Miten välttää psykoosi?

Olisi erittäin hyvä, jos voisit kuitenkin puhua terapeutillesi - hän varmaan sinut tuntien osaisi neuvoa, mitä tilanteessasi olisi hyvä tehdä. Jos olisin nyt vastaavassa tilanteessa, toivoisin voivani puhua terapeutille ja toivoisin myös, että myöntyisin lääkehoitoon. Lääkkeet helpottavat ahdistusta ja oletettavasti muutkin oireet saataisiin niillä hallintaan ja elämä voisi taas pikkuhiljaa kirkastua.

Itse asiassa olen ollut niin pohjalla, että yritin myös itsemurhaa eri tavoilla - ONNEKSI siinä kuitenkaan onnistumatta. Silloin tuntui, ettei valoa ole missään ja äänet tekivät elämästä helvetillistä. Päästyäni tai paremminkin jouduttuani hoitoon ja lopulta myös syötyäni lääkkeitä, elämä alkoi taas voittaa ja kirkastua.

Jos haluat heti puhua jonkun kanssa, niin voit soittaa esim auttavaan puhelimeen. Googlettamalla varmaan löytyy numero. Jos oikein pahalta tuntuu, niin hyvä vaihtoehto olisi mennä ensiapupolille, mistä pääsee eteenpäin hoitoon. Toivottavasti saat apua tilanteeseesi.

Kiitos vastauksestasi, mutta terapeutista ei nyt ole tähän hätään apua. Seuraava aika on vasta ensi viikolla joten viikko pitää ainakin selvitä itsekseen, yritin kyllä kovasti saada sanottua viime kerralla asiasta mutta en vain kyennyt. Puheenaiheet muutenkin menivät ihan muita reittejä ja sitten aika loppui. Ja sitten en uskaltanutkaan sanoa mitään.

Ja osastolle en suostu menemään ja siihenhän se kuitenkin päätyisi jos taas menisin päivystykseen. Elämäntilanne on sellainen ettei rahaa ole mihinkään ylimääräiseen (sairaalahoitoon) ja muutenkin sellaisia projekteja päällä josta vain ei voi olla poissa. Vaikka kyllä olenkin ollut kun en saanut itseäni paikalle ajoissa. Että sinällään sama asia. Mutta terapeutti saisi pakostakin tietää osastolle menosta, enkä kestä sitä häpeää jos joudun myöntämään etten luota häneen(kään).

Jos vain olisi jokin keino saada tämä tilanne pois päältä, että voisi nukkua tässä talossa pelkäämättä varjoja. Vaikka kuten osuvasti kuvasit, en itsekään todellakaan näe mitään valoa edessäpäin. Mutta jos olisi joku keino selvitä huomiseen, ehkä tämä kaaos katoaisi ajan kanssa.

Itsensä rääkkääminen liikunnalla? Terveellisesti syöminen? Nukkuminen? Lukeminen? Millä saa ajatukset pois kaaoksesta?

Kiitos oikein paljon tuosta numerosta. Pitää harkita soittamista. Nyt on vähän "järkevämpi" olo, mutta pelkään tulevaa yötä.

Vielä: voiko mitenkään, millään tavalla, olla mahdollista että tämä menisi itsestään ohi ilman mitään lääketieteen kommervenkkejä?

on mahdollista että menee ohi, puhu jollekkin luotettavalle taholle ongelmista..
jos elämässäsi on asioita joita tarvitsee muuttaa kannattaa miettiä niitä ja asettaa vähän tärkeysjärjestykseen koska psykoosi voi johtua loppujenlopuksi tarpeeksi pitkään torjutuista pulmakohdista jotka kaipaisi ratkaisua...

kyl se siitä !

no mulla vaan tuo lääkitys auttoi, heti selkiintyi ajatukset....

Soitin terveysneuvontaan ja sanoivat, että pitää käydä lääkärillä ennen viikonloppua. Miten vältän osastolle päätymisen, siihen ei ole rahallisesti eikä ajallisesti varaa ja järkevästi ajateltuna osastohoidosta koituisi muutenkin stressiä, mikä ei varmaan ainakaan edistä asiaa? Pitäisikö suostua lääkehoitoon jos sitä ehdottavat? Mitä psykoosin estoon edes määrätään?

