Vasten tahtoani tein sen, ajoin kaikesta huolimatta hänen verstaalleen.
Mieshän oli maankuulu, mutta tehokas. Hänen jäljiltään ei yksikään Alfa jäänyt kylmäksi.
Komea ei hänen pajansa ollut, oikeastaan päinvastoin. Vermikuliitilla päällystettyjen seinien lisäksi siellä oli ainoastaan yksi, rujo työkalupakki.
Sen sisällöstä olisi moni alan ammattilainen maksanut mansikoita.
Hän oli ehkä sepistä taitavin, mutta yksi hänellä oli vaade. Kukaan ei saanut olla lähimaillakaan, kun toimenpiteitä suoritettiin.
Mieshän oli maankuulu, mutta tehokas. Hänen jäljiltään ei yksikään Alfa jäänyt kylmäksi.
Komea ei hänen pajansa ollut, oikeastaan päinvastoin. Vermikuliitilla päällystettyjen seinien lisäksi siellä oli ainoastaan yksi, rujo työkalupakki.
Sen sisällöstä olisi moni alan ammattilainen maksanut mansikoita.
Hän oli ehkä sepistä taitavin, mutta yksi hänellä oli vaade. Kukaan ei saanut olla lähimaillakaan, kun toimenpiteitä suoritettiin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nykivän Alfani vanhan miehen tykö.
Arpiset kädet silittivät lokasuojaa, kunnes ukko äännähti.
- Tuntuu tuo Twinspark ryppyilevän ja kolmospyttyyn on vaihdettava kynttilät.
Auoin suutani kuin fish. Kuinka tämä äijä saattoi sen tietää?
Ja jäin kysyvänä sisomaan.
Ukko käpsehti näkyville, ja viittasi avoimeen oveen.
- Siinä on insinöörille tietä.
Näytin kai hölmömmältä kuin olenkaan.
- Haluaisin seurata korjausta.
Vanha mies ei edes kääntänyt päätään.
- Siinä on ovi
Johti lähes suora tie, vain tehdäkseen mutkan.
Jäin siihen muka solmimaan nauhattomia kenkiäni, ja panin sivusilmin merkille, että ukko seisoi yhä tallin ovella, minua katsellen.
Mutta kun mutka kätki minut näkyvistä, ryntäsin suoraan metsikköön ja kaarsin takaisin äijän korjaamolle. Hihittelin tyytyväisenä, olinhan viisaampi kuin pussillinen apinoita.
Loikin takaisin ukon korjaamolle, takakautta tosin. Halusin itse nähdä kuinka sepitys oikein sujuu. Heinikosta nostin vanhan kaljakorin ja sen kiikutin pölyisen ikkunan alle. Kohta salat paljastuisivat.
Tulee jotenkin mieleen Miamin mustalaisen Veijo Hemmingin suomalaisesta kaunokirjailijasta laatima elämäkertateos Vanhuus ja Meri.
Nousivat pystyyn, autotallin tuolissa istui Piru.
Vanha Belsebuubi antoi ohjeita, ja työkalut singahtelivat läpi ilman.
Musta karva peitti sankkana hänen ihoaan ja punaiset sarvet pistivät esille hänen otsastaan.
Suu auki seurasin tätä infernoa.
Yrittäessäni korjata epävarmaa asentoani, horjahdin kaljakorin päältä ja löin pääni seinään.
Seuraava mielikuvani oli kun pistäväkatseinen äijä pyöritti autoni avaimia sormissaan.
- En pystynyt korjaamaan autoanne, vika oli minulle ylivertainen.
- Pyytäisin teitä nyt välittömästi poistumaan pihaltani.
Hän työnsi kasvonsa kiinni melkein omiini ja kuiskasi äänellä, jossa asui kuolema.
- Mutta älkää koskaan palatko tälle kartanolle.
Poistuessani rivakasti maisemista, olin aivan varma siitä että autotallin ovella olevalla hahmolla oli kädessään hiilihanko.
Se oli hiilisanko!
Ja se musta mies sarvi ojossa oli iso Jim. Selvähän se on, ettei vanha mies halunnut pikku salaisuutensa paljastuvan.
Mutta Pirun halvat hinnat sillä ukolla oli...
Että vein ystäväni, teologian lisensiaatin, samalle paikalle viikkoa myöhemmin, ei paikalla ollut enää minkaanlaisia rakennuksia. Metrinen horsma peitti ikivanhat talon rauniot.
Paluumatkalla vetäisin pyhän veden kitusiini, joka oli tarkoitus pirskoittaa Pirun päälle.
Olevani myöhään täällä. pölömatti,
Kävi myöhemmin tarkastelemassa paikan.
Vihkivettä meni litroittain. Ei piru löytynyt.
Olen tästä jopa hieman katkera.
Ja autoni on yhä rikki....