Haudatuksi Suomeen

Hyvä se on ajatella näitä asioita, koska kuoleminen on aika yleistä.

Minä lahjoitin ruumiini paikallisen yliopiston lääketieteen laitokselle. Suomeen muutettuani teen saman sopimuksen sikäläisen laitoksen kanssa. Minulla ei siinä vaiheessa ole käyttöä ruumiilleni, hautauskulut säästyvät ja muuten joutilaasta ruumiista on jotain hyötyä lääkäriopiskelijoille. Minusta se on ihan hyvä asia. Jos sukulaiset haluavat tuhkat muistokseen, se järjestyy, ainakin täällä, miten lie Suomessa. Tuskin minun tuhkilleni paljon kysyntää olisi, jos nyt ei joku siskoista kasvimaalleen levitettäväksi. Onhan se jonkinlaista lannoitetta sekin.

Ilman muuta kannattaa tehda testamentti jossa paitsi mita omaisuudellesi ym tapahtuu, on myos listattuna mita haluat ruumiillesi tehtavan, seka mahdolliset hautaus/siunaus ym toiveet. Ja testamentti sellaiseen paikkaan etta se loytyy kun sita tarvitaan.

Viimeinen paikka maailmassa minne voisin haluta kuolleen ruumiini on missaan Suomessa. Jos muutin sielta pois siksi etta en viihtynyt, milla logiikalla minun ruumiini pitaisi sinne vieda? Onneksi puolisolla on toivottavasti enemman sananvaltaa kuin Suomessa asuvilla sukulaisilla (joista ainoa joka varmaan haluaisi minut sinne on aiti). Jos haluaisin aikanaan paikan hautausmaalla (inhoan hautausmaita, satoja ihmisia kuolleina rivissa yleensa maan alla), eikohan se osuvampi paikka olisi kuitenkin aviomiehen vieressa. Ja silloin tulisi kanssa hieman ongelmaa miettiessa hautapaikkaa: kumpaakaan ei kiinnosta mihinkaan uskontoon kuoleminen, ja mies on asunut taalla pain maata parisenkymmenta vuotta. Isovanhempiensa hauta on parin tunnin ajomatkan paassa taalta, mika onkin sitten lahella jos katsoo missa muut sukulaiset asuu: vanhempansa asuvat noin 4 tunnin lennon paassa, veli asuu aivan toisella puolella USAa jne. Aitini puolelta sukulaiset on paaosin haudattu pienen kapykylan luterilaiselle hautausmaalle, paikassa joka minuun ei ole koskaan iskenyt, jossa en erityisemmin ole pitanyt siella asuvista ihmisista, ja kuten mainittu, en halua mitaan kirkollista pakkosiunausta tai olla kirkollisella hautausmaalla kuoltuanikaan.

Kroppa tuhkaksi kuoleman jalkeen, ja sitten eri valtameriin ripoteltuna kalan ruoaksi.

Kiinnostava ja realistinen avauksen asia, joka tosin ei ehkä tule olemaan palstan top 10 joukossa, sillä aihe on ymmärettävästi arka ja monikin mieluusti siirtää asian tuonnemmaksi ja syrjään ajatuksissaan.

Itse koen olevani melko pitkälti mailman kansalainen vaikka suomalaiset juuret ovatkin ja se on kieli, jonka parhaiten hallitsen. Suomessa en ole vuosiin käynyt. Viimeisestä reissusta taitaa olla kulunut jo seitsemän vuotta. Ihan mukava olisi jälleen käydä pohjolassa, ihan ok ja Helsinki on kaunis kesäkaupunki, mutta veri vetää aina vaan toisaalle.

Kun lentokoneet ja ilmailu kiinnostaa, niin mkäli laki sallii niin tuhkani voisi ideaali tapauksessa laskea vaikkapa pienkoneesta johonkin silloisen asuinmaani ( mikä lie ) sisäjärveen tai johonkin valtamereen, jo symboolisestikin. Vapauden lopputulema ilman uskonnollisia rituaaleja. Yksilön henkilökohtainen usko aivan ok, mutta lukemattomat eri uskonnot ainoine oikein dogmeineen, tulkintoineen ja yksilöiden kahlitsimineen onkin sitten toinen asia.

Tietysti jos lähimmäisenrakkaudellisesti ajattelee, niin voisi tehdä elinten luovuttamisesta testamentin, niin joku saisi ehkä hieman pidempään ja / tai hieman terveempänä nauttia kauniista elämän lahjasta. Silloin voisi vain toivoa lahjan menevän savuttomalle elämää ja terveyttä arvostavalle henkilölle. Voineeko elintenluovutus-testamentiin laittaa joitakin ehtoja?

Yksi tärkeä asia olisi myös hoitotestamentin teko siltä varalta, että sattuisi jokin vakava vahinko ja jäisi vain koneiden varaan ja / tai aivokuolleeksi ymv. Haluaisko keinotekoista hengissäpitämistä jatkettavan ja missä olosuhteissa ja millä ehdoilla. Hieman vaikea ratkaistava mihin rajan laittaisi, sillä lääketiedekään ei ole 100% varmaa arvioissaan ja ennusteissaan kooman suhteen. Sen suhteen on joskus virhearvioita ja harvoin myös melkoisia yllätyksiäkin, kuten alla kaunis tosielämän tarina.

"Puolalaista Jan Grzebskiä odotti joukko melkoisia yllätyksiä hänen herättyään 19 vuotta kestäneestä koomasta. Kommunistit eivät olleetkaan enää vallassa, kaupoissa oli ruokaa ja ihmiset puhuivat kaduilla kännyköihin."

- http://www.iltalehti.fi/uutiset/200706036188916_uu.shtml

Eli koetetaan elää tervettä ja antoisaa elämää mahdollisimman pitkään yrittäen kehittää silmää kaikelle hyvälle, rakentavalle ja kauniille ;-)

Ja jos pieni elämän morkkis pääsisi hetkellisesti iskemään, niin tuosta biisistä voi saada hieman potkua ;-)

Irwin Goodman - Eletään vaan vaikka piruuttaan:

- http://www.youtube.com/watch?v=IuTUMD-WzlM&feature=related

-

Kiitos upeista vastauksista rakkaat kohtalotoverit ;)
Aika lailla samoin ajattelevia löytyy muista ulkosuomalaisista. Se on kiva huomata. Kiitos!

Aiheeseen sopivasti liityvä kiinnostava artikkeli, joka samalla muistuttaa ja auttaa proirisoimaan elämän oleellisimpia asioita, jotka voivat arkikiireissä ja maailman "markkina-show-kulutus-humussa" jäädä hieman taka-alalle.

Toisinaan tekee hyvää pysähtyä hetkeeksi miettimää, tunnustelemaan ja kartoittaman elämänsä suuntaviivoja ja todellisia tarpeita.

"Näitä viittä asiaa ihmiset katuvat eniten kuolinvuoteellaan"

"Vuosia parantumattomasti sairaita hoitanut sairaanhoitaja kertoo, mitä asioita ihmiset katuvat eniten hetkeä ennen kuolemaansa."