Muutenkin mieli on muuttunut, tuntuu että ahdistus on vaihtunut siihen etten oikeastaan tunne mitään ahdistusta tai itsemurha-ajatuksia. Edelleen tuntuu maailma jotenkin "oudolta", mutta en välttämättä koe enää ongelman olevan niin iso. Jos se menikin ohi? Vai onko se salakavalana odottamassa taustalla?

Kiitos "eräs skitso", on onni että on olemassa netti nykyään kun tuntuu ettei kykene vähääkään puhumaan kasvokkain ihmisille. Ainakaan tässä tilanteessa. Saa kuitenkin tietoa kun sitä kipeästi tarvitsee.

En todellakaan kuitenkaan voi mennä osastolle. Olen ollut siellä päivystyksen kautta ennenkin ja aluksi se koko sinne sopeutuminen oli niin kuormittava tekijä etten usko selviytyväni siitä tällä kertaa. Toisinsanoen olen varma että sekoan lopullisesti jos sinne päädyn. Haluaisin vetäytyä omaan rauhaani ja osastolla hoitajat ravaa ovista koko ajan ja ei vaan ole mahdollista saada ympärille rauhallista ympäristöä. Toisekseenkin rahatilanne on niin toivoton tällä hetkellä, että ei olisi varaa mihinkään, siis yhtään mihinkään ylimääräiseen. Hädintuskin ruokaan riittää ja terapiamaksut kiristää tilannetta ennestään. Pitäisi jotenkin keksiä halpa keino selviytyä, nyt sitten tuntuu taas siltä, että se kuoleminen olisi halvinta. Tähän taas mennään.

En usko tarkkailusta muutenkaan olevan mitään hyötyä, pidän aina kaiken pääni sisällä. Riehun kun kukaan ei näe ja kun joku katsoo niin vedän pokerinaaman. Automaattisesti. Osastolla olossa se onkin tuskallista: ei ole mahdollisuutta päästää mitään ulos kun pitää koko ajan hillitä itsensä. Ei voi hyppiä ympäriinsä koska sen ne katsoisi maniaksi. Eikä voi itkeä koska se taas on jotain huolestuttavaa.

Huomenna se nähdään. Pitäisi vaan osata tasapainotella. Ei antaa lääkäreiden tehdä mitä huvittaa vaan pitää päänsä mutta silti saada jotain apua. Taitolaji.

Vaan hetkinen, voidaanko tosiaan ottaa ihminen pakkohoitoon noin vain? Eikö se jotenkin mennyt että pitää olla vaaraksi itselleen tai muille? Ei kai pelkät epämääräiset psykoosioireet riitä jos tiedostan, että tarvitsen apua?

No itsellä ensimmäisen "psykoosin" tullessa ei ollut aavistustakaan mistä kysymys niin päivystyksen kautta osastolle (osastolla voi siis olla niin kuin haluaa, osallistua yhteistoimintaan tai olla omassa rauhassa, itse vetäydyin omaan rauhaan lepäämään, ja kävin vaan syömässä yhdessä jne...eli saa siellä ihan rauhassakin olla, itkeskelläkin saa, apuahan sinne mennään hakemaan yms,eikä minusta siellä mitenkään kauheaa ollut, toki kaikeanlaista tyyppiähän siellä oli, nuoria pääasiassa, joku jotain varastellut väsyneenä jne), ja ihan vapaaehtoisesti menin lepäämään sinne, ja aloitettiin lääkitys, ja se sitten rupesi jossain vaiheessa auttamaan, ja pari viikkoa taisin siellä olla tarkkailussa niin, että loppuvaiheesta jo yöt kotona ja päivisin kävin kontrollikäynnillä.....toisen kerran kun psykoosi tuli niin lääkkeet kotiin , ja muutamassa päivässä taisi tilanne tasaantua,tosin olin tosi kypsä niihin mun ajatuksiin ja sekoiluun, että harkitsin osastolle menoa ihan lepäämään ( kotona olisi lapset hoidettavana , ja aika raskasta niitä siinä tilassa hoitaa ) mutta itsellä tosiaan tuo lääkitys tasannut nuo oireet parissa päivässä niin, ettei ole enää mitään epäluuloisuutta,harhoja jne., ja alunperin olin tosi lääkevastainen, mutta tosiaan olen nyt lääkityksellä ollut useamman kuukauden ja tosi normaalia elämää vietän :) Olo on kun ei söisi lääkkeitä ollenkaan, mitää sivuoireita ei siis ole.... Ainut että paino noussut 10 kg, kesällä tuli syötyä vähän enemmän ja grillailtua, nyt yritän laihduttaa, onnistuukohan lääkityksen kanssa (risperdal consta) kuntosalia, ja lenkkiä....???=) mutta tosiaan "estää" sä osaat tosiaan hyvin esittää asiat ja kertoo oireistasi, ja kerran pärjäät noin hyvin kotona niin voihan olla että sinulle riittää ihan lääkitys kotiin jne.... Terveisin, "kotilääkäri ;)

