansa/jousisinfoniansa alle 10-vuotaina.
Beatlesin kohdalla ei voi puhua edes alkeislahjakkuudesta verrattuna Mozartiin tai Mendelssohniin.
Liioittelemasi kulttuurinen merkitys ei ole mikään argumentti heikon beatle-musiikin puolesta. Muistapa se.
Ja joo, kulttuurista merkitystä on sekä Elviksellä, James Brownilla, Aretha Franklinilla että Michael Jacksonilla, Beatlesilla ym. Nämä ovat kaikki silti kevyttä ja harmoniaköyhää musiikkia massojen korville.
Eli se kulttuurinen viitekehys nyt ei kuulu edes tähän keskusteluun.
Kulttuurista merkitystä on monella asialla, tässä Beatles -ilmiö on omaa luokkaansa. Koko 60 -luvun murros.
Vastaavaa oli 20 -luvulla, mutta silloin se ei ravistanut kaikkia ihmisiä.
Beatles pikkuisen tuntui jo Juupajoellakin.
Niinhän nuo sanovat jotta sävelsi. Eikös se sinfonia vaatinutkaan koulutusta. Lahjakkuus ei riittänyt?
Beatlepojat soittelivat pyykkilautaa ja teelaatikkobassoa - varaa soittimiin ei ollut.
Puhu siinä lahjakkuudesta....
Klasarivajakki ei tunnistaisi harmoniaa vaikka se kävelisi vastaan :D
Naurettavaa väittää, että yllä mainittujen musiikki on harmoniaköyhää. Harmoniaa on, ja sitä on paljon! Pitää vain oikeasti tietää mikä on harmonia, eikä vain toistellä palstalla netistä ja kirjoista luettua. Klasarivajakin musiikillinen tietämys on kevyttä kamaa ja rajoittuu klassiseen vingutukseen.
Musiikin asiantuntija kuuntelee paljon muutakin kuin klassista, ja usein. Typerää rajoittaa musiikkielämä vain klassiseen. Se tekee ihmisen pakkomielteiseksi.
Dylanilla, Franklinilla ja Elviksellä on yleensä enintään viisi sointua, Brownilla ehkä kaksi, ja Beatlesilla tai Michael Jacksoninin soul-levyillä on jotain kahdeksan - tämä on todella todella todella todella todella todella todella todella alkeellista soinnutusta!
Ja yleensä harmonisesta ajattelusta ei voida puhua, vaikka sointuja siis onkin jopa popissa. = )
Olet tuttuun tapaasi pihalla kuin lumiukko myös kaikkien muitten väitteittesi puolesta - tuo "monipuolisuus"-väittämäsi todistaa, ettet ymmärrä musiikin laatukriteerien olemassaoloa tai eri genren laajuutta ja/tai sisäistä monipuolisuutta.
Musiikilla ja sen kuuntelulla ei ole mitään yksioikoisia laatukriteereitä. Jos joku niin luulee, on väärässä. Musiikki on makuasia ja jokainen luo musiikin kuuntelulle omat sääntönsä. Se musiikki josta itse pitää, voi omasta mielestä olla laadukasta. Se ei sulje pois sitä tosiasiaa, että jokin muu musiikki voisi olla yhtä hyvää. Joku toinen voi väittää omaa musiikkiaan laadukkaaksi tai jopa laadukkaimmaksi (kuten klasarivajakki tekee), mutta ei siitä tarvitse inttää 40 kertaa päivässä.
Kyseessä ei ole mikään kansainvälinen musiikillisten laatukriteerien standardi, vaan puhtaasti makuasia. Siihen ei yhdelläkään "laatumusiikkikriitikolla" ole mitään sanomista tai vastaanväittämistä. Jos sanovat, heille nauretaan päin naamaa (kuten pakkomielteiselle klasarivajakille). Musiikissa pätee on valinnan vapaus!
