Olen 18v ja sairastan masennusta ja olen jo kerran yrittänyt itsemurhaa, se ei kuitenkaan (ilmeisesti) onnistunut...Nyt olen alkanut taas miettimään itseni tappamista, mitä järkeä täälläkään olla kun ei ole perhettä, ei ystäviä ei mitään?Nyt mietityttää vain voiko kuolla jos syö n.40kpl masennuslääkkeitä ja muutamia särkylääkkeitä?En haluaisi taas sairaalaan ja mahd. suljetulle osastolle vaan varmasti kuolla mutta en uskalla tehä muuta kun ottaa lääkkeitä.Ja kun en vastausta löytänyt etsimällä netistä niin kysyn täältä jos joku tietäisi...Auttakaa kiltit!
Haluaisin jo pois
Enkeliksi
37377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Eläpä kehtoo.. kyllä niitä kavereitakin löytää. Itse olen Kuopiosta,mistäs sinä? Pistä vaikka s-postia jos haluat jutskata... [email protected]
Voisiko joku vastata kysymykseeni, en halua juttuseuraa vaan pois täältä!Voisiko joku auttaa?
Meikä ei kyllä 18 vuotiaalle lapselle menisi sanomaan yhtään mitään tällä saralla. Jos todella olet 18 v.
Älä lähe enkeliksi, kyllä sun asiat oikenee ja rullaa vielä hyvin!
Me olemme ihmisiä, meillä useimmilla on elämän aikana vaikeita juttuja ja niistä kyllä selviää.
Suvussani on moni tehny itsarin, nuorin 14 vuotis ja siitä ylöspäin sinne 40 ikään sakka, ( 10) itsaria vuoden -80 jälkeen..Tuskin se on lohtua tuonut sukulaisilleen.
Ihan turha tappaa ja lähtee poies, nämä mun tutut itsarin tekijät, olisivat auenneet ja pyytäneet apua, asiat olisi ratkenneet.
Kuiteskin me täällä maan päällä käydään ns.kääntymässä ja kuihdumme pois,omalla ajallamme,, varmaan ja mieluimmin toisella tapaa ku opastamalla sitä kuten nyt sulle.
-Sanon sen sulle nyt: älä missään nimessä tee itsellesi mitään, sillä joku ja jotku kuiteskin on tarkoitettu sulle tulevaisuudessa!
Lopeta tuollainen ja hae apua, asiat kyllä ratkeaa- olen minäkin halukas ottamaan sinuun yhteyttä ja saisit minusta ystävän, mun kanssa voi rupatella ja auttaisimme samalla toisiamme...Olen ihan tavallinen ja rauhallinen yksilö...
Mitäs jos pillerikasan sijaan kävisit juttelemassa psykoterapeutille? Sinä olet vielä niin nuori ettei kannata luovuttaa. Sinä nouset masennuksesta, niin tässä muutkin tekee. Noin vuosi sitten olin itse tilanteessa jossa mietin exit only ratkaisua mutta kiitos terapian ja lääkityksen tässä kertomassa että kuolema ei ole ainoa ratkaisu.
Mie kävin mutta siitä ei ollut mitään hyötyä...Ei ole löytynyt vielä sellasta kenelle olis helppo jutella...
Voin sanoa, että vakava masennus yleensä helpottaa ajan kanssa. Nuorena masentuneen elämä tuntuu usein umpikujalta, kun se ei luonnistu sillä tavalla kuin "pitäisi". Myöhemmällä iällä ei ole samanlaisia paineita pärjätä, löytää paikkansa elämästä yms. Kokemuskin on karttunut, ja on löytynyt tapa elää ja olla sellaisena kuin on, joten masennus usein helpottaa.
Aivan, ei vielä, mutta se ei tarkoita että annat periksi. Ihan varmasti löydät sellaisen terapeutin jolla voit puhua joka osaa avata tuon tilanteen josta ei näe pois pääsyä.
