Hannaleenalle

Petteri kirjoitti:

Tämä on viimeinen viestini palstalle sekä sinulle.
Nyt on mun aikani jättää palstailut viimein taakse pysyvästi.
Sinun vuoksesihan tänne eksyin mutta itseni takia täältä nyt poistun.

Anna anteeksi jos olet nähnyt täällä joskus avautumisiani sinusta ja olet pahoittanut mielesi niistä.
Rakastin sinua. Sinä satutit minua yhtä syvästi. Yhtä rajusti kun nuo kaksi asiaa lasketaan yhteen varmasti täälläkin ajoittain avauduin. Pettymyksistäni, oman riittämättömyyden ja lohduttomuuden sekä vihan ja rakkauden aihetuttamia sekavia tunteitahan tänne paljon purkasin. Ja vaikka sisälläni edelleen joskus myrskyääkin aika rankkaan vi.tutukseen asti. Tulen aina ajattelemaan sinusta kauniita ajatuksia ja tulet aina olemaan mulle rakas tavalla jota kukaan toinen ei ole ollut. Ihan niinkuin kirjoitin sinulle kauan sitten irl. Niin se vaan on, en voi itselleni mitään. Enkä haluakaan voida sillä sinä herätit minussa eloon sen herkän ihmisen joka tuntee syvästi joka selvästi nukkui ennen sinun kohtaamistasi. Ja vaikka olen ollut sinulle myös hyvin katkera lopulta tunnen vain kiitollisuutta kaikesta. Sillä ilman sinua ja sitä että hylkäsit minut en olisi alkanut etsimään itseäni, enkä olisi myöskään siksi löytänyt itseäni.

Jos joku ihminen vielä tässä elämässä joskus kertoisi rakastavansa minua olisin onnellinen mies ja vaikka en itse rakastaisikaan takaisin samalla tapaa olisin silti hyvin otettu ennenkaikkea. Ota sinäkin se sillä tavalla tulevaisuudessa vastaan ihmisiltä. Onhan se maailman kaunein kohteliaisuus mitä toiselle voi elämässä sanoa silloin kun sitä todella tarkoittaa. Kertoa näkevänsä toisessa jotain joka on koskettanut niin aidosti herkällä ja kauniilla tavalla että kyyneleet väkisinkin tulevat silmiin ja muuttavat koko oman maailman paremmaksi lopulta. Jonka edessä on ja haluaakin olla voimaton. En pysty kuvailemaan sitä muuksi kuin rakkaudeksi. Myötätunto jota tunsin sinua kohtaan kun tavattiin herätti rakkauteni. On helppoa ja luonnollista rakastaa ihmistä jossa heikkous näkyy.. Siksi esimerkiksi monesti pienet lapset herättävät meissä itsessämme olevan mutta uinuvan rakkaudentunteen jonka olemme ehkä joskus vaikean elämän kautta unohtaneet tai jonka kautta kovettaneet itsemme. Niin minullekin oli käynyt ennen sinua jonka tajusin vasta kohdatessani sinut. Aidon rakkauden juuret ovat siten aina heikkoudessa ja sen löytämisessä itsestään, siksi heikkous onkin sitä todellista vahvuutta ihmisissä. Rakkaus on maailman kaikkeuden suurin voima.
Oman heikkouden myöntäminen ja löytäminen. Sieltä mistä löydät heikkoutesi piilee myös oikea identiteettisi jos rohkeasti sitä kohti kuljet. Minä kuljin ja löysin omani. Osaksi sinun kauttasi siis..

Tiedän etten sinua enää saa. Sattuuhan se.
Ehkä olet löytänyt jo itsellesi miehen ehkä et mutta toivon sydämestäni että löydät itsellesi miehen joka todella ansaitsee sinut jokapäivä uudestaan ja uudestaan. Ihan niinkuin itsekin yritin ansaita sinut jokakerta kun tapasimme osoittamalla kuinka paljon sinusta aidosti välitin. Ehkä sinäkin löydät merkityksen ihmisille minun laillani joita olet elämäsi aikana tavannut, merkityksen joka vie sinua elämässä eteenpäin eikä taakse. Toivon sinulle aidosti rakkautta. Miten en voisi toivoa. Harvoin sitä tapaa elämässä naisen josta voi sanoa tuossa on elämäni nainen jokna kanssa olisin voinut viettää lopun elämäni ja olla onnellinen.

Ehkä jos joskus vielä elämässä törmäämme tulevaisuudessa voimme molemmat jo hymyillä toisillemme ilkikurisen vilpittömästi,
turvallisen varoetäisyyden päästä toisistamme =)
Kaikkea hyvää.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä