Silloin, kun se rakkaus vihdoinkin tulee, ei rakkautta tule enää mietittyä.
Silloin ei yritä kysyä itseltään, että onko tämä rakkautta?
Silloin ei ole väliä, sanooko sitä rakkaudeksi, ihastumiseksi tai miksi tahansa muuksi.
Silloin ainoa mielessä oleva asia on nöyryys ja kiitollisuus hänelle siitä, että hän on olemassa.
Silloin tunnet palapelin palasten olevan vihdoinkin koossa.
Silloin osaat paremmin sanoa, miksi aikaisemmin et ole tuntenut samalla tavalla.
Silloin tunnet velvollisuutta ottaa asiat omiin käsiin, koska tilaisuuden jättäminen väliin olisi typerintä mitä voisi tehdä, se tuntuisi luonnonlakien vastaiselta.
Silloin, vaikka et kuitenkaan saisi häntä, nöyryys ja kiitollisuus yhä pysyvät.
Silloin ei yritä kysyä itseltään, että onko tämä rakkautta?
Silloin ei ole väliä, sanooko sitä rakkaudeksi, ihastumiseksi tai miksi tahansa muuksi.
Silloin ainoa mielessä oleva asia on nöyryys ja kiitollisuus hänelle siitä, että hän on olemassa.
Silloin tunnet palapelin palasten olevan vihdoinkin koossa.
Silloin osaat paremmin sanoa, miksi aikaisemmin et ole tuntenut samalla tavalla.
Silloin tunnet velvollisuutta ottaa asiat omiin käsiin, koska tilaisuuden jättäminen väliin olisi typerintä mitä voisi tehdä, se tuntuisi luonnonlakien vastaiselta.
Silloin, vaikka et kuitenkaan saisi häntä, nöyryys ja kiitollisuus yhä pysyvät.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tismalleen. Vaikka en koskaan tosiaan häntä saisi edes hetkeksi, lämmin tunne on ja pysyisi... aina.
naisena sanoisin että hyvin olet kirjoittanut asian ;)
viimeinen lause ei vain aina, itsekkäältä minulta, onnistu
haluan hänet elämääni ja "haluni" ei ole nöyrää!
MItä siitä tulee jos ei saisi yhtä elämänsä tärkeintä ihmistä läheleen, vaikka ystäväksi kunhan vain joskus saisi olla lähellä........en murujen kerääjänä, vaan katseet kirkkaina -ilosta.