Usko vanhempaa, tämä maailma on ajoittain aika paskamainen paikka mutta siitä huolimatta toivoa on - aina.
Kuule rakas enkeli! Et noilla rohdoilla kuole, vain sisäelimet ja aivot vaurioituvat. Rakkautta sinä kaipaat. Eikö sinulla ole perhettä ja sukulaisia. Oleko asunut jossakin koulukodissa tai laitoksessa. Minulla ei ole paljoa sukulaisa ja perhettä, mutta kyllä elän varrella tulee kohdalle ja tielle paljon hyviä ihmisiä ja asioita. Olet vielä kovin nuori ja sinulla saattaa olla mahtava elämä edessä. Jokaisella on joskus oikein vaikeaa jopa vuosia, mutta sittenkin voi asiat muuttua. Masennuksestakin voi parantua. Kyllä sinunkin täällä ololla on jokin takoitus: se ei vain ole vielä käynyt selville.
Sinulla on varmaan ollut rankka vaihe menneisyydessä ja masennusken juuret voivat johtua sieltä. Varmaan itket kun luet tätä. Sinusta tuntuu, ettei kukaan välitä sinusta. En ole koskaan tavannut sinua, mutta jotenkin hengessäni ja sielussani koen että väitän tästä pienestä orvoksi itsensä tuntevasta enkelistä. Lupaan että rukrukoilen sinun puolesta ja puudän Taivaallista Isääni suojelemaan ja varjelemaan pikkuenkeliä.
Kirjoitellaan!
Minulla ei ole enää äitiä, se kuoli pari vuotta sitte ja isää en ole koskaa tavannutkaa...Silloinku äiti eli, se ryyppäs ja mie huolehin pikkusiskoistani ja muutenki kodista ja silti äiti löi..Mie en vaa jaksais enää olla täällä, haluisin et joku joskus huolehtis musta ja se tapahtuu vaa jos kuolen...Äidillä oli kumminkii tapa kutsuu minuu enkeliks ja siitä nimimerkki...
Olet joutunut kantamaan lapsena aikuisen vastuun ja sekään ei ole riittänyt. Tuosta nimittelystäkin päätellen äitisi on rakastanut sinua, mutta tuon ongelmansa alkoholin vuoksi hän ei ole jaksanut piää huolta teistä lapsista ja sinä olet kantanut äidin vastuuta. Alkoholi muuttaa ihmisen persoonan ja aiheuttanut äidissä väkivaltaisuutta. Onko sinnulla vielä mahollista pitää yhteyttä noihin nuorempiin sisariin. Tarkoitan ihan vain että aina on ihana asia jos on läheisä sukulaisia. Eivät hekään haluaisi sinun kuolevan.
Sinun masennus ja väsymys elämään johtuu ihan tästä että olet joutunut lapsena aikuisen vaativaan rooliin. Taitaa olla niin että jokainen tuollaisen lapsuuden läki käyneenä on tilantessa, missä nyt olet. Olen kuullut ja lukenut monta tarinaa, jossa sinunlaisen elämän kokenut on ollut loppu ja täysin masentunut, on saanut työstää menetety vuodet, saanut teriaa tai muuten vain ajan myötä on täysin parantunut. Sinun masennuksen syyt ovat selvät ja ne eivät ole sairauden aiheuttamia.
Sinun pitää nyt saada levätä ja saada elää muutma vuosi ilman tressiä ja keksittyä vain itsesi hoitoon. Äidin kuolemastaon noinkin vähän aika, joten surutyökin voi olla vielä osittain päällä. Jospa enkeli saisit pientä piristystä ja toivoa jaksamisesi kirjoittelemalla tällä palstalla. Täällä on toisia saman tein kulkijoita ja saatte vertaistukea. Sitten on meitä hieman vanhempikain kuin äitihahmoja. Et sinä sittenkään niin yksin ole. Asioiden jakamien toisten kanssa autaa. Yritetään näin huolehtia sinusta ja toinen toisistamme. Kerro vian terapiassa tai lääkärissä myös avoimesti tuosta raskaasta nuoruudestasi.
