Pakko kirjottaa tähän tämä.. että saan purettua
itseni! Onko kellään mulla tällaisia oireita kuin
minulla?? Aina ollut ongelmia hormoonitasapainon
kanssa. E-pillerit lihotti 30 kg, lopetin, en
tullut raskaaksi kun päin honkia hormoonit ja
kilot ei tippuneet vaikka teki mitä. Sitten
lapsettomuushoidot läpi, syntyi terve tyttö. Sen
raskauden jälkeen taas alkoi hormoonit
jylläämään.. paino nousi iltapahoinvoinnin
saattelemana taaasen yli 10 kg, vaikka n. 20 km
päivässä lenkkeilin ja söin melkeinpä salaattia.
Sitten muutaman vuoden päästä paino alkoi laskea
itsekseen ja olo oli mitä ihanin, en ollut äksy
ja kiukkuinen. Paino putosi mitään tekemättä 25
kg. Mutta nyt se taas alkoi.. iltapahoinvointi ja
kiloja tuli kuukaudessa 10... Lääkäri sanoi ettei
hormooneja anneta liikalihavuuteen. En minä niin
siitä lihavuudesta (vaikka tietysti mieluummin se
hoikempi), mutta tämä helvetin mielentila!!! Olen
niin äksy ja kiukkuinen.... välillä tekisi mieli
vollottaa ihan pienestäkin. Läheisenikin tästä
kärsii. Seksi maistuu, mutta olenpa taas sen
pannut merkille etten kostu niin kuin silloin,
kun tasapaino oli kohdallaan. Joskus minua
ärsyttää jokin asia niin kovasti että suoraan
sanottuna tekisi mieli paukauttaa jotakin
otsikkoon..... luojan kiitos, en ole sitä vielä
tehnyt ja enkä toivottavasti teekkään.
Aion varata ajan yksityiselle lääkärille, jos
sieltä tällä kertaa apua saisi... toivottavasti,
koska elämä näin on rankkaa sekä itselle että
lähellä oleville rakkailleni.
Kertokaa joku omia tuntemuksianne ja
kokemuksianne...
itseni! Onko kellään mulla tällaisia oireita kuin
minulla?? Aina ollut ongelmia hormoonitasapainon
kanssa. E-pillerit lihotti 30 kg, lopetin, en
tullut raskaaksi kun päin honkia hormoonit ja
kilot ei tippuneet vaikka teki mitä. Sitten
lapsettomuushoidot läpi, syntyi terve tyttö. Sen
raskauden jälkeen taas alkoi hormoonit
jylläämään.. paino nousi iltapahoinvoinnin
saattelemana taaasen yli 10 kg, vaikka n. 20 km
päivässä lenkkeilin ja söin melkeinpä salaattia.
Sitten muutaman vuoden päästä paino alkoi laskea
itsekseen ja olo oli mitä ihanin, en ollut äksy
ja kiukkuinen. Paino putosi mitään tekemättä 25
kg. Mutta nyt se taas alkoi.. iltapahoinvointi ja
kiloja tuli kuukaudessa 10... Lääkäri sanoi ettei
hormooneja anneta liikalihavuuteen. En minä niin
siitä lihavuudesta (vaikka tietysti mieluummin se
hoikempi), mutta tämä helvetin mielentila!!! Olen
niin äksy ja kiukkuinen.... välillä tekisi mieli
vollottaa ihan pienestäkin. Läheisenikin tästä
kärsii. Seksi maistuu, mutta olenpa taas sen
pannut merkille etten kostu niin kuin silloin,
kun tasapaino oli kohdallaan. Joskus minua
ärsyttää jokin asia niin kovasti että suoraan
sanottuna tekisi mieli paukauttaa jotakin
otsikkoon..... luojan kiitos, en ole sitä vielä
tehnyt ja enkä toivottavasti teekkään.
Aion varata ajan yksityiselle lääkärille, jos
sieltä tällä kertaa apua saisi... toivottavasti,
koska elämä näin on rankkaa sekä itselle että
lähellä oleville rakkailleni.
