Omat kummitustarinat

Viime vuonna, syysiltana laitoin jalkalamppuun lukuvalon ja asetuin makuulle sohvasänkyyni, aikomuksenani hieman levätä ja selailla lehtiä.

Sohvasänkyni takana on koko seinän pituudelta vaatekaappeja. Vaatekaappien päällä on koko rivi saman kokoisia isoja säilytyskoreja. Jokainen säilytyskori on samanlainen ja juuri kaapin syvyyden ja leveyden kokoinen. Kori on noin 40cm korkea.

Olin siis asettunut pääni hyvin tyynylle ja otin lehden käteeni, niin samassa yksi näistä koreista 'putosi' sohvasänkyni päänpuoleiseen päätyyn lattialle, kaatui ja tavarat levisivät pitkin lattiaa.

Keräsin tavarat takaisin laatikkoon ja jätin sen siihen lattialla. Sitten siirsin ikkunan viereisen kapean pöydän, tavaroineen sohvasänkyni paikalle ja sohvasänkyni jalkalamppuineen siirsin ikkunan viereen.

Mainittakoon, että saman päivän aamuna oli rakas isoisäni siirtynyt ajasta ikuisuuteen.

Istuin yöllä rauhassa kun verho heilahti. Sen täytyi olla ehdottomasti kummitus!

viime talvena olin aamula lähössä kouluun.. kun avasin ulko-oven niin oven edessä on pariporrasta ja sitten menee pihalaatat ja laattojen edessä pensas niin pensaan vieressä seisoi valkoinen naishahmo.. pistin oven kiinni ja avasin uudestaan niin se oli tullu lähemmäs..suljin oven ja taas avasin koska luulin tulleeni hulluksi.. kolmannella oven avauksella se oli poissa.. pinua pelotti!!

Nuori pari oli nähnyt säähavaintopallon. Se tapahtui yöllä.
Säähavaintopallo oli nostanut suokaasun ilmoille ja todennut
olen kummitus, pöööö!!!!
Tästä nuoret säikähtäneeenä juoksivat tiehensä.

Tämä perustuu tositapahtumiin.

http://www.youtube.com/watch?v=VoIL4EA6fNk

Olin yhtenä syksyisenä aamuyönä kotitaloni kainalossa olevassa
pikkuhuoneeksi kutsutussa peltikattoisessa huoneessa lukemassa.

Hiljalleen minut valtasi pelkotila, voisi sanoa että "niskakarvani
nousivat pystyyn". Istuin sängyllä ja kuuntelin, kaikki aistit
äärimmilleen viritettyinä. Minulle tuli tunne että kohta tapahtuu jotain.

Oli hiiskumattoman hiljaista, ja sitten se tapahtui: ullakon välikammarin
ovelta pikkuhuoneen yläpuolelta alkoi kuulua raskaita askelia, ikäänkuin
joku olisi kävellyt siellä peltikatolla kovapohjaisilla kengillä.

Askeleet kulkivat pääni yli räystäälle. Sitten ei kuulunut
mitään. Loogisesti ajatellen olisi ollut järkevää mennä ulko-ovelle,
sytyttää valo ja katsoa kuka siellä räystäällä seisoo, mutta jostain
syystä tämä vaihtoehto ei sillä hetkellä edes häivähtänyt mielessäni.

Sen sijaan tuli ajatus, että yläkerrassa asuva äitini olisi käynyt
keittiössä, ottanut puukengät keittiön kaapin edestä ja mennyt katolle
tupakalle. Vaikka ei siellä katolla juuri kukaan koskaan käynyt edes
päivän valossa, saati sitten pimeässä yössä.

Siinä tilanteessa se oli kuitenkin ainoa järkevä selitys, minkä pystyin
kehittämään. Toimin lähinnä vaistojen varassa.

Siispä nousin ja menin eteiskäytävään ja salin ovelle. Ajattelin
mennessäni että "nyt kun minä käännän tuota kahvaa ja avaan tuon oven
niin minä näen että keittiöstä kajastaa valo, sen täytyy olla niin".

Käänsin kahvaa ja avasin oven. Salissa oli läpitunkematon pimeys. No,
tietenkin äiti oli sammuttanut valon yläkertaan mennessään mutta kunhan
pääsen tuonne välikammariin ja keittiön ovelle ja naksautan valot päälle
niin näen, että ne puukengät ovat hävinneet sieltä keittiön kaapin
edestä. Ne ovat aivan varmasti hävinneet.

Hapuilin keittiön oven suulle ja naksautin valot välikammariin. Siinä
valossa näin että puukengät olivat keittiön kaapin edessä juuri samassa
paikassa kuin mihin ne olivat illalla jääneet.

Sinä hetkenä minulta loppuivat selitykset. Pistin valot pois ja menin
takaisin pikkuhuoneeseen. Nukahdin sitten jossain vaiheessa mutta valoja
minä en sinä yönä sammuttanut.

Oliko ehkä seuraavana kesänä kun olin samassa huoneessa lukemassa. Oli
kaunis kesäilta ja ikkuna oli auki. Talon takana kulki pikku tie ja
sieltä ruohottunut tienpohja talolle. Tien takana oli mäntymetsikkö ja
sen takana urheilukenttä.

Lukiessani kuulin kuinka tien suunnalta kuului askeleita heinikossa. En
kiinnittänyt niihin sen kummemmin huomiota, kunnes askeleet tulivat ulko
-oven rappusille. Oletin että ovi aukeaa mutta kun hetkeen ei kuulunut
mitään, oli pakko nousta ja mennä katsomaan. Ovi-ikkunasta ei näkynyt
mitään ja avasin oven ja katselin ympärille. Ei siellä ollut ketään,
vasemmalla oli iso ruusupuska ja toisella puolella kymmenen metriä aukeaa
tuvan nurkalle. Katselin heinikkoa ja se oli aivan koskematon, ei siellä
kukaan ihminen ollut kulkenut sinä päivänä.

Lähipiiristä. https://www.youtube.com/watch?v=cM66FKaUo8w&t=6s