Vielä seurakuntaopista

Lutherilta, Rooman paavin vallasta. : (ote)..
"Ei Jumalan valtakunta tule ulkonaisella tavalla, eikä voida sanoa: "Katso täällä se on, tahi: ’Tuolla‘: sillä huomatkaa, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä."
Minua ihmetyttää, että nuo roomalaisystävät pitävät näin vakavia ja selviä Kristuksen sanoja paljaina laskiaishullutuksina. Näistähän jokainen selvästi havaitsee, ettei Jumalan valtakunta (siten hän nimittää kristikuntaansa) ole Roomassa! eikä Roomaan sidottu, ei yhtäällä eikä toisaalla, vaan siellä, missä sydämessä on uskoa, asukoon ihminen sitten Roomassa tai missä tahansa. Niin ollen siis poiketaan totuudesta ja vastustetaan Kristusta, ikäänkuin hän olisi mikäkin valehtelija, kun sanotaan, että kristikunta on Roomassa ja sidottu Roomaan, puhumattakaan siitä, että pää ja valta olisi siellä muka Jumalan säätämästä.

Paitsi sitä, hän on Matt. 24:24 suoraan ilmoittanut sen eksytyksen, joka nyt hallitsee roomalaisen kirkon nimessä, kun hän sanoo:" Useita vääriä profeettoja ja Kristuksia tulee minun nimessäni, sanoen itseään Kristukseksi. ja he viettelevät useita ja tekevät merkkejä eksyttääksensä, jos mahdollista, valitutkin. Sentähden, jos he sanovat teille: "Katso, täällä huoneissa on Kristus", niin ei teidän tule sitä uskoa; "Katso, tuolla erämaassa", niin ei teidän tule mennä sinne ulos. Huomatkaa, minä olen sen teille ilmoittanut." Eikä siis ole hirveä erehdys, kun nämä valhesaarnaajat tekevät kristillisen seurakunnan yhteyden, jonka Kristus itse poistaa kaikista maallisista, ulkonaisista seurakunnista, joiden välttämättömästi aina täytyy olla sidottuja määrättyyn paikkaan. Kuinka se on mahdollista ja mikä järki voi käsittää sitä, että hengellinen yhteys ja ulkonainen yhteys ovat samoja asioita? Useat kristityt kuuluvat ulkonaiseen seurakuntaan ja yhteyteen, vaikka kuitenkin heidän syntinsä sulkevat heidät pois sisällisestä, hengellisestä yhteydestä.

Se joka siis sanoo, että ulkonainen seurakunta tai yhteys muodostaa kristikunnan, puhuu röyhkeästi omiansa, ja joka tälläisen mielipiteen tueksi vetoo Raamattuun, hän ottaa Jumalan sanan valheittensa todistukseksi ja tekee Jumalan vääräksi todistajaksi; niinkuin menettelee tämä surkuteltava roomalaisystävä, joka sovittaa Rooman vallan ulkonaiseen loistoon kaiken sen, mitä on kirjoitettu Kristuksesta; vaikka hänen kuitenkin täytynee myöntää, että suurin osa tästä joukosta, ja erittäinkin itse Roomassa, uskottomuutensa ja huonon elämänsä vuoksi ei voi kuulua hengelliseen yhteyteen, nimittäin todelliseen kristikuntaan. Sillä jos ulkonainen kuuluminen roomalaisen kirkon yhteyteen tekisi todelliseksi kristityksi, niin ei olisi heidän joukossaan ainoatakaan syntistä, eikä tarvitsisi uskoa enempää kuin Jumalan armoakaan kristityksi tulemiseksi, vaan olisi kyllin tässä ulkonaisessa yhteydessä.

Siitä seuraa ja täytyy seurata, että niinkuin Rooman yhteyteen kuuluminen ei tee kristityksi, niin ei myöskään sen yhteyden ulkopuolella oleminen voi tehdä kerettiläiseksi tai ei-kristityksi. Tahtosin kuulla, kuka tämän väitteen voi kumota. Sillä mikä välttämättömästi kuuluu asian luontoon, sen täytyy tehdä oikeaksi kristityksi. Mutta ellei jokin seikka tee kristityksi, niin ei se saata olla välttämätöntä. Niinkuin esim. se ei tee minua oikeaksi kristitytksi, että olen Wittenbergissä tai Leipzigissä.
On siis selvää, että jos ulkonainen kuuluminen roomalaiseen kirkkoon ei tee kristityksi, niin ei myöskään siihen kuulumattomuus voi tehdä ketään kerettiläiseksi tai uskonluopioksi. Siksi ei myöskään voi olla totta, että roomalaiseen kirkkoon kuuluminen olisi jumalallinen säädös. Sillä joka noudattaa yhtä jumalallista säädöstä, hän noudattaa niitä kaikkia, eikä yhtä voida noudattaa pitämättä muitakin. Siis on ilmeinen, julkea valhe Pyhää Henkeä vastaan, kun sanotaan, että kuulumalla Rooman kirkollisen vallan ulkonaiseen yhteyteen kerta kaikkiaan täytettäisiin jumalallinen järjestys, koska tuohon yhteyteen kuuluu monia, jotka eivät pidä eikä täytä ainoatakaan jumalallista järjestystä. Siitä seuraa, ettei oleminen yhdessä tai toisessa paikassa vaikuta harhaoppisuutta; mutta oikean uskon puute, se tekee harhaoppiseksi.

Näin ollen on selvää, ettei roomalaiseen kirkkoon kuluminen ole samaa kuin oleminen uskossa eikä kuulumattomuus siihen samaa kuin uskottomuudessa eläminen. Muutenkaan kaikki, jotka kuuluvat siihen, olisivat uskovaisia ja autuaita, koska ei voida uskoa mitään uskon kohtaa ilman että uskotaan kaikki muutkin. Sentähden kaikki ne, jotka tekevät kristillisen yhteistön ja seurakunnan ruumiilliseksi ja ulkonaiseksi muiden yhdyskuntien tapaan, ovat täysiä juutalaisia, sillä nämähän odottavat myöskin Messiastaan perustamaan ulkonaista valtakuntaa määrätyssä ulkonaisessa paikassa, nimittäin Jerusalemissa; ja he hylkäävät niinmuodoin uskon, joka yksin hengellisesti ja sisällisesti tekee Kristuksen valtakunnan.