Ai niin, itsellä nuo terapiakäynnit julkisella sektorilla ihan ilmaisia, niin usein pääsee kun haluaa, ja myös lääkärille...ja b-lausunnolla omavastuuosuuslääkkeistä 3 euroa,alkuun ei lääkäri kirjoittanut minulle b todistusta, mutta pyytämällä sain sen kuitenkin....

Täällä taas, päädyin osastolle lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja nyt olen kotilomalla. Alkuviikosta taas paluuta osastolle.

Eihän se psykoosia ollut, vaikka oireet oli vähän siinä ja siinä kun kerroin ajatustenlukukokemuksista yms. Mutta kuten "eräs skitso" sanoit, olen melko selvänä ja tiedostan tilanteeni. Siinä sitten psykologin testeissä nousi esiin rajatilapersoonallisuus (epävakaa persoonallisuushäiriö) jonka alle kaikki oireet kuulemma sopivat. Myös psykoottiset oireet ohimenevinä, jos stressi vaivaa. Lääkehoito aloitettiin masennukseen (koska itsemurhariskin takia osastolle päädyin ja vakavan masennuksen diagnoosi on aiemmin jo laitettu) ja myös nukkumiseen ketipinoria, mikä ilmeisesti on neurolepti.

Kaikki on nyt hyvin, tai ainakin vakaasti ja hoito alkaa nyt vasta kunnolla. Ja nämä lievät psykoottiset oireet on jo menossa ohi.

Tee se jonkun ihmisen vuoksi. Pysy niin sanotusti kuivilla psykoosista :)

Mitä pahaa psykoosissa on?

www.Mielenterveystalo.fi -palvelussa (ilmainen, ei tarvtse kirjautua) on oppaissa psykoosiopas, jonka avulla voi oppia paljon! Käy ihmeessä lukemassa.

Psykoosin välttää parhaiten kun pysyy kaukana psykiatreista.

https://madinfinland.org/psykoosilaakkeet/

Psykoosilääkkeiden käyttö on ollut viime vuosina kasvussa. On arvioitu, että noin 200 000 suomalaista käyttää psykoosilääkkeitä, ja syntymäkohorttia 1997 seuranneen tutkimuksen perusteella psykoosilääkkeiden määrääminen on ulottunut Suomessa koskemaan laajamittaisesti myös lapsia. Itse asiassa niin sanotuista psykoosilääkkeistä on tullut yleislääkkeitä, joita määrätään monenlaiseen tarkoitukseen, kuten hankaliksi koettujen vanhusten ja lasten rauhoittamiseen. Tämän taustalla on se tosiasia, että psykoosilääkkeillä ei ole minkäänlaista erityistä vaikutusta psykoosiin. Kyse on todellakin yleislääkkeistä, jotka oli otettu ensin käyttöön leikkauspotilaiden rauhoittamiseksi, minkä jälkeen ne siirtyivät psykiatriaan voimakkaina rauhoittajina, jotka tuottivat potilaille lobotomiaa vastaavan tilan.

