Henkisesti jälkeenjäänyt ihminen

Ihan normaaliälyiseltä vaikutat.

Sitäpaitsi yllätyin kerran kun tein Mensan kuuluisan Älykkyystestin ja sain korkean luvun, "peräti" 128 mut jollekin neropatilla tuo luku on vielä pieni kun on semmosia ihmisiä jotka saattaa saada about 140- 160 jopa.
Keskiälykkyys Suomalaisella ihmisellä on about 105.
Tuon testin perusteella olisin älykäs kokonaisvaltaisessa kuvassa.

Minä taidan olla jälkeenjäänyt, ainakin joltain osin. Hekotan mm. omille lapsellisille jutuille, omaan melko oudon näköisen pään (kuullut monilta!) ja mulla ei ole oikeastaan yhtään kaveria. Aina oon joutunut syrjityksi koulussa, armeijassa ja työharjoitteluissa - yleensä kaikki ovat haukkuneet palikaksi, imbesilliksi tms. vaikka mitään negatiivista en ole sanonut/tehnyt heille.

Osittain siis senkin takia on vähän kavereita, koska en läheskään aina ymmärrä heidän juttujaan, tai ainakin mulle pitää vääntää rautalangasta että menee perille. Vähänkään monimutkaisemmat asiat tarvitsevat minulta melko paljon aikaa, ja tästä syystä mm. koulun ryhmätyöt olivat kiusallisia. Jotkut ihan perus labra- ja puukäsityötkin menivät ohi hilseen.

Ja sama kaava jatkuu aikuisiällä: Vaikka olen nyt jo yli kolmekymppinen, en ole koskaan ollut palkkatöissä ja asun vielä osittain kotona. Enpä usko, että pärjäisin edes kassatöissä tai muussakaan perustyössä, koska logiikan tajuni on niin onnetonta. Tai ainakin vaatisin normaalia enemmän opastusta työhön. Tyttöystävääkään ei ole koskaan ollut, enkä usko, että tällaista kukaan edes huolisi - paitsi ehkä toinen samankaltainen.

Tämä kaikki on masentanut minua ja olen erakoitunut lähes täysin yhteiskunnasta ja osittain tullut jopa katkeraksi. Aikuisten maailma vaikuttaa minusta turhan monimutkaiselta, hierarkiselta ja ikävästi lähes täysin rahan päälle rakennetulta. Statusta tuntuu saavan vain, jos sinulla hyvä työpaikka, perhe ja paljon kavereita (Facebookissa vähintään 100). Monet tuttavat varmaankin ajattelevat, että olen henkisesti jälkeenjäänyt, koska minua ei paljoa tunnu kiinnostavan ura ja perhe-elämä (tyhmyyteni takia) ja sitä luulen vakavasti itsekin.

"Minä taidan olla jälkeenjäänyt, ainakin joltain osin. Mulla ei ole oikeastaan yhtään kaveria. Aina oon joutunut syrjityksi koulussa, armeijassa ja työharjoitteluissa. Osittain siis senkin takia on vähän kavereita, koska en läheskään aina ymmärrä heidän juttujaan, tai ainakin mulle pitää vääntää rautalangasta että menee perille. Vähänkään monimutkaisemmat asiat tarvitsevat minulta melko paljon aikaa, ja tästä syystä mm. koulun ryhmätyöt olivat kiusallisia. Jotkut ihan perus labra- ja puukäsityötkin menivät ohi hilseen. Ja sama kaava jatkuu aikuisiällä: Vaikka olen nyt jo yli kolmekymppinen, en ole koskaan ollut palkkatöissä ja asun vielä osittain kotona. Tyttöystävääkään ei ole koskaan ollut. Tämä kaikki on masentanut minua ja olen erakoitunut lähes täysin yhteiskunnasta."

Tää on suoraan just mun elämää. Masennusta on ja tuntuu, että todellisuudentaju on ihan kadonnut, elän omassa kuplassa, ihan sumussa.

Hei, forrestgumpit!

Olen tyttöpuolinen forrestgump. Olen outo, hassu, ajattelen asiat ihan "väärässä järjestyksessä" muihin verrattuna. Naureskelen omille jutuilleni jatkuvasti.

Koulun ryhmätöissä en ikinä oikein tajunnut, mitä pitäisi tehdä. Muut tekivät ja minä hassuttelin ja nauratin muita. Matemaattiset aineet eivät luonnistuneet. Kielissä olin kiitettävä, reaaliaineissa (useimmissa) hyvä ja taideaineissa kiitettävä.

Menin lukioon, josta valmistuin huippuarvosanoin. Jos matematiikka olisi ollut pakko kirjoittaa, en olisi koskaan päässyt ylioppilaaksi.

Pääsin yliopistoon. Olen saanut kursseista vain hyviä ja kiitettäviä arvosanoja. En kuitenkaan ole pystynyt suunnittelemaan opintojani loogisesti ja järkevästi, minkä vuoksi valmistumiseni on viivästynyt.

