http://www.unet.fi/laura/rakkaus/love2.html
Kysyin googlesta, että miksi rakastunut ihminen haluaa kertoa tunteensa??
Kysyin googlesta, että miksi rakastunut ihminen haluaa kertoa tunteensa??
Näin minä koin, Sen täytyi olla rakkautta!!
naikkoska
20437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei taida pitää ihan paikkaansa aina, en koe tuntevani syvää mitättömyyden tunnetta ja menetettävääkin minulla on vaikka hurumykke. Mutta kai siinä jotain on, joka on jäänyt lapsuudesta, aika mielenkiintoista. Tosi mielenkiintoista.
"Alberonin mukaan kukaan ei rakastu, jos hän on jotenkuten tyytyväinen siihen mitä hänellä on ja mikä hän on. Rakastuminen kumpuaa depressiivisestä ylikuormituksesta, toisin sanoen siitä että on mahdotonta löytää arkipäivästä mitään arvokasta. Rakastumiseen valmiuden merkki ei ole tietoinen rakastumisen halu, intensiivinen pyrkimys olemassaolon rikastuttamiseen, vaan syvä tunne siitä että ei ole eikä omista mitään millä olisi arvoa ja häpeä siitä että näin on. Tämä on ensimmäinen merkki rakastumiseen valmistautumisesta: mitättömyyden tunne ja siitä johtuva häpeä. Varmuus siitä ettei ole mitään menetettävää.(Alberoni 1984)
Joskus kaikki alkaa sillä että olemme syvästi ja perusteellisesti pettyneitä itseemme ja siihen mitä olemme rakastaneet. Se voi johtua vakavasta sairaudesta, siitä että on tuntenut pitkään olevansa laiminlyöty tai monen pettymyksen summasta, joita emme ole näkevinämme. Reagoimme silloin olemalla pahantuulisia, sulkeutumalla itseemme. Tällöin katsomme ympärillemme ja huomaamme, että toiset ovat onnellisia. Alttius tai taipumus rakastumiseen ei siis näyttäydy haluna rakastua, vaan siten että havaitsemme ympäröivän maailman kiihkeän elinvoiman ja onnen ja samalla tunnemme, että meidät itse on suljettu sen ulkopuolelle, ja kadehdimme tuota onnea.(ibid) "
Jälleen kerran löytyy selityksiä joita olen itsekin pohtinut silloiselle tilalleni. Siksi uskon, että minulla on omat syyni kyseenalaistaa hänen käytös ja vaatia häntä kohtaamaan minua ilman sivullisia.
Sanasta sanaan lähes kaikki kuten koin
"Rakastunut henkilö tuntee riippuvuuttaan rakastetustaan. Tämä saattaa tuottaa myös pelkoa, koska rakastettu voisi tällöin halutessaan käyttää myös sitä valtaa, mikä hänellä on häneen rakastuneeseen henkilöön. Toisaalta myös läheisyys voi pelottaa, sillä juuri se saa rakastuneen tuntemaan konkreettisesti tämän riippuvuussuhteen olemassaolon. Rakkauden regressio voi tuoda mukanaan jopa hajoamisen pelkoa, sillä regressio ilmenee tunne-elämän muutoksina. Liikaläheisyyden ja pelkojen torjumiseksi ilmaantuu ajoittain kielteisiä tunteita ja erilaisia suojautumiskeinoja. Merkittävä osa rakastumisen tunteista perustuu muistoihin ja kokemuksiin eikä rakkaudenkohteen ominaisuuksiin. Tunteet virittävät oman toivon onnesta ja toisessa nähdään lupaus tämän onnen saavuttamisesta.(Juntumaa & Juntumaa 1984)