Jos millään pop-musiikin tekijällä ei ole samaa yhteiskunnallista "merkitystä" kuin Beatlesilla, niin ehkä se onkin sitten niin. Onhan 60-luvun murros toki merkittävä tapahtuma ja vaikutti moniin asioihin eri yhteiskunnissa, mutta olisi melkoisen outoa nostaa se ylitse vaikkapa maailmansotien!
Ja minun pointtini oli se, että yhteiskunnallinen vaikutus ei liity ollenkaan musiikkiin. Musiikki on melodiaa, harmoniaa ja rakennetta, ja siinä todella monta paljon parempaa säveltäjää kuin Lennon, McCartney tai Harrison, on tän maailman ilmaa hengittänyt.
Itseasiassa sellainen Säveltäjyys, jota J.S.Bach edustaa, on kyllä sellaista tasoa, että siihen ei pidä rinnastaa ihan mitä tahansa.
on olemassa kyseisen lajin omia "käsityöläis-kriteerejä", eli objektiivista arvosteluasteikkoa...
Musiikki ei ole pelkästään makuasia.
Voisimme toki keskustella siitä, mitkä asiat musiikissa ovat ns. universaalisti miellyttäviä (esim. globaalisti paikannettu kokemus kvintistä viehättävänä intervallina), tai siitä mikä tekee musiikista väistämättä hyvää tai huonoa, niin objektiivisella tasolla kuin mikä on olemassa - mutta Beatles-fanin kanssa ei ainakaan toistaiseksi tällaista keskustelua ole oikein tuntunut viisaalta aloittaa.
Subjektiivinen kokemus on muuten monen täysin heittelehtivän ja suppeamielisen ihmisen ehdoton voimavara. Onneksi edelleen arvostetaan (toivottavasti) myös tietoa ja ammattitaitoa. Esim. moni on riittävän nöyrä olemaan kommentoimatta teknisesti kehittyneintä musiikkilajia ollenkaan, ennenkuin tietty oppineisuustaso on täysi.
Täytenä keltanokkana fysiikassa en rupea väittelemään alaa opiskelleiden kanssa........
"Beatlesin raiderissa v 1965 oli ettei yhtye esiinny, jos yleisössä on rotuerottelua, sinfoniaorkka ja - yleisö (klasari yleensä) edustaa yhä valkoista elitismiä."
Siis mitäköhän sä oikein yrität selittää tässä viimeisimmässäsi?
Kuvitteliko Beatles että klassista harrstava yleisö ylipäätään menisi heitä kuuntelemaan. Ei tainnut olla realiteetit heidänkään vahvoja puoliaan.
"Beatles toi mustaa musiikkia valkoisille amerikkalaisille ja teki yhteistyötä mustien kanssa."
No, ei politiikan yritteleminen tehnyt heidän musiikistaan yhtään sen parempaa. Ei musiikin kentällä saa pluspisteitä siitä, että on quasi-yleviä päämääriä, jos itse musiikillinen tavara on höttöä kuten Beatlesilla oli.
"Kirjoituksista voimme lukea beatlesin vaikutuksesta kulttuuriseen muutokseen."
Beatlesilla ei ollut mitään vaikutusta kulttuurin muutokseen. Nimittäin sama muutos oli käynnissä USA:ssa jo Elviksen aikana. Elvis ja Beatles olivat ns. katukultuurin muutoksen ilmentymiä, ei suinkaan sen alulleopanijoita, kuten kaltaisesi takapuolta pilvissä keikkuva kotisosiologi kuvittelee.
"Kultturillisen muutoksen takia he ovat aikalaisilleen USAssa niin suurta - ja sehän ratkaisee."