- http://www.studio55.fi/hyvaolo/artikkeli.shtml/1410430/naita-viitta-asiaa-ihmiset-katuvat-eniten-kuolinvuoteellaan

-

Ai joo, yhden oleellisen asian taisin unohtaa. Siis hautajaiset tms.
Onneksi monet (nuoretkin) miettivat ja uskaltavat ilmaista mita haluaisivat, jos jouduttaisiin jarjestamaan heille hautajaiset.
Isani ilmaisi toiveensa ja niita noudatettiin. Samoin ilman muuta toivon, etta aitini jattaisi jonnekin loydettavaksi tarkat toiveensa. Mieheni isa haluaa aikanaan tuhkansa heiteltavaksi alas tietyilta kallioilta Skotlannissa (tuhkan kuljetus on muuten logistiikan kannalta paljon helpompaa: ei paina paljon mitaan, ja sen saa kuljettaa kasitavaroissa lentokoneessa).

Serkkuni ja setani haluavat sellaiset hautajaiset etta sinne ei paasteta ketaan suruvaatteisiin (musta tai valkoinen) pukeutuneita, ja siella ei saa olla surullinen. Eli varia paalle vaatteisiin, ja positiivisesti muistellen kaveria ja yhteista aikaa.

Ja se etta pitaa jonkun muistotilaisuuden.. eihan siihen tarvitse ruumista tai koko ruumista jos joku haluaisikin pitaa jonkun muistotilaisuuden eri puolella/puolilla maailmaa. Riittanee maaritella kuka voisi pitaa sen muistotilaisuuden, ja minkalaisen. Eli vaikkapa ei mitaan uskontoa tai uskonnollista eika mitaan rukuoksia tai siunauksia. Pukeutukoon niin kuin haluaa (tai vainajan lempivareihin jos on tms) jne.

Kirjoitin viimeisen tahtoni Facebook-sivulleni postaukseen, jonka laitoin näkymään vain sisaruksilleni pa parille läheiselle ystävälleni. Otin ensin kuvan tulostetusta ja allekirjoittamastani paperista ja sitten panin kommentiin sen tekstin uudelleen sekä lisäyksiä ja täydennyksiä. Niitä voin tehdä myös myöhemmin.

En nyt keksinyt parempaa tapaa hoitaa asiaa. Toivon vain, että joku läheisistä muistaa tuon, jos ja kun asia joskus tulee ajankohtaiseksi.

visiin jo suurin osa tuhkataan tais olla perätä 70% ellen nyt pahasti erehdy niin helsingissä
tais olla niin..jos miettii niin omat tuhkat saa levittää suomen metsiin,jonnekin erä maa paikkaan voi olla aika kova juttu.

Minäkin haluan tuhkauksen ja että tuhkani viedään maahan mistä hiljattain palasin Suomeen. Olen jo jutellut kyseisen maan Crematorium henkilöiden kanssa että tuhkani laitetaan heidän muistojen puistoon, missä heillä on vaimoni muistolaatta.
Elämän juhliminen on yleistä ja jopa ennen aikaisten hautajaisten pitäminen on mahdollista monessa maassa.

Minä olen sanonut, että tuhkaus on aivan ehdoton, haluan sen "varmistuksen". Mutta joo, voit itse etukäteen jo omat hautajaisesi järjestää, eli menet hautaustoimistoon tms. tekemään viimeisen tahtosi. Suomessa ainakin mereen hautaus onnistuu joissakin kunnissa, mutta uurnassa ei siis levitellä niitä tuhkia.
Isäni on tuhkattu, ja haudattu uurnalehtoon uurnansa kanssa, silloin ei täällä kunnassa mereen hautausta saanut edes. Pappia ei tullut, kun ei kuulunut kirkkoon, eikä halunut, en halua minäkään. Kyllä omaisten pitää viimeistä tahtoa kunnioittaa, nukkuisivat yönsä paremmin, sinunkin jälkeen.

Haluaisin tuhkauksen. Tyttäreni ei pidä ajatuksesta, joten hänen tahtoaan noudatan, koska hänhän tänne jää suremaan. Hän ei pidä polttamisajatuksesta. Pitää sitä raakana toimenpiteenä.

...niin paskaks vaan ja palamaan.

eiks oleellisempaa olis miettiä missä aikoo viettää iäisyytensä? Vaihtoehtojahan on kaksi,Oma valinta.

Aika janna kysymys, ma en ole tata niin kamalasti miettinytkaan.. Mutta toisaalta ahdistaa ajatus siita, etta tavallaan eloton ruumis pistetaan johonkin arkkuun jne, vaikka eihan sita siina vaiheessa mitaan itse enaa kykene ajattelemaan, kun on kuollut. Kuitenkin myos tuhkaus kuulostaa oksettavalta, silla siinahan ruumin (tai osa sitia) ns. poltetaan, hyi. Ja kuolemaan joka tapauksessa joutuu.. Ahdistaa...

tuhkana tuuleen .......

Kannattaa käydä läheisten kanssa "ilman aikoisia" keskusteluja, mikäli vakaa halu toimia tietyllä tapaa... toki oma testamentti hyvä olla olemassa...tiedotettuna lähimmäisilleen.Näin itse toimin.

Sinä päätät miten sinut haudataan, hyvä se on silti varmuuden vuoksi kirjata ylös, mutta ei siihen lakimiestä tarvita, itse voi laatia kyseisen paperin ja siihen pari todistajaa, jotka voivat todeta sinun tehneen sen täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Vainajan tahtoa pitää noudattaa, se on ikivanha kirjoittamaton laki (tai en tiedä, vaikka olisi kirjoitettukin pyhään kirjaan), sitä ei rikota omaisten toimesta.

Lain mukaan on velvollisuus kunnioittaa vainajan katsomusta ja toiveita hautaamisessa

Lähiomaisesi ovat aivan oikeassa!
Vaikka olisit ateisti, niin tosiasia on kuitenkin se, että Kaikkivaltias on luonut sinutkin kuvakseen ja Hänen kuvansa polttaminen on Hänen häpäisyään!

Polttohautauksessa ihmisen luut poltetaan kalkiksi ja luemme Raamatusta yhden sellaisen esimerkin seurauksineen:

Aamos 3:1-3
1. Näin sanoo Herra: Mooabin kolmen rikoksen, neljän rikoksen tähden minun päätökseni on peruuttamaton. Koska se on polttanut Edomin kuninkaan luut kalkiksi,

2. sentähden minä lähetän tulen Mooabia vastaan, ja se kuluttaa Kerijotin palatsit. Ja Mooab kuolee sodan melskeessä, sotahuudon ja pasunan pauhinassa.

