Haluan tuoda oman näkökulmani täällä
käytävään "roolikeskusteluun". Olen kahden lapsen
äiti, nuorempi on hiukan yli yhden. Minua alkoi
ahdistaa hoitovapaalla oleminen, joten halusin
lähteä töihin, vaikka nuorimmainen onkin vasta 1
v. ja 2 kk. MUTTA: miksi syyllistää äitiä joka
lähtee töihin jos äiti itse on tyytyväinen
oloonsa ja elämäänsä? Teen neljän päivän viikkoa
joten kolme päivää ollaan lasten kanssa yhdessä
(vanhempi on jo koulussa) kuin paita ja peppu!
Minusta on erittäin virkistävää päästä pois
kotiympyröistä neljänä päivänä viikossa enkä koe
kotihommia ollenkaan raskaiksi työpäivän päälle!
Tietenkin mies saa tehdä osansa kotitöistä! Kyllä
vauveli tietenkin olisi mieluummin kotona ja tuo
aamuisin ilmoille kuuluvan mielipiteensä hoitoon
vietäessä. Mutta olisiko parempi että olisin
kotona kiukkuisena ja ahdistuneena vastoin
tahtoani? Luotan hoitajaan ja hänen
ammattitaitoonsa. Ehkä kaikkien luonteelle ei
kertakaikkiaan sovi "vain" kotona oleminen.
Minulla on työpaikalla paljon hyviä sosiaalisia
kontakteja, mitkä kotona puuttuvat tyystin. En
löytänyt pieneltä paikkakunnalta montaakaan
toista samanhenkistä ihmistä kuin minä. Kuitenkin
minusta tuntuu että monet syyllistävät minut kun
olen vienyt lapseni hoitoon niin nuorena. Ottakaa
kantaa!
käytävään "roolikeskusteluun". Olen kahden lapsen
äiti, nuorempi on hiukan yli yhden. Minua alkoi
ahdistaa hoitovapaalla oleminen, joten halusin
lähteä töihin, vaikka nuorimmainen onkin vasta 1
v. ja 2 kk. MUTTA: miksi syyllistää äitiä joka
lähtee töihin jos äiti itse on tyytyväinen
oloonsa ja elämäänsä? Teen neljän päivän viikkoa
joten kolme päivää ollaan lasten kanssa yhdessä
(vanhempi on jo koulussa) kuin paita ja peppu!
Minusta on erittäin virkistävää päästä pois
kotiympyröistä neljänä päivänä viikossa enkä koe
kotihommia ollenkaan raskaiksi työpäivän päälle!
Tietenkin mies saa tehdä osansa kotitöistä! Kyllä
vauveli tietenkin olisi mieluummin kotona ja tuo
aamuisin ilmoille kuuluvan mielipiteensä hoitoon
vietäessä. Mutta olisiko parempi että olisin
kotona kiukkuisena ja ahdistuneena vastoin
tahtoani? Luotan hoitajaan ja hänen
ammattitaitoonsa. Ehkä kaikkien luonteelle ei
kertakaikkiaan sovi "vain" kotona oleminen.
Minulla on työpaikalla paljon hyviä sosiaalisia
kontakteja, mitkä kotona puuttuvat tyystin. En
löytänyt pieneltä paikkakunnalta montaakaan
toista samanhenkistä ihmistä kuin minä. Kuitenkin
minusta tuntuu että monet syyllistävät minut kun
olen vienyt lapseni hoitoon niin nuorena. Ottakaa
kantaa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aivan samalla kannalla olen minäkin, lastaan voi
rakastaa yli kaiken ja nauttia lastensa seurasta,
vaikka ei pieniään hoitaisikaan kokopäiväisesti
kotona. Minulle ei myöskään sovi kokopäivä-
äitiys, masennun kotona ja olen paljon äksympi
lapsilleni, miehestä puhumattakaan. Mutta kun
käyn säännöllisesti tuulettumassa töissä ja on
muutakin ajateltavaa kuin kotiympyrät, olen
paljon pirteämpi ja saan kodin rutiinihommatkin
tehtyä paljon rivakammin. Minussa on
enemmän "puhtia". Voin sanoa rehellisesti olevani
lapsilleni parempi äiti työssäkäyvänä ja teen
vain osa-aikatyötä. Mutta kun arvostaa sitä miten
saa hommat sujumaan näinkin ja arjen toimimaan,
on tyytyväinen, se heijastuu lapsiinkin. Ja teet
niin taikka näin, niin aina löytyy arvostelijoita
(=kateellisia); antakaa piut paut heidän
mielipiteilleen. Jokainen järjestäköön omat
asiansa niin kuin parhaaksi näkee, myös sinä
varmaan löytäisit arvostelijoiden elämästä
arvosteltavaa..
En tiedä kuinka aloittaisin mutta, aloin
opiskelemaan nyt syksyllä Nurmijärven
ammattiopistossa autonasentaja linjalla ja
hauskaa on ollut ja kaikkea uutta on opittu ja
opitaan joka päivä lisää.
Minulla on 4-vuotias tyttö ja se on päivät
päiväkodissa ja tykkää olla, olen saanut sovittua
opettajien kanssa kaikista mahollisista asioista
mitkä liittyy vain koulun käyntiini.
ne ovat ottaneet minut hyvin vastaan ja ymmärtää
jos joudun olee pois koulusta tai jotain muuta
vastaavaa.
odotan vastausta muilta joilla on sama tilanne
tällä hetkellä.