Eli tämä ahdistus on aina vaivannut minua. Pelkään tehdä monia asioita, en usko kykyihini jne. Olen käynyt työharjoitteluissa mutta aina joutunut ne lopettamaan sen takia kun ahdistus menee ylivoimaiseksi.
No aloitin tossa viime syksynä taas koulun ja tietenkin tähänkin kouluun kuuluu työssäoppimisjaksot, ja nyt on vuorossa ensimmäinen: toinen viikko ja 8 jäljellä.
No ensimmäiset pari päivää meni joten kuten, mutta kun pitäisi osata jo ja tehdä itsenäisesti niin tämä ahdistus nostaa taas päätään. Olen koko ajan aivan paniikissa. En uskalla tehdä asioita itsenäisesti sillä pelkään liikaa että teen jotain väärin, tai jotain mistä on vaivaa muille jne. Jouduin jo viime loppuviikolla hakemaan sairaslomaa "mahataudin" takia. No ei mulla oikeata mahatautia ollut mutta oireen oli: maha aivan vedellä, kurkussa koko ajan tunne että tulee ylös, jolloin en voi lähteä pois kotoa vessan läheisyydestä. Näiden oireiden lisäksi: en pysty nukkumaan, syömään vaikka on nälkä, ja koko ajan on jotenkin paniikin oloinen tunne.
Aamulla on ihan painajaismaista lähteä taas töihin, pelkään liikaa että mulla annetaan tehtäviä mitkä teen väärin jne.
Tä alkaa vaikuttaa jo liikaa mun fyysiseenkin kuntoon. En ole viikonlopun jälkeen juuri syönyt ja nukkumisetkin on jääneet olemattomiksi.
Ajattelen taas koko ajan lopettamista, sen tuomaa helpotusta. Mutta en voi taas lopettaa koulua. Vaihtoehtoina ajattelen miten saisin jalkani katki jolloin saisin niin pitkän sairasloman että työharjoittelu menisi siihen. En saa mitään aikaiseksi, kaikki menee aina vaan kerta kerran jälkeen pilalle kun ei mun polla kestä mitään. Ja kaiken tämän takia olen jopa ajatellu jotain lopullista, silloin ei tarvitsisi enää kiduttaa itseään henkisesti...
No aloitin tossa viime syksynä taas koulun ja tietenkin tähänkin kouluun kuuluu työssäoppimisjaksot, ja nyt on vuorossa ensimmäinen: toinen viikko ja 8 jäljellä.
No ensimmäiset pari päivää meni joten kuten, mutta kun pitäisi osata jo ja tehdä itsenäisesti niin tämä ahdistus nostaa taas päätään. Olen koko ajan aivan paniikissa. En uskalla tehdä asioita itsenäisesti sillä pelkään liikaa että teen jotain väärin, tai jotain mistä on vaivaa muille jne. Jouduin jo viime loppuviikolla hakemaan sairaslomaa "mahataudin" takia. No ei mulla oikeata mahatautia ollut mutta oireen oli: maha aivan vedellä, kurkussa koko ajan tunne että tulee ylös, jolloin en voi lähteä pois kotoa vessan läheisyydestä. Näiden oireiden lisäksi: en pysty nukkumaan, syömään vaikka on nälkä, ja koko ajan on jotenkin paniikin oloinen tunne.
Aamulla on ihan painajaismaista lähteä taas töihin, pelkään liikaa että mulla annetaan tehtäviä mitkä teen väärin jne.
Tä alkaa vaikuttaa jo liikaa mun fyysiseenkin kuntoon. En ole viikonlopun jälkeen juuri syönyt ja nukkumisetkin on jääneet olemattomiksi.
Ajattelen taas koko ajan lopettamista, sen tuomaa helpotusta. Mutta en voi taas lopettaa koulua. Vaihtoehtoina ajattelen miten saisin jalkani katki jolloin saisin niin pitkän sairasloman että työharjoittelu menisi siihen. En saa mitään aikaiseksi, kaikki menee aina vaan kerta kerran jälkeen pilalle kun ei mun polla kestä mitään. Ja kaiken tämän takia olen jopa ajatellu jotain lopullista, silloin ei tarvitsisi enää kiduttaa itseään henkisesti...
Vastaukset 3
Vanhimmat
..ahdistukseen on olemassa ihan toimivia lääkkeitäkin. Okei, tyhmää mennä nyt heti lääkkeitä ehdottelemaan, mutta mulla on omakohtaista kokemusta. Meinaan itse olen ollut masentunut ja ahdistunut. Keskusteluapu/terapia on myös varsin varteenotettava vaihtoehto. Tässä itse juuri mietiskelen, että pitäisikö taas alkaa lääkitä omaa ahdistustaan. Meinaan tuntuu kanssa aika tuskaiselta ja ahdistuneelta ja tiedän, että niillä lääkkeillä tilanteen saisi ns. kontrolliin. Toki yleisesti ottaen olisi tärkeää selvittää, mitkä tekijät ahdistusta aiheuttavat ja miten niihin voisi omin toimin vaikuttaa. Ja sinun tapauksessasi voisin kyllä sanoa, että hei, oot harjoittelussa, et siis vastuussa oikeasti mistään! Voit ihan rauhassa törttöillä, niin sitä opitaan..
On totta että kun edes saisi nukutuksi ja fyysinen kunto olis kohillaan niin varmasti auttais. Nukkumattomuus tekee heikon ja huonon olon. Mutta kun sen taas aiheuttaa ahdistus joten siitä olis ekana päästävä eroon mutta ei tunnu multakaan löytyvän keinoja miten lopettaa ahdistuneisuus. Ja mistä se tulee, miksei vois olla lepposasti ja normaalisti tässä elämässä. Ennen joskus kun pystyi.
kävin joskus kuntani mielenterveystoimistossa juttelemassa sen hetkisistä ongelmistani, mutta jotenkin tuntui ettei siitä ollut mitään hyötyä, jotenkin sinnekin meno alkoi ahdistaa. Ja kunnallisella kun ei itse voi päättää sitä kenen kanssa asioi, joten lopetin käynnit.
Tiedän ettei työharjoittelijalla ole varsinaista vastuuta, mutta miten saan sen tonne kaaliini?? miksi pelkään liikaa virheitä, vaikka ne ovat paras tapa oppia??
pelkään liikaa seurauksia ja työnantajan reaktioita. en tiedä johtuuko tämä äidistäni joka oli "hullu", kun hän suuttui ei koskaan voinut tietää mitä tapahtuu...
Tosiaan elämä oli hirmu paljon helpompaa jos pystyisi olemaan normaali, ja suhtautumaan asioihin rennommin. Kadehdin ihmisiä jotka pystyvät olemaan omia itsejään välittämättä muiden mielipiteistä, eivätkä tee kärpäsestä härkästä...