Yksin asumisessa ja muissa käytännön asioissa minulla ei koskaan ole ollut ongelmia. Mutta jos minun pitäisi matkustaa yksin vaikka Kööpenhaminaan, varmasti eksyisin moneen kertaan matkan varrella. Perille pääsemiseni olisi tuntemattomien ihmisten hyväntahtoisuuden ja avuliaisuuden varassa. Jos sattuisin turvautumaan pahantahtoisen ihmisen apuun, päätyisin ehkä tapettuna johonkin syrjäkujan katuojaan. Onneksi minusta on tullut hyvä vaistoamaan ihmisten motiiveja heidän katseestaan.

Koska olen sosiaalisesti niin omituinen, olen alkanut erakoitua. Mutta olen niin hupsu, etten edes oikeastaan osaa olla asiasta huolissani. Kyllä kaikki aina jotenkin lutviutuu hehe.

Koska niinhän se lopulta on, että "life is like a box of chocolate: you never know what you're gonna get". :)

Terv. Forrestgump-tyttö.

En ole toistaiseksi kokenut jälkeenjääneisyyden(?) leimaa mitenkään hupaisaksi, kenties "syljeskelijöiden" mielestä se on ollut sitä, muttei minusta.

Minullakin on kyllä tätä itselle nauramista, joskus huvittavat asiat jää pyörimään päähän liiaksi. Ja asiat sujuvat verkkaisesti, tarvitsen aikaa, mutta muuten pystyn kyllä siihen mihin muutkin. On vain hyvin kuluttavaa kun kaikkeen joutuu keskittymään eikä mikään mene vasemmalla kädellä. Mtk:ssa ovat diagnosoineet uppiniskaisen sitkeyden ongelmaksi, minulle se on ollut selviytymiskeino. Tosin välillä on sellainen olotila ettei kannata edes yrittää tehdä mitään. Nykyisin stressin johdosta on tullut kognitiivisia oireita, joita viesteissä ylempänä on hienosti tuotu esille.

Arto PP ja muutkin, me ollaan tavallaan väliinputoajia, kun ei olla oikein kumpaakaan ääripäätä, eikä yhteiskunta ja ihmiset osaa suhtautua oikealla tavalla. Ymmärrän hyvin katkeruuden, on omaa kokemustakin siitä.

Vähän ihmettelen näitä äo-kirjoittajia, mitä te oikeasti haette täältä viesteillänne?

Mitä sitä voi.voittelemaan jos pää käy pikkasen hitaammilla kierroksilla kun jengillä eduskunnassa....vähemmällä stressillä pääsee((: kun ei vouhota(: mä ainakin oon tyytyväinen itteeni aina ollut enenkun tuli fiksumpaa jengiä neuvomaan elämisessä niin ettei siitä enää taida mitään tulla enää koskaan....

Jos on oudon muotoinen pää niin yleensä siinä on se plussaa että hallituksen aivo-tiedostolatauskovalevy-aivot käyrät eivät pääse käsiksi ja keräämään sinun ajatuksiasi. Uskon että tästä syystä egyptissä löytyneissä faaraoittein luissa on löydetty oudon muotoisia päänmuotoja, ehkä tämä oli merkki alieneilta että ihmisten pään yleinen muoto tulisi olemaan erikuin pyöreä. Siis vapaiden ihmisten ei näitten jotka on orjia jo ja joiden ajatuksia ei enään lueta vaan heille käytetään eri aaltoa aivo-masennushidastusraivokohtaus-aivo käyrää.

Jumala on meidät jokaisen tänne tarkoittanut: nuo väitteet, kuka on mitäkin saanut tai jostain paitsi jäänyt, ovat ihmisten mielipieitä. Ja miestä on niin kuin on mieltäkin. Olet ihan ok.

Minulta poistui paljon kysymyksiä kun asperger ominaisuuteni todettiin. Lakkasin syyllistämästä vanhempiani, kas kun nämä geenivirheet ovat vain Luontoäidin geenilottoa.
Sanon rehellisesti jopa virastoissa, etten ole ikan OK, en käsitä kuin pienen osan tietyistä asioista.
Pitäisi opetella hyväksymään itsensä myös henkisesti vajaakanttisena. Silloin saattaa saada apua aivan yllättäviltä tahoilta, ihan tuntemattomiltakin henkilöiltä.

Kehistysvammaiset eivät juurikaan ymmärrä yksinkertaisia asioita. Mutta vammaiset voivat olla ystävällisiä.

Sitten on sellainen henkinen kehitysvamma kuin psykopatia ja narsismi. Niitä on yllättävän paljon. Sellaiset ihmiset ovat valmiita tuhoamaan toisten elämän ja nauravat päälle. Ilman lakeja nämä ihmiset olisivat murhaajia.