Heippa, olen bipo, joka ei ole juonut pisaraakaan alkoholia sitten sen, kun sain diagnoosin ja lääkityksen nelisen vuotta sitten. Tämä ei ole mikään ongelma, sillä edes pidä alkoholin mausta, eikä minulla ole mitään välttämätöntä pakkoa humaltua.
Aloin vaan miettimään sitä, mihin perustuu se kielto, ettei bipo saa juoda alkoholia. Jos juo alkoholia, niin heikkeneekö lääkkeiden teho? Vai voiko tulla jotakin vaarallisia yhteisvaikutuksia? Vai onko taustalla ajatus siitä, että humalapäissään bipo sotkee asiansa entistä pahemmin, tai tulee alkoholista riippuvaiseksi tms.?
Onko kenelläkään tietoa? Ja niin, en edelleekään ajatellut ryhtyä juomaan, mutta kiinnostaisi tietää tuon alkoholikiellon taustaa.
Aloin vaan miettimään sitä, mihin perustuu se kielto, ettei bipo saa juoda alkoholia. Jos juo alkoholia, niin heikkeneekö lääkkeiden teho? Vai voiko tulla jotakin vaarallisia yhteisvaikutuksia? Vai onko taustalla ajatus siitä, että humalapäissään bipo sotkee asiansa entistä pahemmin, tai tulee alkoholista riippuvaiseksi tms.?
Onko kenelläkään tietoa? Ja niin, en edelleekään ajatellut ryhtyä juomaan, mutta kiinnostaisi tietää tuon alkoholikiellon taustaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei kai kukaan sitä kieltää voi keneltäkään. Joidenkin lääkkeiden teho voi heikentyä. Sitten on niitä lääkkeitä, joiden vaikutusta alkoholi lisää. Ja yksi asia on juuri se, että joku mania + alkoholi ei ole hyvä yhdistelmä. Masennuksessa alkoholi voi vain pahentaa masennusta. N. 40% bipoista on päihderiippuvaisia.
Aika saman ohjeistuksen saavat varmaan esim. masennuksesta kärsivät ja ehkä muutkin mielenterveyden häiriöistä kärsivät ihmiset? Alko ei ainakaan paranna mielenterveyttä, joten siksi sen kanssa pitäisi olla varovainen, jos on nuppiongelmai.
Itse olen "lääkinnyt" itseäni alkolla noin 10 vuotta eli käytännössä koko aikuisikäni. Alko ehkä voimistaa bipolla vallitsevaa mielialaa ja kaikenlaisia mielitekoja tehokkaammin kuin tavallisen aivokemian omaavaa ihmistä? Itse ainakin nautin suunnattomasti nousuhumalasta ja krapulat olivat mallia maailmanloppu. Nyt kun oikea lääkitys niin ihan kuin viinanhimo olisi hävinnyt...
Alkoholi ainakin itsellä juurikin jotenkin voimistaa sen hetkisiä mielialoja, masentuneena alkoholi saattaa pahentaa oloa ja varsinkin krapula tuntuu monin kertaiselta. Kun mieliala valmiiksi jo koholla ja siihen hyvä nousu humala päälle niin ainakin itse olen onnistunut saamaan aikaan yhtä jos toista, eikä aina niin hyviä asioita...
Alkon ja muidenkin päihteiden kulutus oli reilut 10 vuotta itselläkin aika runsasta ja tavallaan kanssa niillä itseäni "lääkitsin".
Nykyään saatan hallitusti kaljan pari ottaa, mutta muista päihteistä onneksi kokonaan päässyt eroon. Lääkitys ei sinänsä pienten alkoholimäärien käyttöä estä, mutta ei vaan enää maistu entiseen malliin :)
Olen jo keski-ikäinen tai 'vanha', enkä saa alkoholista enää mitään positiivisia viboja. Masentuneena ei tulis mieleenkään ottaa, ellei sit pikakaatokänniä. Hypomaniassa ei tee mieli juoda, kun olosta tulisi jotenkin sekava, alko siis pilaa hyvän hypotilan.
