Millainen paikka auerkulma on siellä asuneiden ja siellä asuneiden lasten/nuorten vanhempien näkökulmasta? Itse en ainakaan googlettamalla löytänyt juttua auerista ollenkaan..
auerkulma?
kiinnostunut..
11
5408
Vastaukset
- hipidihip
Viestini tulee vuoden myöhässä, mutta vastaanpa silti, jos tästä olisi jollekulle hyötyä.
Asuin Auerissa ensin sekä vastaanottopuolella että myöhemmin lastenkodissa (2009-2010). Ohjaajat vaihtuivat tiuhaan tahtiin, sijaisia oli töissä enemmän kuin vakituisia työntekijöitä ja tämä vaihtuvaisuus ei nuoressa kyllä herättänyt juuri luottamusta tai turvallisuudentunnetta. Virkavirheet olivat toistuvia, väkivalta työntekijöiden puolelta oli sekä henkistä että fyysistä ja kaikkia mahdollisia asioita salailtiin "asiakkailta" (eli minulta ja vanhemmiltani) loppuun asti. Lastenkodin puolella myös meidän nuorten syömisiä rajoitettiin aivan käsittämättömillä tavoilla, saatettiin vaikka sanoa että "ton leivän jälkeen et sit saa enää ruokaa" ja laittaa heti perään keittiön ovet lukkoon jotta sitä leipää ei sitten olisikaan saanut haettua lisää. Sairaat siis hoitivat sairaita. En koskaan laittaisi lastani vastaavaan laitokseen, vaikka ongelmat olisivat millaisia.
Pariin hoitajaan tykästyin vastaanotossa ollessani. He olivat tasapainoisen oloisia ihmisiä ja tuntuivat aidosti välittävän meistä nuorista. Muistan ikuisesti, kun minulla eräänä iltana oli todella paha olla ja tarvitsin jotakuta kenelle jutella. Minulla oli tällöin erittäin huonot välit vanhempiini, joita ei juurikaan kiinnostanut mitä minulle kuuluu, enkä tuolloin kyennyt muutenkaan puhumaan muille asioistani. Pyysin sitten erästä lempiohjaajaani juttelemaan ja hän kuunteli itkuni, silitteli päätäni ja sanoi, että kyllä kaikki järjestyy. Ja niin järjestyikin, sen huomaan nyt vuosia myöhemmin. Asioiden järjestymisellä ei kuitenkaan ollut MITÄÄN tekemistä lastenkotijakson kanssa: sen huomasivat vanhempanikin, jotka kiireesti hankkivat minulle vuokrayksiön sen jälkeen kun omin silmin näkivät ja kuulivat, kuinka ohjaajat minua kohtelivat.
Tekisi mieli kertoa muutama sisäpiirin juttu tähän loppuun, mutta koska ne eivät sen jälkeen olisi enää sisäpiirin tietoja, sanon vain tämän: nämä Järvenpään sosiaalityöntekijät voisivat kasvattaa ensin itse lapsensa kunnon aikuisiksi ja vasta sitten lähteä kasvattamaan toisten mukuloita, nimimerkillä monenkin sosiaalitantan lapsukaisen kanssa hengaillut ja heidän puuhistaan tietoinen. ;) Jokainen voi itse miettiä, millaisia kivoja juttuja olenkaan vuosien varrella todistanut!- Hannes Wallius
Harvoin eksyn Suomi 24 -palstalle ja vielä kertaakaan en ole kirjoittanut tai kommentoinut palstan tekstejä. Nyt kuitenkin niin on tehtävä, koska aihe on tärkeä ja itseäni osittain koskeva.