Pitkän aikavälin seurantatutkimuksissa on toistuvasti osoitettu, että psykoosilääkkeiden käyttö on yhteydessä heikkoon pitkän aikavälin tulokseen ja osan näistä tutkimuksista olen referoinut myös Mad in Finlandiin. Esimerkiksi Martin Harrowin johtamassa tutkimuksessa yli 90% lääkeettömistä skitsofreniadiagnoosin saaneista oli toipunut 10 vuodessa psykoosista täysin, mutta lääkittyjen kohdalla vastaava osuus oli vain noin 20%. Psykoosin luonnollinen kulku näyttäisi olevan sellainen, että ensimmäisen kahden vuoden aikana hoidon aloittamisesta psykoosilääkkeiden käyttäjillä esiintyy vähemmän psykoosia, mutta tämän jälkeen lääkitsemättömät toipuvat pääsääntöisesti erittäin hyvin ja jatkavat elämää psykoosilääkkeiden käyttäjien elämän puolestaan jäädessä tavallisesti toimintakyvyllä ja elämänlaadulla mitattuna vajavaiseksi. Mikäli hoidon tuloksellisuutta mitattaisiin hoitoon tulleen ihmisen elämänlaatuun liittyvällä mittaristolla, psykoosilääkitys muuttuisi mahdollisesti jo akuuttivaiheessa kestämättömäksi ratkaisuksi. Suomessa Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä on saatu maan ylivoimaisesti parhaat psykoosinhoitotulokset 90-luvulla siten, että suurin osa potilaista ei käyttänyt neuroleptejä missään vaiheessa hoitoa. Keroputaan mallina tunnetun lähestymistavan myötä uusien skitsofreniadiagnoosien vuotuinen määrä laski Länsi-Lapissa 90 prosentilla, mikä johtuu siitä, että psykoosin vuoksi hoitoon tulleet eivät enää kroonistuneet. Huomiota herättävää on myös se, että laadukkaalla kokonaisvaltaisella hoidolla kestävät hoitotulokset saavutetaan jo kahden vuoden kuluessa. Psykologian emeritusprofessori Jaakko Seikkulan luento on helppolukuinen kooste avoimen dialogin lähestymistavasta psykoosin hoidossa.

Johtopäätöksenä toteaisin, että periaatteessa psykoosilääkkeitä ei kannattaisi käyttää ollenkaan. Kaikkia psykoosilääkkeiden aiheuttamia haittoja ei vielä edes tunneta, ja ne aiheuttavat pikäaikaiskäytössä ennenaikaisen kuoleman. Kuitenkin psykoosilääkkeet aiheuttavat usein myös hyvin vakavan riippuvuuden, koska aivot sopeutuvat lääkitykseen rakenteellisilla muutoksilla ja lääkitystä tilasta tulee aivojen uusi normaalitila. Mahdollisuus lopettaa psykoosilääkitys riippuu käytetyn lääkkeen annoksesta sekä käytön ajallisesta kestosta, käyttäjän yksilöllisistä ominaisuuksista, motivaatiosta sekä sosiaalisen verkoston laajuudesta ja laadusta. Vieroitusoireet saattavat muodostua hengenvaarallisiksi, joten vieroitusasioissa on suotavaa hankkia tukea esimerkiksi Tampereella ja Helsingissä toimivista vieroitusryhmistä. Lopulta jokainen on itse vastuussa vieroituksestaan, mutta hallitusti toteutettuna vieroitus voi olla hyvin palkitseva prosessi, jonka jälkeen ihminen voi kokea saaneensa elämänsä takaisin. Ennen kaikkea toivoisin psykiatreille viisautta, kriittisyyttä ja varovaisuutta psykoosilääkkeiden määräämisen suhteen. Psykiatrien olisi hyvä kysyä itseltään: jos psykoosilääkkeet ovat niin erinomaisia, niin miksi niillä hoidetut potilaat ovat kroonisesti sairaita. Ongelmana on tällä hetkellä psykiatrinen akuuttihoito, jossa potilaat saavat tavallisesti elinikäiseksi jäävän ja kuolemaan johtavan psykoosilääkityksen.

Ongelma on nähdäkseni sinun minäkokemuksessasi, ei missään muualla. Pelkäät, että ahdistuneena paljastat itsestäsi olemuksellasi enemmän, kuin haluaisit. Siinä ei ole mitään sairasta, vaan se on täysin inhimillinen tunne, jota voi opetella hallitsemaan. Se mies joka mielestäsi kuuli sinun ajatuksesi tai häpeäsi on ihan tavallinen ihminen. Hänellä on samankaltaisia huolia, häpeän ja ahdistuksen aiheita, kuin sinullakin. Sinä kiihdytät itseäsi ajatteluun, jossa yrität suojautua joltain häpeälliseltä ja ahdistavalta kokemukselta, joka hallitsee mieltäsi. Lopulta menetät järkesi ja kaikki muut kuulevat ajatuksesi ennen, kuin sinä itse suostut niitä kuulemaan. Sitähän sinä pelkäät ja siihenhän tuollainen johtaa. Pelkäät kohdata häpeääsi, pelkäät kohdata itsesi sellaisena kuin olet. Jos et käsittele tätä pelkoa, menet sekaisin ja menetät minuutesi rajat, tai ainakin illuusion niistä, kuten vanhempana tulet toteamaan.