3. Ja minä hävitän tuomarin sen keskeltä, ja kaikki sen päämiehet minä tapan yhdessä sen kanssa, sanoo Herra.
...

Ps. Olen kirjoittanut omaan testamenttiini, että kuoltuani minut pitää haudata halpahintaiseen ruumisarkkuun ja maksaa hautapaikka 20 vuodeksi. Minun omaiseni näet kannattavat polttohautausta...

itseäni ei kiinnosta paskaakaan tulla haudatuks jossain muistotilaisuudessa missä kaikki maailman tutut revitty itkemään ja suremaan johonkin saatanan kirkkoon. haluan että mut heitetään ilman arkkua kuoppaan. ei mua kiinnosta jättää jälkeläisille mitään kalliita sellasia maksettavaksi enkä koe mitenkään epäkohteliaaksikaan a) koska olen vain yksi ihminen maailmassa b) ihminenkin on eläinkunnan yksi paska elukka vaan muiden joukossa

Minua ei kiinnosta mitä jätän jälkeeni, se on mielestäni merkityksetöntä. Kaikki ihmiset jotka sinut tunsivat katoavat joskus. Jos jäit historiaan, katoaa ihmiskuntakin joskus.

En näe pointtia välittää siitä pisteestä eteenpäin kun minua ei ole.

"Kun kuolet, katoat olematon, ei sinua koskaan ollutkaan."

Minä ainaskin tein hoitotestamentin ja testamentin johon liitettiin toivomus että tehdään tuhkaus ja ne viedään uurnalehtoon johon äitinikin vietiin ylihyvä juttu siellä saa käydä viedä kukkia ja kynttilöitä eikä jää sukulaisten riesaksi.

Ehdottomasti haluan tuhkauksen, en halua joutua matojen ja ötököiden syötäväksi.
Laittakoot sitten tuhkani minne osaavat. Siunaamis tilaisuudet eivät vois vähempää kiinnostaa, eli ei mitään uskonnollisia lurituksia ja virsiä. Enkä tykkää siitäkään, että kaiken maaliman tassun kuluttajat tulevat ryystämään kahvia vuokseni, mulle tärkeintä on,että ne omaiset ja kaverit, jotka haluavat minua nähdä ja olla kanssani, niin tekevät sen hengissä olo aikanani, eli ei kahvituksia. Paperille tulen kaiken toiveeni laittamaan aikanaan ja muitten omaisten mielipiteillä ei ole mitään merkitystä!!!

Täällä on tehty testamentilla ja viimeisellä tahdolla kaikki harvinaisen selväksi..
Tiedän myös että toivomuksia kunnioitetaan.. eivät ole koskaan kyseenalaistaneet.. Saattajina omat lapsoset perheineen.. Arkku. kukat., kipaleet. päätän itse koska ne minun viimeset bileet.
Normaalisti kuoppaan.. sukusellaiseen. Sen jälkeen syömään hyvin ja muistelemaan mamia.. Siinä se lyhykäisyydessään. Näitäkin asioita kannattaa pohtia ajoissa..koskaan ei tiedä koska se viimeinen päivä on..huono enää pilvenreunalla miettiä ja arvostella...

Olen testamentin ohella laatinut tästä dokumentin: tuhkaus halvimmalla mahdollisella tavalla ja tuhkan sirottelu mereen. Ei mitään muistomerkkejä mihinkään. Oikeastaan mitään muistotilaisuuttakaan ei tarvita, tosin suku alkaa käydä sen verran pieneksi, että tuskinpa sellaista muutenkaan tulee aikanaan olemaan.

Haluan jättää jälkeeni ihmiskunnasta vapaan Maapallon, joka pelastuu kun viimeinenkin ihminen on kuollut sukupuuttoon.

Minä vakavan sairauden myötä olen kertonut omaisilleni, miten. Paitsi, että olen tervehtynyt ja nyt vaikka työkunnossa.

Kerroin, että minut, jos kuolen saa panna pahvilaatikkoon, niitäkin löytyy hautaustoimistosta. Ja sit eikun polttouuniin.

Tuhkista sanoin, että jos mahdollista johonkin järveen. Mutta varmaankin tulee kielto siitäkin.
Tuulet tuhkankin vievät. Sinne olisi mennyt ja menee jossakin vaiheessa. Tuhkasta ihminen on syntynyt.... ja sinne kuoleman jälkeen taas palajaa.

Mutta, kuten sanottu lähellä oli. Mutta tarina on tosi.

Kuoleman jälkeen odottaa taivas rakastavan Jumalan yhteydessä Jeesuksen sovitustyön ja Häneen uskon perusteella, tai iankaikkinen kadotus ilman rakkautta, eikä sieltä ole pois pääsyä koskaan.

Tuhkauskin maksaa. Siinäkin pitää ostaa arkku ja ne maksavat n. 600 e halvimmillaan. Rahan haaskausta.

Sit ku täält lähen, ni mulle ihan v****n sama mitä sen jälkeen.

Olen jo hautani valinnut ja osin kaivanutkin itse. Poikani..4. kpl. ovat sen hyväksi todenneet. .. Poltetaan ja tuhkani haudataan juuri sinne. Se on heille kunnia asia että, ÄIJÄN viimeistä tahtoa noudatetaan. Aion eläissäni hoitaa kaikki kustannukset poltosta ym. kustannuksista, ettei heille tule hirveitä maksuja arkusta ym.- Vain pienen puun taimen, jos haluavat siihen päälle istuttaa. Sehän voisi tuoda uutta elämää. Jumaluus- asiaan en usko .. enkä edes .. Alkuräjähdykseen. Nehän ovat vain pelkkiä " TEORIOITA ". Hän .. joka haluaa tietää kaikesta kaiken.. , voi ottaa yhteyttä ja kysyä tarkemmin .. mieluiten kirjeellä minulle. Niilo Koivisto 95590 Tornio. Vastaan vointini mukaan. Nykyisin työkyvyttömyyseläkkeellä oleva.. pidä kiirettä.

Haluan että minusta puristetaan kiiltävä, kaunis ja monen miljoonan arvoinen timantti.

No voihan sitä ajatella näinkin. Minulle pitää hautajaiset tehdä kulkueen kanssa,kuukauden maahanpolkijaiset siihen päälle. Surra pitää vuosi sen jälkeen. Iloista naamaa ei näyttää kahteen vuoteen. Maahanpolkijaisissa pitää syödä niin että napa ratkee ja kahvia päälle kakkujen ja monien herkkujen kassa.Puheita pitää suoltaa pariviikoa,virsiä laulaa puoli vuotta. Itkijämummot valittaa haudalla,alvariinsa. Arkuun pitää mahtua kulkupelit ja vermeet rahaa käteisenä,eikä mitään katteetomia sekkejä.Muistomerkki pitää väsätä niin iso että näkyy toiseen pitäjään.Että näin vaatimattomasti ne polkijaiset on tehtävä.
No ainoo etu on että en itse ole murehtimassa että miten ne sen tekee ja hommat hoitaa.
Vai meneekö kiville niikuin tämä muukin oleminen.....................tä.