Kyllä minäkin voin antaa oman sähköpostini, jos haluat henkilökohtaisemmin kirjoitella.
Ootko varma ettet haluais jutella asioista? Musta on ainakin aika surullista että yksinäinen nuori tyttö on valmis riistämään oman henkensä, kun luulee ettei kukaan välitä ja huolehtisi hänestä... Haluaisin jollain tavalla yrittää auttaa, mutta ainoa keino tällä hetkellä on vain asioista puhuminen... Kyllä sä selviät tästä jos vain annat ihmisten auttaa sua, niin mä ainakin näkisin tän asian. Voin antaa meseosotetta / sähköpostia, jos kiinnostaa keskustella asioista..
Enkeli - maailma kohtelee usein säälimättömästi ja toisen ihmiset voivat olla todella julmia - mutta älä anna periksi toivottomuudelle. Sinä selviät tästä aivan varmasti vaikka masennus repii sinua syvyyksiin ja yrittää ottaa tummaan syleilyynsä. Minä tiedän millaiseksi helvetiksi masennus elämän tekee. Tuo sairaus on ollut useamman vuoden uskollinen seuralainen joka odottaa nöyrästi vuoroaan päästä valtaamaan mielen.
Sinulla on sisaruksia jotka aivan varmasti ymmärtävät ja tukevat sinua. Pyydän - älä tee itsellesi mitään. Siinä satutat sisaruksiasi ihmisiä joita varmasti rakastat koko sydämestäsi.
ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA MENE TEKEMÄÄN MITÄÄN LOPULLISTA !!!!!!!
Lääkemäärä EI edes riittäis ja aiheuttaisit vaan itsellesi fyysisiä sisäelin yms. vaurioita ja sitten se olo vasta huono onkin.....
Paras ystäväni lähti oman käden kautta ja se suru ja ikävä minkä tekonsa aiheutti on siis niin käsittämättömän rankka että olen aivan 100%:n varma,että hän ei ikimaailmassa olisi tehnyt sitä jos olisi tiennyt jälkeenjäävien tuskan.
Se ettei sinulla ole kertomasi mukaan ystäviä tällä hetkellä ei tarkoita sitä etteikö niitä myöhemmin löytyisi .Ja sisaruksillesi olet ollut todellinen pelastava enkeli rankan lapsuutenne aikana.
Olen samaa mieltä kuin jo aikasemmin kirjottanut henkilö.Olosuhteet ja elämäsi on ollut niin raskas ja vaikea etten yhtään ihmettele että olet sairastunut masennukseen.Kuka tahansa tilallasi olisi ruvennut oirehtimaan.
Lääkitystäsi voidaan tarvittaessa säätää tai muuttaa toimivammaksi.Ja eiköhän sellainen luotettava terapeutti-ihminenkin löydy,jolle voisit purkaa tuntojasi.
Olosi saadaan ajan ja hoidon kanssa paranemaan huomattavasti nykyisestä.Anna itsellesi mahdollisuus toipumisprosessiin ja hitaasti mutta varmasti tulevaan siedettävämpään elämään.Itsetuhoiset ajatukset katoavat hoidon myötä.Sinä olet hyvä ihminen ja elämäsi on tärkeä.Älä vie itseltäsi mahdollisuutta kokea myöhemmin ystävyyttä,iloa,onnea,kaikkea elämän hyviä asioita joita ihan varmasti elämällä on sinun varallesi varattuna.
Lääkitys on koukku, lääkitys ei ole ratkaisu!
Tietoa ja kokemusta on, lääketehtaat vaan rullaa ja ihminen saa sellaisia kemikaalioita, jotta ole lääkkeen ikuinen orja!
Tossa iässä en suosittele lääkitystä, muut keinot on olemassa-herää!