Rakastumisen ja rakkauden tunnetta luovat psyykkiset prosessit voisi jopa tiivistää transferenssiin, regressioon, samastumiseen ja projektioon. Transferenssissä eli tunteensiirrossa aikaisempien ihmissuhteiden tunnekokemuksia halutaan toistaa uuden ihmisen, rakkauden ja kohteen kautta. Regressiossa eli taantumassa varhaiset tunnetilat toistuvat ja järkiajattelu horjuu. Tunnekohdetta ihannoidaan ja pidetään salaperäisenä, mystisenä, jopa paratiisin tarjoavana onnentuojana. Regressiotilassa oma passiivisuus voimistuu. Samastuminen taas kohdistuu johonkin rakkauskohteen piirteeseen, tapaan tai taipumukseen. Syntyy yhteisyyden tunnetta. Omien tunteiden, tarpeiden ja ihanteiden näkeminen toisessa eli projektio mahdollistaa ihannoinnin- sitä enemmän mitä enemmän omassa itsearvostuksessa on puutetta. Toinen on mahdollista nähdä oman minän jatkeena, vain itseä varten olemassa olevana. (ibid)
Kaikki edellä mainitut ilmiöt, jotka ovat tiedostamattomia psyykkisiä prosesseja, luovat yhdessä kiintymyksen, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tunteet sitä helpommin ja kiihkeämmin, mitä suuremmaksi henkisen ja fyysisen läheisyyden tarve on tullut. Ehtona rakastumisen synnylle on toive tai kokemus jostakin paremmasta toisen avulla. Oma minuus tai elämäntilanne tuntuu puutteelliselta. Rakkauden avulla se näyttäisi täydentyvän. Paratiisin kokeminen mahdollistuu, jos osapuolilla on vastavuoroisesti kykyä regression symbioottisiin muotoihin. Tasapainoisessa persoonallisuudessa regression osuus ei kuitenkaan ole alati hallitseva. Rakkaussuhteessa tapahtuu monipuolistumista ja kehitystä, kuten persoonallisuudessa yleensäkin. Rakkaussuhde on yksi keskeinen persoonallisuuden kehityksen paikka ja mahdollisuus.(ibid) "
Hän oli oikeassa, ehkä se oli sitä ihailua. Mitähän sillä mahtoi tarkoittaa?? Silläkin on oma merkityksensä... Ei varmasti sitten riittävän syvä tunne.
Ja siksi minä menin ja möläytin olevani kokonainen hänen kanssaan...:((, nyttemmin mä huomaan olleeni vain sokea, sillä tänä päivänä ne tekstit näyttävät olleen kirjoitettu viekkain ajatuksin ja naurua pidätellen.... :((
Mutta ainakin olen näyttävästi käsitellyt asiaa ja hakenut tunteilleni pohjaa... Jotenkin tuntuu että ei tälläisiä voi kokea ilman syytä...
Onneksi kirjoitinkin tuossa taannoin toisaalla, että tajusin tuon kirjoittamisen jälkeen ajatella sentään häntäkin, että en voi antaa hänen sortua ja koskea minuun...koska kyllä mä tiedän mikä minä olen..
Tämä on juuri tätä, joka jälleen kerran näyttää säälittävältä ja itsesäälissä piehtaroinnilta, mutta näin se ei ole.
Ei hirveästi pidä analysoida ja pilkkoa asioita, vaan luottaa itseensä ja toiseen ja kertoa tunteistaan ja tarpeistaan samalla kuunnellen ja huomioiden toisen vastaavia. Se voisi olla näin yksinkertaista.
Minulle sellainen lauseen kuuleminen, että joku tuntee olevansa kokonainen kanssani merkitsisi hyvin paljon. Se olisi askel eteenpäin ja askel syvemmälle.
Jos rakkaussuhteessa eletään syvällä toisen ihon alla, eikä kerro toisen merkitystä itselle, rakkaussuhde muuttuu valtapeliksi. Kaikista tunteista huolimatta valtapeli ajaa ihmisiä toisistaan poispäin.