Mut poltetaan jengi sjungaa samalla .Reijo Kallion stygin. Haihtunut on kuin tuhka tuuleen. Sit ku gundi stiggaa botskinlaidalta tuhkat Suomenlahteen nii sjungataan Katri Helenan .Mun sydämmeni tänne jää. Sit on muistobileet kesämestan tuvassa (ulkosaaristo) siel folkka divaa borgat ja skrudaa baislarit heittää läppää mun jutuista , mä tsittaan pilvenreunalla kuuntelemassa ja griinaan messissä . Sielt mä siirryn mun uuteen jobiin joka on Pohjanmaalla isossa-tuvassa Käkikellona tai sit hienoon hoteliin naistenvessaan bideeks.

Kyllä vainajan tahtoa pitää kunnioittaa, joten laitapa toiveesi paperille.

Niitä tuhkia ei sitten enään nykyisen lain mukaan saa sirotella mihin haluaa...

mInä en voi sietää jotain vitun tuhkausta, Haudata ihminen pitää, että omaiset voivat käydä katsomassa ja muistelemassa, kun tuhkataan, ihmisestä ei jää mitään merkkiä olemassaolosta, en tajua kuinka jotkut haluavat tuhkauksen.

Jotain sellaista, joka on ja elää, vaikka minä en enää ole enkä eläkään.

ihan samalla voi käydä haudalla muistelemassa kun on tuhkattu, hauta sekin on :) isäni on tuhkattu ja nyt hiljattain oli äidin vuoro, uurnan laskua odotellessa vielä. Uurnan mukaan tulee hänen rakkain korunsa mikä tiputetaan sekaan kun uurna on meillä. Hautakivi on massiivinen, sinne muutkin meistä on ajan tultaessa laitettava, haudalla itsekkin käyn viemässä kynttilöitä ja kukkia. Arkku on ostettava aina ja se on minusta haaskausta, halvimmat on alle 400e:n ja kalleimmista en tiedä. Eli kun kuolet, menet arkkuun, joko sen kanssa maahan tai sen kanssa krematorioon. Näin se menee, äitini oli järjestänyt paperille kutsuvieras listan, ym mitä hän tahtoi siellä tapahtuvan, näin me hänen tahdostaan tehtiin. Itselleni ajattelin myös laatia kirjeen missä on tärkeimmät seikat ajasta sen jälkeen kun minua ei enään ole.

Minä testamenttaan ruumiini nykytaiteen museolle. Pyydän heitä muumioimaan minut ja asettamaan ruumiini eteiseen vieraiden hämmästeltäväksi. Haluan näin tuoda esille ihmisen kuolevaisuuden urbaanisoituvassa nyky-yhteiskunnassa. Kaulaani ripustettakoon kello, joka kertoo, että aika kuluu eteenpäin ja muumioituminen voi olla lähempänä kuin huomaakaan.

Minä en halua "palata kotiin" kuolemani jälkeen, eli en halua että ruumiini tuodaan takaisin Suomeen ja haudattaisiin synnyinseurakuntani kirkkomaahan sukuhautaan enkä sen paremmin mihinkään muuallekaan.

Minä lähdin Suomesta jo yli 20 vuotta sitten, eikä mieli ole tehnyt palata takaisin. Eikä minua myöskään saa viedä sinne väkisin edes kuoltuani! Tätä on omaisteni niin vaikea ymmärtää.

Yhtä vaikea heidän on ymmärtää, etten ole enää kristitty. Minä erosin Suomen evlut-kirkosta heti tultuani täysi-ikäiseksi: peruin uskontunnustuksen ja julkisessa seremoniassa kielsin Jumalan. Eli enää en ole hänen luomansa enkä millään tavalla hänen vaikutuksensa alainen. Kuoltuani en päädy Taivaaseen tai Helvettiin, vaan materiani ja energiani palaavat luonto-äidin helmaan ja se saa kierrättää ja uudelleenkäyttää ne haluamallaan tavalla.

Minä haluan, että ruumiini jää siihen maahan, jossa kuolen, vaikka se tapahtuisi jopa lomamatkalla. Minulla kun ei ole kotimaata eikä isänmaata vaan miellän itseni maailman kansalaiseksi.

Mitä hautaustapaan tulee, niin sama kuin monella muullakin eli tuhkaksi mahdollisimman halvalla ja tuhka siroteltavaksi luontoon ilman mitään pappien höpinöitä ja kakkukahveja tai muitakaan seremonioita. Jos jotain pitää olla niin sitten voisi yhden tiibetinbuddhalaisen munkin hankkia mumisemaan mantrojaan punakeltainen kaapu päällä. En minä niihin usko, mutta kauniilta ne kuulostavat.

=======================================================
P.S. Tätä ulkosuomalaiset-palstalla ollutta viestiketjua näköjään vähän yksipuolistettiin tuolla etusivulla. Alun perin ei ollut kysymys pelkästään tuhkaus vs. arkkuhautaus-asiasta vaan myös siitä, MIHIN me ulkosuomalaiset haluamme tulla haudatuiksi.

Olisi siis kiva kuulla tiedän suomensuomalaisten mielipiteitä siitä, haluaisitteko antaa maailmalle lähteneen perheenjäsenen tai ystävän jäädä sinne myös kuoltuaan.
===========================================================

Minun juttu alusta loppuun saakka.. Mutta näin se on.

Se on sinun toiveesi. Ja se pitää myös toteuttaa.

huolimatta siitä tuhkataanko vai haudataanko niin arkku pitää ostaa ja tilaisuus järjestää, ei siis rahallisesti säästä yhtään....jälkeläiset voi sitten nakella tuhkat minne haluaa.....sinne taivaan tuuliinn...niin minkin haluaisin

Tuhkausta ja maahautaustakin varten on onneksi Suomessakin saatavissa edullisia ekoarkkuja. Yksi valmistajista mm. http://www.ekoarkku.fi/

aivan sama, se on sen ajan murhe, hehh

Kirjoitan viimeiseen tahtoon, että haluan tulla haudatuksi joko Gizan suureen pyramidiin tai Kremliin heti O.W. Kuusisen viereen!

Oletamme saavamme hyviä kirurgipalveluja, jos niitä tarvitsemme. Harvat tulevat ajatelleeksi, että jollakin niiden lääkäriopiskelijoiden on harjoiteltava, ettei heidän ensimmäinen elävä potilaansa olisi heidän ensimmäinen leikkauskohteensa. Huh huh!

Olen lupautunut luovuttamaan elimeni toisille varaosiksi, mutta vain, jos koko keho ei jostain syystä kelpaa lääkäriopiskelijoiden leikattavaksi. Siis ensisijaisesti toivon, että minulle tarpeettomasta ruumiista on hyötyä tällä tavalla. Omaisten mielipidettä kuullaan, eikä ruumista kuulemma oteta vastaan omaisten vastustaessa. Olen kuitenkin tehnyt testamentissani selväksi, että jos toiveitani ei noudatettu, omaisuuteni menee määräämääni hyväntekeväisyyteen, ei sukulaisille.