Mutta he eivät missään tapauksessa saaneet sitä muutosta aikaan. Heidän "suosionsa" perustui juuri siihen että aika oli otollinen tällaiselle miesporukalle, joka rahasta keikutti pyllyä teinitytöille lavalla. Tytöt Euroopassa eivät olleet nähneet mitään tällaista aiemmin ja ilmiössä oli vahvaa seksuaalisen vapautumisen meinikiä. (Kuten Elviksenkin kohdalla aiemmin)
"5 beatlesukupolvi menossa. Uudet mantereet tulevat mukaan."
Realiteetti on, että Kiinassa suurin osa ihmisistä ei ole koskaan edes kuullut Beatleista. Sama Afrikassa ja Intiassa ynnä Arabimaissa.
Meinaatko sinä ihan vakavissasi että 60-luvun kertakäyttöpuupilla (levyillä) valloitetaan 50 vuotta myöhemmin uusia mantereita?
Missä ihmeen itsepetoksessa teikäläiset oikein elää?
"Musiikilla ei ole mitään yksioikoisia laatukriteereitä."
Tottakai sillä on. On hyvää musiikkia, jossa musiikilliset mahdollisuudet ovat kattavasti käytössä ja sitten on puup-musiikkia, jossa käytetään laskelmoidusti vain pientää osaa kapasiteetista.
Miksi yrität selitellä asiat päämäärääsi palveleviksi?
Makuasioista: Se on makuasia sanoi koira, kun takapuoltaan nuoli...
Ymmärrätkö?
Kuvitteletko sinä, että Mozart ja Mendelssohn eivät saaneet koulutusta ennenkuin sävelsivät ensimmäiset teoksensa?
Siis todellinen suuri lahjakkuus hakeutuu ja päätyy aina taidemusiikin pariin. Annettiin siihen hyvät tai huonot käytännön mahdollisuudet.
Ts. vaikka Beatleilla olisi ollut lapsena käytössä pelit ja vehkeet, he olisivat siltikin päätyneet keikuttamaan pyrstöään lavalle.
Jos taas oikeaa lahjakkuutta olisi ollut, poop olisi pian jäänyt ja musiikilliset haasteet olisivat pian muuttuneet.
"todellinen suuri lahjakkuus hakeutuu ja päätyy aina taidemusiikin pariin"
Sä oot ihan sairaan pakkomielteinen ton klassisen musiikin kanssa, etkä näe kuten et myöskään myönnä tosiasioita. Todella lahjakkaita musiikintekijöitä löytyy joka genrestä.
Mene lääkäriin ja kerro klasari-, alushousu- ja pissapakkomielteestäsi. Outo yhdistelmä, mutta eiköhän lääkäri keksi sille selityksen.
Todellinen lahjakkuus hakeutuu AINA laatumusiikin pariin, pois puupista.
Näin on ollut ja näin on oleva.
Todelliselle lahjakkuudelle ei koskaan riitä pyllyn keikutus lavalla triviaalin kertakäyttömusiikin tahtiin. Ei vaikka kuinka kansa huutaisi hurraata.
Sinä et palkitse todellista lahjakkuutta heittämällä alushoususi tämän päälle. Hän ei välitä sellaisesta kiitoksesta. Hän nauraa paskaiset naurut sellaiselle.
Kerrotaan että yhtenä päivänä Beethovenille tarjottiin 100 tukattia vai oliko se rupiaa tekijänoikeuspalkkiota eräästä teoksestaan.
Beethoven pani kädet taskuun ja sanoi että TAITE on TAITETTA ja näinollen rahan yläpuolella.
No tiedetään että Beethoven sävelsi 9-sinfoniaa. Jos Beethovenin ei olisi tarvinnut eläkseen jakaa sanomalehtiä aamuöisessä Istanbulissa vai oliko se Wienissä niin ehkä Beethoven olisi ehkä kirjoittanut 12 - 15 sinfoniaa.
Siispä eläköön tekijänoikeusmaksut. Ne tuottavat rahoja joilla Teoston ja Grameksin johtajat bonustetaan sitoutumaan töihinsä. Saa niistä myös säveltelijätkin osansa, tosin aika pienen.
