Hypinkö käytävien seinille, kiemurtelenko lattialistojen raoista ohitsesi..ei.. sydän kipunoi kipeästi vieläkin, moi vaan. Työ on työ ja sillä selvä.
Tästä mitään tuu
joku vaan
15324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eikö ois helpompi tulla juttelemaan? En mä sua pure, jos sitä pelkään :)
mun puolesta olisit vaikka saanutkin purra mua
Mua ei enää oo :(
Mut hypi seinille taas ensi viikolla :)
Kai sä joskus vapaallakin olet?!
Jos tiedät yhteystiedot voit ihan hyvin ottaa yhteyttä häneen vapaa-ajallasi ja pyytää hänet kahville, ei sitä työnantajasi voi kieltää. Tietysti, jos tapaaminen olisi eettisesti väärin eli teillä on esim. potilas-lääkäri -suhde tai muu vastaava, niin sitten jätä rauhaan, koska se oikeasti ei ole sopivaa.
Josm olet sinkku, niin mieti kannattaako tosiaan menettää ihminen, joka saattaisi olla sulle se paras mahdollinen valinta?
Kurjaa olla vain työ, mutta ymmärrän.
Eiku kävele normaalisti siellä käytävilläs ja sano sille "moi vaan!" ja hymyile. Tuskin se rikollista sentään on...?
lause on gutaa! Niillä mentäs, jos...
Jospi etsit minut käsiisi, suutelisit (suulle) ja sanoisit
että Rakastat minua.
Jospi nuin ?
vieläkin? milloin on sit alkanut? ..jotain jäi sinulle.
Kuulin ja näin sun naurusi, kyyneleesi, kaipauksesi, väsymyksesi, kiireesi pois. Liian hyvältä tunnuit, sielussani olet..siksi kipuilen vaik en näytä sitä. Joskus törmäiltiin pikkutunneillla, montakin kertaa vuosien myötä. Minulla ei ole sulta jäänyt muuta, sydän valo himmenee ehkä tai sitten ei.
" Ne, jotka ovat koskettaneet sieluamme,
eivät ole minnoinkaan kaukana."
minnoinkaan = milloinkaan
ja silti olet päättänyt salata tämän kaiken ikuisesti.
Kuten yksi kirjoittaja laittoi, onhan sitä vapaa-aikaakin olemassa ja ei millään voi ohittaa sopivan tuntuista ihmistä. Elämä on lyhyt ja ongelmat ratkaistavissa :)
Ohi pääsit vaikka yritin estää.