Minulle kuolema ei ole ahdistava ajatus. Rakkaan kuolema tuottaa surua, mutta oma kuolema pelkästään harmittaa, jos joutuu lähtemään ennen aikojaan, mutta kukapa tietää, mikä olisi sopivampi aika kenellekin?

Pelkkä ajatuskin kuolemasta, siis kenenkään läheisen kuolema tai oma kuolema pelottaa jo niin paljon että sen ajattelimen tuottaa tuskaa. Kuitenkin minäkin olen kuolemaani miettinyt ja tullut siihen tulokseen tässä vaiheessa että sisäelimeni saa käyttää parempiin tarpeisiin ja haluaisin että minut haudataan jotta on sitten se konkreettinen paikka missä " minä" olen. Mitään suuria juhlia en halua. Ja haluaisin että muisteltaisiin kaikkea hyvää ei niinkään mitään " itkujuhlia" vaan että tarjolla olisi minun lempiruokiani minun lempimusiikkiani että tavallaan ne olisivat viimeiset MINUN juhlani mutta pienellä budjetilla ja tietenkin Suomeen minut tulisi haudata koska täällähän olen syntynyt. Testamentin kirjoitan melkein joka vuosi jotta se päivittyisi tai no eihän minulla vielä tässä vaiheessa ole paljon testattavaa mutta varmuuden vuoksi koska eihän sitä koskaa tiedä milloin kuolema koputtaa ovelle.

Juu,testamentti pitäisi päivittää,aina tulee uusia asioita,yhä enempi ettei sukulaisille mitään.
Eivät muuta kun kyttäävät nytkin,liikeniskö tädiltä rahaa hunsvottielämisen kuluihin ja laskujen maksuun.
Siinä haukkaavat pitkän p....n.

Tuhkina mereen,koiran tuhkat mukaan ja sen pituinen se.
Ei lauluja,vain hautaustoimiston väki mukana.

Minä kyllä olen menossa kuolemani jälkeen niin iloiseen paikkaan (kyllä.. taivaaseen), että en haluaisi hautajaisteni olevan mikään kaavamainen surujuhla. Suomessa ei ole kovin IN uskoa taivaaseen tai muuhun "hölynpölyyn". Olen kait niin blondi, että haluaisin bileitten jatkuvan vielä parempana tuonpuoleissakin. Perhelläni ja suvullani on tietysti oma sanansa sanottavana, miten he haluavat jättää jäähyväiset.

Monen laulajan levyt soivat yhä radiossa heidän jo kuoltuaan ja he jopa esiintyvät
telkkarissa omien hautajaistensa jälkeen.
Omaiset voivat saada teosto tuloja myös taitelijan kuoltua.
Moni mittaamattoman / korvaamattoman arvokkaita tauluja maalannut on kuitenkin
kuollut köyhänä muttei heidän "managerinsa" eikä "henkiläkkärinsä".
Siis rahassa mittaamattoman.
Eräitten haudoista muodostuukin "pyhiinvaelluspaikkoja".

Mielestäni oman toiveen tuhkauksesta tai arkkuhautauksesta voi kirjata esim. testamenttiin/"viimeiseen tahtoon" ja kertoa lähdön varalta hautauksesta aikanaan päättämään jääville omaisille. Hyvin perusteltuna omaiset varmasti ymmärtävät valintasi tärkeyden, eri asia on onko heillä halua tai mahdollisuutta toteuttaa toiveitasi tuhkan sijoituksesta, joita voi mielestäni myös tuohon dokumenttiin kirjata.

Mielestäni omaisilla on oikeus päättää tuhkasi lopullisesta sijoituksesta - haudataanhan tuhkauurnakin useimmiten "kotimaan multiin" oman seurakunnan kirkkomaalle tai yleiseen uurnalehtoon, mikäli sellainen on omaisten kannalta sopivassa paikassa. En tiedä, säilyttääkö joku todella uurnaa tuhkineen kaikkineen takan reunuksella "ettei tarvitsisi luopua rakkaastaan lopullisesti", mutta tuhkan sirottelun/pelkän tuhkan hautaamisen jälkeen uurnaa voi varmaan pitää muistoesineenä ja muistaa rakastaan aina siellä missä uurnakin on. Muistelun ja surun mahdollisuus seuraa aina mukana.

Mielestäni on sopivaa ehdottaa tai toivoa myös persoonalleen sopivaa tuhkan levitystapaa, esim. elämäntyönsä maatilalle tehneenä "omaan peltoon" (josta EU on varmaan eri mieltä), mutta esimerkiksi 'kesäpaikan kukkapenkkiin leskeksi jääneen iloksi kukkia kasvamaan' kuulostaa kauniilta ajatukselta ja viimeiseltä rakkaudenosoitukselta! Tai pihaan yhdessä istutetun tammen juurelle! Joku taas voi kokea tärkeäks viedä rakkaansa tuhkat Thaimaahan, jonne heidän haaveilemansa häämatka ei koskaan toteutunutkaan ja varallisuus mahdollistaa seb matkan tehdä (tosin tulliviranomaisilla voi olla oma sanottavansa ihmistuhkan maahantuonnista).

Kohtuuttomalta vaatimukselta taas kuulostaa testamenttiin kirjattu toive Alpeille tai Karibian tuuliin sirotellusta tuhkasta, jos henkilö ei ole siellä koskaan käynyt eikä henkilö ole eläessään ilmaissut omaisille paikan merkitystä itselleen. Tai suremaan jääneellä itsellään ei ole toivottuun paikkaan minkäänlaista tunnesidettä. Lisäksi matkakustannukset ja suremaan jääneistä kaukainen paikka saattaa tuntua raskaalta, koska muistotilaisuuskin maksaa eikä täällä koto-Suomessa sitten välttämättä olisi fyysista paikkaa, kuten hautakiveä, suremiselle.

Toisaalta menetettyä omaista tai ystävää voi surra ja muistella ihan missä vain ja monessakin paikassa, ei sen tarvitse olla välttämättä uskonnollinen paikka.

EsimerkiksI:

* mikä tahansa paikka, josta on yhteisiä muistoja edesmenneen kanssa, vaikka ruuhkainen aamubussi, jolla taitoitte yhdessä matkaa!
* poisnukkuneen lempipaikkana toiminut pihakeinu tai laiturinnokka
* luonnonystävän rakastama valoisa kukkula lähimetsän siimeksessä (edellyttäen että muistajana itsekin rakastat luonnossa samoilua)
* poisnukkuneen rakkaudella perheelleen kunnostama pihasauna tai vaikka uuden kotisi olohuone, jonka nurkassa/seinällä/pöydällä komeilee edesmenneen rakkaasi tekemä tai suuresti rakastama esine.

Itselläni on melko harvinainen vaiva, ja olenkin ajatellut, että tulen testamenttaamaan ruumini lääketieteelle. Näin minun kivuliaasta elämästä ja taistelusta olisi edes jotain hyötyä.

