Omat kummitustarinat

ParanormaalitTarinat

Kertoisitteko omia tarinoita. Olen hyvin kiinnostunut paranormaaleista asioista! ( Ei herjoja tai keksittyjä tarinoita )

P.S. Kiitos kaikille tarinoita kertoneille!

9

604

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • KummitusTalossa

      Viime vuonna, syysiltana laitoin jalkalamppuun lukuvalon ja asetuin makuulle sohvasänkyyni, aikomuksenani hieman levätä ja selailla lehtiä.

      Sohvasänkyni takana on koko seinän pituudelta vaatekaappeja. Vaatekaappien päällä on koko rivi saman kokoisia isoja säilytyskoreja. Jokainen säilytyskori on samanlainen ja juuri kaapin syvyyden ja leveyden kokoinen. Kori on noin 40cm korkea.

      Olin siis asettunut pääni hyvin tyynylle ja otin lehden käteeni, niin samassa yksi näistä koreista 'putosi' sohvasänkyni päänpuoleiseen päätyyn lattialle, kaatui ja tavarat levisivät pitkin lattiaa.

      Keräsin tavarat takaisin laatikkoon ja jätin sen siihen lattialla. Sitten siirsin ikkunan viereisen kapean pöydän, tavaroineen sohvasänkyni paikalle ja sohvasänkyni jalkalamppuineen siirsin ikkunan viereen.

      Mainittakoon, että saman päivän aamuna oli rakas isoisäni siirtynyt ajasta ikuisuuteen.

    • Minun tarinani

      Istuin yöllä rauhassa kun verho heilahti. Sen täytyi olla ehdottomasti kummitus!

    • valkonainen

      viime talvena olin aamula lähössä kouluun.. kun avasin ulko-oven niin oven edessä on pariporrasta ja sitten menee pihalaatat ja laattojen edessä pensas niin pensaan vieressä seisoi valkoinen naishahmo.. pistin oven kiinni ja avasin uudestaan niin se oli tullu lähemmäs..suljin oven ja taas avasin koska luulin tulleeni hulluksi.. kolmannella oven avauksella se oli poissa.. pinua pelotti!!

    • Tarina..

      Nuori pari oli nähnyt säähavaintopallon. Se tapahtui yöllä.
      Säähavaintopallo oli nostanut suokaasun ilmoille ja todennut
      olen kummitus, pöööö!!!!
      Tästä nuoret säikähtäneeenä juoksivat tiehensä.

      Tämä perustuu tositapahtumiin.

    • ihmeelliset tarinat
    • ksiewkkkn

      Olin yhtenä syksyisenä aamuyönä kotitaloni kainalossa olevassa
      pikkuhuoneeksi kutsutussa peltikattoisessa huoneessa lukemassa.

      Hiljalleen minut valtasi pelkotila, voisi sanoa että "niskakarvani
      nousivat pystyyn". Istuin sängyllä ja kuuntelin, kaikki aistit
      äärimmilleen viritettyinä. Minulle tuli tunne että kohta tapahtuu jotain.

      Oli hiiskumattoman hiljaista, ja sitten se tapahtui: ullakon välikammarin
      ovelta pikkuhuoneen yläpuolelta alkoi kuulua raskaita askelia, ikäänkuin
      joku olisi kävellyt siellä peltikatolla kovapohjaisilla kengillä.

      Askeleet kulkivat pääni yli räystäälle. Sitten ei kuulunut
      mitään. Loogisesti ajatellen olisi ollut järkevää mennä ulko-ovelle,
      sytyttää valo ja katsoa kuka siellä räystäällä seisoo, mutta jostain
      syystä tämä vaihtoehto ei sillä hetkellä edes häivähtänyt mielessäni.

      Sen sijaan tuli ajatus, että yläkerrassa asuva äitini olisi käynyt
      keittiössä, ottanut puukengät keittiön kaapin edestä ja mennyt katolle
      tupakalle. Vaikka ei siellä katolla juuri kukaan koskaan käynyt edes
      päivän valossa, saati sitten pimeässä yössä.

      Siinä tilanteessa se oli kuitenkin ainoa järkevä selitys, minkä pystyin
      kehittämään. Toimin lähinnä vaistojen varassa.

      Siispä nousin ja menin eteiskäytävään ja salin ovelle. Ajattelin
      mennessäni että "nyt kun minä käännän tuota kahvaa ja avaan tuon oven
      niin minä näen että keittiöstä kajastaa valo, sen täytyy olla niin".

      Käänsin kahvaa ja avasin oven. Salissa oli läpitunkematon pimeys. No,
      tietenkin äiti oli sammuttanut valon yläkertaan mennessään mutta kunhan
      pääsen tuonne välikammariin ja keittiön ovelle ja naksautan valot päälle
      niin näen, että ne puukengät ovat hävinneet sieltä keittiön kaapin
      edestä. Ne ovat aivan varmasti hävinneet.

