Tyypillinen keissi

Tämä tyyppi joka puhuu kovalla varmuudella siitä, miten W.A.Mozartin ooppera "Figaron häät" on "sekoilua" on tyypillinen esimerkki jotain aluetta ymmärtämättömästä aloittelijasta.

Esim. moni tylyttää samalla itsevarmuudella klassikkoromaaneita hengessä "pari hyvää kohtaa siinä oli, mutta muuten tylsä". Jos on tottunut sellaiseen kirjallisuuteen (tai elokuviin siis) tai musiikkiin, jossa kaikki tapahtuu suoraviivaisesti ja joissa helposti omaksuttava koukku pamahtaa naamalle heti, niin vähän monisäikeisempiä juttuja kokeillessa TOSI iso jää kokemuskyvyn ulkopuolelle. Se osa mitä ei ole tajunnut on sitten tylsää ja tarpeetonta.

Voin sanoa ihan suoraan että teokset jotka elävät vuosisatoja ovat alusta loppuun säveltämisen riemujuhlaa. Yhtäkään tylsää hetkeä ei ole, eikä sekoilua. Päinvastoin, jokainen nuotti ja tahti on yhteydessä kokonaisuuteen. Todellista musiikillista tasaisuutta ja laatua löytyy nimenomaan Figaron häistä ja Bachin Brandenburgilaisista. Ne eivät ole poppia, eli kaikki ei ole niin helppoa ja valmiiksipureksittua, mutta pop jääkin elämään ainoastaan melodioina samaan tapaan kuin kansanlaulut kuten "Päivänsäde ja menninkäinen". Laulujen kuten "Hey Jude" voi olettaa jäävän samassa määrin henkiin, eli kansanperintönä muttei konserttimusiikkina.

On kuitenkin tosi ärsyttävää lukea noita epäsivistyneitä tekstejä. Jos oma musiikkimaku on ainoastaan pop-genren ympärillä pyörinyt, niin vaivalla sävellettyjä ikiteoksia ei silti pitäisi lytätä "sekoiluksi" tai "taustamusaksi", koska ei niiden luovuutta ja musikaalisuutta tajua.

Beatlesin hienous on se mikä mahtuu Sinun tietoisuuteesi. Pidä siis Beatlesista, go ahead.

Miten voikin olla niin että jollakulla on pokkaa kommentoida satoja vuosia ammatti-ihmisten ylistämiä ja jumaloimia musiikin ikiteoksia tuolla tavoilla ilman mitään koulutustaustaa?

On vielä yksi syy olla tekemättä niin kuin alakoululainen tekee ("Kurjat oli ok kirja, mut aika tylsä, pari hyvää kohtaa"): klassinen musiikki on kuitenkin monimutkainen asia, jota opiskellaan elinikä eikä koskaan tulla valmiiksi. Kansalaisen joka on musiikinystävä ja soittelee vaikka kitaraa tai pianoa silloin tällöin, ei todellakaan kannattaisi olla niin rohkea/itseluottavainen että julistaisi netissä mielipiteitä super-monimutkaisesta ilmiöstä ilman sellaisia "kannatteita" mielipiteilleen joita vaikkapa 30 vuoden ammattitaito antaisivat. Kyllä siis musiikkia harrastavan (kuuntelevan) ihmisen kommentitkin jostain sinfonioista ovat pahimmillaan yhtä hirveää mutua kuiin alakoulun oppilaan.