https://www.youtube.com/channel/UCp_ShZAUGtFLpYkgcTrayRQ/search?query=whitaker
Elämässä on normaalia ahdistua välillä. Tietysti henkisiä ongelmiakin on, mutta älä hemmetissä mene niille psykiatripilleriautomaateille. Jos eivät saa sinua pillerikoukkuun ikuisiksi ajoiksi, niin laittavat loputtoman seurannan päälle tietoteknisesti yms., jos mieltävät sinut "epänormaaliksi". Unohda järkipuhe: jos heitä kritisoit, niin sitten vasta valtaansa haluavat näyttää (jos nyt ei sitten todella normaalia parempaa psykiatria tule vastaan). Eliniänodote psykoosista diagnosoiduille on 10-20 vuotta pienempi kuin muille Suomessa, ja tämä johtuu hyvin paljon hoidon tasosta.

Kiintoisana yksityiskohtana, kehitysmaissa, joissa ei syödä antipsykootteja, psykoosista parantuminen on huomattavasti parempaa kuin länsimaissa. Tätäkin faktaa on tosin yritetty vesittää lääketehtaiden sponsoroimissa tutkimuksissa.

Kannattaa varoa ennen kaikkea kreikkalaisia lääkäreitä, sillä voimme kiittää psykoosi -sanasta kreikkalaisia

Minun on tehtävä edelliseen pieni korjaus: vaikka "psykoosi" tuleekin kreikan kielestä, sen "keksijä" on 1800-luvulla elänyt saksalainen Karl Friedrich Canstatt.

Psykoosin voi välttää uskomatta siihen.

Elämän ongelmien ja vastoinkäymisten välttäminen onkin sitten haastavampaa.

Tunnethan jo hyvin varomerkit. Älä luota niihin kuvitelmiin. Riittävä uni putsaa päätä, jos vain kykenet nukkumaan.

Psykoosi on elimistön oma keino ottaa tilanne hallintaan silloin kun minäsi ei siihen kykene. Jos alat tässä vaiheessa syömään antipsykootteja ja tukahdutat psykoosin, teet toki lääkärisi tyytyväiseksi, mutta samalla estät itseäsi toipumasta. Terveydenhoitotaho haluaa hoitaa sinut mahdollisimman halvalla, siis lääkkeillä. Psykoosiin tullessasi voit tarvita tukea ja tämä on kalliimpi vaihtoehto, vaikka itsellesi se onkin parempi toipumisen kannalta.
Psykoosi on kuumeeseen verrattava reaktio. Se suojaa mieltäsi vahingoittumiselta.
Kun lääkäri määrää sinut syömään antipsykoottia, hän haluaa, että tilanteesi hoituu mahdollisimman vähillä kustannuksilla. Jos psykoosissa olevia ihmisiä tuettaisiin muulla tavoin, he tulisivat kalliiksi. Heille itselleen toipuminen olisi parempi ja luonnollisempi vaihtoehto, mutta ei yhteiskuntamme sitä ala kustantamaan.
Lääketeollisuus toimii samoilla periaatteilla kuin peliteollisuus. Se kerää voittoa sillä, että ihmiset tulevat riippuvaisiksi lääkkeistä, samoin kuin peleihin kehittyy riippuvuus. Lääkärit saavat palkkioita siitä, että he tekevät ihmisiä riippuvaisiksi. Tämä naamioidaan sillä, että sanotaan psykoosin itsessään olevan sairaus, jota täytyy hoitaa. Näinhän ei tosiasiassa ole.
On järjenvastaista ajatella, että ihmisen luomat kemialliset yhdisteet olisivat hyödyllisiä aivojemme toiminnalle. Niillä korkeintaan siirretään ongelmaa eteenpäin. Evoluution myötä kehittyneet puolustusmekanismit ovat ainoa oikea "lääke". Psykoosi kuuluu näihin.
Mutta tätä maailmaa pyörittää raha. Yksittäisellä ihmisellä ei ole juurikaan arvoa eikä hänen hyvinvointiinsa panosteta rahallisesti.
Psykoosin läpikäyminen kaikkine inhimillisine tukitoimineen on liian kallista yhteiskunnalle, siksi sitä vältellään.