Olet kaunis ja vahva ihminen, kestit paljon ja vieläpä pidit huolta pikkusiskostasi. Olet nyt ilmeisesti väsynyt elämän vaikeuksiin, mutta älä päätä päiväsi vielä. Olen varma, että elämäsi tästä patantuu. Anna itsellesi ja sisarellesi vielä yksi mahdollisuus.
Jos on oikeasti sellainen tilanne, että ei ole yhtään ketään tuttavaa jne..
Lähde seikkailemaan, lähde ovesta vaan ulos. Jos on edes vähän massia, osta lentolippu vaikka Saksaan.. Lähdet siel seikkailemaan ja yritä elää mahdollisimman pitkään.. Huonolla tuurilla kuolet nälkään kk sisään, mutta hyvällä tuurilla huomaat että elämässä on muutakin kuin yksinäisyys ja pillerit! Riskillä vaan!
Mitäs jos et tarjoasi rakentavia "huonolla tuurilla kuolet nälkään" kommentteja ihmiselle jota elämä on kohdellut kaltoin. Hänellä on sisaruksia eli täysin yksin hän ei epätoivostaan huolimatta ole.
Näköjään hänellä onkin sisar, kun luki myöhempiä kommentteja
Minun virheeni :)
Tiedän muutaman ihmisen joka lähti ulomaille ns. EI mitään mukanaan ja he huomasivat että Suomi ja oma elämäkin on ylättävän hyvää. Ja maailmassa on vaikka mitä nähtävää ja koettavaa. 2 tuttuani teki näin ja molemmat ovat nyt työ elämässä ja nauttivat elämän pienemmästäkin onnesta, esim- ruoasta jne.
En tarkoita että hänen pitäisi tappaa itsensä eikä kuolla. Mutta riskillä elämään jos ei ole hävittävää?
Samat tuntemukset ja samat toiveet,tahtois jo pois mutta se pois lähtö ei oo ratkasu. Se aika kun täällä ollaan on jaksettava ja mä voin luvata että toi tunne poistuu,ei heti mutta poistuu.Mä oon topiunut vakavasta masennuksesta ja nyt oon ilonen etten tappanut itseäni.Et sä ole yksin,mä oon täällä ja monia muitakin! Perusta blogi.Mä avasin blogin johon kirjotan vaan positiivisiä juttuja...Mut hei,älä mee enkeliks vielä,lupaisitkos? Sä oot tärkeä
Hei Enkeli,ootko kuulolla? Oon kauhean huolissani susta
Minä yritän auttaa,vaikka just kirjotin samantyylisen aloitusviestin, on arveluttavaa laittaa e-mail. Mutta laitan sen sinun takia,katotaan voimmeko toisiamme auttaa? [email protected]. Olen Savonlinnasta.
Jo? 18-vuotias!
Suosittelen hukkumista mut vedä ne lääkket eka ja pullo viina ja sitte vasta hyppää veteen, aluks voi olla vähän kivuliasta mut sitten koittaa se hiljanen/kivuton leijuminen vedessä siellä, sit se on siinä.
Kokemuksesta voin kertoa, ikävä kyllä ala kerran herra lähetti paskiaisen pelastaa mut tänne julmaan mailmaan ja sen moraalittomien ihmisten keskelle.
rohkeutta yritän kerätä et voisin tehä sen uudelleen.
jos tosiaan et jaksa niin anna mennä vaan enkeli ;)
Tuskin sentään kokemuksen syvällä rintaäänellä puhut...
Mistähän vitusta tuo "enkeliksi" on peräisin?! Että itsemurhaaja kuvittelee pääsevänsä enkeliksi ellei olevansa joku helvetin enkeli! Älkää lässyttäkö!
tee palvelus hakkaa näppämistösi kappaleiksi kirveellä.
