Olen saanut tarpeekseni

Jatko: tiedän että eräs psykoosin oire on"puhetulva". Katsokaapa kellä muilla täällä on pitkiä viestejä.. eivät he kaikki psykoosia sairasta??

Uskaltaudun siitä huolimatta tähän..

Suomessa nämä mielenterveyspalvelut ovat täysin retuperällä. Olen koko illan yrittänyt soittaa valtakunnalliseen kriisikeskukseen mutta linjat aina vain varattuja.

Vuosi sitten kävin itse kurssin puhelinpäivystäjäksi, mutta se nyt ei liity tähän.

Raskausajan jälkeen olen sopinut että menen ja luen itseni ylioppilaaksi, sillä minulla on todistus joka korvaa lukio-opinnot.


En ole mikään tyhmä höttöpsykoosipotilas, kuuleeko joku? Kiltti lääkärisetä?

Elämäni meni pieleen kun tuhlasin aikaa miesten kanssa jotka löivät minua, tuhopolttivat asunnon, uhkasivat esimiestä, sain potkut, valesuositukset taskussa...

Olen niin katkera.

4 autoa on varastettu, tuhottu.

Olen viimeisen 6 vuoden aikana käynyt useasti mielisairaalassa. Tuttuja tavannut, yllättävän paljonhan siellä oli tuttuja, joka kerta.

Vain viime kerta oli sellainen etten ollut mustelmilla.

Kerran koko naamani oli pelkkä mustelma.

"Olen nyt nähnyt sinun lähetteen" minulle sanottiin tuolloin. Oli vaikeaa olla itkemättä.

En koskaan alistunut kohtalooni, vaan taistelin. en ollut kuten muut potilaat. Olinkin aina yksin, kun muut potilaat oikeimpa viihtyivät roolissaan.

Ongelmani oli koulutus, ja ne kiitokset kun oli pomot kehuneet mielenterveystyön osaamistani.

Jatko: kävin eilen terapiassa, ja hän väitti että peratisin on myös masennukseen ja ahdistukseen. Pyysin todistamaan asian, ja hän luki Farmaca Fennicaa ääneen, ja ilmeni että oli väärässä.

Sanoin että oireeni johtuivat rikoksien uhriksi joutumiseksi ja hän kysyi"Miksi MINÄ en ole joutunut rikosten uhriksi? Sinä olet joten sinussa on syytä."

Eli minun täytyy ymmärtää että esm.taponyritys oli oma syyni ei suinkaan sen joka yritti minut tappaa.

Tuo terapia ei auta minua.

Hän myös sanoi kun jäimme kahden että seuraavalla kerralla ei ole opiskelijaa mukana.

Kun kysyin hältä onko minulla muita vaihtoehtoa kuin suostua olemaan kunnallinen mielenterveyspotilas, että ei, ja että hän hakee lääkärin paikalle. Kielsin, ja häntä suututti.

Selitin että haluan tietää mitä tapahtuu ja olla varma siinä mitä teen. Terapeutin kaikki lauseeet, eleet, tungettelevat kysymykset ja neuvot"et saa noin ajatella, sinun pitää ajatella sitä että olet raskaana."

Kaikki oli vain sitä että hän halusi löytää puutteita, vikoja, sitä sairasta puolta minusta.

Sanoin että "sinuakin loukkaisi jos joku pitäisi sinua persoonallishäiriöisenä", mutta hän ei ymmärtänyt että sellainen voisi loukata.

Hän vetosi siihen että monet elämässään menestyneet ovat olleet persoonallishäiriöisenä.

Minua hän ei tahdo nähdä elämässäni menestyneenä. Vain jonain avuttomana luuserina.

Itsetunto on ihan nollilla, ja syy siihen on tilannne terapiassa. En pääse eroon tästä tunteesta.

Verenpaine on ollut koholla jo vuosia. Haluaisin siihen lääkityksen. Se taas ei kiinnosta.

Vaikka kuolisin, aivan sama, kunhan saavat olla oikeassa suhteeni.

Hei,
tulin tosi vihaiseksi saamastasi kohtelusta. Onneksi vaikutat itse niin selväjärkiseltä. Ja onneksi psykiatriankin piirissä on toisenlaista ajattelua kuin tuo "terapeuttisi" edustaa. Toivon sinulle rohkeutta pitää kiinni näkemyksestäsi paljon kärsineenä, mutta sinänsä OK tyyppinä. Jos mahdollista, laittaisitko sähköpostiosoitteesi - keskustelisin mielelläni kanssasi.