Dragsvikista noussutta kohua seuratessani olen ajatellut, että paras ratkaisu olisi vapauttaa meidät suomenruotsalaiset asevelvollisuudesta kokonaan. Sillä me suomenruotsalaiset olemme jo velvollisuutemme suorittaneet Suomen Itsenäisyyden taisteluissa tavalla, joka hakee vertaistaan maailmanhistoriassa.
Syvä ihailuni suorituksesta lukiessani Suomen taisteluissa kunnostautuneille suomenruotsalaisille joukoille ja heidän loistavalle päällystölleen. Suomenruotsalaiselle urhoollisuudelle vetää vertoja vain meidän joukko-osastojen komentajien päiväkäskyt, joissa käydään lävitse sodanajan mainetekomme.
Suosittelen kaikkia etsimään käsiinsä nämä ruotsinkieliseten osastojen yhteenvedot. Vain rohkeimmistä kenraaleista rohkeimpien nimet ovat näiden päiväkäskyjen allekirjoituksissa ja he ovat suomenruotsalaisia.
Syvän kunnioituksen ääni hiljenee surusta joka kerta käydessäni suomenruotsalaisilla sankarihautausmailla ja katsoessani sitä, miten suuressa määrin ruotsinkieliset kunnat menettivät väkiluvuistaan sotatantereilla.
Kaukaa ei liene haettu näiden ruotsinkieliseten sotasankareiden mukaelma vänrikki Sven Stååbesta, jossa Von Döbelnin ratsastamisen sijasta suomenruotsalainen komentaja liikkuu jalan joukkojen sijasta aukkoja katsellen.
Voi kun suomenkieliset olisivat pystyneet edes puoliksi samanlaisiin urotekoihin, kuin suomenruotsalaiset joukkoosastot!
Suomenkielisten kenttäretket kesken taistelun tiimellyksen esti vain erillislaki, joka vaati jokaista kantamaan viimeiseen asti vastuuta kansakunnan kohtalosta.
Finland tackar Talis tigrarna!
Laitan kehykseen seinälleni osastojemme uroteoista kertovat päiväkäskyt ja hiljenen edelleen joka kerta hämmästyksestä, miten vähästä Suomen kohtalo oli loppujen lopuksi kiinni!
Onneksi henkiin jääneet ruotsinkieliset sotilaat osaavat kertoa, kuinka kansa taisteli kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, hetkellä kun omatkin joukot pakenivat taistelukentältä.
Onneksi tänä päivänä suomenruotsalainen ministeri pitää paremmin meidän asiamme puolta. Ja toivotaan ettei enää ikinä meidän sodista tule meidän asiaamme, sillä sitä me ja koko Suomi ei sitä enää toistamiseen kestäisi!
Syvä ihailuni suorituksesta lukiessani Suomen taisteluissa kunnostautuneille suomenruotsalaisille joukoille ja heidän loistavalle päällystölleen. Suomenruotsalaiselle urhoollisuudelle vetää vertoja vain meidän joukko-osastojen komentajien päiväkäskyt, joissa käydään lävitse sodanajan mainetekomme.
Suosittelen kaikkia etsimään käsiinsä nämä ruotsinkieliseten osastojen yhteenvedot. Vain rohkeimmistä kenraaleista rohkeimpien nimet ovat näiden päiväkäskyjen allekirjoituksissa ja he ovat suomenruotsalaisia.
Syvän kunnioituksen ääni hiljenee surusta joka kerta käydessäni suomenruotsalaisilla sankarihautausmailla ja katsoessani sitä, miten suuressa määrin ruotsinkieliset kunnat menettivät väkiluvuistaan sotatantereilla.
Kaukaa ei liene haettu näiden ruotsinkieliseten sotasankareiden mukaelma vänrikki Sven Stååbesta, jossa Von Döbelnin ratsastamisen sijasta suomenruotsalainen komentaja liikkuu jalan joukkojen sijasta aukkoja katsellen.
Voi kun suomenkieliset olisivat pystyneet edes puoliksi samanlaisiin urotekoihin, kuin suomenruotsalaiset joukkoosastot!
Suomenkielisten kenttäretket kesken taistelun tiimellyksen esti vain erillislaki, joka vaati jokaista kantamaan viimeiseen asti vastuuta kansakunnan kohtalosta.
Finland tackar Talis tigrarna!
Laitan kehykseen seinälleni osastojemme uroteoista kertovat päiväkäskyt ja hiljenen edelleen joka kerta hämmästyksestä, miten vähästä Suomen kohtalo oli loppujen lopuksi kiinni!
Onneksi henkiin jääneet ruotsinkieliset sotilaat osaavat kertoa, kuinka kansa taisteli kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, hetkellä kun omatkin joukot pakenivat taistelukentältä.
Onneksi tänä päivänä suomenruotsalainen ministeri pitää paremmin meidän asiamme puolta. Ja toivotaan ettei enää ikinä meidän sodista tule meidän asiaamme, sillä sitä me ja koko Suomi ei sitä enää toistamiseen kestäisi!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi jeesus. Sama vuodatus joka palstalla. Laita edes mausteeksi faktaa joukkoon, niin joku voi uskoakin.
On se vaan kummallista, että kansa muistaa asiat toisin kuin kenraalin tytär.
Onneksi henkiin jäi tavattoman monta ruotskinkielistä, kiitos hyvälle soututaidolle!
Aloittaja se vain vahvistaa aiemmin kirjoittamani mielipiteen.
Olkaa hyvä tässä se on:
Nähtiinhän se jo viime sodissa että ruotsinkielinen joukko-osasto on turvallisuusriski. Kansalaissodassa v.1918 se oli teloittajaosasto - oman kansan teloittaja.
Ei kannata pitää ruotsinkielistä joukko osastoa. Miettikää mitä voisi tapahtua jos joutuisimme sotaan Ruotsia vastaan? Ruotsi muuten miehitti Ahvenanmaan kun Ahvenanmaasta kiisteltiin Suomen itsenäisyyden alkuaikoina.
Jo aikojen alusta kenraalit ovat jakaneet etniset ryhmät joukkoihinsa sekaisin ettei kapinaherkkiä jouko-osastoja syntyisi. Pidän hurrien toimintaa viime sodissa nimenomaan kapinan kaltaisina toimintana ja suurena riskinä valtakunnan turvallisuudelle.
Ongelmia ruotsinkielisten taholta syntyi vaikka olimme sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Syy oli motivaation puute puolustaa vieraskielistä Suomea.
Ruotsinkieliset tahot olivat sitä mieltä että Suomen olisi pitänyt olla osana Ruotsia koska silloin sotaan olisi jouduttu. Neuvostoliitto kun ei olisi uskaltanut hyökätä Ruotsia vastaan. (hurrien romanttista toiveunta)