Nyt kuin luin tuota ohjeistusta ruumiin testamenttaamisesta, niin siellä sanotaan, että testamentti raukeaa, jos vainajalle tehdään ruumiinavaus.

Onko siis kuoltava luonnollisesti? Jos teen itsemurhan, niin tehdäänkö minulle automaattisesti ruumiinavaus? Koko homma menee pieleen, jos ruvetaan tutkimaan, että mihin olen kuollut. Pitääkö minun laittaa joku lappu kaulaan, että olen tehnyt itsemurhan, älkää tehkö ruumiinavausta, minulla on se ja se vaiva, ja toimittakaa minut xxx paikkaan?

http://www.city.fi/artikkeli/Testamenttaa ruumiisi l%E4%E4ketieteelle/2628/

Helsingissä krematointi on jo yleisin hautausmuoto (79% vuonna 2009). Koko maassa krematointiprosentti on pienempi (37%), mikä selittyy osin krematorioiden puuttumisella monilla paikkakunnilla sekä varsinkin Pohjois-Suomessa esiintyvällä krematoinnin vastaisuudella.

http://www.krematorio.com/


Kyseessä on osin ikäpolvikysymys: esim. äitini ei hyväksyisi kohdallaan krematointia "Se kun kuulostaa niin lopulliselta". Itselleni helsinkiläisenä ja kirkkoon kuulumattomana krematointi on jopa se parempi vaihtoehto.

Eli tuhkaksi vain tämäkin ateisti!


Kysymys krematoinnista on osin myös uskonnollinen: myös ev.lut. kirkkomme suhtautui vielä 1800-luvun lopussa krematointiin kielteisesti.

Piispa Mikko Heikka paheksui vielä 2000-luvulla ihmisten lisääntynyttä krematointia: "ihan kuin ehdoin tahdoin haluaisivat vaikeuttaa ruumiin ylösnousemusta (Viimeisellä Tuomiolla)"

Itse ainakin vältyn Isä Julmalan suunnittelemalta Tuomiopäivän kidutukselta, kun tuhkatussa ruumiissani ei ole mitä kiduttaa.

:D :D

tuhkaus se pitää olla mä ainakin haluan et saan tuhkana lentää vaan ja mereen todellakin :)

Mitenkäs se pappi englanniksi hautajaisissa sanookaan?

"Ashes to ashes"

http://www.youtube.com/watch?v=CMThz7eQ6K0&ob=av2n

"I´m happy
hope you are happy, too"

:)

Minkäs vainaja sille voi, jos perilliset päättävät toimia oman päänsä mukaan. Auttaisiko kummittelu-uhkaus?

- -

Itse olen testamentannut ruumiini joskus 1980-luvulla anatomian laitokselle, joten pienimuotoinen siunaustilaisuus pidetään sen kappelissa, jos kuolen Suomessa ja laitoksella sattuu olemaan tarve oppimateriaalista. Kun testamentit näyttävät lisääntyneen, todennäköisesti lähtöseremoniat käynnistyvät krematorion tiloissa.

Tuhkan saa sirotella mihin vaan, mutta EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA vesistöä likaamaan.

Läheisille ja ystäville järjestetään kestit, viimeiset monista hauskoista juhlistani. Suurten kukkakranssien ja puheiden sijasta haluan, että paikalle tulevat muistelevat hauskoja yhteisiä hetkiä, hassuimpia yhdessä koettuja sattumuksia ja/tai omia hölmöjä kommelluksiani.

Uskon, että "luvalliset" naurunpurskahdukset ja yhdessä jaetut hauskat muistot helpottavat rakkaimpieni surua ja tekevät kaikkien olon paremmaksi. Juhlitaan elettyä elämää ja tuetaan harvoja todellisia surijoita.

Kuolema on luonnollinen päätös tälle elämälle ja itse olen silloin jo lähtenyt turvallisin mielin viimeiselle tutkimusmatkalleni kohti kaunista tuntematonta, johon olen pari kertaa saanut kurkistaa. Tai olen vain yksinkertaisesti häipynyt tuhkana tuuleen.

Olen 32-vuotias mies ja tehnyt hautaustestamenttini jo vuosia sitten. Vaikka itse työskentelenkin osittain hautausalalla ja olen joutunut palvelemaan omaisia myös uurnahautaukseen liittyvissä asioissa niin minun kristillistä maailman- ja elämänkatsomustani vastaan se sotii. Minusta se ei ole teologisesti, moraalisesti eikä eettisesti oikein.
"Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun on jälleen" tuleman, sanotaan Raamatussa. Ja edelleen; "Herran on maa ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja ne jotka siinä asuvat".
Polttohautaus eli tuhkaus on ihmisen maallisen ja ajallisen olemuksen hävittämistä pakanallisin menoin. Ennen muinoin noidat poltettiin roviolla koska haluttiin varmistua siitä ettei heidän maalliset jäänteensä "heräisi eloon". Koska kristinuskossa yksi merkittävimmistä kulmakivistä on usko yleiseen ylösnousemukseen ja ihmisten ruumiillisen todellisuuden palauttamiseen aikojen lopussa niin silloin tähän uskoon nojaten meidän tulee kunnioittaa ruumiitamme siinä määrin ettei niitä "tuhota" lopullisesti vaan ylösnousemususkon myötä me saatamme maahan sen mikä on maasta otettu. Tämä ruumiillinen ylösnouseminen tapahtuu "Jumalan muistista" eikä niistä jäänteistä jota maaperään jää. Mutta silti se on Jumalan luoman ruumiin kunnioittamista että vainaja kätketään maan multiin, kallioon tai muuhun sopivaan paikkaan, kokonaisena ihmisenä, sellaisena kuin hän oli eläessäänkin. Miten meillä voisi olla pyhien ihmisten reliikkejä jos heidätkin olisi poltettu heidän kuoltuaan?
Koska ihmisen tuhoaminen ja hävittäminen tuhkaksi on Saatanallinen ja luonnoton tapa, niin siitä johtuen esim. Natsi-Saksan okkultistinen hallintojärjestelmä käytti tätä menetelmää tuhotessaan Juutalaiskansaa.
Suotavaa olisi että Jumalalle erityisesti omistautuneiden ihmisten ruumiit myös balsamoitaisiin ja pyrittäisiin säilyttämään mahdollisimman hyvin sukupolvilta sukupolville. Samoin sellaisten ihmisten ruumiit jotka ovat tehneet erityistä hyvää ihmiskunnalle kuten Lenin. Toisin kuin yleisesti ymmärretään; Vladimir Lenin ei suinkaan ollut ateisti kuten hänen oppi-isänsä Karl Marx, joka hänkin muuten oli alkujaan pappisseminaarin oppilaita mutta myöhemmässä vaiheessaan kääntyi ateistiksi.
Lenin oli sielultaan ja mieleltään ortodoksikristitty joka teki ristinmerkin aina vaaran uhatessa. Hänen jälkeinen Neuvostoaika ja Stalinin toimet ovatkin sitten jo asia erikseen.
Ja vielä arkkuhautauksen ja tuhkauksen hintuvuudesta. Tuhkaushautaus on ehdottomasti kalliimpi "hautaustapa" kuin perinteinen arkkuhautaus. Toki uurnapaikka on arkkupaikkaa edullisempi mutta kaikkia muita ylimääräisiä kuluja tuhkaukseen liittyen sitten tuleekin. Arkun lisäksi pitää hankkia uurna, maksaa tuhkausmaksu krematorioon, ja jos omalla paikkakunnalla / lähikirkon/kappelin yhteydessä ei ole tuhkaamoa, joutuu hautaustoimisto kuljettamaan vainajan siunaustilaisuuden jälkeen krematorioo ja sieltä edelleen takaisin vainajan kotipaikkakunnan seurakuntaan ja tästä hautaustoimisto ottaa tietenkin maksun. Uurnat maksavat keskimäärin 200-400 euroa, tuhkausmaksu on noin 150 euroa ja vainajan sekä tuhkan kuljetukset matkasta riippuen 100-500 euroa. Uurnapaikan hinta on noin 70 euroa ja arkkupaikan 180 euroa. Mutta näitä muita oheiskuluja tuhkaamiseen liittyen tulee usemman sata euroa lisää.
Ja vielä; minusta kirkkoon kuulumattomien pitäisi maksaa hautaustoimiveroa ja perustaa siviilirekisteriin kuuluvien vainajien säilytyspaikat, hautausmaat ja hyvästijättöhuoneet. On kohtuutonta ja väärin että kirkkoon kuuluvat ihmiset maksavat kirkkoon kuulumattomien hautausmaiden ja kappeleiden sekä kirkkojen ylläpidosta ja henkilökuntien palkasta.

