Myrskyn jälkeen
Pär Stenbäck
julkaistu:
27.3.2012 09.00
Myrsky Dragsvikin ympärillä on vaimentunut ja on aika miettiä mitä se merkitsee tulevaisuudelle. Suomenkielisellä taholla se vahvisti todennäköisesti ennakkoluuloja, ruotsalaisella taholla olisimme mieluummin olleet ilman niitä. Mutta kun se kuitenkin tuli, niin useimmat suomenruotsalaiset näköjään olivat solidaarisia, syytetyn Wallinin kanssa ja lopputulos näytti olevan tärkeintä: Dragsvik pelastettiin, ainakin hetkeksi.
Varmaankin moni itseni tavoin tunsi myötämielisyyttä Wallinia kohtaan edellisen viikon katujuoksun aikana. Harvoin on poliitikko niin yksin kuin silloin kun media pyytää verta ja eduskunta on valmis kaulankatkaisuun. Hakematta muistan samanlaisen tilanteen vuonna 1982 niin sanotun Arafatin-riidan aikana. Minä olin mennyt vahingossa pääministeri Kalevi Sorsaa vastaan, lehdistö katsoi, että minun aikani oli tullut lähteä ja eduskunnan oli valmis antamaan viimeisen iskun. Mutta ulkoministerillä oli presidentin hiljainen tuki ja ne olivat puhemies Johannes Virolainen ja pääministeri
periaatteista. Tässä loppuu vertaus.
Suomenruotsalainen media on käsitellyt Wallinin toimia ymmärryksellä ja tuomio on ollut lievä. Samaa ei voida sanoa kommentaareista suomenkielisellä taholla. Yhtälö oli ihan liian houkutteleva joillain tahoilla. Varuskunnan menetyksestä voitiin syyttää epäoikeudenmukaista ruotsalaista etuoikeutta ja puolustusministerin peukalointia. Se tarjosi ennenkaikkea Perussuomalaisille kieliväännön kultavadilla.
Kulttuurisosiologi Sven-Erik Klinkman kiteyttää Vasabladetissa uuden kielipoliittisen ilmapiirin, että ”ruotsinkielisten… ei (enää) pidä luulla, että heillä olisi joitain erityisoikeuksia”. Meitä muistutetaan, että me olemme saaneet ne kansanenemmistöltä hyvyydestä ja ne voidaan tarpeen tullen, esim. kun pitää säästää, ottaa meiltä pois. Media voi alta aikayksikön piiskata ”kieliajojahdin” joka sitoo myöskin järkeviä suomenkielisiä poliitikkoja.
Draksvikin myrsky on vain vahvistus uusille realiteeteille. Onko nykyään ylipäätään suomenruotsalaisilla päättäjillä liikkumatilaa? Ruotsalaiset valtakunnantason ja kunnallispoliitikot ovat etulinjassa ja valitsevat vaistomaisesti suojautumislinjan. Se voi tuntua toivottomalta jankuttaa perustuslaista jos vastustus on tunneperäistä tai asiatonta.
Jos vaikka Dragsvikista tulee Pyrrhus-voitto niin suhteita johtaviin suomenkielisiin päätöksentekijöihin täytyy jatkuvasti hoitaa ja kehittää. Niin kauan kun meillä on sympatioita heidän joukossaan voidaan pahimmat takaiskut välttää. Vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen on vaikea ja pitkäjänteinen työ. Vieläkin puuttuu yhtenäinen suomenruotsalainen strategia jota karkeasti voisi kutsua PR-työksi. Minulla on usein tunne, että poliitikot elävät kuplassaan omine taisteluineen kun taas jalkatyö tehdään kansalaisjärjestöissä, kulttuurisektorilla ja yrityselämässä. Voisi olla huomattavasti parempi työn koordinointi positiivisille suomenruotsalaisille turvallisuustekijöille.
Parasta mitä Dragsvikin kohu toi tullessaan on kriittinen inventeeraus meidän good-will:ista suomalaisessa yhteiskunnassa. Muutoin me ajaudumme kriisistä toiseen ja tuhlataan kutistuvaa pääomaa.
Pär Stenbäck on ministeri.
Pär Stenbäck
julkaistu:
27.3.2012 09.00
Myrsky Dragsvikin ympärillä on vaimentunut ja on aika miettiä mitä se merkitsee tulevaisuudelle. Suomenkielisellä taholla se vahvisti todennäköisesti ennakkoluuloja, ruotsalaisella taholla olisimme mieluummin olleet ilman niitä. Mutta kun se kuitenkin tuli, niin useimmat suomenruotsalaiset näköjään olivat solidaarisia, syytetyn Wallinin kanssa ja lopputulos näytti olevan tärkeintä: Dragsvik pelastettiin, ainakin hetkeksi.
Varmaankin moni itseni tavoin tunsi myötämielisyyttä Wallinia kohtaan edellisen viikon katujuoksun aikana. Harvoin on poliitikko niin yksin kuin silloin kun media pyytää verta ja eduskunta on valmis kaulankatkaisuun. Hakematta muistan samanlaisen tilanteen vuonna 1982 niin sanotun Arafatin-riidan aikana. Minä olin mennyt vahingossa pääministeri Kalevi Sorsaa vastaan, lehdistö katsoi, että minun aikani oli tullut lähteä ja eduskunnan oli valmis antamaan viimeisen iskun. Mutta ulkoministerillä oli presidentin hiljainen tuki ja ne olivat puhemies Johannes Virolainen ja pääministeri
periaatteista. Tässä loppuu vertaus.
Suomenruotsalainen media on käsitellyt Wallinin toimia ymmärryksellä ja tuomio on ollut lievä. Samaa ei voida sanoa kommentaareista suomenkielisellä taholla. Yhtälö oli ihan liian houkutteleva joillain tahoilla. Varuskunnan menetyksestä voitiin syyttää epäoikeudenmukaista ruotsalaista etuoikeutta ja puolustusministerin peukalointia. Se tarjosi ennenkaikkea Perussuomalaisille kieliväännön kultavadilla.
Kulttuurisosiologi Sven-Erik Klinkman kiteyttää Vasabladetissa uuden kielipoliittisen ilmapiirin, että ”ruotsinkielisten… ei (enää) pidä luulla, että heillä olisi joitain erityisoikeuksia”. Meitä muistutetaan, että me olemme saaneet ne kansanenemmistöltä hyvyydestä ja ne voidaan tarpeen tullen, esim. kun pitää säästää, ottaa meiltä pois. Media voi alta aikayksikön piiskata ”kieliajojahdin” joka sitoo myöskin järkeviä suomenkielisiä poliitikkoja.
Draksvikin myrsky on vain vahvistus uusille realiteeteille. Onko nykyään ylipäätään suomenruotsalaisilla päättäjillä liikkumatilaa? Ruotsalaiset valtakunnantason ja kunnallispoliitikot ovat etulinjassa ja valitsevat vaistomaisesti suojautumislinjan. Se voi tuntua toivottomalta jankuttaa perustuslaista jos vastustus on tunneperäistä tai asiatonta.
Jos vaikka Dragsvikista tulee Pyrrhus-voitto niin suhteita johtaviin suomenkielisiin päätöksentekijöihin täytyy jatkuvasti hoitaa ja kehittää. Niin kauan kun meillä on sympatioita heidän joukossaan voidaan pahimmat takaiskut välttää. Vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen on vaikea ja pitkäjänteinen työ. Vieläkin puuttuu yhtenäinen suomenruotsalainen strategia jota karkeasti voisi kutsua PR-työksi. Minulla on usein tunne, että poliitikot elävät kuplassaan omine taisteluineen kun taas jalkatyö tehdään kansalaisjärjestöissä, kulttuurisektorilla ja yrityselämässä. Voisi olla huomattavasti parempi työn koordinointi positiivisille suomenruotsalaisille turvallisuustekijöille.
Parasta mitä Dragsvikin kohu toi tullessaan on kriittinen inventeeraus meidän good-will:ista suomalaisessa yhteiskunnassa. Muutoin me ajaudumme kriisistä toiseen ja tuhlataan kutistuvaa pääomaa.
Pär Stenbäck on ministeri.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"--- suhteita johtaviin suomenkielisiin päätöksentekijöihin täytyy jatkuvasti hoitaa ja kehittää. Niin kauan kun meillä on sympatioita heidän joukossaan, voidaan pahimmat takaiskut välttää."
Tämä on se strategia numero yksi.
Ongelma siinä, että Suomessa pidetään yhteyttä suomalaisiin on se, että suomalaistutaan itsekin. Tätähän ei Svenska nation i Finland tai Svenska folkpartiet i Finland halua.
Suomenmaalaisessa politiikkassa on se ongelma, että jos suomalaisten syrjintä lopetetaan, suomalaistutaan itsekin, jolloin tavallaan apartheidin ylläpitäminen tulee vaikeammaksi.
Pär Stenbäck tekisi hyvin, jos alkaisi puolustaa ihmisoikeuksia ja ilmaisisi julkisen paheksuntansa rasisti Axel Freudenthalia kohtaan ja kompromettoisi Freudenthaa -mitalistit.
On kuitenkin mahdotonta svekomaaneille lopettaa edes ihmisoikeuksien nimissä rasistisen puolueensa perustajaisän palvonta.
...myrskyn jälkeen on poutasää!
http://www.youtube.com/watch?v=1F2D0PqjLlo
Pärre sai pakolaisviran vai miten sen nyt sanoisi, Punaisen Ristin Sveitsin konttorissa.
Kun polttaa niin siirretään ulkomaille.
Suomen kansa muistaa kusettajansa.
Pärrellä on viimeinen joutsenlento menossa, haluaa vielä vaikuttaa ja kaverinsa VastaVoima Donneri palkittiin jostain....
Surkuhupaisia wannabeRUOTSALAISIA.
Vaikka toisaalta, eihän kumpikaan herroista ulkomailla pärjännyt.
”ruotsinkielisten… ei (enää) pidä luulla, että heillä olisi joitain erityisoikeuksia”. Meitä muistutetaan, että me olemme saaneet ne kansanenemmistöltä hyvyydestä ja ne voidaan tarpeen tullen, esim. kun pitää säästää, ottaa meiltä pois."
Juuri näin. Svekot hulludessaan kuitenkin kuvittelevat, että suomenkielisten pitäisi olla kiitollisia suruille ja kohdella suruja kuin enemmistöä. Ruotsinkieliset palvelut ovat palkkä sisäpoliittinen päätös, joka voidaan lakauttaa koska hyvänsä, eli surujen on hyvä opetella pitämään se turpansa pienemmällä täällä ja muualla, jos haluavat säilyttää jotain heille suomenkielisen enemmistön suomia oikeuksia. Vähemmistö on vähemmistö, sisäistäkää tämä, svekot.
Stenbäckin uskottavuus haihtui lopullisesti hänen verratessa suruja Natsi-Saksan juutalaisiin!
Kuka enää ottaa tuota arkkisvekoa tosissaan?
Vaikuttaa sille että pisatutkimukset ovat oikeassa, ja vaikkei noita vanhempia ole julkisesti testattu, niin se mitä päästävät suustaan on juuri sitä alemman ajattelukyvyn tuotetta.
Näinkö siinä todella kävi. Wannabesurut bluffaavat, leikkivät kuollutta, ovat siilipuolustuksessa..... ja sitten kun sanovat jotakin, niin sehän saa jopa hölmömmän nauramaan.
OHI ON !!!
Executive brief: Lisää rahaa Kimmo Sasille ja Alexander Stubbille, jotta "Kansallinen" Kokoomus voidaan ruotsittaa nykyistä tehokkaammin. Ruotsalaisen rahapussin pitää nostaa lisää osinkoja, jotta Kokoomuksen ruotsittmainen voi jatkua.
Wallin on ajanut asiaa yhtä tehokkaasti kuin Oinonen ja Väyrynen.
Stetan Wallin on liian yksinkertainen suomalainen ruotsalaiseksi. Kolme hänen isovanhempaansa ovat suomalaisia. Björn Wahlroosin pitäisi valita uusi ruotsalainen hänen tilalleen.
Sfp on täynnä käännynnäisiä fundamentalistisia suomalaisia, joille ruotsalainen raha on tarjonnut vihreän oksan runsaalla vaalirahoituksella.