Kertokaa joku omia tuntemuksianne ja
kokemuksianne...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Empä tiedä.Samoja fiiliksiä on minullakin.Painon
nousua ei ole,eli elät aika ikävän asian
kanssa.Yx juttu tuli mieleen tästä.Psykiatrille
en sua oo ajamassa,mut hormoonikierukka ajaa mun
mielestä saman asian.Ajattele kuinka se helpottaa
"naisen" elämää.Ei LIHOTA ja menkat on mitä
vähiin päin voi olla.Älä ressaa painoasi se on
kuitenkin katsojan silmissä, ja jos ei mielytä ni
aina voi ottaa takavasemmalle.
mutta kun minä en halua hormoonikierukkaa koska
haluan vielä lapsen tai kaksi... ikääkin on jo
yli 30, joten nyt olisi aika tehdä jos kerta on
tullakseen.... ja toivoa olisi tulla, jos paino
olis hiukan alhasiempi. Sitten kun lapsi/lapset
tehty, aion ottaa sen hormoonikierukan... muut
kun minulle ei sovi. Kiitos vinkistä!
Heissan kohtalotoveri!
Mulla on ollut ihan samat fiilikset kun sulla.
Söin pillereitä, lihoin 30 kg ja sitten lopetin
ne ja pari vuotta meni ennen kuin poika tuli
maailmaan. Siitä on kohta seitsämän vuotta.
Toista ei ole siunaantunut hormonitasapainon
vuoksi. Se on nimittäin päin sanonko mitä. Olen
ihan järkyttävän kiukkuinen ollut ja siitä
kärsivät kaikki, mutta nyt olen kääntänyt uuden
lehden elämässäni:
Aloin käyttää kaiken vapaa-aikani itseni
tarkkailuun ja lenkkeilyyn. Ostimme jopa koiran
ja siitä on ollut apua. Sen kanssa lenkkeilen
joka päivä sen kakskyt kilsaa ja joskus vähän
vähemmänkin. Samalla kun käyn siellä hikoilemassa
niin mietin mitä ihmettä minä oikein äyskin ja
tiuskin, miksi ja mitä siitä on hyötyä?! Olen
purkanut tuntoni sinne lenkkipoluille ja kun
tulen kotiin hymyilen kuin aurinko ja otan lasta
syliin ja paijaan miestä. Samalla tässä on
painokin alkanut tippua. Osasyynä siihen kyllä on
painonvartiat, joka on kyllä hyvä keksintö!
Ystävistäkin on hyötyä, jos niille voi puhua.
Itseni kohdalla kyllä on niin, että monet ovat
niin urautuneita, etteivät ole lapsia tehneet tai
hormoonihirviöitä nähneet, joten ei sitä
ymmärrystä ainakaan sieltä ole tullut, mutta
puhua aina voi. Äläkä välitä mitä muut siitä
ajattelevat. Jos ystävä on hyvä niin se hyväksyy
sinut sellaisena kuin olet.
Mutta jos sinusta tuntuu että lääkäri on oikea
vaihtoehto niin avot! Mikäs estää, kannattaa
kokeilla kaikkensa, että elämänarvot palajaa :)
Itse olen sitä mieltä oman elämäni kohdalla, että
mitä vähemmän lääkkeitä syön, sen parempi, mutta
aina ei tule toimeen ilman niitä.
Aurinkoista syksyä!
paitsi paionvartiojita.. kun ei kilot tipu niin
ei tipu, mutta niistä nyt niin välitä. Minua
rakastetaan tällaisena kuin olen (en onneksi
aivan kauhia ole ulkomuodotltani). Mutta tämä
ainainen ärtyisyys ottaa pattiin. Lenkkeilen ja
uin.. harrastan siis tarpeeksi, mutta se
ärtyisyys ei häviä.... sitähän minäkin mietin
että mitä hyötyä siitä on siitä kiukuttelusta. Ja
kun nuo vuodotkin on miten on nykyään.. senkin
takia pitäis joku hormooni saada. Paras
ratkaisuhan se olisi se kierukka, mutta kun
haluamme lapsia, niin ei käy siinä mielessä.
Taidan ostaa nyrkkeilysäkin ja hanskat....
paukutan raivoni ja kiukkuni siihen. Mut aion
siellä lekurissa käydä. Jos ei apua, niin sille
ei sitten voi mitään, elettävä ärtyisyyden kanssa.
Onneks on ihania ystäviä olemassa!! Ja perhe
ennen kaikkea.