Minä haluaisin myös tuhkauksen ihan siksi, että jäljelle jäävillä vähemmän vaivaa haudan hoitamisesta yms. Minusta vainajaa voi muistella muullakin tavoin kuin haudalle kukkia viemällä. Toki toivon, että lapseni minut muistavat senkin jälkeen, kun aika minusta jättää. Käytännössä vaan on niin, että lapsenlapset vielä muistavat, mutta sen jälkeen pitää olla jo todellinen suurmies, jotta muisto eläisi sukupolvilta toisille.

Olen samaa mieltä edellisen kanssa, että kirkkoon kuulumattomien olisi hyvä joutua maksamaan jonkinlaista veroa, koska jokaikisen ruumis pitää jollain tavalla kunniallisesti ja arvokkaasti "käsitellä" olipa se sitten hautaamalla tai tuhkaamalla.

Haluaisin, että kuolemani jälkeen kuitenkin pidettäisi kunnollinen muistotilaisuus, jossa minulle voi ns. jättää viimeiset jäähyväiset. Jos olen vähääkään varoissani kuollessani, niin mielelläni kustantaisin oikein kunnon sapuskat, leivoskahvit jne, jotta ihmiset voisivat hyvillä mielin muistella minua. Hautajaisissani tulee kuitenkin olemaan niin vähän ihmisiä, että mielelläni maksaisin hautajaisvieraille tarjoamiset ns. viimeisen päälle.

Minä justiin kävin valkkaamassa itelleni hautapaikan, oli mutakin asiaa seurakuntaan. Se on ihan iisiä.
Arkun saavat sitten muut huolehtia aikanaan.
Tuhkaa ei voi eikä saa ripotella minnekkään vaan se säilytetään uurnassa jonkun takan reunuksella. Toki ei mikään instanssi valvo mitä sille tehdään... vinks vinks...

Mieheni kuoli yllättäen ja nuorena, hälle järejestin sadan hengen hautajaiset , niille tuli kaikkine päivineen hintaa noin kymmenen tuhatta euroa.

Keskos-serkkuni kuoli joku viikko takaperin, tuhkattiin peheen kesken ja hinta varmaan vain satasia.

Jätä joku toive vaikka kirjahyllyyn, taikka sitten voit viedä sen seurakunnallekkin.

Ajassamme kuolema on siirretty piiloon. Teoriassa voi silloin ajatella itseään ongelmajätteenä ja rahanreikänä. Mutta kun kuolema muuttaa teorian käytännöksi, niin varsin nopeasti perinteiset tavat otetaan käyttöön.

Harmillista kun vaihtoehtoja on vähän. Ulkomailla on mahdollista vaikka puristaa tuhkistaa timantteja, mutta hinnasta en osaa sanoa. Toki arkkuhautauskin on hemmetin kallis osamaksu. Ensinnäkin itse arkku maksaa ja hautakivi maksaa mielestäni melko paljon. Sitten hautapaikaista on jonkun maksettava tai hauta kaivetaan auki ja sinne pistetään uusi ruumis. Eli paikkasi myydään eteenpäin jos ketään elossa olevista sukulaistasi tai joku ihminen maksa siitä.

Itse olen nuorempana ollut hautausmaalla töissä. Hautoja uudelleen kaivettaessa kyllä löytyy silloin tällöin luita jotka heitetään takaisin hautaan. No kaivurihan ne kaivaa auki ja käsin niitä vain viimeistellään jos on tarvetta. Tarvetta on heilua lapion varressa jos vaikka sateinen sää ja maaperä mutaista jne,.. Jos vaikka aamulla jotain ollaan pistämässä multiin, niin haudan on oltava kunnossa. Ylimääräinen maaines tuupataan hautausmaan reunan yli ja kyllähän siellä ihmisen luita löytyy jos etsii.

Tuhkaakaan ei voi minne tahansa levitellä lain mukaan.

En osaa sanoa mitä ruumiilleni tehdään, mutta en ainakaan testamenttaa sitä lääketieteelliseen käyttöön.

Komeaa olisi jos olisi varaa rakunnuttaa joku krypta ja sellaisen saisi rakentaa omille mailleen tai ruumiin voisi upottaa syvälle suohon vaikka muumioitumaan.

Kuollutta ruumista palvotaan ja kunnioitetaan, mutta elävää ihmistä sorretaan ja alistetaan. Ihmiskunnan priotiteetit ovat aika sekaisin. Jos haluat ymmärtää mistä se johtuu ja miten asian voi muuttaa, katso www.alkuajatus.org

On harmittavaa miten s24 sekoitti koko avauksen asiayhteyden ja merkityksen, laittoi puurot ja vellit sekaisin tekemällä avauksesta yleisluontoisen keskustelun teeman " Arkkuun vai tuhkaksi" ja joka olisi kuulunut oheiselle palstalle, ei ulkosuomalaiset palstalle:


Kuolema ja suru : http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3838


Nyt olemme ulkosuomalaisten palstalla ja avauksessa herätettiin kysymys haluaako tulla haudatuksi Suomeen vai ulkomaille.

Ketjuun olisi mahdollisesti myös tullut ulkosuomalaisille hyödyllisiä ja kiinnostavia tietoja eri maiden toimintatavoista.

