onko tääl muita sielunsiskoja..istun taas kotona. mies ei ikinä ole paikalla. kaverit on tärkeempiä.. kaipaisin joskus juttuseuraa ja mukavaa oloa vaan,mutta jos ei "sitä" tipu,ei oo juteltavaakaan. en voi minkään mutta mun tunteet on kuollu ukkoa kohtaan. se on jättäny kaikki mun vastuulle. ihan kaiken mitä voi vanhassa ok-talossa vaan olla. hankinnat,maksamiset,kaikki on mun kontolla. mies vaaan lentää kaverienkanssa. olen aina yksin,ja aina p.a.
autokin on rikki. jos en sitä itte vie korjaamolle ja maksa,sitä ei kukaan muukaan tee ja meillä on pieni tyttö,jonka koko elämä menee tässä keturalleen. mun kaikki voimat ja rahat kuluu kaikkeen mihin pitäisi kahden osallistua.mitä mulle jää tälle pienelle annettavaa kun ei ole kun tuhkat pesässä. mies tilasi mun nimellä jotain tavaroita. nyt tuli perinnästä lappu 475euroa pitää olla maksettu 13.3 mennessä. purskahin itkuun.en jaksa enää.ei mulla ole enää toivoakaan. haluan pois tuon riesan eikä suostu uskomaan.
autokin on rikki. jos en sitä itte vie korjaamolle ja maksa,sitä ei kukaan muukaan tee ja meillä on pieni tyttö,jonka koko elämä menee tässä keturalleen. mun kaikki voimat ja rahat kuluu kaikkeen mihin pitäisi kahden osallistua.mitä mulle jää tälle pienelle annettavaa kun ei ole kun tuhkat pesässä. mies tilasi mun nimellä jotain tavaroita. nyt tuli perinnästä lappu 475euroa pitää olla maksettu 13.3 mennessä. purskahin itkuun.en jaksa enää.ei mulla ole enää toivoakaan. haluan pois tuon riesan eikä suostu uskomaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
joo mulla kanssa mies on viikonloput mielummin kavereiden kaa ryyppää. aina on jotain kissanristiäisiä että pitää päästä, ei auta vaikka kuinka kiellän ja suutun. perustelee sillä, että sitten kun se muksu on niin en kumminkaa pääse lähtemään. oon vaan sanonu että tuskimpa se sua yhtään enempää estää menemästä kun nyttenkään. itseäni alkaa niin tympiä, kun toinen valittaa että tylsää istua himassa. saas nähä millasta siitä sitten tulee kun vauva kuvioissa...
Joo ei lopu menot kun muksu tulee, lisääntyy vaan. Se on tehnyt sinusta virallisen kotiorjan nyt ja hahlinnut, eli nyt se voi kulkea miten haluaa.
Eikö kukaan varoittanut munattomalle klopille lapsa tekemästä?
Nuorihan varmaan olet?
sanon vaa kummallekki, miksi ette jätä tuollaista miestä.. ei ne siitä mihinkää muutu vauvan syntymän jälkee, jos ovat tuollaisia myös raskaus aikana.. laittakaa nyt piste ukon koko aikasille menoille tai jättäkää se.. teillä on varmasti helpompaa ilman tuollaista aikusta lasta.. ne ei näyttävästi ole vielä valmiita isäksi ja ottamaa vastuuta perheestä.. ite tein pisteen ukon juomiselle jo raskaus aikana.. ja ei ole käynyt ku 1 kerran saunaillassa kavereitten kans vauvan syntymän jälkee ja neiti iha kohta 5kk.. raskaus aikana kävi vaan 2 kertaa.. ei halunnut enää mennä ku sanoin että jos tuo jatkuu nii parempi on olla ilman sua.. mulla oli muutenki raskaus aikana verenpaineet korkealla ja se sit aina nousi vaa jos hermostuin vähäkää.. ihan oikeesti naiset, nyt kuriin ne miehet :) tsemppiä..
No luuletko oikeesti että se ukkos kauaa pysyy sellaisena alistujana? Kyllä se aikansa voi menohalujaan hillitä, mutta kunhan kaverit alkaa ivailemaan, niin se menee vaan. Ei se väksisin onnistu toisen muuttaminen, eikä oikeastaan mitenkään. Alistumista ja kirsitsystähän tuo sinun puolestasi on ja omalla terveydentilallasi sun muilla uhkailet varmaan sitä? Naapurissa samanlainen kaheli!
