Hän on tehnyt niin lähtemättömän vaikutuksen että olet edes hetkellisesti miettinyt että jos hän kysyy niin lähdet mukaan vaikka maailman ääriin. Jätät kaiken tutun ja turvallisen.
Millaisella ihmisellä on näin suuri voima..?
Millaisella ihmisellä on näin suuri voima..?
Vastaukset 68
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=JQdWy3N5WlA#!
Olen. Olen ollut noin rakastunut. Ajattelin aina että kävelisin hänen kanssaan vaikka helvettiin. Ja noista ajatuksista jouduin jälleen kerran vastuuseen. Helvettiin hän minut halusikin . . .
:(
:(
:(
Mutta vastaus on,että olen - olen ollut todella rakastunut joskus elämässäni.
Rakkauden kohteella on tälläinen voima.
Olen kohdannut. Yhden kerran elämässäni.
Jos hän olisi pyytänyt jäämään, olisin jäänyt. Jos hän olisi ehdottanut lähtemään kanssaan, olisin lähenyt. Ihan minne vaan. Outoako? Ei ollenkaan.
Aivot narikkaan, just like that. :)
Hengenheimolaisella, kai. Kyllähän sitä menis, mutta yhteisestä sopimuksesta.
Kyllä. Olen tavannut. En ole kysynyt, eikä hän ole kysynyt, mutta lähtisin.
Olen kohdannut, montakin ja lähtenyt muutaman mukaankin ja sitten palannut kotiin :)
kohdannut
kulutan
aikaa
täällä
?
Olen tavannut.. olen aivan täysin vakuuttunut, että olemme luodut toisillemme.. Vaan vähän on koko maailma meitä vastaan.
No mitäs "maailmoista" jos kaksi ihmistä haluaa toisensa?
Sano se hänelle.. on tässä niin moni asia meitä vastaan.
Eikö se ole juuri niin kuin pitää ollakin - kaksi ihmistä on löytänyt toisensa (haluavat toisensa) ja ovat sidottuina lujaan Rakkauteen.
Jos multa kysyttäis niin ei mikään..
kaikki on vastaan. Välillämm kuitenk jotain mitä e ikinä koskaan o kokenut. Ei ol nähty kuukausiin. Jos haluaisit tavata niin suostuisin, mutta et osaa sitä aavistaa. Elämä on joskus vaikeaa, niin vaikeaa. IKÄVÄ!
tuu jo vastaan...
so true
Juu, olen. ( siis täällä olen hetkellisesti miettinyt ) mutta sitten ajattelin että se oli väärin, sillä hän ei tiennyt ollenkaan millaisen ihmisen kanssa on kirjoittelemassa. Luulen että hän oli uskossa että olen ujo ja hiljainen joka rohkaisusta sitten muuttuu sellaiseksi sosiaaliseksi kaikkien kanssa toimeen tulevaksi hengettäreksi.
Mä ymmärrän miksi hän käyttäytyy niin kuten tänä päivänä ja on tietysti pettynyt näkemäänsä että erityisesti siihen että meni luottamaan omaan intuitioonsa.
Millaisella ihmisellä? sen vaan tietää eikä ole tullu vastaan toista enkä usko että tulee.
Oon kohdannut. Jee. Lähtisin mukaan jos pyytäis. Jättäsin kaiken. Ja oikeesti tän kaiken. Eli oon hiukan pipi varmaan. Mut siltä ei ole tullu kun postikortti. En ole menossa ilmeisesti sit minnekään :)...
Se postikortti on hyvin tärkeä minulle ja on aina näkyvällä ja parhaalla paikalla.
On yksi joka on tehnyt noin voimakkaan vaikutuksen. Ensimmäistä kertaa mun kohdalla. Voimakas vetovoima, jota ei osaa oikein sanoin selittää. Taitaa olla vaan yksipuolista tuo.
kohdannut, jos olis kysynyt:hyppäätkö hyiseen avantoon kanssani? olisin varmasti hypännyt, ja hyppäisin vieläkin.
Niin minäkin. Mikä kaikkein oudointa tässä on se, että vaikka ei oltu vielä tunnettu edes pitkään, niin jostakin syystä hänen lähellään on aina niin hyvä ollut olla.