Avauksen sivujuonteena tuli esiin myöskin hataustapa, testamenti ja hoitotestamentti jne.

Ps. Ei maailma tähän kaadu, mutta s24 kompetenssi ja loogikka uupui tässä asiassa paheman kerran.

No mun sydän voitaisiin ainakin haudata Suomen maaperän multaan, mutta muun ruumiin polttamisen myötä syntyneet tuhkat voitaisiin heittää vaikka Seine-jokeen Pariisissa, koska olen niin parantumaton Ranska-fani. Mikäli tämä osoittautuisi liian monimutkaiseksi ratkaisuksi, käyttökelpoinen vaihtoehto olisi sirotella mun tuhkat Ruotsin-laivalta mereen Tukholman saaristossa.

Ilman muuta hautajaisten tulee noudattaa lähtökohtaisesti luterilaista kaavaa, mutta jos mä vaihdan maallisen vaellukseni aikana uskontokuntaa, niin sitten tietysti esimerkiksi katolilaista kaavaa. Tai Jehovan todistajien valtakunnansalilla noudatettavaa formulaa, mistäs sitä tietää koskaan...

Ihan sama kumpi, kunhan ateistit ja kirkosta eronneet pysyvät poissa kirkkomaalta!

...ovat myös tärkeät. Sukuni osti viime vuosisadan alkupuolella ikuisen haudan, siis sellaisen, joka on käytössä suvun viimeiseen henkilöön saakka. Aika hienoa tietää, minne viimeinen muuttokuorma matkaa. Suvussa yleinen käytöntö on ollut tuhkaus. Sellaisessa muodossa myös minun maallinen kuoreni isänmaan multiin sukulaisten joukkoon eräänä päivänä kätketään.

Nykyään kaikkien elimet menee muille ellei sitä ole eriksene kieltänyt.

Tiedän, että hautausmaat on täynnä jne. mutta silti haluan arkkuun kuoltuani nätiksi laitettuna kauniissa mekossa. Sillä ei ole kovin suurta merkitystä, minne arkku joutuu mutta arkussa haluan kuitenkin olla.

Ei ole ystäviä, eikä omaisia. Ei varojakaan. En tiedä minne joudun ja kuka minut joskus hautaa. Haluaisin tuhkauksen enkä mitään muuta. En pappeja, en muistojuhlia, en kahveja enkä yhtään mitään. Se minne tuhka pannaan on täysin samantekevää sekin.

Ennemmin haluan tuhkattavaks kun ällöttää jo ajatuskin vaikka en sitä silloin itse tiedä mutta että mätänen ja haisen ja muutun joksikin vihreäksi lima mötöksi maan povessa ja joskus joku argeoloki kaivaa ja ihmettelee/pyörittelee kalloani ihmeissään. Hyi helevetti!
Hyödyllisempi olisin maan elämälle tuhkana kun mätänevänä möttinä montussa. Toisaalta toivoisin että vaikka karhu tai susi söisi silloin pois kun elämä on ehtoo puolella ja olisin niille jotenkin hyödyllinen mutta tiedän itsekin metsästäjänä että tällaiset "ihmis syöjä" eläimet ammuttais heti pois niin parempi se tuhkaus sitten kaikkien kannalta.

ELVIS ei kuole milloinkaan mutta miltäs se tuntuu kun omainen esiintyy kuolemansa jälkeen telkkarissa?
Tosiasia on sellainen että, edes hautuumailla ei kertakaikkiaan riitä rahaa eikä tilaa
haudata kaikkia sinne arkussa mätänemään. Ei edes rikastuneita.
Hautapaikoissahan on usein määräaikainen vuokra-sopimus seurakunnan kanssa
joten ellei maksa vuokraa he hautaa uuden vainaan entisen päälle ja...vaihtaa hautakiven
Ja harvempi joutuu hietsun sankarivainaamaalle delattuaan eli EI edes KARI JALKANEN..jos näin mietitään mutta eräitten on kait pakko muuttaa sinnekkin
lopulta?
Tarpeettomia ja kuolevia ihmisiä on ihan yksinkertaisesti liikaa tällä planeetalla
lämpimis maissa he alkaa haista ja mätäneen kuoltuaan eikä kylmätiloja ole
kaikille joten mones uskonnos poltetaan ruumis pikaisesti jopa seuraavana
päivänä ellei heti keritä, tilaisuuden arvokkuuden lainkaan siitä kärsimättä.

Nykäajan ihmiset haluavat hallita ja määrätä ruumiistaan kuolemansa jälkeen.
Se on jonkinlainen tavoite voittaa kuolema tai vetää sitä ns avarilla naamaan lähdön koittaessa. Omaisten täytyy kunnioittaa vainajan toivetta ja jos hän on halunnut itselleen polttohautauksen niin se pitää totetuttaa.
Oma tuhkauurnani lasketaan sinne minne Isäni ja Äitini ja Veljeni on haudattu.

Itse en pojalleni anna sellaista velvollisuutta että tuhkani pitäisi kylvää jonnekkin mereen tai nakata jostain lentokoneesta.

Mitä tulee kirjoituksiin elämän keinotekoisesta ylläpitämisestä niin sitähän ei enää tapahdu. Hengityskoneen käyttö koomapotilailla on rajattu. Määrä-ajan täytyttyä kone suljetaan ja jos ihminen hengittää itse niin elämä saa jatkua.

Minä haluan että minut säilötään ja jäädytetään nestemäiseen typpeen. Olen ateisti ja se tuo toivoa ja lievittää kuoleman pelkoa. Rahaa tarvitsen lisää koska en näillä varoilla saa pidettyä itseäni jäissä kovin montaa vuosikymmentä.

Minä vaadin että minut tuhkataan, en edes halua ajatella että heräisin hautauksen jälkeen arkussa ja siellä pimeässä sitten kituisin. Mahdollisuus tietenkin on pieni, mutta takuuvarmasti näin on joskus käynyt.

Ruotsissa on kehitetty menetelmä, jolla ruumista tehdään jauhoa pakastekuivaamalla

Näin se menee:
* Ruumis jäädytetään pakasteARKUSSA -18 asteeseen.
* Ruumis laitetaan nestemäiseen typpeen jolloin se jäätyy -196-asteiseksi.
* Ruumis laitetaan tärisevälle levylle, jolloin se muuttuu tomuksi.
* Tomusta erotetaan epäorgaaninen aines kuten amalgaami.
* Hautaus orgaanisesta aineesta tehdyssä arkussa.

Tomua tulee vain neljäsosa alkuperäisestä painosta eli keskimäärin n. 20 kiloa.

Periaatteessa tuo jauho voitaisiin myöskin kompostoida, jos laki sallisi.

Mitä hyötyä olen lapsi eihän lapsia polteta

Ei ihminen ole mitään puuta

Jos noin outoja polttojuttuja niin pitääkö varautuu laaser miekalla se kun osuu niin menee rikki

Jos olis valtaa niinku on mieli nii tuhkaksi ja sitten Juutinraumaan !

Skånepåg