Olen työskennellyt Perhetukikeskus Auerkulman vastaanottoyksikössä vuodesta 2008, eli yksikön perustamisesta asti. On totta, että yksikössämme työntekijöiden vaihtuvuus on ollut suurta, mutta se tuntuu olevan tämän päivän trendi, varsinkin lastensuojelun työpaikoilla. Itse olen ajatellut työntekijöiden vaihtuvuudesta seuraavalla tavalla: koska meille sijoitetut lapset ovat meillä vain lyhyen aikaa, ei työntekijöiden vaihtuvuus niinkään vaikuta lasten tilanteisiin. Totta on myös se, että joudumme yksikössämme käyttämään paljon sijaistyövoimaa. Tämä johtuu siitä, että tilanteet yksikössämme vaihtelevat hyvin paljon, joskus on rauhallisempaa joskus ei. Kymmenen vuoden lastensuojelun laitostyön kokemuksella voin sanoa, että tilanne on samankaltainen lähes jokaisessa lastensuojelulaitoksessa. Työntekijämitoitus ei aina vastaa todelliseen tarpeeseen.
Meidän lastensuojelulaitosten ohjaajien tehtävänä on asettaa lapsille turvalliset rajat. Joskus joudumme turvautumaan lastensuojelulain mukaisiin rajoitustoimenpiteisiin, varsinkin jos henkilökunnan tai muiden yksikössä olevien lasten turvallisuus vaarantuu. Turvallisuus on vastaanottoyksikössämme arvoista tärkein.
On todella ikävää kuulla, että nimimerkille "hipidihip" on jäänyt Auerkulmassa viettämästään ajasta sellainen tunne, että häntä on kohdeltu epäinhimillisesti. Sen voin kuitenkin todeta, että Auerkulman vastaanottoyksikössä ei harrasteta väkivaltaa työntekijöiden osalta, ei henkistä eikä fyysistä. Lastenkodilla en ole työskennellyt, mutta uskon heidän toimivan samojen periaatteiden mukaisesti, lastensuojelulain ja ihan eletyn elämän tuoman kokemuksen puitteissa. Me lastensuojelunkin työntekijät olemme ihmisiä, ihan tavallisia ihmisiä.
Olen iloinen siitä, että "hipidihip" on kokenut Auerkulmassa myös jotain hyvää, saanut apua. Jälleen kerran törmään siihen todellisuuteen, ettei tärkeintä lastensuojelutyössä ole yksittäisten sääntöjen noudattaminen, vaan asiakkaan kohtaaminen, tässä tapauksessa lapsen. Tuohon kohtaamiseen tulee olla aikaa juuri silloin, kun lapsi sitä kaipaa.
Myös omaa perhettäni voisi kohdata kriisi, joka johtaisi siihen, että lapsemme joutuisivat hetkellisesti lastensuojelulaitokseen. Tällaisessa tilanteessa olisin tyytyväinen, jos lapsemme menisivät Auerkulman vastaanottoyksikköön. Siellä he saisivat hyvää hoivaa ja turvallista aikuisuutta.
Toivon "hipidihip":lle menestystä ja antoisaa tulevaisuutta. Olisin erittäin iloinen, jos tulisit käymään Auerkulmassa joskus kylässä. Voisimme jatkaa keskustelua ihan kasvotusten. Itse otin kirjoittamasi tekstin palautteena tekemällemme työlle ja pidän sitä siksi kovin tärkeänä. - jopa jotakin
Hannes Wallius kirjoitti:
Harvoin eksyn Suomi 24 -palstalle ja vielä kertaakaan en ole kirjoittanut tai kommentoinut palstan tekstejä. Nyt kuitenkin niin on tehtävä, koska aihe on tärkeä ja itseäni osittain koskeva.
Olen työskennellyt Perhetukikeskus Auerkulman vastaanottoyksikössä vuodesta 2008, eli yksikön perustamisesta asti. On totta, että yksikössämme työntekijöiden vaihtuvuus on ollut suurta, mutta se tuntuu olevan tämän päivän trendi, varsinkin lastensuojelun työpaikoilla. Itse olen ajatellut työntekijöiden vaihtuvuudesta seuraavalla tavalla: koska meille sijoitetut lapset ovat meillä vain lyhyen aikaa, ei työntekijöiden vaihtuvuus niinkään vaikuta lasten tilanteisiin. Totta on myös se, että joudumme yksikössämme käyttämään paljon sijaistyövoimaa. Tämä johtuu siitä, että tilanteet yksikössämme vaihtelevat hyvin paljon, joskus on rauhallisempaa joskus ei. Kymmenen vuoden lastensuojelun laitostyön kokemuksella voin sanoa, että tilanne on samankaltainen lähes jokaisessa lastensuojelulaitoksessa. Työntekijämitoitus ei aina vastaa todelliseen tarpeeseen.