Kaikkein pienimmän osan siitä hyvin pienestä osasta joka tekijänoikeusrahoista menee säveltäjille, saavat ne säveltäjät jotka ne rahat oikeastaan kokonaisuudessaan tienaavat eli iskelmän ja rokin säveltäjät. Tämä osoittaa että iskelmä/rokkisäveltäjänä toiminen on perimmiltään kutsumusammatti eikä mikään bisnes.
että joku tuunailee poplauluja sydämestä. Esimerkkejä olkoon vaikka tässä ketjussa mainitsemani harmoniaköyhät nimet Beatles, Wonder ja Dylan.
Vaikka kuinka olisi sydän mukana, pitäisi olla kuitenkin niitä taitoja ja lahjojakin - poppareilla ei valitettavasti ole musiikissaan juurikaan kaipailemiani musikaalisia elementtejä, kun popissa tunnetusti mennään sieltä missä aita on matalin.
Klassinen on hieman eri asia, koska se on a.) nerojen miljöö ja b.) musiikkia musiikin vuoksi.
Pop ja rock on hieman eri asia, koska se on a) ihmisten milijöö ja b) musiikkia ihmiseltä toiselle
eivät liity tähän keskusteluun. Kaikki musiikki on ihmiseltä ihmiselle, paitsi että klassinen on musikaaliselle ihmiselle, joka kaipaa vaihtelua ja rikkauksia.
Kuten musiikkitieteen professori Erkki Salmenhaara sanoi aikoinaan:
"Poop on tuottajan puhetta kuluttajalle, sinfoniamusiikki taiteilijan puhetta kuulijalle."
"Beatlesin raiderissa v 1965 oli ettei yhtye esiinny, jos yleisössä on rotuerottelua, sinfoniaorkka ja - yleisö (klasari yleensä) edustaa yhä valkoista elitismiä."
Siis mitäköhän sä oikein yrität selittää tässä viimeisimmässäsi?
Kuvitteliko Beatles että klassista harrstava yleisö ylipäätään menisi heitä kuuntelemaan. Ei tainnut olla realiteetit heidänkään vahvoja puoliaan.
Tällä tosiasiassa vahvistat elitismipremissin paikkansapitävyyden - fakta, jonka jokainen intuitiivisesti tietää.
Missä ihmeen itsepetoksessa teikäläiset oikein elää?
Itsepetos on molemminpuolista: yksilö täyttää aina elämänsä jollain sisällöllä. Toisilla se on formulat, tieteen tekeminen, liikunta tai ruoanlaitto. Toisilla se taas on musiikki, klassinen tai se kevyempi jollakin segmentillä. Klassista muodollisesti opiskeleva on käytännössä naimisissa musiikin teorian ja jatkuvan harjoittelun kanssa. Toisella puolella taas musiikin harjoittamisen voi aloittaa myöhemminkin kuin viimeistään lastentarhaiässä - kieltämättä aika huojentava seikka muuten.
Klassisen musiikin ammattilainen tai sellaiseksi valmistuva ei omanne yleistä, yksilöiden elämää suuntaviivoittavaa auktoriteettia kuitenkaan. Siten hän ei ehkä sittenkään voi vaatia muita heittämään kokonaan sivuun niitä elämän sisällöllisiä elementtejä, jotka ovat kenties tarjonneet näille jo vuosikymmenten ajan varsin positiivisia vibraatioita (tyyliin "en voi sallia itseni rakastaa sinua tyttöystäväni, vaikka oletkin ihana - yksinkertaisesti siitä syystä, ettet ymmärrä klassista musiikkia ja jaa kanssani 'yleistä totuutta' sen ylittämättömästä ylivertaisuudesta").
Esitit että Beatles ei esiintyisi, jos yleisössä olisi klasareita. Tämähän on elitismiä.