Kiitos todella paljon teille kaikille jotka olette yrittäneet tsempata ja auttaa
Ihana kuulla susta
Enkeli - kaveria ei jätetä hädän hetkellä. Voit olla varma että sinusta todella välitetään. Jos tahdot jakaa huolia ja ajatuksiasi täältä löydät aina ymmärrystä.
Ja enkeli sinä todella oletkin, valon ja toivon lähettiläs joka ei anna epätoivolle periksi.
Tehdään yhdessä tästä maailmasta edes vähän parempi paikka. Yhdessä tämä kivinen tie on helpompi kulkea.
Kiva, että saat rohkaisua ja koet että voimme olla kaukana, mutta kuitenkin rinnalla. Jos jaksat lukea niin vois olla apua lukea Seppo Jokisen kirjoja: esim. Äiti, päästä irti ja Kivun kasvot. Kirjoja saa esim. kirjastosta. Jokinen on itsekkin paljon kokennut ja pureutunut ihmisen psyyken saloihin. Hän on terapeutti, mutta kirjoittaa hyvin helppotajuisesti ja maalaisjärjellä. Jaksaa väsynneenäkin lukea. En ymmärrä, miksi palstalla on noita mielestäni ei kovin empaattisia kirjoittajia. Nimimerkkisi on hyvin kaunis. Sinä olet äitis pikkuenkeli ja sat pitää mysö äitisi mielessäsi kauniine mustoineen ja hänkin on varmasti nyt siellä kuin enkeli. OIkein toivoriaksta viikkoa sinulle ja elämän kevättä. Emme jätä sinua ja älä sinäkään meitä.
olet ihana, hieno ihminen-tsemppiä sulle, olisin ilomielin kaveri sulle!
Onneksi tulin kirjoittamaan tänne, tästä on ollut niin paljon apua, olen jopa kommenttienne kannustamana jaksanut käydä lenkillä!Kaikki sananne ja kehunne saavat minut ajattelemaan...Siskoni tarvitsee minuu...Vaikka tuntuu et olen yksin niin mulla on kumminkin kaksi maailman ihaninta pikkusiskoa joille olen ollut monta monta vuotta äiti, jo silloin kun pienin 11vuotta sitte synty.Silloin itse 7vuotiaana huolehdin siskoista ja he ovat mulle kun omia lapsia.Mun on jaksettava niiden takia, ne on ainuita ketä mulla on ja ainut kuka heillä on.Mie oon niin kiitollinen varsinkin sulle tässäollaan
Hyvää ja kaunista pääsiäistä, ihanalle nuorelle enkelille, olet taatusti hieno ihminen ja olisin mieluusti sun kaveri!!!
Toivon sinulle kaunista ja ihanaa elämää !
Mukava kuulla että Enkeliksi voi aavistusen paremmin(?) ja että hän kokenut saaneensa tältä palstalta tukea ja apua :)
Tuetaan toisiamme ja koetetaan jaksaa tätä elämää !!
Mukava kuulla että voit paremmin Enkeli. Lenkkeily ja liikunta piristää niin kehoa kuin mieltäkin.Eikä aurinkokaan varmasti ole pahasta pimeän talven jälkeen. Ja tuossa sisar asiassa olet harvinaisen oikeassa, teidän välillänne on varmasti side joka on titaaniakin lujempi. Sen takia kannattaa pitää pintansa.
Sinä et ole täällä yksin - meitä joiden matkaa pimeys pyrkii varjostamaan on kaikkialla ympärilläsi. Mutta periksi ei anneta - ei ikinä.
Vaikka oma usko oikeuden mukaisuuteen ja toisiin ihmisiin on vuosien aikana tuhottu moneen kertaan niin yksi asia on varma, jos näen että toinen ihminen tarvitsee tukea tai apua niin en taatusti kulje ohi välinpitämättömästi. Se on vastoin niitä arvoja joihin uskon ja joita haluan edustaa.
Voimia ja puhtia pääsiäisen yli sinulle enkelimme!