Meidän lastensuojelulaitosten ohjaajien tehtävänä on asettaa lapsille turvalliset rajat. Joskus joudumme turvautumaan lastensuojelulain mukaisiin rajoitustoimenpiteisiin, varsinkin jos henkilökunnan tai muiden yksikössä olevien lasten turvallisuus vaarantuu. Turvallisuus on vastaanottoyksikössämme arvoista tärkein.
On todella ikävää kuulla, että nimimerkille "hipidihip" on jäänyt Auerkulmassa viettämästään ajasta sellainen tunne, että häntä on kohdeltu epäinhimillisesti. Sen voin kuitenkin todeta, että Auerkulman vastaanottoyksikössä ei harrasteta väkivaltaa työntekijöiden osalta, ei henkistä eikä fyysistä. Lastenkodilla en ole työskennellyt, mutta uskon heidän toimivan samojen periaatteiden mukaisesti, lastensuojelulain ja ihan eletyn elämän tuoman kokemuksen puitteissa. Me lastensuojelunkin työntekijät olemme ihmisiä, ihan tavallisia ihmisiä.
Olen iloinen siitä, että "hipidihip" on kokenut Auerkulmassa myös jotain hyvää, saanut apua. Jälleen kerran törmään siihen todellisuuteen, ettei tärkeintä lastensuojelutyössä ole yksittäisten sääntöjen noudattaminen, vaan asiakkaan kohtaaminen, tässä tapauksessa lapsen. Tuohon kohtaamiseen tulee olla aikaa juuri silloin, kun lapsi sitä kaipaa.
Myös omaa perhettäni voisi kohdata kriisi, joka johtaisi siihen, että lapsemme joutuisivat hetkellisesti lastensuojelulaitokseen. Tällaisessa tilanteessa olisin tyytyväinen, jos lapsemme menisivät Auerkulman vastaanottoyksikköön. Siellä he saisivat hyvää hoivaa ja turvallista aikuisuutta.
Toivon "hipidihip":lle menestystä ja antoisaa tulevaisuutta. Olisin erittäin iloinen, jos tulisit käymään Auerkulmassa joskus kylässä. Voisimme jatkaa keskustelua ihan kasvotusten. Itse otin kirjoittamasi tekstin palautteena tekemällemme työlle ja pidän sitä siksi kovin tärkeänä.Kun perhettä kohtaa kriisi...
miten niin lapsi joutuu lastensuojelulaitokseen? Varsinkin kun "aikuisuus" tuottaa hipidipin esimimerkin mukaan pääsääntöisesti epäluottamusta? -Ja kun tehdään virkavirheitä!!!
"Palaute" ei tosiaankaan ole imarteleva, vaan kantelemiseen tuossa on isot ainekset :O
Turvallisuus, joka luo epäluottamusta ja turvattomuutta? Miten se voi noin ollen olla ykkösarvo? - Hannes Wallius
jopa jotakin kirjoitti:
Kun perhettä kohtaa kriisi...
miten niin lapsi joutuu lastensuojelulaitokseen? Varsinkin kun "aikuisuus" tuottaa hipidipin esimimerkin mukaan pääsääntöisesti epäluottamusta? -Ja kun tehdään virkavirheitä!!!
"Palaute" ei tosiaankaan ole imarteleva, vaan kantelemiseen tuossa on isot ainekset :O
Turvallisuus, joka luo epäluottamusta ja turvattomuutta? Miten se voi noin ollen olla ykkösarvo?Kriisi: Jos lastensuojelu joutuu puuttumaan perheen tilanteeseen, on kyseessä aina jonkinlainen kriisi. Harvoin (joskus kyllä) olen ammattia harjoittaessani kokenut, että lapsi "pääsee" lastensuojelulaitokseen.
Kantelu: Niin, kantelua ei kuitenkaan ole tehty..? Onkohan virkavirheitäkään..
