En ole ujo, ulosanti vaan paska

Mä olen täysin tutussa ja mukavassa seurassa hölösuu. Sitten kun seurassa on joku "einiintuttu", niin puhe tyssää siihen ja tulee vaivaantunu olo. Kyllä mä sillonki puhuisi, mut pää vaan tyhjenee kaikesta asiasta.
En pidä itteäni tyhmänä, vaan varauksellisena ja yritän antaa hyvän vaikutelman itestäni, mikä kusee kylläki..

Ehkä sä oot samallainen, eli tarvit vaan turvallise ja oikeen seuran?

Ihan kun mun kirjoittama juttu!! Tunnen oloni aivan helvetin tyhmäksi ihmisten seurassa. Olen tyhmä ja tiedostan sen, mutta sen lisäksi multa ilmeisesti puuttuu joku puheentuottamisosa aivoista. Teen töitä ihmisten parissa, ja aivan vieraille ihmisille mun on helppo olla reipas ja höpötellä niitä näitä perusjuttuja, mutta pian jutut ja mielenkiinto loppuvat saman ihmisen seurassa enkä yksinkertaisesti jaksa/keksi juteltavaa.

Ite olen 16 vuotias poika en oo sinäänsä ujo mutta heti kun ryhmään liittyy tuntemattomia en saa sanoja suusta mä vaa yksinkertaisesti jäädyn.... Olisin varmaan sosiaalisempi ellen kärsisi tästä saamarin R-VIASTA! ./ Mut hei tsemppiä! itse päätin hakea kouluun kauas pois minne muutan ja voin alkaa uuden elämän niinku mä oon!

viestiä lukiessa tuli aivan sama olo. Jos ketjun aloittaja vielä lukee tätä niin olisi mielenkiintoista kuulla ootko edistynyt ja mahdollisia vinkkejä. Sellanen olo kyllä on että tämä ongelma ei yhdessä yössä ratkea.

millainen olet kännissä? jos homma luistaa kännissä niin vedä pää täyteen, hölise ja pölise. Kuitenki sen verran että muistat ja olet tilanteen tasalla. Katso ja tutki muiden reaktioita, analysoi omaa käytöstä ja vie sitä pikkuhiljaa normaaliin selväpäiseen keskusteluun. Kohta huomaat että juttu luistaa myös ilman alkomahoolia.

Olen hiljainen koska mul ei pääs liiku mitään oon niin vitun tyhmä niinku huomaatte täst tekstistä. En oo ujo enkä pelkää puhumista mut ei oo koskaa mitää sanottavaa. Vituttaa tää mielikuvituksen ja järjen puute. Inhoon itseäni:(

Se että juttu ei aina tai edes ikinä, ei tarkoita että on tyhmä. Itselläni välillä on sama tilanne. Olen tosin huomannut että silloin kun kiinnitän huomiota siihen että en saa sanoja suusta, niin tilanne vaan pahenee. Se vitutus vie yleensä kaiken huomion enkä tosiaan keksi mitään järkevää sanottavaa. Usein myös seura vaikuttaa asiaan, joidenkin kanssa ei juttu luista sen takia jutut on sellaisia, että ei vaan kiinnosta tai keksi mitään järkevää lisättävää.

Miksei anneta niiden puhua jotka sen hallitsevat? Jos kaikki puhuu kaiken aikaa, niin missä kaikki kuuntelijat ovat? Kuten sanoin, tyhmyydellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Tunnen joitakin TODELLA tyhmiä ihmisiä, jotka keksivät keskusteluissa aina jotain sanottavaa. Puheliaat ihmiset pitävät usein siitä että on joku rauhallinen kuuntelija kuuntelemassa.

Olen myös vastaavanlainen hidas tyyppi. En usko olevani ujo, en vaan kykene normaaliin läpänheittoon. Alkoholi ei auta ollenkaan, olen yhtä hiljainen sen vaikutuksen alaisena.

