uuslestadiolaisuus muodostumassa liikkeeksi!

On ihan selkeät merkit ilmassa siitä, että uuslestadiolaisuus on vihdoin muodostumassa liikkeeksi. Uuslestadiolaisia on ollut jo pidemmän aikaan. Osa on kutsunut itseään aiemmin uuslestadiolaisiksi, mutta sittemmin liberaaleiksi vanhoillislestadiolaisiksi.
Liberaalilestadiolaisuudessa suhtaudutaan avaramielisemmin erilaisiin näkemyksiin. Tästä eteenpäin käytän nimitystä uuslestadiolaisuus, joka ei siis vielä ole järjestynyt liikkeeksi vanhoillislestadiolaisuuden tapaan.

Mari Leppäsen pappisvihkimys on aktivoinut taas näitä avaramielisempiä tulemaan esiin. Ollakseen ns. uuslestadiolainen, ei tarkoita sitä, että hyväksyy naispappeuden tms. Sen sijaan uuslestadiolainen kunnioittaa toisin ajatteleviakin lestadiolaisia ja ei ole tuomitsemassa heitä heti kadotukseen.
Tunnen monia ihmisiä, joiden mielestä papin ja puhujan tehtävät eivät kuulu naisille, mutta hyväksyy tähän myönteisesti suhtautuvatkin silti uskovaisiksi.

Toinen, vähemmän esillä ollut asia on ruvennut puhututtaa yhä enemmän uskovaisia. Nimittäin se, millainen musiikki itseasiassa sopii jumalanpalveluksiin ja rauhanyhdistysten toimintaan. Tiedän ihmisiä, jotka kavahtaa laulukirjan uudistushanketta ja pitää monia uudistettuja lauluja hengeltään väärinä (vaikka ne on vain nykysuomennettu). Osa pitää koko uudistushanketta ihan turhana ja pelkää, että se on omiaan rikkomaan Jumalan lasten keskinäistä rakkautta.

Monet monille rakkaat laulut saattavat muuttua uudistuksen myötä latteammiksi. Tunnustan itekkin sen, että yhtä itelle rakasta siioninlaulua on muokattu niin paljon, ettei se enää puhuttele mua entiseen tapaan.
Se laulu alkaa sanoin:
Mun sydämeni halajaa, Jumalan joukkoon palajaa
ja uudistettu laulu
Mun sydämeni haluaa
Jumalan joukkoon kuulua....

Mut ite en kapinoi laulukirjauudistusta vastaan. Aina silloin tällöin täytyy tehdä uudistuksia, jos sana ei enää avaudu. Nykyiset siioninlaulut sisältävät paljon ns. kaanaankielisiä ilmaisuja, jotka eivät avaudu enää tämän ajan ihmisille.
Uudistuksessa tosin on muokattu sellaisiakin lauluja, jotka jo sellaisenaan oli hyvin ymmärrettäviä, eli kysyä sopii, minkä takia näitä lauluja on täytyny mennä kopeloimaan?

Kellä on lopulta valta vaikuttaa laulujen sisältöön, sävelmien muutoksiin jne.
Miksi monia tosi rakkaiksi koettuja säveliä tullaan muuttamaan latteammiksi?
Entä miksi jotku vanhat aikaisemmin poistetut sävelmät palaavat takaisin..

Kuka päättää, mitkä sävelmät ja millainen rytmi on sopivaa? Eikö tässäkin asiassa saisi ajatella monella tapaa?
Eikö laulukirjaan voisi laittaa sekä rennompia, että vähän konservatiivisempia lauluja? Vai onko se konservatiiveille sula mahdottomuus tulla liberaalien kans toimeen?

Jälkimmäinen kuulostaa todennäköisemmältä. Liberaalien äänet eivät saa kuulua joukon keskellä. Näin ollen liberaalien on melkein pakko jossain vaiheessa ottaa ja irtaantua liikkeestä.
Nyt on ns. liberalismia esiintynyt myös puhujien keskuudessa, jonka vuoksi niitä on hyllytelty aika-ajoin. Edelleen puhujistossa on sellaisia veljiä, jotka eivät uskalla tuoda omia kantoja asioihin pelätäkseen erottamista.
Uusi lestadiolainen liike voisi tarjota näille ulos heitetyille saarnasmiehille uuden kodin. Ja näin varmasti tulee käymäänkin. On vain ajan kysymys, milloin uuslestadiolaisuus tulee muodostumaan omaksi liikkeekseen. Uskon, että kannattajia tälle uudelle liikkeelle varmasti tulisi löytymään.