Olen tunteisiini voinut luottaa jo aivan alusta lähtien. Siitä lähtien kun kohdattiin.
Lähtisin heti jos kaipaamani nainen pyytäisi,jättäisin kaiken ja aloittaisin hänen kanssaan uuden elämän.
Olen kohdannut naisen, jota en varmasti unohda koskaan. Ongelma on tässä se, että hän taitaa olla varattu.
Taistelen lähes koko ajan mielessäni, että lähetänkö hänelle tekstiviestin vai en. Ikävä on huimaavan kova koko ajan.
Onneksi minulla on peräti KAKSI konkreettista muistoa hänestä. Hän itse antoi ne minulle, enkä hävitä niitä ikinä!
mihin ne muistot liittyy, tavaroita, kukkia,kortteja vai ?
mitähän kohtaa ikävöit jos saa kysyä?
Kortti jossa on hänen puhelinnumeronsa ja muovipussi...;)! Usko tai älä, mutta säästän sen muovipussinkin aina, enkä edes käytä sitä puhumattakaan, että käyttäisin sitä roskapussina!
,,"taitaa olla varattu", jos et ole satavarma, niin älä luulekaan mitään..ota selvää, koska kiinnostaa,?
kyllä mä uskon,eikä oo yhtään naurettavaa. oon mäkin säilyttänyt jopa yhden kiven, ihan tavallisen, pienen luonnonkiven, häneltä sain :)
Aika varma olen siitä asiasta. Sen verran vietimme aikaa kahdestaan, että luulen meidän olevan toisillemme sielunkumppanit. Se oli vaan niin hurmaavaa...
Mutta en haluaisi tunkeutua kahden ihmisen väliin, koska hänellä on kai aika paljon pelissä...
Se jo kertoo aika paljon ihastuksen voimakkuudesta, että kaikki mihin Hän on koskenut, on lähes pyhäinjäännöstä...
Eli hän kokee sielunkumppanikseen aivan erilaisen ihmisen kuin sinut?
Mutta sinä saat hänen seurastaan jotain, mitä et muilta saa.
Osapuilleen noin.
Ainutlaatuisen suloinen nainen, aivan hurmaava. En voinut olla ihastumatta häneen...
Yhden olen kohdannut,mut ei siitä sen enempää.
Olen kohdannut sellaisen ihmisen kerran, hänen vuokseen oisin voinut jättää kaiken ja lähteä mukaansa. Se oli ainutkertainen kohtaaminen, once in a lifetime, nyt jatkuu elämä astetta iisimmin ja arkea eläen. Hän on kaiketi varattu, itse vielä etsin sitä elämäni prinssiä mustalla ratsulla..... Mukavat muistot jäi ja polte..
"...niin lähdet mukaan vaikka maailman ääriin. Jätät kaiken tutun ja turvallisen."
Pakko myöntää, ettei ole tullut vastaan. Muutama todella lähtemättömän vaikutuksen tehnyt on tullut kohdattua, mutta ei siltikään noin vaikuttavaa.
Yksi ainut vei sydämeni totaalisesti. En lähtenyt maailman ääriin, mutta päivääkään ei sydämen menetyksen jälkeen ole mennyt ettenkö olisi häntä ajatellut. Jossain taustalla on haave siitä, että jos vielä joskus saisin olla hänen lähellään ja osoittaa kaiken sen hellyyden, mikä kehooni on häneen liittyen varastoituna.. Siis jos hän haluaisi sitä myös. Olen hävinnyt kamppailun tunteitani vastaan..
Olen, kumma kyllä. Kunhan kumma väistyisi.
Ei ole rohkeutta, mutta rakkautta ja lämpöä piilossa paljon. Säilytän siellä hyvässä tallessa. Aina ei voi saada kaikkea. Ja olen siihen yrittänyt sopeutua. Rikkoa en halua mitään. Järki potkii takaraivoon ja siinä samassa sydäntäkin, joka on hämillään ja toimii... En tiedä taas päästä, mutta toivottavasti ei sekoa.
:)
Eräällä pitkäpartaisella papsukalla.
Olen, elämäni miehen, nähtäväksi jää olenko hänelle elämänsä nainen.
missäs päin vaikutat?