Tiedän mikä auttaa hitauteen ja ajatteluun positiivisesti. Tm meditaatio www.meditaatio.org tuolt löytyy tietoa aiheesta. Täl hetkel mul on vaan menossa sellanen lääkitys mikä estää meditaatiosta tulevan autuaan ja rentouttavan vaikutuksen. Suosittelen tätä kaikille jotka kärsivät sosiaalisista ongelmista. Tää meditaatiotekniikka on erittäin vaivaton ja helppo tapa parantaa omaa hyvinvointia.

Hiljaiseen ääneen auttaa se, että vain päättää puhua kovaa. Ajatella, että ihmisten täytyy kuulla tämä. Itse pystyn tarvittaessa puhumaan todella kovaa, vaikka perusääneni onkin hiljainen. Kuka tahansa pystyy.
Miksen puhuisi kovaa, miksi häpeilisin omaa ääntäni, sillä ihmisten tulee kuulla mitä asiaa minulla on. Ihmisten tulee kuulla minusta. Muutkin tekevät niin. Kokeile vain puhua kovaa ja huomaat, että ihmiset suhtautuvat sinuun heti ihan erilailla, kuin jos piipittäisit asiasi. Se kannustaa jatkamaan ja pian nautit kovaa puhumisesta.
En ole koskaan hävennyt puhumista, enemmänkin se on se esilläolo. Esimerkiksi koulun radiossa puhuminen oli hyvinkin nautittavaa, kun ei tarvinnut tuntea ihmisten katseita ja sitä arvioivaa ja ahdistavaa hiljaisuutta ympärillä.

Tuttua tekstiä, täälä kohta kolmeakymmentä lähestytään ja en osaa vieläkään ilmaista itsenäni. Suuremmissa porukoissa meen jotenki tiltiin ja alan vaan tarkkailemaan ja syyllistämään itseäni kun en keksi mitään sanottavaa. Vaikka minulla olisikin paljon sanomista en vaan saa sitä sanottua, joskus menee sanat hukkaan ja lauseista ei tuu sitten mitään. Palaverit ym. on ihan helvettiä. Tämä ujous on aiheuttanut mulle myös jonkulaisen identiteetti ongelman nuorempana, en vieläkään oikein tunne itseäni, kuka minä olen, mitä oikeestaan haluan. Jotenki liikaa peilaa itseään muihin ja joka päivä on jonkulaista kamppailua itsenä kanssa.
Tämä itsensä ilmaisun vaikeus saa minut näyttämmän kai joltain lobotomian saaneelta, hymyilen vaan pöljänä, enkä osaa edes näyttää suuttumistani vaikka siihen olisi aihetta.

Vähänkö vastaan vanhaan viestiin mutta itselläni sama juttu, yhtenä päivänä kaverini suuttui minulle ja sanoi että en kestä enää tätä odottamista että milloinka avaan lärvini, ja sen jälkeen sanoi nyt sanot kaikki ja sen jälkeen pirät turpas kiin! Heitti vielä piimäpurkin päälleni!

Trolli.
Yrittää leimata hiljaiset ihmiset tyhmiksi.
Päinvastoin hiljainen tietää että kokoajan ei tarvitse olla äänessä.

Ihan sama miten olet. Tässä maassa kaikki on aina väärin tehty. Tuomitaan ja haukutaan. Lopputulos aina sama. Anna suosiolla periksi ja relaa. Ole mitä olet ja niinku itse haluat. Se on tosiaan sama.

Sosiaalisia taitoja on täysin mahdollista oppia.
Sosiaalisten taitojen kehiitäminen ja oppiminen pitäisi kuulua koulun opetusohjelmaan. Niitä tarvitaan joka puolella ja koko ajan elämässä.
Et ole yksin ongelmasi kanssa, se on hyvin yleinen suomalaisilla.

Netistä löytyy asiaa aiheesta. Jos et ole ujo etkä arka, opit varmasti taitavammaksi sosiaalisissa tilanteissa harjoittelun avulla.
https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/vuorovaikutustaidot/
Tässä aiheesta.