Palaute: Harvoin tässä työssä saa "imartelevaa" palautetta, sen tietävät kaikki alalla työskentelevät.
Turvallisuus: Tuntuu erilaiselta riippuen siitä, onko kokijana laitokseen joutunut nuori vai siellä työskentelevä aikuinen. - Anonyymi
Hannes Wallius kirjoitti:
Kriisi: Jos lastensuojelu joutuu puuttumaan perheen tilanteeseen, on kyseessä aina jonkinlainen kriisi. Harvoin (joskus kyllä) olen ammattia harjoittaessani kokenut, että lapsi "pääsee" lastensuojelulaitokseen.
Kantelu: Niin, kantelua ei kuitenkaan ole tehty..? Onkohan virkavirheitäkään..
Palaute: Harvoin tässä työssä saa "imartelevaa" palautetta, sen tietävät kaikki alalla työskentelevät.
Turvallisuus: Tuntuu erilaiselta riippuen siitä, onko kokijana laitokseen joutunut nuori vai siellä työskentelevä aikuinen.Minä olen yksi heistä kuka on nimenomaan päässyt lastenkotiin vihdoin viimein ja koen että sosiaalihuollon sijoitus on pelastanut kirjaimellisesti henkeni.
Molemmat vanhempani olivat vakavasti päihde-, ja läheisriippuvaisia yhdessä kun olivat erottamattomat niin riidat yltyivät väkivaltaisiksi ja koin velvollisuudekseni yrittää niitä katkaista ja pelastaa sisarukseni.
Jos en olisi tuolloin 16 vuotiaana saanut sijoituspaikkaa, en olisi hengissä. Jos olisin niin olisin äärimmäisen mt- todennäköisimmin myös vakavasti päihdeongelmainen. On hienoa kun on olemassa Suomen järjestelmä! Kiitos !
- Auerissaollut
Itse en lastani sinne laittaisi..
- Jokuuvaaan
Olen tällä hetkellä aikuinen ja minut vietiin sinne ilman syytä. Jos väkisin laitetaan suihkuun ja revitään vaatteet niin voitte pelkästään sen perusteella arvioida paikan. 7kk meni että vanhempani voittivat oikeudessa. Tuli uusi laki pykälä ja auerkulma piti lopettaa. Mutta tulikin vastaanotto tilalle. Eipä muuta.
- Anonyymi
Yhden asian voin auerkulmasta sanoa ! ÄLKÄÄ KIINTYKÖ NIIHIN AIKUISIIN! Siellä ollessa voi tuntua siltä että ne ohjaajat siellä välittää ja huolehtii mutta sillä sekunnilla kun pääset sieltä pois, niin niitä ei kiinnosta sun asiat PÄTKÄÄKÄÄN. Ihan sama mitä ne on lupaillu ja ihan sama kuinka kauan olisit siellä ollu. Itseänihän tämä satutti paljon sillä alan luottaa ihmisiin helposti ja siellä olevista ohjaajista tuli mulle tärkeitä. Sitten noin vaan kaikki ihmissuhteet pois. Sattuu edelleen ihan vitusti. Omasta mielestä jos nuori/lapsi on viettänyt sijoituspaikassa melko pitkän ajan kuuluu sijoitukseen myös jonkinlainen jälkityö. Ihan vaikka pari puhelua. Puhun nyt vastaanoton puolesta, lastenkodista ei ole kokemusta.
- Anonyymi
Anonyymille: Oletko ottanut yhteyttä Auerkulman vastaanottoyksikköön lähtösi jälkeen? Ymmärtääkseni lähteville nuorille sanotaan, että voi olla yhteydessä; voi soittaa ja tulla käymään, kun sopii ajan? Oletko ajatellut, etteivät kaikki nuoret halua, että heihin ollaan yhteydessä, joten he eivät voi automaattisesti soittaa kaikille jälkeen päin.