Huomaatko siis kuinka ristiin höpötät?
Sitäpaitsi, klasariyleisö ei jättänyt Beatlesia väliiin elitismin takia vaan yksinkertaisesti siitä siitä syystä että niitten musiikki oli niin huonoa ja triviaalia.
Ei laadun etsiminen ja kunnioittaminen mitään elitismiä ole, ellet tiennyt.
"Klassisen musiikin ammattilainen tai sellaiseksi valmistuva ei omanne yleistä, yksilöiden elämää suuntaviivoittavaa auktoriteettia kuitenkaan."
Olet reppana. Yhteisö on aikaa sitten tunnustanut mikä on musiikillista laatua, eikä siinä yhden tai kahden keikuttajan fiilispohjainen mielipide mitään paina.
"hän ei ehkä sittenkään voi vaatia muita heittämään kokonaan sivuun niitä elämän sisällöllisiä elementtejä, jotka ovat kenties tarjonneet näille jo vuosikymmenten ajan varsin positiivisia vibraatioita"
Ketään edes kiinnosta mistä joku saa vibraationsa, kyse on nyt ennenkaikkea siitä mikä on musiikillista laatua ja mikä ei.
Täytit viestisi hätäisesti tyhjällä, koska sanottavaa ei ollut.
Mieti ensi kerralla ennenkuin höpötät.
Perspektiivisi ei ole riittävän laaja: liikut musiikin kentässä etkä näe kokonaisuutta. Yritä päästä musiikkipoterosta, jotta ymmärrät elämässä olevan lukuisa joukko muitakin ilmiöitä. Valtaosalle ihmisistä fiilikset ja positiiviset vibraatiot hankittuina muustakin kuin musiikin teoreettisesta sisällöstä puolustavat paikkaansa pakkosivistystä luontevammin. Elämä ei ole yksinomaan musiikkia vaan koostuu monenlaisista intressien kohteista yksilöstä riippuen, tästä syystä kaikista ei voi kehittyä elitistisen vakavaksi luonnehdittavan musiikin uskollisia vaalijoita.
keskustelu siirtyy sivuraiteille.
Puhuttiin VAIN musiikista. Ja Beatles on todella heikkoa sontaa verrattuna esimerkiksi Mendelssohniin. Mendelssohn osasi säveltää sinfonioita, Beatles ei osannut edes kuunnella sinfonioita ammattimaisesti.
Mendelssonit ja Sörsselsönit on kaikka samaa sontaa. Beatles edusti melodiaa ja harmoniaa, ja sen se teki hyvin. Kaikki hyräilevät iloisia Beatlesin biisejä, mutta kukaan ei hyräile synkkää klassista. Siitä puuttuu melodia.
Kyllä, mutta ihmisten maailmankuvan radikaali muuttaminen ei ole tervettä. Se, että kaikista tulisi uskollisia klassisen vaalijoita vaatisi aiemman kokemustaustan hylkäämistä melko totaalisesti. Tämä tapahtuisi pääosin sen vuoksi, että olet opiskellut musiikkia muodollisena koulutuksena ja saanut sitä kautta ammatilliset eväät ohjeistaa muitakin oikeille laduille. Saman analogian mukaan minkä tahansa alan ammattilainen voisi vaatia muita elämään puhtaasti omien suositustensa ja evästystensä mukaisesti.
Maailmankuvan radikaali muuttaminen tarkoittaa asennekasvatusta vain siinä tapauksessa, että jonkun asenne on pahasti vinoutunut.
Suurin osa luontaisesti musikaalisista ihmisistä hakeutuu taidemusiikin pariin vapaaehtoisesti jo lapsena, ennenkuin varsinaiset musiikilliset tosiopinnot ovat edes alkaneet.
Musiikin koulutuksen tehtävä on jalostaa lahjoja, eikä suinkaan taikoa niitä tyhjästä ja istuttaa musiikillinen ymmärrys jonkun päähän.
