Viime aikoina ruoka on alkanut hallita elämääni. Milloin syön, mitä syön, miten saan kulutettua syödyt kalorit... Töissä pyrin syömään terveellisesti (tai sitten en syö ollenkaan), kun en kehtaa taukotiloissa vedellä (varsinkaan näin keväällä kun kaikki muutkin aloittavat "uuden terveellisemmän elämän") mitään hirveitä mättöruokia, vaikka himoitsenkin niitä jatkuvasti... Kotona korvaankin päivällä jääneen mässyttelyn ja poden siitä huonoa omatuntoa ja piilottelen herkkuja avomieheltäni... Oksentelu on alkanut hiipiä kuvioihin.
Syöminen ravintoloissa tai missään seurassa/yleisellä paikalla on vastenmielistä, on jo piiiiiiitkään ollut. Syön mieluummin yksin, avomieheni mieliksi syön välillä (erittäin harvoin!) hänen kanssaan kun hän kokkaa.
Minulle on aivan sama, kuka minulle vakuuttaa ja kuinka monta kertaa, että olen upean näköinen juuri tälläisenä. Itsestäni tuntuu kamalalta ja ällöttävältä, en näe muuta kuin vikaa... Ymmärrän että kehonkuvani on täysin vääristynyt, mutta käyttäydyn silti näin... Olen ns. normaalipainoinen (vaikka en ymmärrä käsitystä "normaali").
Tämä on naurettavaa. Ongelma on täysin pään sisällä. En halua elää näin. Miten saan taas kiinni normaalista elämästä, ennen kuin tämä pahenee?
Syöminen ravintoloissa tai missään seurassa/yleisellä paikalla on vastenmielistä, on jo piiiiiiitkään ollut. Syön mieluummin yksin, avomieheni mieliksi syön välillä (erittäin harvoin!) hänen kanssaan kun hän kokkaa.
Minulle on aivan sama, kuka minulle vakuuttaa ja kuinka monta kertaa, että olen upean näköinen juuri tälläisenä. Itsestäni tuntuu kamalalta ja ällöttävältä, en näe muuta kuin vikaa... Ymmärrän että kehonkuvani on täysin vääristynyt, mutta käyttäydyn silti näin... Olen ns. normaalipainoinen (vaikka en ymmärrä käsitystä "normaali").
Tämä on naurettavaa. Ongelma on täysin pään sisällä. En halua elää näin. Miten saan taas kiinni normaalista elämästä, ennen kuin tämä pahenee?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.