Noinhan se luonnollisesti menisi ja se olisikin yksinkertaista. Eihän tuollaisista voi puhua, varsinkin kun on parisuhteessa, kriisissä ja tietää mikä vaikutus ko. ihmisellä on. Siihen liittyy myös suuria pelkoja siis tuohon tunteeseen.
Myös liitossa elää pakostikin lähellä toista ja pitkässä liitossa herkistyy tuntemaan toista jo pienistäkin vivahteista. Siitäkin voi tulla valtapeli. Mikä ei välttämättä aja ihmistä poispäin vaan sitoo tiukemmin, jos ei pysty riuhtaisemaan itseään valtapelistä kauemmas. Ainoa keino siihen on täydellinen välinpitämättömyys. Ihminen pysyy elossa hengittämällä.
Rakkaussuhde kuten elämäkin etenee vaiheittain ja siinä soisi olevan tilaa sekä itsenäistymiseen että läheisyyteen. Tämä kannattaa ymmärtää kaiken vaateliaisuuden ja pelkäämisenkin keskellä. Täydellinen välinpitämättömyys on lamautuneen nihilistinen elämäntapa, merkityksettömyyden tila. Herääkin kysymys voiko nihilisti rakastaa ja onko hän rakkauden arvoinen?
Jos se on elämäntapa niin ei kai sellaista tarvitse väkisin yrittää rakastaa. Mä sanoinkin että se on joskus ainoa keino muuttaa valtarakenteita ainakin omalla kohdallani. Äly vastaan tunne. Ja mä olen se tunneihminen tässä tapauksessa.
Se on myös keino tulla kuulluksi. Joskus tuntuu, että vaikka kuinka huutaisi, se ei mene perille.
Tulikin mieleen tuo yks kappale osuvin sanoin:
http://www.youtube.com/watch?v=HHjfR56NeR8&ob=av2n
Niin oletko sä ollut parisuhteessa simpl?
Olen joo ollut muutamassa ja yhdessä niistä olin täydellisen välinpitämätön vuosia. Ei ollut todellakaan sen arvoista.
Miksi olit? Olisit voinut vastata jo aiemmin ottaen kantaa tuohon välinpitämättömyyteen ennemmin kuin rinnastaa sen johonkin nihilismiin.
Epäilen sun suhteitasi, et ole rehellinen.
tää siis simplille
Minä taas voisin sanoa, että epäilen sinun syitäsi epäillä. Siinä suhteessa olin kaikista vääristä syistä. Nihilismi on tässä vaiheessa sopiva nietschzeläinen termi, sillä ulkoisten ja opittujen arvojen romahtaessa ihminen käy läpi nihilistisen vaiheen jolloin kaiken kyseenalaistaa ja millään ei ole mitään väliä enää, josta taas pienellä tuurilla edetään ymmärtämään omia sisäisiä ja luonnollisia arvoja.
Mä en halua mitään teoriaa vaan sun kokemuksia pöllöääliö!
Toi on just tota sheisseä,!
todistit vaan uskovas johonkin tollaseen?? ei hyvä!!
"josta taas pienellä tuurilla edetään ymmärtämään omia sisäisiä ja luonnollisia arvoja"
Mitä tarkoitit tällä, onko tämä osa tätä sinun Nihlisimiä?
Mikä on se mihin vertaat noita jutskia?
kauanko vaihe kestää?
Mua siis edelleen kiinnostaa, että mihin tuo simplin kirjoitus perustuu?
Tiesitkö Nihilismistä, vai haitko tunteillesi sanoja tms kokemasi jälkeen? Joku motivaatio ihmisillä toiminnalleen aina on :-)
Mihin nihilismiin ( nihilismissä elävät *tirsk*) ihmiset uskovat ja mikä opn heidän päämääränsä?
JA sitten mä haluaisin vielä saada tietää että mitä ovat nuo kutsumasi "luonnolliset" _arvot_ kaiken kirjoittamasi jälkeen? Mikä on luonnollista?
Nihilistit eivä usko mihinkään muuta kuin anarkiaan.