Kerran oli sellanen tunne, mutta hän ei pitänyt minusta, teki sen selväksi. Mulla on ollut tuuri ihastua sellasiin tyyppeihin, jotka ei siedä mua :). Joten en enää katsele ketään sillä tavalla, koska ei se johda mihinkään. Tiedän jo paikkani ja sen ettei mun näkönen miehille kelvannut ikinä. Minkäs teet, kun on syntynyt liian rumaks naiseksi. Mulle ei vaan oltu koskaan ketään tarkoitettu, joten se siitä.
Olen kohdannut. Hänet miehen. Vei jalat alta. Hänet olisin halunnut "omaksi". Hän varattu. Mutta...
Kyllä, tapasin tämän miehen josta tunsin, että tuo se on. Ihastuin ensi silmäyksellä ja luonnekin oli ihana, huumori oli omaa luokkaansa. Hän oli kuitenkin varattu, eikä varmaan muutenkaan olisi minusta kiinnostunut. Tunne oli kuitenkin todella mieleenpainuva ja ihastuminen tuntui ihan fyysisenä. Sen jälkeen olen toki ihastunut ja rakastunut, mutta en niin "rytinällä".
Kolahti kovaa..
Ei ollut varattu..
Seurannut olisin..
Rakastanut olisin..
Ei vaan hänelle..
Kolahtanut yhtä kovaa..
Ei seurannut minua..!
...sanoiksi.
Kyllä. Hänen nimensä alkaa V:llä. Ei mies taida täysin ymmärtääkään millainen valta ja vaikutus hänellä on minuun. Lähtisin vaikka maailmanääriin ja asuisin bambumajassa syöden pelkkiä kookospähkinöitä.
Missä päin tämä V asuu?
Helsingissähän tuo.
Olen, siksi olen myös onnekas. Kalsarit jalassa oisin mennyt umpihakeen vastaan kun vaan olisin tiennyt tulijaksi hänen :D
Olisin vanhentunut hänen kanssaan yhdessä, laskien ryppyjä rakkaudessa ja naamassa :D
Joku jonka kanssa ei pelkää mitään. Sellainen, jolla on jalat lujasti maassa, silloin kun omat ovat ilmassa.
Enpä ole keneenkään vaikuttanut näin.
etten sano mitään..en en..hänen läheisyytensä.. riisuu ujouteni.. kuin vaatteen..kerta kerralta.. enemmän..ja täytyy sanoa, et se on mun tapauksessa.. todella paljon....
Tapasin kerran naisen, kolme vuotta nuoremman. Ensi kohtaamisemme oli seuramme harjoituksissa missä katseemme kohtasivat. Tuntui kuin sydän olisi jättänyt lyönnin väliin.Se oli molemmin puolista. Minulla oli ero kesken, ja hänellä myös. Vaikka aikaa on kulunut ja olen varattu hän tulee joskus ajatuksiini. Muistan kun kohtasin hänet jälkeen päin sattumalta, kuinka hänen silmänsä laajenivat. Tajusin vasta jälkeen päin että muut katsoivat meitä ja olivat hiljaa. Sitten hän muutti muualle, onneksi. Hän oli se unelma joka ei koskaan toteutunut. En tiedä, mitä tapahtuisi jos jälleen kohtaisimme.
Olen tavannut. Syksyllä 2011. Yksi katse tummansinisistä mustien ripsien reunustamista silmistä. Keinuin monta päivää. Olisin seurannut häntä maailman ääriin. Sen hetken.
Lähtisin koska hän tuntuu niiin oikealta ja turvalliselta. Siis olen uskomatonta mutta totta :)
Kel onni on se onnen kätkeköön. Mutta jos onnen kohtaan, en kätke sitä enää koskaan. Minut saa se joka ei tunteitansa peitä. Rakkaus ei niiaa, eikä se pokkaa. Mä loistan hänen kätensä alla.
Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen...
Aika ihanasti sanottu.
Olen kerran ihastunut ensi näkemältä ja tunne siitä,että jalat lähtee alta oli huikea.