Se on karua, että asiakkuuden päättymisen jälkeen työntekijöillä ei välttämättä ole oikeuksia pitää nuoriin yhteyttä, vaikka heitä varmasti muistavatkin myöhemmin ja miettivät mitä kuuluu, koska työntekijät eivät saa mitään tietoa asiakkaistaan sen jälkeen. Työntekijätkin ovat ihmisiä, jotka toivovat heillä olleille nuorille kaikkea hyvää.
Näin minulle kerrottiin. Voisiko tilannetta helpottaa, että ottaisit heihin yhteyttä ja kävisit moikkaamassa? Voisit yllättyä, että ne samat aikuiset ovat siellä edelleenkin, joihin kiinnyit ja varmasti ilahtuisiat sinun käynnistäsi. Kannattaa kokeilla :) Tiedän, että nuoria käy moikkaamassa vastaanottoyksikössä sijoitusjaksojen jälkeenkin. - Anonyymi
Mhh paska paikka oon ite ollu....
- Anonyymi
Vietin kyseisessä paikassa 3 kuukautta huonojen kokemusten parissa.
Suuri osa työntekijöistä kohtelee hyvin teennäisesti lapsia sekä nuoria. Työpaikka itsessään on saavutettu koulutuksen perusteella, muttei todellisuudessa meihin ihmisinä ole perehdytty. Ohjaajille puhuminen on siis kuin seinälle keskustelisi.
Matkani Auerkulman vastaanottokeskuksessa oli mutkikas.
Ensimmäisissä nuoren palavereissa minulle syötettiin ikään kuin sanoja suuhun ja väitettiin, että minut oltaisiin raiskattu. Tästä seurasi oikeudenkäynti, mikä lopulta peruutettiin.
Useaan otteeseen minut käskettiin huoneeseen, koska olin keskuksen esimiehen mielestä pukeutunut "seksistisesti".
Eräät ohjaajat tapasivat estää minua liikkumasta ulos, vaikka rajoituksia ei ollut. Usein jouduin erikseen kysyä luvan toiselta ohjaajalta.
Poissaollessani nuori kertoi minulle laitoksessa tapahtuneesta väkivaltakohtauksesta hänen ja miesohjaajan välillä. Tästäkin asiasta tein rikosilmoituksen.
Lista on pitkä ja ikäviä kokemuksia jatkui. Lopulta päätin itse lähteä ja pakenin.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vakava rikosepäily Seinäjoella
Ilkka ei taaskaan tiedä mitään mutta hesalaiset kertoo: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010959325.html412591Mitä on woketus?
Täälläkin hoetaan usein sanaa "woketus". Mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa? Ilmeisesti sen käyttäjät ymmärtävät sen k3952090Olet saanut kyllä tunnisteita
Itsestäsi ja meistä. Mutta mikä siinä on, ettet kirjoita etkä anna itsestäsi merkkejä. Ellei ole kysymys siitä, mikä ens201832Oletko jo luovuttanut?
Joko olet luovuttanut kaivatun suhteen ja hyväksynyt, että mitään ei tule?1381714Ikääntyvien tilanne Suomessa on järkyttävä - Hoivakotiin ei pääse, vaan joutuu selviytymään yksin
Ikääntyvien tilanne Suomessa on järkyttävä… Hoivakoteihin sijoittamista vältellään, koska hoito on kallista ja hyvinvoin1191583Mies pakko olla rehellinen
Kiinnostuin koska olet tosi komea ja sulla on ihana puheääni. Olen aika pinnallinen sitten kai... 😓 kyllä olet tosi rau151511Hirvenmaitojuusto
Olin Prisman juustohyllyllä kun vierestä alkoi kuulua kamala paapatus. Siinä oli vanha muori, joka räyhäsi raivokkaasti,01112Kristo Salminen, 52, riisuutui - Paljasti Iso-Börjen tatuoinnit - Somekansan tuomio yksimielinen
Iso-Börje, tuo iso, tatuoitu, yltiöromanttinen ja aika kuuma rikollispomo - vai mitä mieltä sinä olet? Lue lisää ja kat211093- 731005
Kerro mulle miksi juuri me
Kohdattiin? Tässä elämässä. Vaikka ollaan edelleen tutut tuntemattomat. Se on omituinen tunne.63915