Multa kysytään mitä mun mies ajattelee asiasta,no hän ajattelee tietokonepelejä ,mitäkö mies nyt ajattelee? ei ymmärrä mitään kärsimästäni lääkkeistä

Minkä suunnan terapeutti?

Pohdi näitä
-oletko kauan käynyt terapiassa, onko olosi pahentunut vai parantunut?
- onko masentuneisuus lisääntynt
- itsensä vahingoittamisen ajatukset kasvaneet

Jos olosi on pahentunut, luottamus on mennyt esimerkiksi jonkun terapia-aktiviteetin takia, voit pyytää terapeutin vaihtoa tai kösitellä nämä terapeuttisi kanssa.

Olon pitäisi parantua ja terapiassa olon keventää taakkaasi. On myös terapeutteja, joiden kanssa ajatuu siihen, ettei voimavarat enään riitä vaan menee heikompaan suuntaan

Mulle tuli sun tekstistä sellainen olo että keskitys hirveesti itseesi ja siihen että kaikki jotenkin liittyy suhun. Itsetuntosin on huono, tunnen samanlaisia oireita.. joskus ollu jaksoittain pahempia, johtunee siitä että oon suurenosan elämästäni ollut yksin, mikä jättää mielen liian mielikuvituspainotteiseksi ja mieli haluaa muovata ympäristönkin siihen mielikuvitukseen mukaan, mikä vääristää todellisuuden, koska vain ajattelemalla miltä toisista tuntuu eikä susta, sä pääset siitä pois.. empatiaa silmiisi, jos joku puhuu jotenkin, mikä sua loukkaa, syy saattaa olla siinä että se puhuja ei voikkaan hyvin eikä osaa kommunikoida kunnolla.. esimerkiksi... Eli jos analysoit ihmisiä, ala analysoimaan niitä ymmärtävällä tavalla.. ala väkisin ymmärtään, miksi ihmisistä tulee eri elkeitä.. myös nämä elkeet saattavat vääristyä siitä syystä, että sinä reagoit jo niin eri tavalla kaikkeen kuin muut.. et tunnista muiden elkeitä, muilla on erilaiset tuntosarvet kuin sulla ja pelkäät tulevasi nirhatuksi, kun et kuulu tähän muurahaispesään.

Kaikki ongelmat ihmisillä liittyy epätasapainoon.. ja epätasapaino leviää ihmisen ruummiissa kuin syöpä.. se leviää kaikkialle.. Pitää löytää uudestaan oma keskipiste ja saada vasen ja oikea puoli samanparisiks.. Ettei toinen puoli vaikka nuku ja toinen puoli ole hereillä. Hermostoon kehittyy tulehdustila jos esim jännittäminen, päihteidenkäyttö tai kuntoilu jatkuu ilman palautumista...

Miten sinä yleensät elät muuten, millaiset elintavat... kaikki vaikuttaa kaikkeen ja tasapaino pitää löytää kaikissa asioissa.

välttää hoitaja

Uni tärkein sitten rauhallinen ympäristö stressin välttäminen omega3 b vita komplexi muitten ihmisten kanssa oleminen liikunta mieluinten metsässä kävely.

Tuohan on vain ihan normaalia. On hyvä että tunnet mitä tunnet. Niin kauan kun tiedostat itsesi ja ajatuksesi, olet kunnossa. Nämä psykoosit ja skitsofreniat ovat pelkkiä sanoja. Ahdistuneisuus ja masennus voivat olla raskaita, mutta muutenhan me saamme tuntea ja kokea mitä vaan. Ei ole hyvä oppia olemaan sairas vaan olla vain sitä mitä on. Diagnoosi tekee sairauden ja aiheuttaa sairauden kuten huojuvat puut tuulen.

Aloittaja on selvästi trolli psyk. hoitaja 😁