Hela pakkoruotsi diskussionen är löjlig.

Ymmärtäisit paremmin suomenkielisten hätää ja kiukkua, jos olisi jonkin aikaa äitinä lahjakkaalle nuorelle, jonka kieltenoppimiskyky ei ole kunnossa. Olen tehnyt tähän mennessä varmaan satoja tunteja työtä nuoreni ruotsinopintojen kanssa ja viitosella mennään. Tämä laskee hänen keskiarvoaan, vaikuttaa siihen, mihin hän pääsee opiskelemaan, on kivirekenä mukana niin lukiossa kuin korkeakoulussa.

Ja nuoreni on suomalainen enemmistönuori, joka missä tahansa muussa maassa saisi vapautuksen toisesta vieraasta kielestä. Meillä ei, koska se on kuulemma vastoin nuoreni oikeuksia ja tasa-arvoisuutta. Ilman kymmenen vuoden ruotsirääkkiä hän ei voi saada virkaa tästä esivanhempiensa valtiosta.

Hän ei ole ainoa, ei suomenkielisistä eikä uussuomalaisista. Puhumattakaan siitä, että suomalaisilla olisi oikeus laajempaan kielitaitoon omilla aehdoillaan.

Olen tehnyt työtä myös vapaaehtoisen kielivalinnan eteen. Kirjoittanut opetusministereille, pääministerille, puolueille, lehtiin, nettiin. Tunnen kielipoliittisten päätösten taustat ja vääristelevän keskusteluilmapiirin hyvin.

Jos kuulostan marttyyriltä, tiedätkö että siihen on aihetta. Olen itse pitänyt ruotsista, kirjoittanut siitä laudaturin ja suorittanut yliopistokurssit parhain arvosanoin.

Tiedän tasan, mitä iloa ja mitä haittaa tavalliselle suomalaiselle ruotsista on. Iloa on Södergranin alkuperäistuotannon ja muutaman teatterikäynnin verran, kenties Stormskärs-Majan seuraaminen alkukielellä lasketaan mukaan ja jokunen Bergmanin elokuva. Vastapainoksi pakollisuudesta on todella, todella paljon riesaa.

Älä provosoi minua enää!

Sinulla on mahdollisuus omiisi vetoamalla vaikuttaa siihen, että ruotsin taidosta tulisi vielä sellainen osa elämääni, jota ei pakon katkeruus sumentaisi. Teethän sen, kiitos!