Kun olo on niin ahdistunut, ettei enää pysty olemaan. Itsetuhoiset ajatukset tuntuvat ainoalta vaihtoehdolta, vaikka tiedän etten ikinä pystyisi itseäni tappamaan, koska PELKÄÄN kuolemaa. Eli se viimeinenkin vaihtoehto on mahdoton.
Olen ulospäin iloinen, sosiaalinen, ja kaikkea muuta positiivista, mutta kukaan läheisenikään ei tiedä että minulla on OIKEASTI HÄTÄ. Eli siis tietävät, että minulla on vaikeaa, ja paha olla. Mutta eivät tiedä kuinka suurta ja ylitsepääsemätöntä paha oloni, ahdistukseni ja paniikkini oikeasti on.
Aina ennenkuin menen töihin, ja töiden jälkeen keskityn ainoastaan tarkkailemaan pahaa oloani, sitä miltä minusta tuntuu, kuinka paljon ahdistaa ja minne milloinkin sattuu. Saatan mennä terveyskeskukseen vaikkapa vain päänsäryn vuoksi: päätä saattaa oikeasti särkeä, mutta silti suurin syy tk:seen menoon on se pelko minkä päänsärky aiheuttaa. On PAKKO saada mieli rauhoitettua sillä että kuulee lääkärin sanovan: "ei ole vaarallista, normaali päänsärky/migreeni."
Oikeaa lääkäriaikaa saa jonottaa kuukausia, ja se tuntuu turhauttavalta, en vain oikeasti jaksa, en kykene enkä pysty odottamaan. Pelkään että kuolen jo tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen. Päivystyksessä sanotaan että auttavat vain akuutteja tapauksia. Mutta mielestäni tapaukseni ON AKUUTTI. Eli siis päivystyksessä he tarkoittavat sitä, että antavat yhden rauhoittavan napin ja laittavat kotiin jotta selviän yön yli. Mutta ei siellä päivystyksessäkään joka päivä voi laukkoa!
En oikeasti tiedä mitä tehdä, jotta otettaisiin todesta, jotta saisin apua NYT JA HETI, enkä puolenvuoden päästä. Täytyykö "uhkailla" itsemurhalla vaikka tiedän etten sitä oikeasti tee? Mennä sillan reunalle seisomaan ja seistä siellä kunnes joku soittaa poliisit ja voin heille kertoa kuinka paha oikeasti on olla? Vaiko kävellä puukko kaulalla päivystykseen, ja silloinkin minut laitettaisiin hullujen huoneelle, vaikka tekisin sen vain siksi että saisin apua ennenkuin oikeasti menen johonkin psykoosiin...
Olen ulospäin iloinen, sosiaalinen, ja kaikkea muuta positiivista, mutta kukaan läheisenikään ei tiedä että minulla on OIKEASTI HÄTÄ. Eli siis tietävät, että minulla on vaikeaa, ja paha olla. Mutta eivät tiedä kuinka suurta ja ylitsepääsemätöntä paha oloni, ahdistukseni ja paniikkini oikeasti on.
Aina ennenkuin menen töihin, ja töiden jälkeen keskityn ainoastaan tarkkailemaan pahaa oloani, sitä miltä minusta tuntuu, kuinka paljon ahdistaa ja minne milloinkin sattuu. Saatan mennä terveyskeskukseen vaikkapa vain päänsäryn vuoksi: päätä saattaa oikeasti särkeä, mutta silti suurin syy tk:seen menoon on se pelko minkä päänsärky aiheuttaa. On PAKKO saada mieli rauhoitettua sillä että kuulee lääkärin sanovan: "ei ole vaarallista, normaali päänsärky/migreeni."
Oikeaa lääkäriaikaa saa jonottaa kuukausia, ja se tuntuu turhauttavalta, en vain oikeasti jaksa, en kykene enkä pysty odottamaan. Pelkään että kuolen jo tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen. Päivystyksessä sanotaan että auttavat vain akuutteja tapauksia. Mutta mielestäni tapaukseni ON AKUUTTI. Eli siis päivystyksessä he tarkoittavat sitä, että antavat yhden rauhoittavan napin ja laittavat kotiin jotta selviän yön yli. Mutta ei siellä päivystyksessäkään joka päivä voi laukkoa!
En oikeasti tiedä mitä tehdä, jotta otettaisiin todesta, jotta saisin apua NYT JA HETI, enkä puolenvuoden päästä. Täytyykö "uhkailla" itsemurhalla vaikka tiedän etten sitä oikeasti tee? Mennä sillan reunalle seisomaan ja seistä siellä kunnes joku soittaa poliisit ja voin heille kertoa kuinka paha oikeasti on olla? Vaiko kävellä puukko kaulalla päivystykseen, ja silloinkin minut laitettaisiin hullujen huoneelle, vaikka tekisin sen vain siksi että saisin apua ennenkuin oikeasti menen johonkin psykoosiin...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Terve.
Pääset mielenterveyden ensivasteeseen kun vain menet sinne. Et tarvitse mitään lähetettä ja tapaat varmasti päivustävän psykiatrin.
Pitää vain onnistua löutämään se "mielenterveyden ensivaste". Riippuu missä asuu.
Tunnen asian duunin puolesta.
Tampereella akuuttipsykiatrian poliklinikka, Finnmedi 3, Biokatu 10, 2. krs.
Soitin sinne ja sain ajan sekä apua.
Niin, jos on oikeesti akuuttihätä, niin tosiaan joko soittaa tai menee psykiatrian polille. Kertoo, että pelottaa ja ahdistaa pahasti. Eiköhän ne hoida asian.
Itseasiassa tekstisi kuulostaa melkolailla tilannetta missä itse olin aikoinaan. Kukaan ei tiennyt miten pahasti itseäni ahdisti, heikotti jne. Edes läheiset. Osasin peitellä sen pahan olon muilta, mutta yksin ollessa todella paha olla. Itsetuhoisia ajatuksia, mutta pelkäsin kuolemaa. En uskaltanut edes viillellä itseäni, mitä moni tekee pahaan oloon, kun pelkäsin, että kuolen siihen.
Lopulta eräänä itkuisena tuskien hetkenä otin puhelinluettelon käteen ja selasin summissa paikkakunnan mielenterveyspalveluja ja soitin ensimmäiseen numeroon. Asiat alkoivat edetä siitä hetkestä lähtien. Olisi varmaan parasta ollut soittaa suoraan psykan polille, mutta en ollut yhtään tietoinen miten apua kannattaisi hakea.
Kyllä varmaan päivystyksenkin kautta pääsee hoitoon, kertoo vain suoraan, että henkisesti tosi huono olo, itsetuhoisia ajatuksia, ollut jo pitkään, eikä helpota, joten pitäisi saada apua siihen.