Nyt jo neljäs päivä menossa putkeen kun tekee mieli itkeä ja viime yöt itkenytki vain. En voi nukkua eikä tee mieli syödä. En tiedä miten selviän. Onneksi oma kulta tukena, mutten aina voi jatkaa näin, viime yö meni myös kullan osalta pilalle koska itse itkin eikä kulta voinut nukkua koska halusi olla tukenani, en käsitän miten hänkään jaksaa nousta vielä sitten aamulla töihin :(
Keväällä oli tarkoitus mennä spykiatrille puhumaan mutten pystynyt menemään sillä minulla on myös neofobia eli uutuudenkammo, kammoan uusia tilanteita ylikaiken. Lopulta en pystynyt menemään sinne koska en ollut ennen käynyt siellä ja olisin joutunut menemään yksin.
Pelkään nyt että koulukin jää kesken vaikka siellä pitkälle ollaan päästykin mutta en yksinkertaisesti jaksa, olen jäänyt jo hieman jälkeen enkä pysty jatkamaan ja tekemään niin paljoa että saisin muut kiinni.
Tämä "masennuskohtaus" (
Keväällä oli tarkoitus mennä spykiatrille puhumaan mutten pystynyt menemään sillä minulla on myös neofobia eli uutuudenkammo, kammoan uusia tilanteita ylikaiken. Lopulta en pystynyt menemään sinne koska en ollut ennen käynyt siellä ja olisin joutunut menemään yksin.
Pelkään nyt että koulukin jää kesken vaikka siellä pitkälle ollaan päästykin mutta en yksinkertaisesti jaksa, olen jäänyt jo hieman jälkeen enkä pysty jatkamaan ja tekemään niin paljoa että saisin muut kiinni.
Tämä "masennuskohtaus" (
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hae pian apua...ei se menekkään itsestään ohitse, vaikka toivoisi. Masennus on sairaus joka ei parane hetkessä eikä itsestään. Voimia.
Ota itseäsi niskasta kiinni, eli juuri se mitä masentuneelle ei saa sanoa, mutta itsekin masentuneena ja apua saaneena ja lääkkeitä syövänä. HAE APUA ja pyydä joku mukaasi viemään sinne lekuriin. Lupaan, että tunnet olosi heti paremmaksi, kun olet päässyt purkautumaan psykiatrille. Siellä saa itkeä ja purkautua rumillakin sanoilla olleessaan vihainen omalle tilanteelle. Kyllä muakin ensimmäinen kerta jännitti, koska kyseessä oli vieras ihminen, mutta nopeasti häneen totuin ja hän teki tilanteesta upean. He osaavat ottaa sinut vastaan avosydämin. Älä pelkää yhtään. Ole vaikka kyttyräasennossa, jos se tuntuu hyvältä. Siellä saat luvan olla oma itsesi ja kertoa mitä ikinä päässäsi liikkuu. Rohkeasti vaan apua hakemaan!!! Minäkin saan edelleen noita itkukohtauksia ja niille ei voi mitään. Onneksi minullakin on samanlainen kultainen ihminen vieressäni, joka jaksaa tukea. Mutta, muista, et voi hänelle kaataa niskaan kaikkea, joten paras on heti ottaa se puhelin käteen ja varata se aika.
Hyvin se menee!!! Tsemppiä Sinulle ja voimia!!!
mä oon joka päivä masentunut, itsemurha käy mielessä eikä mikään maistu elämässä (joka on tyhjä kuin mikä)!
..nuori, kuten minäkin. Itsemurhaa olen itse joskus yrittänytkin huonoin seurauksin. Mutta vielä ei ole aika mennä, ei, ei sinunkaan! Vielä on jäljellä pieni toivon kipinä jossain piilossa josta sitä on vaikea nähdä.
Jos et usko siihen luota minuun ..sen verran vain että vielä tulee se aika jolloin nouset ylös ja näet mitä olisit voinut menettää jos olisit lähtenyt pois. Se menetys on jotain niin mahtavaa ja ihmeellistä ettei sitä voi pysty sanoin kuvaamaan. Sinullekkin on se joku, josta löytyy rakkaus.
Kaikille teille. Lähden tästä uudelle polulle uutta oppineena.
Vielä minä nousen ylös!!