Minulla myös mies tuommoinen omalla raskausajalla.Ryyppäsi ja oli kokoajan menossa.Lupasi että kaikki loppuu kun pienokainen syntyy.Eipä se mihinkään muuttunut.Se ensimmäinen 2-4 kk oli ihan kunnolla,mutta taas alkoi juoksemiset..Tällä hetkellä meillä lapsi 1,3kk ja erottu ollaan.Sen verran iso ressi tippui hartioilta,kun pääsi eroon ja ei tarvi kaikkia omia voimavaroja käyttää toiseen..Nyt vaan,että miehen suvun puolelta kaikki vihat tulleet minun niskaan,kun "hyvän" miehen jätin turhaan ja käännetään minun syyksi ero..huoh..Voimia teille ja miettikää tosissaan,haluatteko olla semmoisessa suhteessa,vai jtn paljon parempaa jonka olette ansainneet varmasti!Paha olo myös heijastuu lapseen,joiden kautta pitää myös ajatella.Mukavaa kevättä :)
Tyypillinen tapaus. Ja ikää oli?
Tärkeintä on oma mielialasi. Jätit miehen tai et. Eli molemmissa tapauksissa, koita keksiä itsellesi ja tyttärellesi mielekästä tekemistä ja mieluusti vaikka tapaatte silloin tällöin ystäviä tai menette johonkin lastentapahtumaan tms missä tutustuisi ihmisiin. Jos jätät miehesi niin edessä on joka tapauksessa aika jolloin sinun pitää pärjätä omillasi. Olisi tärkeää että miehesi sijaan keskittyisit nyt pieneen tyttöönne ja tulevaan vauvaan. Muut asiat selviävät sitten ajallaan. Rahasotkut on kyllä ikäviä, mitäs jos ohjaisit omat tulosi sellaiselle tilille johon miehellä ei käyttöoikeuksia?
Itsekin odottelen yksin, mies lähti omille teilleen muutama vko sitten enkä ole perään soitellut. Lähdön jlk tein testin ja olen raskaana. En ole edes kertonut miehelle kun ei ole soitellut. Meillä myös pieni poika. Koitan keskittyä meidän elämäämme ja jätän ukon omaan rauhaansa.
Kerrotko ikäsi? Miksi olet hankkinut lapsia tuohon sotkuun?
Tässä hieman toisenlainen tarina: Esikoistani odotellessani parisuhde muuttui kaaottiseksi. Mies oli aina omilla teillään kavereidensa kanssa, joi paljon tms. Kilahdin tämän tästä hänelle ja kärsin voimakkaasta ahdistuksesta. Ahdistuksesta olin kärsinyt myös ennenkuin tapasin mieheni.
Ajattelin koko aja eroa ja kun lapsi syntyi mikään ei muuttunut. Olin aivan hermoraunio ja minun oli pakko hakea itselleni apua. Kävin ekaksi yksin ammattiauttajalla ja jotenkin elämänvoimani palasi, sekä ammattiauttaja ehdotti, että jos tulisin seuraavaksi miehen kanssa yhdessä. Mieheni on sellainen, että häntä ei todellakaan yleensä lähde tällaisiin mukaan, mutta silloinpa lähti!!
Hänellä avautui silloin silmät, kun kuuli ulkopuolisilta tilanteen (palaverissa oli mies-ja nainen ammattiauttajat), eikä vain nalkuttavalta vaimolta. Tietenkin omatkin silmäni avautuivat, enkä tiennyt mieheni olevan myös ahdistunut. Olimme silloin vielä niin tuore pari ja meillä oli kommunikointiongelmia, sillä suhteessamme kaikki eteni nopeasti ja vauhdikkaasti.
Tästä on jo monta, monta vuotta aikaa ja olemme edelleenkin yhdessä. Olemme kasvaneet yhteen ja selvinneet useammastakin kriisistä, kuuluuhan elämään erilaiset kriisit. Kannamme kumpikin nykyään tasapuolisesti vastuun perheestämme ja mikä tärkeintä - olemme oppineet kommunikoimaan oiken, ilman tuomitsemista ja syyttelyä.
Jälkeenpäin ajattelen, että onneksi en tehnyt hätiköityä päätöksiä. Parisuhteemme oli esikoista odottaessani vielä niin alkutaipaleella ja molemmat ainka nuoria. Mielestäni monet erot saattavat olla turhia. Aina ei ensimmäisen kriisin aikana tarvitse erota, ellei kysymys ole väkivallasta, päihdeongelmista tms.
Ei taida olla monellakaan kyse mistään yhdestä eikä kahdestakaan ongelmasta suhteessa. Tehkää lapset aikuisena, niin ette laita käsiänne paskaan!