En siis tarvi alkoa enää mihinkään. En muuten käytä lääkkeitä, kun masisjaksot on olleet jo vuosia tosi lyhyitä ja hypo taas on elämää isolla E:llä, ihmisen parasta aikaa!! :)
Mielestäni bipot on riippuvaisia "hyvästä olosta" eli he eivät siedä epämukavaa fiilistä, missä hermot on kireällä. Näin ollen alkoholin avulla he ovat keksineet puuduttaa tunteensa ja päästä helpommalla, kun ovat humalassa. Varsinkin nousuhumalassa ihmiset kokee itsensä onnelliseksi ja voimakkaaksi kuten teräsmies tai kauniiksi kuten filmitähti. Voidaan sanoa, että bipot tavoittelee - euforista tilaa, missä hyvä olo vallitsee ja voi olla tyytyväinen itseensä ja saavutuksiinsa. Alkoholi auttaa tämän illussion luomisessa. Koska bipous on sairaus, eivät he tunnusta elämän realiteetteja. Siksi bipous onkin usein sairaus, missä sairaudentunto puuttuu, eikä ihminen koe itseään mitenkään sairaaksi, vaikka realiteetit olisi täysin kateissa.
Olen itse pähkäillut - että bipoilla on maniassa tai hypomaniassa kyse - mielihyvähormoonin liikatuotannosta - ja vastaavasti masennuksessa kyse on sen puutoksesta (mielialat laidasta laitaan) .
Koska kyse on dopamiinin liikatuotannosta, on bipoilla käytös samanlaista kuin
umpi- rakastuneilla, missä tilassa todellisuudentaju hämärtyy. Hyvään fiilikseen jää helposti koukkuun ja ihminen tarkasti muistaa, milllä keinoin tila oli saavutettavissa - usein huumeilla tai alkoholilla. Tässä sitten onkin valmis addiktio, mistä ei luopua haluta.
Bipous on silloin helpompaa, kun riippuvuutta ei synny - rahaan, rakkauteen viinaan tai mihinkään muuhunkaan. Bipo sairaiden kannattaakin opetella sietämään ja kestämään huonoa oloa, elämän realiteetteja, omaa vastuuta ja toisten huomioista. Kuten tiedämme addiktoituneet ihmiset ovat itsekkäitä, ja näistä paheistaan olisi syytä pyrkiä eroon, oli sitten bipo tai muu elämänsä keventäjä.
No, tuo nyt riippuu täysin biposta. 40% bipoista taisi olla päihdeongelmia. Itse olen absolutisti. En ole alkoholista koskaan saanut mitään hyvää oloa, joten miksipä sitä joisin. Enkä mielestäni ole riippuvainen hyvästä olosta. Itse en edes ymmärrä niitä bipoja, jotka väkisin haluavat maaniseen tilaan. Itse haluaisin olla mahdollisimman normaalissa ja tasapainoisessa tilassa. En halua menettää itsekontrollia. Siksi en ikinä voisi käyttää huumeita tai juoda alkoholia niin paljon, etten pystyisi kontrolloimaan itseäni.
Tekstisi kuitenkin sopii moneen bipoon, mutta ei onneksi kaikkiin. Löytyy bipojen joukosta niitäkin, jotka eivät juo alkoholia tai käyttävät sitä hyvin harvoin. Alkoholi ei ainakaan paranna tätä sairautta millään tavalla. Sen vaikutuksen alaisena "terveetkin" pilaavat asioita ja pahimmassa tapauksessa koko elämänsä.
Itse kuulun myös 40%:iin, jotka ei juo alkoholia. Silti olen bipo, ja sen käytöksen minussa tunnistaa yliopitimistisista projekteistani. Onnistumiset ovat ruokkineet lisää innovatiivisuuttani uusiin aluevaltauksiin. Bipoille tavoiteltavaa on onnistua monen moisissa hankkeissa, missä perhe ei aina tahdo pysyä mukana. Näin ollen bipon perheen elämä voi olla varsin levotonta ilman alkoholiakin.
Omalla perheellä on kyllä elämä ollut rauhallista aina. Ja sama on ollut mieskin 30-vuotta. Nyt olen hankkimassa omaa asuntoa alaikäiselle lapselleni. Vaikka tehtävä vaikuttaa ylivoimaiselta, aion siinä onnistua.
Mulla ei ole ollut mitään projekteja elämässäni. :D Jospa tuo on sitten I-tyypin bipojen touhuja. Itse en saa elämässäni mitään aikaiseksi. Masennuspainotteinen kun olen. Päivät kuluu vaan hukkaan. Olen kyllä kuullut, että monilla on tuollaisia juttuja, että perustetaan omia yhtiöitä yms.