Siitä asti tunteet ja sydän menivät omaa tietään monta kuukautta...kaikki pyöri vain hänen ympärillään.Tavattiin vain muutaman kerran,mutta olin rakastunut. Kuitenkaan asia ei hänen puoleltaan edennyt pitemmällä..enkä jaksanut jäädä"huopaamaan"..huomasin,ettei ollut aina minulle rehellinen.Ehkä oli ollut sinkkuna niin kauan,ettei uskaltanut sitoutua täysillä. Lopuksi kaikki päättyi ja jatkoimme ystävinä.. Olimme ehkä ns.sielunkumppaneita,jotka tunnetasolla kohtasivat täydellisesti,mutta arjen ja keskustelun osalta olimme yhteensopimattomat...näin olen jälkeenpäin miettinyt.Kuitenkin kokemus oli ihana,enkä vaihtaisi siitä hetkeäkään...muistot säilyvät aina...ja kevättä kohden mennään..uusin tuulin..
Jättäisin kaiken..jos vain sanoisit että" rakastat..ja yritetään yhdessä.."
Luulen että tiedät sen..olen sen verran asiasta sanonut..
et vaan usko tulevaisuuteen..mutta olen varma etten tarvitsisi muita koskaan..jos olisimme yhdessä..enkä usko että sinäkäkään voisit kokea paljon parempaa..
uskoisitpa siihen..elämä on lyhyt..mitä tässä voi enää menettää tärkeämpää..
Rakkaani! Minä en muuta mietikkään ja "prosessoi", kun MEITÄ! ja ELÄMÄÄ SUUREMPAA RAKKAUTTAMME! Olet elämäni Valo, Ainoani, RAKKAANI! : )
Kyllä. Ihminen joka on kaikkea ja enemmän. Joka saa uskomaan että tuli mitä tahansa, jokainen hetki on sen arvoinen. Ja ne hetket ovat ohikiitäviä kuten elämäkin.
Olen. Kerran. Suuskuussa v. 1999. Se ei olut rakkautta ensi silmäyksellä, mutta toisella tapaamisella tuntui kuin olisin vihdoin tullut kotiin. Rakastin hänen koko olemustaan, en saanut tarpeekseni hänen katselemisestaan, kun hän kosketti minua se oli taivas. Muistan vieläkin jokaisen piirteen kasvoissaan ja käsissään. Huokaus pääsi huuliltani joka kerran kun sain painautua häntä vasten.
Olen kohdannut. Kohtasimme 14 vuotiaina, ja siitä lähtien olemme olleet erottamattomat. Elämäni ainoa rakkaustarina. Vaikka arki koettelee, eikä kaikki ole aina niin hohdokasta, lähtisin Hänen mukaansa vaikka maailman ääriin, olisin Hänen tukenaan, tekisin kaiken jotta Hän olisi onnellinen. Tiedän että Hän tekisi samoin myös minulle.
Olen kohdannut. Miehen, jota olen ajatellut joka ikinen päivä siitä lähtien, kun kohtasin hänet vuosia sitten. Rakastan, rakastan. Antamansa kivi tallessa ja sydämeni tulessa.
Se on se joka vie jalat alta kuten multa vietiin 29 v. sitten ja sama mies tekee sen edelleen kun vuosien välein tapaamme. Sille vaan ei voi mitään. Joka kerta olisin valmis jättämään kaiken muun ja lähtemään hänen matkaansa, hän vaan ei minua ota. Suurta rakkautta, se oikea? Tiedä sitä mutta uskomaton ote minuun.
Minä olen myös saanut kokea "pyhäksi" miltei tuntuvan yhteyden joka olisi varmaan kestänyt kaiken mitä elämä vielä tuokin eteen. Mutta mies, Kaitsu nimeltään oli varattu mies. Joten jäi valokuvia, runoja, hänen piirustuksensa, rannerengas, kirja, kynttilä ja paita. Päivää ei mene ettei hän "asu ja puhalla" sielussani hetkellisesti. Kukaan tuleva tuskin ohittaa rakkautta syvyydellään. Joten tulevakin mies, jos vastaan tulee, tulee aina olemaan sieluni "kakkonen". Mutta toki voin kakkostakin rakastaa, kun kerran ykkönen jäi vaimonsa kanssa kohtaamaan tulevaa...