      Hapuilin keittiön oven suulle ja naksautin valot välikammariin. Siinä
      valossa näin että puukengät olivat keittiön kaapin edessä juuri samassa
      paikassa kuin mihin ne olivat illalla jääneet.

      Sinä hetkenä minulta loppuivat selitykset. Pistin valot pois ja menin
      takaisin pikkuhuoneeseen. Nukahdin sitten jossain vaiheessa mutta valoja
      minä en sinä yönä sammuttanut.

      Oliko ehkä seuraavana kesänä kun olin samassa huoneessa lukemassa. Oli
      kaunis kesäilta ja ikkuna oli auki. Talon takana kulki pikku tie ja
      sieltä ruohottunut tienpohja talolle. Tien takana oli mäntymetsikkö ja
      sen takana urheilukenttä.

      Lukiessani kuulin kuinka tien suunnalta kuului askeleita heinikossa. En
      kiinnittänyt niihin sen kummemmin huomiota, kunnes askeleet tulivat ulko
      -oven rappusille. Oletin että ovi aukeaa mutta kun hetkeen ei kuulunut
      mitään, oli pakko nousta ja mennä katsomaan. Ovi-ikkunasta ei näkynyt
      mitään ja avasin oven ja katselin ympärille. Ei siellä ollut ketään,
      vasemmalla oli iso ruusupuska ja toisella puolella kymmenen metriä aukeaa
      tuvan nurkalle. Katselin heinikkoa ja se oli aivan koskematon, ei siellä
      kukaan ihminen ollut kulkenut sinä päivänä.

      • ksiewkkkn

        Vielä yksi sattumus edelliseen liittyen. Mainittakoon että ullakko eteishuoneineen oli ollut asumattomana kaksikymmentä vuotta, isomummuni kuolemasta lähtien.

        Vuosia myöhemmin olin yötä yläkerrassa, pienessä huoneessa ullakkoa vastapäätä. Olin iltamyöhällä sängyssä lukemassa Stephen Kingin kirjaa "Uinu, uinu lemmikkini". Olin juuri tulossa kohtaan, jossa poikavainaa hiipii naapurin vanhan miehen oven taakse murha mielessään.

        Kuulin kun toisessa huoneessa seinäkello alkoi lyödä puolenyön lyöntejä. Siinä samassa sammui valo. Makasin sängyllä pimeässä kirja kädessäni ja kuuntelin keskiyön lyöntejä. Niinä hetkinä tuli mieleen vain ajatus: onko se vielä täällä!

        Valot tulivat joskus puolen tunnin päästä takaisin.


    • Anonyymi

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olet liian komea!

      Ei tuollaisia uskalla lähestyä 🤔
      Ikävä
      165
      3036
    2. Mitä haluaisit ?

      Mitä tahtoisit sanoa hänelle, muttet uskalla ?
      Ikävä
      106
      1943
    3. Martina uinnin jälkeen sijalla 436! Tästä tuli riemun päivä!

      Martina painaa menemään sitkeästi kuin sissi! Rambolla ja Martinalla on molemmilla hidas aamu 🤣
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      1765
    4. Martina neljäs sija

      Eiköhän kaikki onnitella upeasta suorituksesta ,omassa sarjassa neljäs sija 💯hienoa Martina 🇫🇮👌💯
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      1752
    5. Mitä kaipaat.......

      Mitä kaipaat hänessä eniten ? ♥️
      Ikävä
      69
      1566
    6. Haha, nyt vähän naurattaa:)

      Kun täällä on kovasti ollut aloituksia niistä M syömistä, niin nyt on M ja Mimmin stooreissa hirveä valkopyykkipäivä terveellisestä ruoasta.. 😂 Miksi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      127
      1394
    7. luomua olla pitää

      sitä sinä olet :) ei "tahroja" ihossa ei turhaa meikkiä eikä feikkiä. just siitä tykkään, olet se kaunis oma itsesi :) äläkä nyt sano että et ole kaun
      Ikävä
      127
      1260
    8. Sofian dj-deitti

      No nyt on päässy hyvään seuraan, joko päästään romanssin makuun? :)
      Kotimaiset julkkisjuorut
      41
      1141
    9. Tuleeko mielipiteestä rikos?

      Sananvapaus kyseenalaistetaan? Tuleeko sodan toisen osapuolen puolustusmielipide rikolliseksi toiminnaksi? Tai vastaavasti sodan osapuolen tekojen syy
      Maailman menoa
      465
      1007
    10. Parasta mitä hän ....

      Mikä on parasta mitä ikävöimäsi henkilö on sanonut sinulle?
      Ikävä
      38
      999
    Aihe