Lääkärien toiminnasta

Luin juuri uutisen, jossa lappeenrantalainen isä oli merkitty kehistysvammaiseksi, kun oli lapsensa kanssa käynyt lääkärissä ja kyselly lääkäriltä asioita.

Voin kertoa, että täällä Mikkelisssäkin on erikoislääkäri, joka ei todellakaan osaa käyttäytyä. Saattaa tokaista, että mitäs tänne taas tulit valittamaan ja tosi rumasti muutoinkin loukata henkilöä, joka sairastaa hyvin vaikeaa sairautta ja tarvitsisi kaiken mahdollisen avun elämäänsä ja lääkärin kunniotuksen. Tämä henkilö jota on loukattu jo useampaan kertaan, on hyvin rehellinen ja työstään tinkimätön ihminen, joka on ihan itsenäisesti elättänyt itsensä ja perheensä, elänänyt kaikin puolin siveellistä elämää, joten ei ole omalla juopottelullaan tai tupakoinnillaan saanut sairautta.
Toinen, että täältä Mikkelistä kukaan ei saa lähetettä pätevämmille lääkäreille tai yliopistolllisiin sairaaloihin tutkimuksiin, joissa korkein taito ja tieto on. Ei lapset eikä aikuiset, päättääkö Mikander vai kuka näistä asiosita. Senverran järkevä olen, että osaan laskea, että hyvin hoidettu polilas on paljon halvempi yhteiskunnalle, kuin vain lääkärin katsastama polilas, jota ei ohjata täydelliseen tutkimukseen ja hoitoon.
Esim, sydänsairaat lapset eivät tätänykyä pääse Mikkelistä Lastenklinakalle tutkimukseen kuten ennen jokainen pääsi. Odotetaanko sitä hirveyttä, että lapsia jonakin päivänä tuupertuu koulun kentälle kuolleena.

Muuten uskaltaako neuvolalääkäri tai terveyskeskuslääkäri lähettää ketään eteenpäin, pelkääkö näiden erikoistuneiden varpaille astumista niin paljon, että jää politlas hoitamatta. Ainakin kirurgrista on sanottu, että ovat aika piruja.
Lääketieteen opiskelijoiksi pitää ehdottmoasti olla myös luonnetesti jatkossa, sillä näitä työhönsä sopimattomia itsekeskeisiä lääkäreitä on ihan liian paljon.
Myös lääkärin koulutusta tulisi uudistaa siten, että jokainen lääkäri tietää vähän enemmän, ny on liian suppeaa. Ei erikoistuminen voi olla sitä, että koitaa vain korvan puolikasta ja muusta ei sitten ymmärrää eikä laita tutkimukseen eteenpäin.

Lääkärinä toimisens edellytys on toisen ihmisen kunnioittaminen, kukaan ei tule valittamaan turhasta, ei sinne lääkärien vastaanotolle ole niin mukvan tulla, että siellä turhaan juoksisi. Joatakin ihmisellä on aina, kun sinne tulee. tämän kun jokainen lääkäri tiedostaisi, sattuisi tuo hoitokin onnistumaan nykyistä paremmin ja ei nimiteltäisi kehistysvammaiseksi.
Mitenkähän saisi tarkistettua jokainen omat paperinsa ja iolman että niitä kukaan pääsisi sitä ennen fixaamaan, nähtäisiin ne lääkärit, jotka kirjoittelevat noita omia arvioita muusta kuin sairaudesta.
Kyllä täällä sellainenkin asia kävi, että potilasta nimitettiin luulosairaaksi, hänellä oli kuitenkin vakava sairaus, johon kuoli. Kun olisi kuunneltu olisi ainakin hänen tilanteensa voitu hoitaa paremmin ja potilas ei olisi kärsinyt niin valtavasti.
Turha on kuolinvuoteella lääkärin pyydellä anteeksi, se ei todellakaan enää auta.