että me voitaisiin joskus rakastaa toisiamme ilman paheksuntaa? Voisimmeko muokata ympäristöämme etukäteen meille sopivaksi?
Eihän se tosiaankaan mahdollista ole, mutta ainahan saa kuvitella. Meidän täytyy nyt vain sopeutua vallitsevaan olotilaan, ja pitää kynttilää vakan alla. Ehkä joskus sitten myöhemmin, annetaan roihuta.
Eihän se tosiaankaan mahdollista ole, mutta ainahan saa kuvitella. Meidän täytyy nyt vain sopeutua vallitsevaan olotilaan, ja pitää kynttilää vakan alla. Ehkä joskus sitten myöhemmin, annetaan roihuta.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Mikään ei ole mahdotonta. Ja kyllä voidaan.. Vahvat tunteet kulkee rinnakkain, muista se. On vaikeaa, kun tuntuu, että ilman toista on niin tyhjää, mutta minusta tuntuu, ettet ole vielä valmis.. Olenko väärässä? Mitä Sinä haluat?
Mitä minä todella haluaisin... Hänet, edes jollakin tapaa. Mutta kun ei niin ei. Joskus tämä kipu vielä katoaa.
Olet oikeassa, en ole vielä valmis, emme ole valmiita. Olemme joutuneet sellaisten kysymysten äärelle, joihin ei ole nopeaa vastausta. Tahtoisin selkiyttää tilanteen, ja katsoa sitten, miten tästä edetään, tai ylipäätään, onko edes mahdollista edetä.
Et ehkä edes ole hän, jolle kirjoitan, mutta meidän ympäristömme, elinpiirimme ei varmaan koskaan tulisi täysin hyväksymään rakkauttamme, siihen liittyy niin paljon, kaikkea...
Vaikeaa se varmasti olisi, mutta ehkä meidät hyväksyttäisiin "meinä" ajan kanssa?
Olet kuitenkin sen verran kiinnostava tapaus....
Oletko nainen vai mies, aloittaja? Kerro jotakin?
Mitä se selkiyttäminen tuossa tarkoittaa? Mitä teillä nyt siis on?
Joku jossakin; mieti sä sitä paheksuntaa vaan ja eläpä elämäsi sitten sen mukaan. Kunpa se jossakin vaiheessa vielä olisi mulle ihan se ja sama. :( Mihin itseni laitoinkaan, kun jossakin vaiheessa kai tein sen valinnan, että näin annoin suurille tunteilleni vallan ja aloin toivoa ties mitä... nyt kyllä sattuu, mutta olisi oltava kuin ei mitään. Eihän se Hänen syynsä ole, en minä halua syyttää... muita kuin itseäni tässä.
entäs vaimosi?
toisessa kainalossa on tilaa
toi oli hyvä
tahtoisit, niin ehkäpä tosiaan tapahtuisi.
Tahdon asioitako ne on, voi olla.
Kahden tahdon. Tahdon, tahdon :-D
Miksi, minkä takia, me paheksuisimme toisiamme ?
Jako menee kuin lauseen. Se on mahdollista ja jos ei olisi, olet väärä.
ihmiset antaa plussia tämmöselle paskanjauhannalle??? myöhemmin annetaan roihuta...
ikään kuin rakkautta voisi säästää pahan päivän varalle? että nyt voi särkeä jonkun sydämen ja jättää tilaisuuden käyttämättä, mutta sitten kun itselle sopii ja tunteet jo kuolleet, sitten voidaan yrittää.
miksi vitussa plussaatte idiootit näitä luusereita???
Äläs sinä nyt vaukoa, se on tätä nyt. :)
Voi olla kuule ihan omia ennakkoluulojasi tuo toisten paheksunta!!!
Rakkaushan on jo itsessään Ihme, joten sitten se ei ole rakkautta, jos toisten painoarvolla tai mahdollisella paheksunnalla on noin suuri merkitys. Tosi Rakkaus on musta sen verran väkevä ja vahva, että se kyllä vie ja kantaa oli muut mitä mieltä lystäävät.
Ihme sinällään on jo tapahtunut, nyt vaan yritetään ymmärtää, miten sitä käsiteltäisiin, on tapahtunut liian paljon pienten ihmisten ymmärrettäväksi.
Rakkaus, silloin kun se tulee odottamatta, pyytämättä, kaikella voimallaan; pistää kaikki elämän palaset uusjakoon, siihen ei pysty varautumaan. Vai pystyykö?
Muokata ympäristöään sopivammaksi...? En oikein ymmärrä... Tuntuu liian vaikeaselkoiselta. Odottakaa vuosi ja katsokaa sitten, jäitä hattuun. Ja please, eihän ole kyse pikaisesta intohimoisesta kohtaamisesta lakanoiden välissä ekana yönä... että kaikki tarvis pistää uusjakoon.
Sä et ilmeisesti ole koskaan elänyt tilanteessa, jossa sun elämää paheksutaan teki niin tai näin? Ilmeisesti elät sellasta elämää, jossa olt täysin riippuvainen jonkin yhteisön vaikuttavuudesta tai oma tarve kuulua siihen on tärkeä
Koska jos olisit niin et tälläistä kirjoittaisi.
Jos mä olisin minä ennen, olisin jo yliwittuuntunut ajatellessani häntä kirjoituksen taakse. Ja sitten miettiä häntä ja hänen tapaansa toimia todellisuudessa. Mä sanoisin vaan että anna kuule olla ja unohda ( siis tämä kirjoittelu )saat aikaan vaan pahempaa sotkua, Sun sanoja ei tarvita sä et osaa, mutta kyllä mä olen silti anteeksi antanut.
Ei ole mitään "myöhemmin", vaan tahtoo NYT...
Jos elää toisten takia omaa elämää, huomaa ettei elänytkään. Paheksuntaa saa aina, hyväksyntää antavat ne jotka todella haluaa ihmiselle vain PARASTA.
Mitä ihmettä tässä vielä odotellaan, jos ihme kerta on jo tapahtunut....Hmmm...
nytkin, mutta pinnan alla se on useimmiten pysynyt, jo jonkin aikaa.
Tärkeintö on se, mitä itse ajattelee, maailmassa eletään kyllä, mutta ei sitä maailmaa saa liikaa projisoida päähänsä, menetät vapautesi. Mitään ei koskaan syntyisi missään, jos ihmiset vain pitäytyisivät siinä, mitä muut ajattelee.
No oikeesti, ei se niin helppoa aina ole.