Koulujen musiikinopetuksen tehtävä puolestaan on istuttaa realiteetit nuorten päähän ja avata korvia kuulemaan erilaisia keinoja sanoa asioita. Se, että joku nuori kapinoi vakavissaan kehittyneempää ilmaisua vastaan on vain osoitus paitsi luontaisesta musiikillisesta lahjattomuudesta, myös koulun yleissivistävän tehtävän epäonnistumisesta.
Asennekasvatus on eri asia kuin määrätä mitä joku vapaa-aikanaan tekee.
Asennekasvatus on lähtökohtaisesti ylhäältä jaettujen määräysten esittämistä eikä siinä suhteessa tee eroa ns. vapaa-ajan ja ei-vapaa-ajan välille.
Luojan kiitos kaikkien ei tarvitse aloittaa musiikki-ilmaisuaan vielä seimessä; mahdollisuuksia on siis näillä kyvyttömämmilläkin. Rehellisimmät heistä tekevät musiikkia kuulijoille, joita ei luokitella erityisesti musikaalisiin ja epämusikaalisiin. Olennaista onkin se, että sisällöllä on kuulijoita, jotka hakeutuvat omaehtoisesti musiikin pariin. Tähän ei tarvita perinteisen taidemusiikin pakkosivistystä, sillä nämä ihmiset saavat itselleen hyvän olon nyt vaikkapa kuuntelemalla vain Beatlesia.
Asennekasvatus on vain sitä, että annetaan nuorelle oikeasti mahdollisuus tutustua erilaisiin asioihin ja johdatetaan vähemmän lahjakaskin kuulemaan erilaisia asioita, joita hän itse ei välttämättä huomaisi.
Vasta sitten hän itse pystyy laajemmin arvioimaan mikä hänenkin kohdallaan on totta.
Nykyään asia tapahtuu liaksi niin, että nuori aivopestään ja ehdollistetaan massan ja mainoksen avulla tiettyihin juttuihin ja musiikinopetus on erinomaisen tärkeää juuri tällaisten heikompien yksilöitten kohdalla, jotka eivät itse vaistonvaraisesti tiedä mikä lopulta on totta. Juuri tällaiset ovat otollista markkinavoimaa jonkun Beatlesin myyntistrategiassa.
Vanha totuus on, että kovin suuri osa musiikin kuluttajista ei loppujen lopuksi välitä yhtään tavaran sisällöstä kunhan se täyttää tietyt vaateet: Suosion, sosiaalisuuden, trendikkyyden ym. vaateet.
Taidemusiikkia on olemassa sekä perinteistä että ei-perinteistä, eikä ole väliä kumpaan ihastuu enemmän. Tärkeää on vain se, että tajuaa että musiikilla on oikeasti paljon enemmän ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia kuin mitä Beatles tai joku muu puup-nimi tarjoaa.
Ihan sama asia kirjallisuudessa ja muissa lajeissa. On velvollisuus oivaltaa sanallisen rikkauden ja kerronnallisen monitasoisuuden ja toisaalta rajoittuneisuuden ero.
Miksi joku tällaista vastustaa, on merkillistä.
Ainoa selitys on nuoruuden vimma ja lapsellinen kapina, jota useimmiten seuraa järkiintyminen iän karttuessa.
Mutta järkiintyminen seuraa VAIN jos tajuaa ne konkreettiset asiat.
Vasta kun ymmärtää mitä annettavaa pidemmällä muodolla on, voi tajuta sellaisten kappaleiden kuin I want to hold your hand muodollisen ankeuden.
Saman yksinkertaisen toistaminen uudestaan ja uudestaan ei ole rikkautta.
Vasta kun oivaltaa tällaisia asioita (jotka eivät ole edes niin yksinkertaisia, jos maailmankuva on perustunut kevyeen musiikkiin), järkiintyy.